maanantai 21. lokakuuta 2019

Miten niin lapsien kanssa olosta ei nauti?!

Moiks!

Mua kuulkaa jotenkin niin sieppaa nämä melkein joka viikkoiset otsikot iltapäivälehdissä, joissa uutisoidaan miten nykynuoret ei halua lapsia. Koska eihän lapsiperhe -elämä voi olla nautittavaa. Se on yhtä kaaosta, rankkuutta ja jotain ihan hirvittävää aamusta iltaan, vuodesta toiseen.

APUA!!!

Ja sitten ihmetellään, kun Suomessa on lasten syntyvyys rajussa laskussa. Ja ettei kukaan ymmärrä väärin, niin en oo myöskään sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lapsia hankkia. Joillekin sopii elämä ilman lapsia ja se on hyvä juttu. Mutta se, että lapsiperhe elämä saa leiman jota se ei todellakaan ansaitse on vaan väärin. 

Kaikilla on välillä rankkaa

Mä oon melko varma, että kaikissa suhteissa, perheissä ja kokoonpanoissa on ne omat hyvät ja huonot hetket. Lapseton pariskunta ei varmaankaan elä koko aikaa ihanassa vaaleanpunaisessa hötössä jossa  mikään ei ole rankkaa ja koskaan ei väsytä.

Toki ne lapset kuormittaa. Se on rankkaa ja väsyttävää herätä monta kertaa yössä ja se on rankkaa kun koko perhe sairastaa. Se on rankkaa sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ilman suurta tukiverkkoa, pahimmassa tapauksessa kokonaan ilman minkäälaista tukea. 


Pahduttava onnen tunne

Mutta miten paljon ne lapset sulle antaa. Mä epäilen, että sitä on niin vaikea sellaisen ymmärtää jolla ei lapsia ole(paitsi ehkä perhettä tosi lähellä olevat ihmiset, niin kuin mun sisko, joka kyllä on mun kanssa ihan yhtä onnellinen kun näkee lasten riemun uudesta leikkipuistosta<3).

 Miten sä saat vaan ihan mielettömän paljon iloa siitä, kun näet sun lapset onnelllisina. Ja se kun lapsen onneen ei edes tarvita paljoa. Se voi olla sadepäivän retki vesilammikoiden keskellä, perheen kanssa vietetty elokuvailta tai päivä rannalla.

Miten se, kun sun lapsi oppii uuden taidon (kääntyminen vatsalta selälle, kävely, pyöräily, lukeminen ym) on niin huikea juttu, että tulee itselle itku. Ihan vaan onnesta. Kun sä voit vaan katsoa toisen nukkumista ja pakahtua siihen onnen tunteeseen. Jos sä oot vanhempi niin sä tiedät kyllä mistä mä puhun. 

Kyllä lapsistakin voi nauttia!

Mä rakastan meidän perhettä ja meidän lapsia. On päiviä kun tuntuu jo aamusta, että mitä tästä päivästä tulee, mutta jossain kohtaa sitä huomaa, että hei hyvä tästä tuli. Mä oikeasti  N A U T I N  lasten kanssa olemisesta, enkä voisi edes kuvitella  esim lomamatkoja ilman heitä. Mun päivät on suurimmaksi osaksi ihania ja täynnä toimintaa kiitos lasten. Ja miten paljon heiltä olenkaan oppinut! Sen tärkeän taidon olla onnellinen pienestä, kiinnostunut kaikesta ja avoin kaikkea ja kaikkia kohtaan. 

Miten huikeaa se on kuulla pienen sanovan, että hän rakastaa sua ja  sä rakastat sitä pientä ainakin kuuhun ja takaisin<3


Miksi näitä positiivisia juttuja ei tuoda missään iltapäivälehdissä esiin? Ei varmaan vedä tarpeeksi lukijoita. Mutta auttaisko ne jossain määrin kääntämään ihmisten ajatuksia lapsista myönteisemmiksi? Ehkä auttais ymmärtämään, että ei se elämä lasten kanssa oo todellakaan yhtä tuskaa ja hampaiden kiristystä. Lasten kanssa voi ihan yhtä lailla mennä ja matkustella, nauttia elämästä. 
Voitaisko uutisoida jostain muusta kuin helvetillisistä Prisma perheistä?

Mitä mieltä sä oot näistä uutisoinneista? Särähtääkö ne kenenkään muun korvaan vai oonko mä nyt jotenkin turhan herkkänahkainen?

-Ulla-

maanantai 14. lokakuuta 2019

Kuinka usein..

Sain Pikkuleijonat blogin Sarilta kuinka usein-haasteen.

Ja tämä on niin hauska, että tässäpä teille vastauksia!

Kuinka usein...

Vaihdat lakanat? No kerran viikossa meille aikuiselle, ihan vaan koska mikään ei oo ihanempaa kuin pujahtaa illalla puhtaiden lakanoiden väliin. Lapsille 3-4 vkon välein.

Vaihdat pyyhkeet? Kerran viikossa, vessan käsipyyhkeet varmaan useamminkin. Kiitos valkoisien pyyhkeiden ja viiden lapsen:)


Soitat isälle/äidille? No isälle kerran pari kuukaudessa ja äidille en oikeastaan koskaan. Ei olla väleissä.

Näet vanhempiasi?  Isää muutaman viikon välein, asuu tuossa about kolmen kilometrin päässä. Ja varmaan edellisestä vastauksesta voitte päätellä, että äitiä en näe.

Käyt leffassa?  Ööö, muutaman kerran vuodessa?! Ja niistäkin suurin osa on siis lasten kanssa. Viime syksynä käytiin kälyn kanssa katsomassa leffa ja viimeinen fifty shades on grey käytiin siskon kanssa katsomassa. Nyt ei oikein oo edes tulossa mitään mun tyylistä.

