maanantai 21. lokakuuta 2019

Miten niin lapsien kanssa olosta ei nauti?!

Moiks!

Mua kuulkaa jotenkin niin sieppaa nämä melkein joka viikkoiset otsikot iltapäivälehdissä, joissa uutisoidaan miten nykynuoret ei halua lapsia. Koska eihän lapsiperhe -elämä voi olla nautittavaa. Se on yhtä kaaosta, rankkuutta ja jotain ihan hirvittävää aamusta iltaan, vuodesta toiseen.

APUA!!!

Ja sitten ihmetellään, kun Suomessa on lasten syntyvyys rajussa laskussa. Ja ettei kukaan ymmärrä väärin, niin en oo myöskään sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lapsia hankkia. Joillekin sopii elämä ilman lapsia ja se on hyvä juttu. Mutta se, että lapsiperhe elämä saa leiman jota se ei todellakaan ansaitse on vaan väärin. 

Kaikilla on välillä rankkaa

Mä oon melko varma, että kaikissa suhteissa, perheissä ja kokoonpanoissa on ne omat hyvät ja huonot hetket. Lapseton pariskunta ei varmaankaan elä koko aikaa ihanassa vaaleanpunaisessa hötössä jossa  mikään ei ole rankkaa ja koskaan ei väsytä.

Toki ne lapset kuormittaa. Se on rankkaa ja väsyttävää herätä monta kertaa yössä ja se on rankkaa kun koko perhe sairastaa. Se on rankkaa sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ilman suurta tukiverkkoa, pahimmassa tapauksessa kokonaan ilman minkäälaista tukea. 


Pahduttava onnen tunne

Mutta miten paljon ne lapset sulle antaa. Mä epäilen, että sitä on niin vaikea sellaisen ymmärtää jolla ei lapsia ole(paitsi ehkä perhettä tosi lähellä olevat ihmiset, niin kuin mun sisko, joka kyllä on mun kanssa ihan yhtä onnellinen kun näkee lasten riemun uudesta leikkipuistosta<3).

 Miten sä saat vaan ihan mielettömän paljon iloa siitä, kun näet sun lapset onnelllisina. Ja se kun lapsen onneen ei edes tarvita paljoa. Se voi olla sadepäivän retki vesilammikoiden keskellä, perheen kanssa vietetty elokuvailta tai päivä rannalla.

Miten se, kun sun lapsi oppii uuden taidon (kääntyminen vatsalta selälle, kävely, pyöräily, lukeminen ym) on niin huikea juttu, että tulee itselle itku. Ihan vaan onnesta. Kun sä voit vaan katsoa toisen nukkumista ja pakahtua siihen onnen tunteeseen. Jos sä oot vanhempi niin sä tiedät kyllä mistä mä puhun. 

Kyllä lapsistakin voi nauttia!

Mä rakastan meidän perhettä ja meidän lapsia. On päiviä kun tuntuu jo aamusta, että mitä tästä päivästä tulee, mutta jossain kohtaa sitä huomaa, että hei hyvä tästä tuli. Mä oikeasti  N A U T I N  lasten kanssa olemisesta, enkä voisi edes kuvitella  esim lomamatkoja ilman heitä. Mun päivät on suurimmaksi osaksi ihania ja täynnä toimintaa kiitos lasten. Ja miten paljon heiltä olenkaan oppinut! Sen tärkeän taidon olla onnellinen pienestä, kiinnostunut kaikesta ja avoin kaikkea ja kaikkia kohtaan. 

Miten huikeaa se on kuulla pienen sanovan, että hän rakastaa sua ja  sä rakastat sitä pientä ainakin kuuhun ja takaisin<3


Miksi näitä positiivisia juttuja ei tuoda missään iltapäivälehdissä esiin? Ei varmaan vedä tarpeeksi lukijoita. Mutta auttaisko ne jossain määrin kääntämään ihmisten ajatuksia lapsista myönteisemmiksi? Ehkä auttais ymmärtämään, että ei se elämä lasten kanssa oo todellakaan yhtä tuskaa ja hampaiden kiristystä. Lasten kanssa voi ihan yhtä lailla mennä ja matkustella, nauttia elämästä. 
Voitaisko uutisoida jostain muusta kuin helvetillisistä Prisma perheistä?