Föönaat hiukset? No juhliin ja jos nyt oikein kunnolla laittaudun jonnekkin  niin silloin, eli tosi harvoin!

Putsaat laittiakaivot? Muutaman kuukauden välein, kiitos meidän perheen tyttöjen  pitkien hiuksien!

Käyt metsässä? Lasten kanssa tulee käytyä muutaman kerran viikossa. Niin ihana, kun metsä alkaa jo oman tonti reunalta!

Käyt suihkussa?  Joka toinen päivä suunnilleen? Riippuu miten hikipäässä sitä touhaa:)

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Lapsille joka päivä, miehelle, hmmmm..no ainakin pari kertaa kuussa:D Kavereille ja omille sisaruksille silloin tällöin.

Tarkistat kuivakaapin sisällön?  Pari kertaa vuodessa tulee käytyä läpi. Ja  miten sielä voi aina olla jotain pois heitettävää?!

Luuttuat lattiat? Joka viikko ja yleensä torstaisin. Mä rakastan siivoamista ja en koe sitä mitenkään pakkopullana. Kolmen kissan ja viiden lapsen kanssa ne lattiat on kyllä joka viikko pesu kunnossa! 

Peset vessan? Ainakin kerran viikossa!! Ja aina tarpeen mukaan!

Puhdistat liesituulettimen? kerran kuukaudessa. Mä inhoan sitä rasvaista pölyä!!

Syöt noutoruokaa? Siis tosi harvoin. Me tehdään mieluummin itse pitsaa, tai hamppareita tai mitä milloinkin. Ehkä kerran puolessa vuodessa tulee haettua esim pitsat ja muuta me ei sitten haetakkaan kotiin:)

Valehtelet? Joskus valkoisia valheita, mutta tahallani en kyllä valehtele. Tai no joulupukista, hammaskeijuista ja sen sellaisista kyllä...

Riitelet suhteessa? No silloin tällöin tulee "vähän" hermostuttua ja väsyneenä ne syyt on oikeasti ihan naurettavia, mutta sillä hetkellä ei kyllä naurata.Mut mun tyyli on sellainen räjähdys ja sopiminen, Ei mitään päivätolkulla mussutusta.

Sheivaat? no meilkein joka kerta kun suihkussa käyn, koska sänki..yäks!

Vaihdat hammasharjan? 3-4kk välein.

Käyt kirjastossa? Kerran kuukaudessa. Lapset rakastaa hakea uusia kirjoja ja itse tykkään, kun tulee iltasatuihin vaihtelua.

Peset peitot ja tyynyt?  Pesen suurin piirtein 3-5kk välein.

Syöt herkkuja?  No koska mä en syö?!!? Apua siis ihan liikaa. Pyrin siihen, että viikolla en söisi, mutta huomaan lipsuvani tuosta aina kun ehdin!  Ja sitli odotan sitä viikonloppua, että saan  syödä "hyvällä omallatunnolla". Yes  I know.

Soitat anopille? En oo tainnut soittaa kuin yhden kerran koko sinä aikana, kun ollaan tunnettu ja se kerta oli se, kun odotin Nooaa ja synnytys oli käynnistynyt ja Mikko oli kesä partyjen jälkeen äitillänsä yötä, koska "ei se nyt ainakaan laskettuna päivänä synny". Mun lause siis ja kyllä se vain syntyi! Mutta muuten laittelen sitten vain whatsuppia!

Peset rinstikat? Joka kerta kun käyn suihkussa?! Mä pidän pääasiassa urheilurintsikoita, koska mukavuus:)


Leivot? Kerran 2-3 viikossa. Useimminten sämpylöitä. Mutta sitten vieraille tulee kyllä aina leivottua jotain ja juhliin tietty.

Siivoat jääkaapin?  Joka viikko ennen kuin haen viikon ruokajutut kaupasta.

Käyt puntarilla? No meidän puntari on rikki, haaaarmiiiii!!!

Komennat miestäsi? No silloin tällöin vähän vinkkaan mitä vois tehdä, tyyliin "petaatko sängyn" tai "haetko puita"  Huomaa kysyvä lause vaikka siinä ei oikeasti oo vaihtoehtoa:D

Syöt irtokarkkeja? No en hirveän usein. Suklaa on mun juttu. Onneksi sitä ei kysytty miten usein:D

Vierailet isovanhempien luona? Mulla ei valitettavasti ole mummoja ja paappoja elossa.

Peset pyykkiä? Joka päivä ja joskus useamman koneellisen jos on esim lakanoiden vaihto päivä tai sohvanpäällisien pesu ym.

Imuroit kotisi? Joka päivä, joskus jopa kahdesti. Jeps sitä se siivoushulluus teettää! Ja loputon hiekan virta pihalta sisälle...

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Tosi harvoin. Joko se on Minean kanssa mekosta (joku tietty on pesussa) tai isojen poikien kanssa nyt syksyllä siitä, kun pitää laittaa jo vähän enemmän päälle kuin verkat jos lähtee pihalle.

Käyt kaupassa?  Yleensä kaksi kertaa viikossa. Alkuviikosta isommat ja sitten to/pe lisää ja viikonlopun jutut.Kauppalista ja suunnittelu on mun juttu!

Peset ikkunat?  No tuota älkää säikähtäkö, mutta mä pesen niitä vähän joka välissä. Varmaan jonku 5-6 kertaa vuodessa kokonaan ja siihen päälle vielä about 5 kertaa pelkästään ulkoa ja varmaan 20 kertaa pelkästään sisäpuolelta. Mä siis tykkään myös tästä puuhasta ja mua ahdistaa likaiset ikkunat. Mutta vain omat, mua ei haittaa yhtään jos kylässä on likaiset ikkunat, ei oo mun murhe:D

Vaihdat sukat? No joka päivä!


Olet  eri mieltä miehen kanssa?  No mitäs tähän sanois. Ollaan kyllä joistakin pienistä jutuista eri mieltä, mutta suurissa linjoissa ollaan samaa mieltä.

Ostat uusia vaatteita? Lapsille varmaan 1-3 kertaa kuukaudessa (ei toki kaikille aina) ja itselle harvemmin. Ostan kirpparilta oikeastaan kaikki muut paitsi alusasut ja sukat, joten jos jotain tarvittavaa tulee eteen niin sen ostan.

Siivoat? Joka päivä jotain. Yleensä aika paljon...

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Meidän hälyttimet toimii verkkovirralla, mutta ne tulee testattua melkein joka kuukausi, kun joku lapsista vähän paahtaa leipää mustaksi!

Peset autosi?  Aina tarpeen tullen ja mun mielestä tämä tarve on paljon useammin kuin Mikon. 

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? No okei tämä menee taas siihen "tykkään hulluna"-katergoriaan. Eli usein!!

Siivoat lääkekaapin?  Meidän lääkekaappi on siis ihan olemattoman pieni laatikko, jota ei paljoa tarvitse siivoilla, mitä nyt välillä päivittää kyypakkaus.

Puhdistat hiukset harjasta? Joka ilta. Mä inhoan sitä kauheeta hiusmäärää!!

Sellaisia oli mun vastaukset!

Mä haastan juuri sut jos kirjoitat blogia niin vastaamaan näihin. Tuu kirjoittamaan kommentti tähän postaukseen, niin mä tuun lukemaan sun vastaukset!!

Ihanaa uutta viikkoa<3

-Ulla-


perjantai 11. lokakuuta 2019

Turvallisia puheluita

*Yhteistyö Xploran ja Perhekuplan kanssa*

Meillä on Nuutti nyt ruvennut kovasti vierailemaan kaverien luona. Lähimmälle kaverille on matkaa reilut puoli kilometriä ja seuraavalle reilu kilometri. Eli ei nyt ihan omassa pihapiirissä. Tuollaista viisi vuotiasta tohtii jo vähän päästää yksinkin kulkemaan,mutta sitten saattaa tulla niitä pieniä jännitys momentteja matkaan.

 Me ei olla esim noihin kavereille päästetty yksin, koska meidän tiellä ajetaan aika kovaa. Ja jotenkin on vaan tuntunut, että Nuutti ei ole vielä valmis. Hänet on joko viety kavereille autolla tai sitten on lähtenyt isoveli saattelemaan.


Tässä tarina mikä pääsi säikyttämään mut. Vein Nuutin kerran tämän vähän kauempana asuvan kaverin luo samalla, kun menin itse kauppaan. Jätin Nuutin kaverille ja sanoin, että tuun sitten parin tunnin päästä hakemaan. Kävin kaupassa ja ajoin kotia kohti. Ajomatka menee siis tuon kaverin talon ohitse. Ajoin vähän matkaa ja huomasin, että Nuutti on kävelemässä kaverinsa kanssa kahdestaan meille päin tien sivussa. Pysäytin auton ja ihmettelin, että mitäs pojat tiellä tekee. Nuutti selitti, että "en mä halunnutkaan jäädä sinne kylään". No onneksi ei sentään yksin ollut lähtenyt kävelemään kotiin, mutta säikähdin tuota kuitenkin. 

Ja okei, ihan vähän ihmettelin, miksi tämän perheen äiti ei ollut soittanut mulle, hänellä on mun numero kyllä. No tämän tapauksen johdosta tuli ajankohtaiseksi miettiä, miten vastaava tilanne saadaan tulevaisuudessa ehkäistyä. 

Me saatiin siis juuri sopivaan aikaan testiin Xploran lapsille suunniteltu puhelin. Näyttää ihan kellolta ja kulkee helposti ja turvallisesti mukana lapsen menossa. Näin Nuutti saa meidät helposti kiinni, jos ei kaverilla olo tunnukkaan mukavalta. Voin kertoa, että helpotti ihan tosi paljon omaa oloa.

lapselle kännykkä

Ja mitä kaikkea muuta tällä puhelimella pystyy sitten tehdä. No hauskinta Nuutin mielestä on ollut kuvien otto:) Niin hauskoja kuvia on kertynyt muistiin! Ja askelmittari osoittautui meillä hitiksi. Mandin kanssa Nuutti juoksentelee pitkin pihaa ja meidän omaa tietä ja tsekkailee kuinka paljon askeleita tulee. Ihanaa liikkumiseen motivointia. Lisäksi pystyy lähettää lyhyitä viestiä ja toimii se ihan kellonakin.

Me asutaan keskellä metsiä ja peltoja, mutta voisin kuvitella, että kaupungilla tai asuntoalueeilla asuvat pitävät tosi tärkeänä paikannus ominaisuutta. Mulla ja Mikolla on siis molemmilla ladattu Play kaupasta Xplora sovellus jolla voimme tarkkailla puhelimen toimia. Siitä näkee missä puhelin, ja täten siis Nuutti, kulkee  google maps kartalla. Sovellukseen voi itse määrittää turva-alueen esim kodin ja leikkipuiston välille.

xplora

Vanhempien sovellukseen tulee myös tieto jos puhelimen akku on vähissä tai jos sillä soitetaan tai siihen tulee puhelu. Muutenkin puhelinta hallitaan vanhempien sovelluksen kautta esim lisätään numerot. 

Mä koen tämän tosi hyväksi ensi puhelimeksi just Nuutin ikäiselle lapselle, kun haluaa saada lapselle laitteen jolla saa hänet kiinni. Ilman internetin vaaroja. Eikä tarvitse huolehti mihin sen kännykän laittaa ettei se mene  leikeissä rikki tai missä sitä pidetään, tämä kulkee helposti ranteessa mukana.

Meidän perheeltä siis suositukset tälle ensi puhelimelle!