Mitä mieltä sä oot näistä uutisoinneista? Särähtääkö ne kenenkään muun korvaan vai oonko mä nyt jotenkin turhan herkkänahkainen?

-Ulla-

maanantai 14. lokakuuta 2019

Kuinka usein..

Sain Pikkuleijonat blogin Sarilta kuinka usein-haasteen.

Ja tämä on niin hauska, että tässäpä teille vastauksia!

Kuinka usein...

Vaihdat lakanat? No kerran viikossa meille aikuiselle, ihan vaan koska mikään ei oo ihanempaa kuin pujahtaa illalla puhtaiden lakanoiden väliin. Lapsille 3-4 vkon välein.

Vaihdat pyyhkeet? Kerran viikossa, vessan käsipyyhkeet varmaan useamminkin. Kiitos valkoisien pyyhkeiden ja viiden lapsen:)


Soitat isälle/äidille? No isälle kerran pari kuukaudessa ja äidille en oikeastaan koskaan. Ei olla väleissä.

Näet vanhempiasi?  Isää muutaman viikon välein, asuu tuossa about kolmen kilometrin päässä. Ja varmaan edellisestä vastauksesta voitte päätellä, että äitiä en näe.

Käyt leffassa?  Ööö, muutaman kerran vuodessa?! Ja niistäkin suurin osa on siis lasten kanssa. Viime syksynä käytiin kälyn kanssa katsomassa leffa ja viimeinen fifty shades on grey käytiin siskon kanssa katsomassa. Nyt ei oikein oo edes tulossa mitään mun tyylistä.

Föönaat hiukset? No juhliin ja jos nyt oikein kunnolla laittaudun jonnekkin  niin silloin, eli tosi harvoin!

Putsaat laittiakaivot? Muutaman kuukauden välein, kiitos meidän perheen tyttöjen  pitkien hiuksien!

Käyt metsässä? Lasten kanssa tulee käytyä muutaman kerran viikossa. Niin ihana, kun metsä alkaa jo oman tonti reunalta!

Käyt suihkussa?  Joka toinen päivä suunnilleen? Riippuu miten hikipäässä sitä touhaa:)

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Lapsille joka päivä, miehelle, hmmmm..no ainakin pari kertaa kuussa:D Kavereille ja omille sisaruksille silloin tällöin.

Tarkistat kuivakaapin sisällön?  Pari kertaa vuodessa tulee käytyä läpi. Ja  miten sielä voi aina olla jotain pois heitettävää?!

Luuttuat lattiat? Joka viikko ja yleensä torstaisin. Mä rakastan siivoamista ja en koe sitä mitenkään pakkopullana. Kolmen kissan ja viiden lapsen kanssa ne lattiat on kyllä joka viikko pesu kunnossa! 

Peset vessan? Ainakin kerran viikossa!! Ja aina tarpeen mukaan!

Puhdistat liesituulettimen? kerran kuukaudessa. Mä inhoan sitä rasvaista pölyä!!

Syöt noutoruokaa? Siis tosi harvoin. Me tehdään mieluummin itse pitsaa, tai hamppareita tai mitä milloinkin. Ehkä kerran puolessa vuodessa tulee haettua esim pitsat ja muuta me ei sitten haetakkaan kotiin:)

Valehtelet? Joskus valkoisia valheita, mutta tahallani en kyllä valehtele. Tai no joulupukista, hammaskeijuista ja sen sellaisista kyllä...

Riitelet suhteessa? No silloin tällöin tulee "vähän" hermostuttua ja väsyneenä ne syyt on oikeasti ihan naurettavia, mutta sillä hetkellä ei kyllä naurata.Mut mun tyyli on sellainen räjähdys ja sopiminen, Ei mitään päivätolkulla mussutusta.

Sheivaat? no meilkein joka kerta kun suihkussa käyn, koska sänki..yäks!

Vaihdat hammasharjan? 3-4kk välein.

Käyt kirjastossa? Kerran kuukaudessa. Lapset rakastaa hakea uusia kirjoja ja itse tykkään, kun tulee iltasatuihin vaihtelua.

Peset peitot ja tyynyt?  Pesen suurin piirtein 3-5kk välein.

Syöt herkkuja?  No koska mä en syö?!!? Apua siis ihan liikaa. Pyrin siihen, että viikolla en söisi, mutta huomaan lipsuvani tuosta aina kun ehdin!  Ja sitli odotan sitä viikonloppua, että saan  syödä "hyvällä omallatunnolla". Yes  I know.

Soitat anopille? En oo tainnut soittaa kuin yhden kerran koko sinä aikana, kun ollaan tunnettu ja se kerta oli se, kun odotin Nooaa ja synnytys oli käynnistynyt ja Mikko oli kesä partyjen jälkeen äitillänsä yötä, koska "ei se nyt ainakaan laskettuna päivänä synny". Mun lause siis ja kyllä se vain syntyi! Mutta muuten laittelen sitten vain whatsuppia!

Peset rinstikat? Joka kerta kun käyn suihkussa?! Mä pidän pääasiassa urheilurintsikoita, koska mukavuus:)


Leivot? Kerran 2-3 viikossa. Useimminten sämpylöitä. Mutta sitten vieraille tulee kyllä aina leivottua jotain ja juhliin tietty.

Siivoat jääkaapin?  Joka viikko ennen kuin haen viikon ruokajutut kaupasta.

Käyt puntarilla? No meidän puntari on rikki, haaaarmiiiii!!!

Komennat miestäsi? No silloin tällöin vähän vinkkaan mitä vois tehdä, tyyliin "petaatko sängyn" tai "haetko puita"  Huomaa kysyvä lause vaikka siinä ei oikeasti oo vaihtoehtoa:D

Syöt irtokarkkeja? No en hirveän usein. Suklaa on mun juttu. Onneksi sitä ei kysytty miten usein:D

Vierailet isovanhempien luona? Mulla ei valitettavasti ole mummoja ja paappoja elossa.

Peset pyykkiä? Joka päivä ja joskus useamman koneellisen jos on esim lakanoiden vaihto päivä tai sohvanpäällisien pesu ym.

Imuroit kotisi? Joka päivä, joskus jopa kahdesti. Jeps sitä se siivoushulluus teettää! Ja loputon hiekan virta pihalta sisälle...

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Tosi harvoin. Joko se on Minean kanssa mekosta (joku tietty on pesussa) tai isojen poikien kanssa nyt syksyllä siitä, kun pitää laittaa jo vähän enemmän päälle kuin verkat jos lähtee pihalle.

Käyt kaupassa?  Yleensä kaksi kertaa viikossa. Alkuviikosta isommat ja sitten to/pe lisää ja viikonlopun jutut.Kauppalista ja suunnittelu on mun juttu!

Peset ikkunat?  No tuota älkää säikähtäkö, mutta mä pesen niitä vähän joka välissä. Varmaan jonku 5-6 kertaa vuodessa kokonaan ja siihen päälle vielä about 5 kertaa pelkästään ulkoa ja varmaan 20 kertaa pelkästään sisäpuolelta. Mä siis tykkään myös tästä puuhasta ja mua ahdistaa likaiset ikkunat. Mutta vain omat, mua ei haittaa yhtään jos kylässä on likaiset ikkunat, ei oo mun murhe:D

Vaihdat sukat? No joka päivä!


Olet  eri mieltä miehen kanssa?  No mitäs tähän sanois. Ollaan kyllä joistakin pienistä jutuista eri mieltä, mutta suurissa linjoissa ollaan samaa mieltä.

Ostat uusia vaatteita? Lapsille varmaan 1-3 kertaa kuukaudessa (ei toki kaikille aina) ja itselle harvemmin. Ostan kirpparilta oikeastaan kaikki muut paitsi alusasut ja sukat, joten jos jotain tarvittavaa tulee eteen niin sen ostan.

Siivoat? Joka päivä jotain. Yleensä aika paljon...