Kiitos Perhekupla ja kiitos Xplora<3

-Ulla-

Perhekupla facebookissa ja instassa


Paljon odotettu viikonloppu!

Moi!

Mitenkäs teidän viikko on sujunut?

Meillä on odotettu pienoisen jännityksen vallassa tulevaa viikonloppua. Ai miksi?


No meidän autohan meni reilut pari viikkoa sitten rikki. Ja se osa mikä siitä meni rikki piti tilata jostain tosi kaukaa. Ja sitten kun se kyseinen osa saatiin korjaamolle, niin he kyllä laittoivat sen kiinni,mutta koko auto piti viedä toiselle paikkakunnalle, että kyseinen osa voitiin ohjelmoida. 

No nyt sitten ollaan odotettu, että milloin se auto nyt sitten saadaan. No ilmeni, että osa oli laitettu väärin paikalleen, joten se pitää purkaa ja laittaa uudelleen.  Ei mee kuulkaa mun järkeen!!


Eikä tässä siis muuten mitään, MUTTA. Me varattiin jo viime kuun alkupuolella mökki viikonlopuksi ja ollaan jo kerran jouduttu siirtää sitä, kun tuo auto meni korjaukseen. Toista kertaa en todellaakaan rupea sitä siirtämään. Että täälä me nyt sitten jännätään näköjään viimeiseen asti, että saadaanko auto tänään vai ei. Arvatkaa ottaako päähän. NO KYLLÄ!!! Plän B on hakea Mikon äidin mieheltä meille vielä toinenkin auto, meillä on jo heiltä siis yksi auto, mutta kun ei mahduta kaikki tuohon viisi paikkaiseen!

Lapset odottaa jo niin paljon tuota mökille pääsyä ja odotetaan kyllä Mikonkin kanssa sitä tosi paljon. On ihanaa jättää kaikki kotihommat tänne kotiin ja suunnata hetkeksi muualle. Suunnitelmissa on käynti Ähtärin eläinpuistossa ja Keskisellä tietty. Niin ja koska säät näyttää olevan aika sateisia,pakataan vielä uikkarit mukaan, jos käytäis uimassa. Ja sitten vain olla ja rentoutua. Keskittyä läsnäoloon ja ihaniin pieniin juttuihin<3


Alkoiko teidän lapsilla jo syysloma? Meillä alkoi jo tänään ja tuo mökkiviikonloppu onkin ihana aloitus koululaisten lomalle. Itse ollaan ihan normaalisti töissä.

Super ihanaa viikonloppua murut!

Tänään muuten tulossa vielä toinen postaus, Xplora puhelimesta!

-Ulla


sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Slow mornings

Leppoisaa sunnuntaita murut!

Arvatkaa mikä on yksi lapsien kasvun myötä tullut juttu mistä nautin? Hitaat aamut. Kun lapset malttaa edes hetken aikaa odottaa sitä aamupalaa. Meillä on kaikki lapset olleet toosi malttamattomia pienenä. Kun on herätty niin aamupala on pitänyt olla tyyliin viiden minuutin päästä pöydässä. Nyt voidaan jo odottaa jopa yli tunti:)

lapsiperheen aamupala

Viikonlopun aamut on ehkä parasta mitä tiedän. Tai no ainakin melkein. Niin ihana, kun ei tarvitse herätä kellon soittoon, vaikka sitä toki herääkin lasten ääniin tai siihen, että Minea kömpii viereen. Mutta se on niin eri kuin herätä kellon kanssa. Ja se kun voi vaan jäädä pötköttelemään sänkyyn ja höpötellä hassuja lasten kanssa<3


Niin ja hillua yökkäreissä vaikka puoli päivää, tai Mandin tapauksessa vaikka koko päivän. Niin ihanaa. 

Myös aamupala on ihana kattaa pöytään ja lisäillä siihen vähän hedelmiä tai vihanneksia. Meillä jaksaa pienetkin istua yllättävän kauan aamupala pöydässä juttelemassa ja syömässä.  Itse venytän aamupalaa vielä hyvällä kirjalla ja toisella tee kupposella. 


Lapset siirtyy yleensä katselemaan lastenohjelmia telkkarista ja isommat pelailee yläkerrassa. Jaettu viltti on niin suloinen ele!


Kiirettömyys on niin parasta<3

Mikä tekee sun aamuista ihania?

Energistä sunnuntai päivää! 

-Ulla-

perjantai 4. lokakuuta 2019

Mikä määrä lastenvaatetta on sopivasti lapsenvaatekaapissa?

Pitääkö lapsella olla vaatteita pino kaupalla vai saako vaatekaapin toimivaksi vähemmälläkin määrällä?

Mun mielestä se on sopiva määrä, kun sun ei tarvitse paniikilla olla pesemässä vaatteita puhtaaksi. Eikä haittaa vaikka päivässä likaantuisi useampi vaatekerta.

Ajattelin, että kurkataan Minean kaappiin tällä kertaa. Mä tykkään pitää nuo perusvaatteet pystyviikattuna laatikoissa. Näkee yhdellä vilkaisulla missä mitäkin on. Lisäksi Minean kaapissa on henkarilla tunikat, mekot, hameet ja neuletakit. Viime viikkoina neiti on usein aamuisin jakkaran päällä viisomassa mitä haluaa päälleen pukea.


Suosituin setti meillä on leggarit ja joku tunika. Tai mekko ja sukkikset. Ja Minealla on nykyään hameille ja mekoille oma vaatimuksensa. Niiden pitää pyöriä. Hän pukee hameen päälle ja koittaa sitten pyörähtää. Jos helma ei pyöri kunnolla, menee hame vaihtoon. Voi näitä ongelmia:)


Leggareita on aika monia eri kuosia, kiitos mun ompeluharrastuksen. Mutta löytyy sieltä muutamat yksivärisetkin. Leggareita meillä on muuten tasan yhdet kaupasta ostetut, Muut oon tehnyt itse. Ja ne kaupasta ostetut ei nyt edes ole tässä kuvassa. Mulla on kyllä hyvä syykin, miksi en käytä Minealla kaupan leggareita. Silloin kun ne on pituudelta sopivat ne on ihan överi isot vyötäröltä ja reisistä.