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Meidän hälyttimet toimii verkkovirralla, mutta ne tulee testattua melkein joka kuukausi, kun joku lapsista vähän paahtaa leipää mustaksi!

Peset autosi?  Aina tarpeen tullen ja mun mielestä tämä tarve on paljon useammin kuin Mikon. 

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? No okei tämä menee taas siihen "tykkään hulluna"-katergoriaan. Eli usein!!

Siivoat lääkekaapin?  Meidän lääkekaappi on siis ihan olemattoman pieni laatikko, jota ei paljoa tarvitse siivoilla, mitä nyt välillä päivittää kyypakkaus.

Puhdistat hiukset harjasta? Joka ilta. Mä inhoan sitä kauheeta hiusmäärää!!

Sellaisia oli mun vastaukset!

Mä haastan juuri sut jos kirjoitat blogia niin vastaamaan näihin. Tuu kirjoittamaan kommentti tähän postaukseen, niin mä tuun lukemaan sun vastaukset!!

Ihanaa uutta viikkoa<3

-Ulla-


perjantai 11. lokakuuta 2019

Turvallisia puheluita

*Yhteistyö Xploran ja Perhekuplan kanssa*

Meillä on Nuutti nyt ruvennut kovasti vierailemaan kaverien luona. Lähimmälle kaverille on matkaa reilut puoli kilometriä ja seuraavalle reilu kilometri. Eli ei nyt ihan omassa pihapiirissä. Tuollaista viisi vuotiasta tohtii jo vähän päästää yksinkin kulkemaan,mutta sitten saattaa tulla niitä pieniä jännitys momentteja matkaan.

 Me ei olla esim noihin kavereille päästetty yksin, koska meidän tiellä ajetaan aika kovaa. Ja jotenkin on vaan tuntunut, että Nuutti ei ole vielä valmis. Hänet on joko viety kavereille autolla tai sitten on lähtenyt isoveli saattelemaan.


Tässä tarina mikä pääsi säikyttämään mut. Vein Nuutin kerran tämän vähän kauempana asuvan kaverin luo samalla, kun menin itse kauppaan. Jätin Nuutin kaverille ja sanoin, että tuun sitten parin tunnin päästä hakemaan. Kävin kaupassa ja ajoin kotia kohti. Ajomatka menee siis tuon kaverin talon ohitse. Ajoin vähän matkaa ja huomasin, että Nuutti on kävelemässä kaverinsa kanssa kahdestaan meille päin tien sivussa. Pysäytin auton ja ihmettelin, että mitäs pojat tiellä tekee. Nuutti selitti, että "en mä halunnutkaan jäädä sinne kylään". No onneksi ei sentään yksin ollut lähtenyt kävelemään kotiin, mutta säikähdin tuota kuitenkin. 

Ja okei, ihan vähän ihmettelin, miksi tämän perheen äiti ei ollut soittanut mulle, hänellä on mun numero kyllä. No tämän tapauksen johdosta tuli ajankohtaiseksi miettiä, miten vastaava tilanne saadaan tulevaisuudessa ehkäistyä. 

Me saatiin siis juuri sopivaan aikaan testiin Xploran lapsille suunniteltu puhelin. Näyttää ihan kellolta ja kulkee helposti ja turvallisesti mukana lapsen menossa. Näin Nuutti saa meidät helposti kiinni, jos ei kaverilla olo tunnukkaan mukavalta. Voin kertoa, että helpotti ihan tosi paljon omaa oloa.

lapselle kännykkä

Ja mitä kaikkea muuta tällä puhelimella pystyy sitten tehdä. No hauskinta Nuutin mielestä on ollut kuvien otto:) Niin hauskoja kuvia on kertynyt muistiin! Ja askelmittari osoittautui meillä hitiksi. Mandin kanssa Nuutti juoksentelee pitkin pihaa ja meidän omaa tietä ja tsekkailee kuinka paljon askeleita tulee. Ihanaa liikkumiseen motivointia. Lisäksi pystyy lähettää lyhyitä viestiä ja toimii se ihan kellonakin.