Sitten löytyy pino pitkähihaisia. Näissä tykkään vähän pidemmän mallisista, jotka menee leggareiden kanssa. Mutta löytyy myös niitä normi pituisia hameiden kanssa pidettäväksi.  Näistäkin aika moni on itsetehty.



Tunikoita on ihana pitää ja niitä meiltä löytyy aika monta.  Näissä on muuten enemmän kaupan omia. Mutta kiitos käsityömessujen, saan näitäkin tehtyä lisää:)



Villatakit on myös ihania ja niitä Minea onneksi tykkää tosi paljon pitää. Näin saa myös tosi kivasti jatko aikaa kesäisemmille vaatteille, kun voi laittaa villatakin lisäksi.



Minean kaappi on meille just sopivan kokoinen. Vaikka vaatteita onkin aika kivasti, niin jossain kohtaa tämä vaatemäärä oli ihan hurjan paljon isompi. Oon tehnyt aika isoa karsintaa ja nytkin kaapista saa pian laitella loput 92cm vaatteet pois.  Tosin tämä mun innostus ommella vaatteita itse ja miljoonat ihanat kankaat on vähän hankala yhdistelmä sopivan kokoisen vaatemäärän kanssa:) Mutta ehkä tähän jotain balanssia oon saanut aikaan. Ainakin malttaa nopeasti luopua pienistä vaatteista, kun on isommassa koossa odottamassa uusia ihanuuksia<3

Näistä kuvissa näkyvistä vaatteista, niistä jotka on kaupasta,  on muuten vain 4 ostettu uutena. Loput on kirppareilta.

Mitäs teillä, tuleeko hamstrattua lastenkaapit täyteen vaatteita vai pärjäättekö vähemmällä? Mikä on teidän lapsilla toimivin vaate yhdistelmä?


Mä lähden nyt katsomaan mitä kivaa keksin noista käsityömessu ostoksissta:) 

Ihanaa viikonloppua teille ihanat<3

-Ulla-

Perhekuplan bloggareilla on postauksia lastenvaatetuksesta. Käy kurkkaamassa:

Taaperon vaatekaappi

6 vinkkiä lapsiperheen vaatevalintoihin




tiistai 24. syyskuuta 2019

Vertaistuki-niin parasta!

Hei te ihanat!

Viime postaus oli ensimmäinen ikinä, joka oli mulla valmiina luonnoksissa useamman viikon ennen sen julkaisua. Muokkasin tekstiä monta kertaa. Hyväksytin sen jopa Mikolla. Saa nähdä tuleeko ikinä enää tekstiä, jonka haluan Mikon hyväksyvän. Mutta koska tämä oli niin iso asia ja kosketti vahvasti meitä molempia, halusin että sen julkaisu on Mikolle ok.



Ja miten paljon jännitti julkaista se. Mun syke nousi varmaan pilviin kun painoin julkaisu-nappia. Kannattiko? No kyllä kannatti. Vertaistuki jota oon saanut on ollut ihan mahtavaa. Kun on ihmisenä tälläinen joka tykkää asioista puhua, puhua ja puhua, niin se helpottaa kun saa puhua ihmisten kanssa jotka ovat kokeneet saman. 

Niin surullista miten moni on sanonut, että on läpikäynyt tämän saman. Jotkut montakin kertaa. Mua hämmentää myös tosi paljon miten huonosti keskenmenojen jälkihoito toimii. Tai siis kun sitä ei ole.

Kun miettii munkin tilannetta. Yhtenä päivänä saan kuulla, että mun sisällä ei kasvakaan sitä pientä ihmettä jota me jo niin rakastettiin ja jota oltiin kovasti toivottu. Ja saman tien aloitetaan lääkkeellinen tyhjennys. Ja tuo kaikki olis ollut jo tarpeeksi paha, mutta sitten tuli sitä ylimääräistä vuotoa. Heti seuraavana päivänä kotiin. Ja ainut kontrolli mitä tulee on verikoe,jossa katsotaan, että raskaushormonin taso on laskenut.

Mun mjielestä on on vaan outoa, että runsaan vuodon jälkeen ei edes tsekata hemoglobiinia? Tai oteta vaikka yhdelle käynnille neuvolaan samalla ja vähän katsottaisi millä fiilisellä äiti on?  

Toki mulle sairaalassa tarjottiin keksustelua apua heti kun keskenmeno todettiin. Mutta se tuli siinä samalla kun kerrottiin miten lääkkeellinen tyhjennys toteutetaan käytännössä. Siinä kohtaa kun sun mieli ei vielä oo oikein edes päässyt kärryille mitä tässä nyt on tapahtunut. 

varhainen keskenmeno


Mutta niin iso kiitos teille jokaiselle jotka laitoitte kommenttia tänne, mailia ja instaan viestiä. Niistä on ollut niin iso apu itselle. Ootte niin parhaita <3


-Ulla-

tiistai 17. syyskuuta 2019

Kun joskus voi vaan mennä rikki.

Se oli Maaliskuuta. Olin mielessäni jo miettinyt niin monia asioita valmiiksi. Olin ottanut kuvia ensimmäiseen postaukseen asiaan liittyen, miettinyt miten siitä ilmoitetaan muille. 

Olin innoissani ja niin sokean onnellinen, kiitollinen, leijuin pilvissä. Ja miten ne ajatukset karkaakaan niin nopeasti sinne jonnekin tulevaisuuteen. Siihen hetkeen, kun koko se odotus palkitaan.