Me asutaan keskellä metsiä ja peltoja, mutta voisin kuvitella, että kaupungilla tai asuntoalueeilla asuvat pitävät tosi tärkeänä paikannus ominaisuutta. Mulla ja Mikolla on siis molemmilla ladattu Play kaupasta Xplora sovellus jolla voimme tarkkailla puhelimen toimia. Siitä näkee missä puhelin, ja täten siis Nuutti, kulkee  google maps kartalla. Sovellukseen voi itse määrittää turva-alueen esim kodin ja leikkipuiston välille.

xplora

Vanhempien sovellukseen tulee myös tieto jos puhelimen akku on vähissä tai jos sillä soitetaan tai siihen tulee puhelu. Muutenkin puhelinta hallitaan vanhempien sovelluksen kautta esim lisätään numerot. 

Mä koen tämän tosi hyväksi ensi puhelimeksi just Nuutin ikäiselle lapselle, kun haluaa saada lapselle laitteen jolla saa hänet kiinni. Ilman internetin vaaroja. Eikä tarvitse huolehti mihin sen kännykän laittaa ettei se mene  leikeissä rikki tai missä sitä pidetään, tämä kulkee helposti ranteessa mukana.

Meidän perheeltä siis suositukset tälle ensi puhelimelle!

Kiitos Perhekupla ja kiitos Xplora<3

-Ulla-

Perhekupla facebookissa ja instassa


Paljon odotettu viikonloppu!

Moi!

Mitenkäs teidän viikko on sujunut?

Meillä on odotettu pienoisen jännityksen vallassa tulevaa viikonloppua. Ai miksi?


No meidän autohan meni reilut pari viikkoa sitten rikki. Ja se osa mikä siitä meni rikki piti tilata jostain tosi kaukaa. Ja sitten kun se kyseinen osa saatiin korjaamolle, niin he kyllä laittoivat sen kiinni,mutta koko auto piti viedä toiselle paikkakunnalle, että kyseinen osa voitiin ohjelmoida. 

No nyt sitten ollaan odotettu, että milloin se auto nyt sitten saadaan. No ilmeni, että osa oli laitettu väärin paikalleen, joten se pitää purkaa ja laittaa uudelleen.  Ei mee kuulkaa mun järkeen!!


Eikä tässä siis muuten mitään, MUTTA. Me varattiin jo viime kuun alkupuolella mökki viikonlopuksi ja ollaan jo kerran jouduttu siirtää sitä, kun tuo auto meni korjaukseen. Toista kertaa en todellaakaan rupea sitä siirtämään. Että täälä me nyt sitten jännätään näköjään viimeiseen asti, että saadaanko auto tänään vai ei. Arvatkaa ottaako päähän. NO KYLLÄ!!! Plän B on hakea Mikon äidin mieheltä meille vielä toinenkin auto, meillä on jo heiltä siis yksi auto, mutta kun ei mahduta kaikki tuohon viisi paikkaiseen!

Lapset odottaa jo niin paljon tuota mökille pääsyä ja odotetaan kyllä Mikonkin kanssa sitä tosi paljon. On ihanaa jättää kaikki kotihommat tänne kotiin ja suunnata hetkeksi muualle. Suunnitelmissa on käynti Ähtärin eläinpuistossa ja Keskisellä tietty. Niin ja koska säät näyttää olevan aika sateisia,pakataan vielä uikkarit mukaan, jos käytäis uimassa. Ja sitten vain olla ja rentoutua. Keskittyä läsnäoloon ja ihaniin pieniin juttuihin<3


Alkoiko teidän lapsilla jo syysloma? Meillä alkoi jo tänään ja tuo mökkiviikonloppu onkin ihana aloitus koululaisten lomalle. Itse ollaan ihan normaalisti töissä.

Super ihanaa viikonloppua murut!

Tänään muuten tulossa vielä toinen postaus, Xplora puhelimesta!

-Ulla


sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Slow mornings

Leppoisaa sunnuntaita murut!