Vain muutama ihminen tiesi asiasta. Viikkoja oli kasassa jo niin, että edessä olisi pian ensimmäinen kerta kun oltais nähty sut. Mutta sitten elämä näytti raa'alla tavalla miten kaikki ei aina mene ihan niin kuin sitä on ajatellut. Se näytti miksi niistä lapsista pitää olla kiitollinen, se näytti miksi lapsia ei tehdä vaan ne saadaan. 

Olin raskaus viikolla 12+1 ja olin vuotanut vähän verta jo muutaman päivän. Koska mulla neljässä raskaudessa on ensimmäisen kolmanneksen aikana tullut juurikin samaa vuotoa, en osannut pelätä sitä paljoa.
 Heräsin tosi aikaisin aamulla outoon oloon ja nousin vessaan. Saman tien kun nousin holahti verta ihan kunnolla. Ja siis kunnolla tarkoittaa tässä tapauksessa pitkin mattoja ja lattioita. No vielä sekään ei saanut mua kunnolla säikähtämään, koska edellisissä raskauksissa vuoto on myös ollut tosi runsasta.

keskenmeno

Hiljaisuus kertoo kaiken

Soitin päivystykseen ja sain luvan tulla synnärin puolelle tarkistukseen. Lähdin matkaan yksin, koska jotenkin ajattelin, että ihan hyviä uutisia sieltä tulee. No aikani istuin ja lopulta pääsin lääkärille. Ultrattiin kohtu heti ja jo se hiljaisuus kertoi kaiken. Miten se hiljaisuus voikin mennä ihan sun sydämeen asti. Ja ne lääkärin ja kätilön ilmeet. Ne painuu sun mieleen ihan liian hyivn.

Itkin jo ennen kuin lääkäri sanoi asian ääneen. "Hän on pahoillaan, mutta täälä ei näy nyt sitä mitä pitäisi". Miten jotkut sanat jääkin mieleen niin paljon paremmin kuin toiset. Sain kuulla, että raskaus oli mennyt kesken jo ihan alussa. Hormonia oli vain kehossa niin paljon, että oireet oli pysyneet päällä erittäin vahvasti. 

Itkin. Aivot yritti ymmärtää varhaisen keskenmenon. Lääkäri lohdutti, että mitään en olisi voinut tehdä toisin. Mutta voi kumpa olisin vaan saanut tämän uutisen monta viikkoa aiemmin. Meidän kunnassa ei siis ultrata ekassa neuvolassa joka oli mullakin jo rv 8+5. Kumpa vain olisin jo silloin saanut tämän uutisen, vaikka olisi se varmasti yhtä musertavaa ollut silloin.

Ja sitten se fyysisesti raskas osuus. Miten tästä eteenpäin. Lääkäri antoi mahdollisuuden lähteä kotiin ja sisäistää asia. Ajatus kotiin viiden lapsen luo itkevänä ei houkuttanut, joten päädyttiin tekemään lääkkeellinen tyhjennys heti samana päivänä. 

Pääsin osastolle ja sain emättimeen pari cytotec tablettia ja siitä parin tunnin päästä muutaman suun kautta. Ei tapahtunut oikeastaan mitään. Vähän sellaista menkkamaista juilintaa. Sitten parin tunnin päästä sain lisää suun kautta ja siitä n. tunnin päästä rupesi tapahtumaan. 
Kävelin huonetta edestakaisin, koska tiesin, että tuon osaston käytävillä vastaan voi tulla joko raskaana olevia tai juuri synnyttäneitä. Ja tuossa tilassa ne on ne juuri viimeiset jotka haluaa nähdä.


Tämä ei ole normaalia

Niinpä kävelin huonetta ympäri ja sitten kohtu rupesi tyhjentymään ihan kunnolla. Vuotoa ja hyytymiä tuli ihan kunnolla ja mut ultrattiin aika pian. Lääkäri totesi, että "raskausmateriaali" (mikä kauhea sana!) on hyvin lähtenyt poistumaan. Jatkettiin vielä odottelua. Alavatsa rupesi olemaan jo aika arka ja kipeä supistelusta. Vuotoa tuli koko ajan tasaiseen tahtiin, kunnes illalla jossain kohtaa noustessani sängystä tulikin sitten ihan valtava hyytymä. Hälytin kätilön paikalle ja kysyin onko tuon kokoiset hyytymät normaaleja. Ja eihän ne olleet. 

Se hetki oli jotain ihan kamalaa. Kun sut on jo henkisesti revitty ihan rikki niin tuo, että tapahtuu vielä jotain normaalista poikkeavaa on vaan ihan liikaa. Istuin pöntöllä ja itkin. En saanut itseäni ollenkaan kasattua kokoon. Onneksi kätilö oli ihan huippu ja osasi tukea ihan oikeilla sanoilla. Olin niin kipeä, että en pystynyt kävellä lääkärin huoneeseen. Mut kärrättiin sinne sängyllä. Lääkärille pääsin heti joka taas ultrasi kohdun. 

Voin sanoa, että ne sisätutkimukset tuossa vaiheessa, kun sun vatsa on ihan kipeä ja arka ja valut verta ei oo mukavia, ei ollenkaan.Olisin niin paljon halunnut vaan käpertyä sänkyyn peiton alle ja olla yksin.
 Lääkäri huomasi heti, että kohdussa on vielä sitä raskausmateriaalia, ja kaapi sitä aborttipihdillä (kyllä, tämäkin ihana kamala sana ja sai mut itkemään ääneen) pois. Sattui, en tiedä henkisesti vai fyysisesti, mutta sattui.

Vuoto ja supistukset kuitenkin helpotti heti tuon jälkeen. Olin menettänyt verta kuitenkin jo niin paljon, että olin puoli yötä tipassa ja mulle laitettiin suoneen kohtua supistavaa lääkettä. Sain myös kunnon särkylääkkeitä, eli sinänsä kipeä en ollut.