Arvatkaa mikä on yksi lapsien kasvun myötä tullut juttu mistä nautin? Hitaat aamut. Kun lapset malttaa edes hetken aikaa odottaa sitä aamupalaa. Meillä on kaikki lapset olleet toosi malttamattomia pienenä. Kun on herätty niin aamupala on pitänyt olla tyyliin viiden minuutin päästä pöydässä. Nyt voidaan jo odottaa jopa yli tunti:)

lapsiperheen aamupala

Viikonlopun aamut on ehkä parasta mitä tiedän. Tai no ainakin melkein. Niin ihana, kun ei tarvitse herätä kellon soittoon, vaikka sitä toki herääkin lasten ääniin tai siihen, että Minea kömpii viereen. Mutta se on niin eri kuin herätä kellon kanssa. Ja se kun voi vaan jäädä pötköttelemään sänkyyn ja höpötellä hassuja lasten kanssa<3


Niin ja hillua yökkäreissä vaikka puoli päivää, tai Mandin tapauksessa vaikka koko päivän. Niin ihanaa. 

Myös aamupala on ihana kattaa pöytään ja lisäillä siihen vähän hedelmiä tai vihanneksia. Meillä jaksaa pienetkin istua yllättävän kauan aamupala pöydässä juttelemassa ja syömässä.  Itse venytän aamupalaa vielä hyvällä kirjalla ja toisella tee kupposella. 


Lapset siirtyy yleensä katselemaan lastenohjelmia telkkarista ja isommat pelailee yläkerrassa. Jaettu viltti on niin suloinen ele!


Kiirettömyys on niin parasta<3

Mikä tekee sun aamuista ihania?

Energistä sunnuntai päivää! 

-Ulla-

perjantai 4. lokakuuta 2019

Mikä määrä lastenvaatetta on sopivasti lapsenvaatekaapissa?

Pitääkö lapsella olla vaatteita pino kaupalla vai saako vaatekaapin toimivaksi vähemmälläkin määrällä?

Mun mielestä se on sopiva määrä, kun sun ei tarvitse paniikilla olla pesemässä vaatteita puhtaaksi. Eikä haittaa vaikka päivässä likaantuisi useampi vaatekerta.

Ajattelin, että kurkataan Minean kaappiin tällä kertaa. Mä tykkään pitää nuo perusvaatteet pystyviikattuna laatikoissa. Näkee yhdellä vilkaisulla missä mitäkin on. Lisäksi Minean kaapissa on henkarilla tunikat, mekot, hameet ja neuletakit. Viime viikkoina neiti on usein aamuisin jakkaran päällä viisomassa mitä haluaa päälleen pukea.


Suosituin setti meillä on leggarit ja joku tunika. Tai mekko ja sukkikset. Ja Minealla on nykyään hameille ja mekoille oma vaatimuksensa. Niiden pitää pyöriä. Hän pukee hameen päälle ja koittaa sitten pyörähtää. Jos helma ei pyöri kunnolla, menee hame vaihtoon. Voi näitä ongelmia:)


Leggareita on aika monia eri kuosia, kiitos mun ompeluharrastuksen. Mutta löytyy sieltä muutamat yksivärisetkin. Leggareita meillä on muuten tasan yhdet kaupasta ostetut, Muut oon tehnyt itse. Ja ne kaupasta ostetut ei nyt edes ole tässä kuvassa. Mulla on kyllä hyvä syykin, miksi en käytä Minealla kaupan leggareita. Silloin kun ne on pituudelta sopivat ne on ihan överi isot vyötäröltä ja reisistä.



Sitten löytyy pino pitkähihaisia. Näissä tykkään vähän pidemmän mallisista, jotka menee leggareiden kanssa. Mutta löytyy myös niitä normi pituisia hameiden kanssa pidettäväksi.  Näistäkin aika moni on itsetehty.



Tunikoita on ihana pitää ja niitä meiltä löytyy aika monta.  Näissä on muuten enemmän kaupan omia. Mutta kiitos käsityömessujen, saan näitäkin tehtyä lisää:)



Villatakit on myös ihania ja niitä Minea onneksi tykkää tosi paljon pitää. Näin saa myös tosi kivasti jatko aikaa kesäisemmille vaatteille, kun voi laittaa villatakin lisäksi.