Miksi meille

Mutta se henkinen kipu. Kumpa siihenkin olisi ollut joku lääke. Itkin enemmän kuin oon koskaan itkeny. Makasin kippuralla sängyssä ja mietin miten sitä ikinä voi tästä nousta. Miten just meille kävi näin. Mietin monet kerrat, miten tämä olisi pitänyt huomata jo aiemmin. Kumpa meidän kunnassa olisi se ultra ollut ekassa neuvolassa.

 Ja se kun olisit halunnut vaan olla rauhassa ja surra, niin siihen samaan hetkeen sun pitää jaksaa kaikki sisätutkimukset, miljoona kertaa labrat, tipat ym.

Seuraavana päivänä pääsin kotiin ja toipuminen pääsi alkamaan. Ainut mikä itseä hämmästytti oli se, että mut pökättiin sairaalasta pihalle ilman, että annettiin mitään syötävää aamulla. 

Olin siis koko edellisen päivän syömättä, kun oli pelko, että joudun kaavintaan. Yöllä sain kaks leipää syödä. Aamupalaa en saanut, kun lääkärin piti ensin varmistaa, että kohtu on varmasti tyhjä. Tämän jälkeen mulle sitten sanottiin, että saat lähteä kotiin ja iskettiin kotiutus paperit käteen. 
Kukaan ei kysynyt millä meen kotiin tai mikä mun olo on. Niinpä puin vaatteet päälle ja ajoin kotiin. Onneksi mulla oli käsilaukussa banaani, niin sain edes sen syötyä. Mutta siis olettaisin, että tuo ei mennyt ihan ohjekirjojen mukaan, mulla oli kuitenkin hb:kin tippunut roimasti vuodon takia. 

keskenmeno

Vihdoin kotona

 Oli niin ihanaa päästä tuon kaiken jälkeen Mikon kainaloon.Miten se koti tuntuukaan niin turvalliselta paikalta kaiken tuon jälkeen. Lapset otti uutisen hyvin, ei oltu paljoa vielä kotona vauvasta heidän kanssa ehditty puhuttu. 

Ja kyllähän sieltä on noustu. Ajatus siitä, että marraskuussa olisi ollut laskettu aika sattuu vielä ja niin se saakin sattua. Instassa sattuu myös nähdä ihmisiä joilla on marraskuussa laskettuaika. Sitä rupeaa nopeasti ajattelemaan, että tuossa vaiheessa ja tuon kokoisella masulla sitä itsekin olisi nyt. Mutta kyllä tämä tästä. Onneksi on nuo mun ihanat lapset joiden takia ei vaan ehdi jäädä suruun sisälle.

Rikki niin nopeasti

Jos ei mitään muuta, niin kiitollisuutta tuo tapaus toi rutkasti. Lapset todellakin on siunaus ja oon heistä ihan loputtoman kiitollinen ja onnellinen. Oon myös oppinut itsestä sen, että sitä on yllättävän vahva kun tilanne vaatii ja myös sen, että voin mennä rikki niin nopeasti,että sitä voi olla toisten vaikea uskoa. Ja se tyhjyys joka mun sisälle tuona päivänä tuli. Se oli oikeasti niin pelottavaa. Välillä olo oli ihan turta. Aika on onneksi auttanut tähän ja se kun asiaa on saanut käydä oman pään sisällä läpi. 

Ja miksi halusin tämän kirjoittaa tänne. No ensinnäkin mun vaan piti saada tämä pään sisältä pois. Ja toiseksi näistä asioista puhutaan ääneen niin vähän. Oon aivan varma, että en oo ainut joka tämän on joutunut käymään läpi. Enkä varmasti oo ainut joka kaipaa vertaistukea tässä asiassa. Jos haluat asiasta jutella niin voit laittaa instan kautta viestiä (@unelmienelamista) tai mailia (unelmienelamista@gmail.com)

Tästä tuli oikein super pitkä postaus, ihana jos joku jaksoi lukea loppuun asti<3

-Ulla-



tiistai 10. syyskuuta 2019

Hampaiden pesulle!!!

Mua naurattaa niin tuo otsikko. Pystyn niin kuulla mielessäni sen tietyn äänen sävyn jolla tuon joka ilta huudan lapsille.

Isommat lapset menee jo automaattisesti suoraa iltapalalta pesemään hampaat,mutta pienemmille pitää vähän muistutella asiasta.

Lasten hampaiden harjaus on aloitettu meillä jo ihan pienestä asti. Aluksi on annettu hammasharjaa ihan vaan käteen tutkittavaksi ja sitten ensimmäisistä hampaista lähtien ollaan harjattu niitä yhdessä.


Meillä ei oo vielä kertaakaan tullut sellaista tilannetta kenenkään lapsen kohdalla, että olis pitänyt väkisin pestä hampaita. Välillä ollaan tutkittu mitä kaikkea sieltä hampaista (leikisti) löytyy. Oon luetellut lapselle, että täälä on muroja, banaania ja leipää. Lapsista on hirveän hauskaa muistella mitä kaikkea ollaan päivän aikana syöty!

Pienilllä lapsilla on myös välillä vähän hankala harjata hampaita rauhassa ja ajan kanssa. Jos ei ole tarkkana, niin hammasharja käväisee vain viidessä sekunnissa suussa ja todetaan, että oon valmis. Pienimpien hampaita mä harjailen itse ja he sitten harjaavat vielä lopuksi itse, tai toisin päin. 

Innostavaa harjausta

Tabletille (tai kännykkään) löytyy niin huippu sovellus, että ajattelin vinkata siitä teillekin. Ja mikä kivointa se on ihan ilmainen! Sovellus on nimeltään Oral-B Magic Timer.



Siinä saa valita itselleen hahmon Mikki tai Minni. Muitakin hahmoja löytyy,mutta ne ovat maksullisia. Sovelluksessa lapsi harjaa hampaita niin kauan , että vaahdon alla oleva kuva tulee näkyviin(2min). Hammasharja harjaa kuvaa sovelluksessa esiin ja se vaihtaa aina kohtaa sen mukaan miten lapsenkin pitäisi harjata hampaita, oikealta ylhäätä, alhaalta ja vasemmalta puolelta sama juttu. 
Kun harjaus aika on loppu, saa lapsi sen kyseisen kuvan omaan tarrakirjaansa ja puolikkaan tähden kalenteriinsa. Päivässä on mahdollista saada siis yksi kokonainen tähti, kun harjaa aamuisin ja iltaisin.


Meillä tuo sovellus on motivoinut ihan valtavasti lapsia harjaamaan kunnolla hampaansa. Ja mikä ihaninta näin äidin kannalta, heitä ei tarvitse juurikaan muistutella hampaiden pesulle. Ainut pikkku miinus,niin tabletin näyttöä on saanut puhdistaa vähän tiheämpään, kun hammastahnaa on vähän roiskunut pestessä siihen. 

Pastillien suurkuluttajat

Meillä on myös ksylitoli pastillit ja purkat joka päivä käytössä ja uskon, että ne on tosi iso syy sille, että meidän lapset on välttyneet reijiltä tähän asti, Rasmus 12- vuotiaaksi! Kauppalistalle tosin saa melkein joka viikko kirjoittaa "pastillia ja purkkaa" , koska viiden lapsen kanssa niitä nyt vaan kuluu aivan jäätävät määrät. Pitänee miettiä jotain tilausta johonkin firmaan ja ostaa kerralla "vähän" isompi määrä!



Mites teillä, onko hampaiden pesu sujuvaa vai aiheuttaako se harmaita hiuksia?!
Syökö teidän lapset ksylitolituotteita? 

Ihanaa keskiviikkoa murut<3

-Ulla-

lauantai 7. syyskuuta 2019

Kun äiti vauhtiin pääsi

Siis löytyyhän sieltä muitakin jotka  r a k a s ta a   sisustaa latenhuoneita? Mä tykkään siitä koska sielä saa luvan kanssa söpistellä! Viimeisin tuunaus kohde on meillä ollut Minean huone.


Mä tykkään tehdä kaikkia kivoja pikku näperryksiä lastenhuoneeseen. Tässä hyllyllä on mun itsetehtyjä juttuja kaikki. Sateenkaari on uusin juttu,
 ja puput jotka on vilahtanut ainakin instassa aiemminkin. 

 itsetehty sateenkaari

Minea on siis ainut lapsista jolla on huone alakerrassa. Hän on meidän entisessä makuuhuoneessa. Mutta vaihdettiin huoneita, kun tajuttiin, että me ei tehdä omassa makuuhuoneessa mitään sillä tilalla. Lapset (varsinkin tytöt!) tarvitsee paljon tilaa leluilleen ja leikeilleen, joten Minea sai ison huoneen itselleen.  



Huoneessa on muut seinät valkoiseksi maalattu, paitsi yhdessä oli alunperin vaalean harmaa pohjainen tapetti jossa oli isoja valkoisia tähtiä. Koska Minealla on tosi paljon valkoisia juttuja huoneessaan, rupesi koko huone tuntumaan vähän valjulta.

Anopin varastosta

Kävin paikallisessa K-Raudassa ja pengoin heidän ale tapetit. Tuo meidän seinän pätkä on niin lyhyt, että siihen riittää kaksi rullaa tapettia. Se oli nopeasti vaihdettu uuteen, varsinkin kun sain Mineasta ja Nuutista apulaiset vanhan tapetin poistoon. Pientä jännitystä kyllä koin, kun ajattelin, että nyt he luulee, että joka paikasta saa ruveta repimään tapettia pois! Muttta onneksi näin ei oo käynyt:)


 Tuo kukkaseinä tuo kivasti lämpöä ja väriä koko huoneeseen. Lisäksi tilasin Ellokselta juuttimaton ja anopin varastosta kävin etsimässä pärekorin neidin pehmonallukoille. Näin saatiin vähän lisää lämpöä huoneeseen.



Oon muutenkin ihastunut nyt niin paljon tuohon juuttiin ja puun sävyyn, että voisin laitella niitä vaikka minne!


Lastenhuoneeseen tuotiin nyt myös leikkimökistä leikkikeittiö takaisin. Sillä ei leikkimökissä enää oikein käyyt leikkimässä ja täälä sisällä se taas on ollut ihan super suosittu. Eli hyvä ratkaisu. Tuo on jännä, kun jonkun lelun vie hetkeksi pois ja tuo takaiisn niin se kiinnostaa taas yhtä paljon kuin uusi. Ikean lokerikko kääntyi taas vaihteeksi pystypäin, niin saatiin huoneeseen lisää lattia tilaa. Tosi ihana kun on noita käänneltäviä huonekaluja niin saa tämä äiti toteuttaa visioitaan:)

Prinsessan sänky, koska miksi ei?

Vuodekatos sai siirtyä sängyn päälle lukunurkkauksesta, koska neiti halusi prinsessa sängyn (miksipä ei!) Prinsessa sänkyyn menee aika monena iltana kuningatar nukkumaan, että oli syytäkin tehdä kiva sänky, hah!!

vuodekatos lapsen sänkyyn


Mites te, onko näin syksyllä tullut sisustus inspistä, ootteko löytäneet itsenne ihastelemasta jotain uusia värejä tai tyylejä?

Mä rakastan edelleen maalaisromattista tyyliä, mutta tuo puun väri on tämän syksyn juttu. Se tuo niin kivasti lämpöä sisustukseen<3

Ihanaa viikonloppua juurikin sulle<3

-Ulla-