Minean kaappi on meille just sopivan kokoinen. Vaikka vaatteita onkin aika kivasti, niin jossain kohtaa tämä vaatemäärä oli ihan hurjan paljon isompi. Oon tehnyt aika isoa karsintaa ja nytkin kaapista saa pian laitella loput 92cm vaatteet pois.  Tosin tämä mun innostus ommella vaatteita itse ja miljoonat ihanat kankaat on vähän hankala yhdistelmä sopivan kokoisen vaatemäärän kanssa:) Mutta ehkä tähän jotain balanssia oon saanut aikaan. Ainakin malttaa nopeasti luopua pienistä vaatteista, kun on isommassa koossa odottamassa uusia ihanuuksia<3

Näistä kuvissa näkyvistä vaatteista, niistä jotka on kaupasta,  on muuten vain 4 ostettu uutena. Loput on kirppareilta.

Mitäs teillä, tuleeko hamstrattua lastenkaapit täyteen vaatteita vai pärjäättekö vähemmällä? Mikä on teidän lapsilla toimivin vaate yhdistelmä?


Mä lähden nyt katsomaan mitä kivaa keksin noista käsityömessu ostoksissta:) 

Ihanaa viikonloppua teille ihanat<3

-Ulla-

Perhekuplan bloggareilla on postauksia lastenvaatetuksesta. Käy kurkkaamassa:

Taaperon vaatekaappi

6 vinkkiä lapsiperheen vaatevalintoihin




tiistai 24. syyskuuta 2019

Vertaistuki-niin parasta!

Hei te ihanat!

Viime postaus oli ensimmäinen ikinä, joka oli mulla valmiina luonnoksissa useamman viikon ennen sen julkaisua. Muokkasin tekstiä monta kertaa. Hyväksytin sen jopa Mikolla. Saa nähdä tuleeko ikinä enää tekstiä, jonka haluan Mikon hyväksyvän. Mutta koska tämä oli niin iso asia ja kosketti vahvasti meitä molempia, halusin että sen julkaisu on Mikolle ok.



Ja miten paljon jännitti julkaista se. Mun syke nousi varmaan pilviin kun painoin julkaisu-nappia. Kannattiko? No kyllä kannatti. Vertaistuki jota oon saanut on ollut ihan mahtavaa. Kun on ihmisenä tälläinen joka tykkää asioista puhua, puhua ja puhua, niin se helpottaa kun saa puhua ihmisten kanssa jotka ovat kokeneet saman. 

Niin surullista miten moni on sanonut, että on läpikäynyt tämän saman. Jotkut montakin kertaa. Mua hämmentää myös tosi paljon miten huonosti keskenmenojen jälkihoito toimii. Tai siis kun sitä ei ole.

Kun miettii munkin tilannetta. Yhtenä päivänä saan kuulla, että mun sisällä ei kasvakaan sitä pientä ihmettä jota me jo niin rakastettiin ja jota oltiin kovasti toivottu. Ja saman tien aloitetaan lääkkeellinen tyhjennys. Ja tuo kaikki olis ollut jo tarpeeksi paha, mutta sitten tuli sitä ylimääräistä vuotoa. Heti seuraavana päivänä kotiin. Ja ainut kontrolli mitä tulee on verikoe,jossa katsotaan, että raskaushormonin taso on laskenut.

Mun mjielestä on on vaan outoa, että runsaan vuodon jälkeen ei edes tsekata hemoglobiinia? Tai oteta vaikka yhdelle käynnille neuvolaan samalla ja vähän katsottaisi millä fiilisellä äiti on?  

Toki mulle sairaalassa tarjottiin keksustelua apua heti kun keskenmeno todettiin. Mutta se tuli siinä samalla kun kerrottiin miten lääkkeellinen tyhjennys toteutetaan käytännössä. Siinä kohtaa kun sun mieli ei vielä oo oikein edes päässyt kärryille mitä tässä nyt on tapahtunut. 

varhainen keskenmeno


Mutta niin iso kiitos teille jokaiselle jotka laitoitte kommenttia tänne, mailia ja instaan viestiä. Niistä on ollut niin iso apu itselle. Ootte niin parhaita <3


-Ulla-