perjantai 22. syyskuuta 2017

Kirppis josta kaverit on kateellisia!

Te jotka ootte lukeneet blogia silloin, kun muutettiin Kauhavalle, voitte muistaa miten mua harmitti kun kaikki mun lemppari kirpparit jäi Seinäjoelle. Onneksi tästä läheltä on nyt sitten löytynyt hyviä tilalle. Tässä postauksessa haluan vinkata teille Lapualla sijaitsevasta Sakura kirppiksestä.  Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että heillä on Super mahtavaa face mainontaa. En kehtaa edes kertoa montako kertaa oon katsonut heidän facebook sivujen päivityksestä, että vitsi miten kivan näköisiä juttuja ja kurvannut sitten katsomaan niitä livenä. Kirppis on ihanan valoisa ja avara ja siellä on rento tunnelma.
 
 
Kirpparilla on huomioitu ihan esimerkillisen hyvin pienet asiakkaat, tai äidit ihan miten asian haluaa nähdä:)  Vessasta löytyy hoitotaso vaipanvaihtoon, jos vaippa on jäänyt kotiin niin löytyypä sieltä vaippojakin. Lapsille on leikkipaikka jossa meidän pikku tyypit viihtyy aina melkein koko mun kirppis kierroksen ajan. Leikkipaikka on sijoitettu tosi hyvin, niin että joka hyllyn toisesta päästä näkee lapset ja ainakin mä melkein kuulenkin nuo omat murut sieltä. Toki voi olla, että heillä on vaan kova ääni:)
 
 
Pienille on myös saatavilla ilmaisia maissinaksuja jos äitin kierros meinaa vallan venyä pitkäksi. Pienessä kahvilassa on myös kivasti vaihdellen muuta pientä purtavaa esim. sokerittomia pannareita, hedelmiä ja vauvoille ruokaa. Samasta kulmasta löytyy myös mikro, joten ruuan tai maidon lämmittäminen on tehty tosi helpoksi.
 
 
Sakurasta löytyy myös kunnon syöttötuoli ja tykkään kovasti, että pöytä on lasten leikkipaikan vieressä. On helppo syöttää pienintä ja samalla vähän vahtia, ettei isommat toteuta mitään outoja päähänpistoja.
 
 
Käytävät on tosi leveät. Ihan kevyesti mahtuu vaikka kaksosten rattailla kiertelemään ja siltikin mahtuu ostoskärryillä ohitse. Ja nyt sitten vinkki lähistöllä asuville, tai vaikka vähän kauempanakin, tältä kirpparilta tekee ihan huimia lastenvaate löytöjä! Myynnissä on ihan valtavat määrät lastenvaatteita ja yhä enemmän löytyy myös merkkivaatteita.  Mä oon löytänyt tosi paljon Gugguun, Pomp de Luxin ja Mini rodinin vaatteita tuolta ja tosi hyvään hintaan. Jotenkin tuntuu, että joillakin kirppareilla ne hinnat vaan nousee pilviin, mutta Sakurassa on kyllä vielä kunnon "kirpparihinnat". 
Eilisellä pika kierrokselle silmiin osui tosi monet luistimet ja muutenkin hurjat määrät talvivaatteita. Nyt on juurikin oikea aika päivittää talvivaatteet oikeaan kokoon! 
 
 
Kirppiksen perällä on paljon tilaa isoille myyntitavaroille. Oon kattonut, että siellä on tosi usein myynnissä hyvän näköisiä vaunuja ja kaukaloita. Niin ja toki muitakin huonekaluja. Meidän keittiön lipastokin on just täältä löydetty.
 

 
Mä sain yhteistyön merkeissä pöydän pariksi viikoksi ja siellä olis nyt sitten taas miljoona Pomp de Luxin ihanuutta tarjolla ja laitoinpa muutaman Gugguun vaatteenkin myyntiin:) Koot pyörii tytöillä siellä 74-80cm ja 110-116cm , pojilla taas 92-98cm ja 134-140cm.  Talvivaatteita lähti jonkun verran myyntiin ja onpa siellä vielä muutamat vk vaatteetkin, esim pompin softshell haalari pojalle koossa 92cm.
 
 
 
Että jos kaipaat vaikka huomiselle jotain kivaa tekemistä, niin lähdeppäs Lapuan suunnalle Sakuraan tekemään huippu löytöjä!!
 
Mikä tekee sun lemppari kirpparista sen parhaan? Löytyykö muita Sakurassa kävijöitä?!
 
Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle teille<3
 
~~Ulla~~
 
*Blogi yhteistyö*
 
 


maanantai 18. syyskuuta 2017

Minean oma huone ja yhden aikakauden päätös

Moi!
 
Päätin laittaa tähän postaukseen Minean oman huoneen kuvia, koska jokseenkin se nyt liittyy hyvin tuohon aikakauden päätökseen. Eli kyllä neidin ollessa nyt vuosi ja kolme kuukautta päätin lopetella kerta rykäisyllä imetyksen. Yöt rupes olemaan Minealla kainalossa aika levottomia ja tuntui, että hän rauhoittui kunnolla vasta aamuyöllä. Mä oon lopettanut kaikkien aikana imetyksen sitten heti kerralla kokonaan. Aluksi ajattelin, josko jättäis vain yö imetyksen pois. Jotenkin mä aina rupean ajattelemaan sitä kuitenkin niin, että koska sitten on aamu, koska kello on niin paljon, että "voi imettää" ja itkeskeleekö se pieni sitten koko yön kun odottaa, että josko tämä itku olisi se jolloin äiti tulee ja antaakin tissiä?! No tuolla ajatusmallilla, oli helpompaa lopettaa koko touhu. Ja anteeksi jos jotakin nyt ärsyttää, mutta voi että, on se imetys vaan huikean ihanaa<3 Niin haikea mieli oli eilisen ja itseasiassa on edelleen.
 
 
Minean kanssa imetys lähti heti alusta asti niin hienosti liikkeelle. Neiti nappas heti synnyttyään niin kuin ammattilainen tissistä kiinni. Ja vaikka ensimmäisen kuukauden tuntuikin, että mä en oikeasti tehnyt YHTÄÄN mitään muuta kuin imettänyt, niin menihän se nyt hurjan nopsaan. Ei siinä kauaa mennyt, kun imetysvälit harvenivat ja neiti oli pidempiä aikoja tyytyväinen. Siitä eteenpäin onkin imetys sujunut helposti ja luontevasti. Oon imettänyt ihan missä vaan, kun vauvalla oli nälkä niin hän söi siinä missä satuttiin olemaan. Mut olis saanut vessaan imettämään ainoastaan kantamalla sinne!
 
Minea on koko ajan ollut perhepedissä yöt. Hän on myös ollut edellisyöhön asti oikeastaan läpi yön tississä kiinni. Muutaman viime viikon yöt rupes tosiaan olemaan yhtä hereillä oloa. Neiti vaan ähisi ja repi tissiä, tai nipisteli ja repi mun hiuksia. Että jotenkin alkoi piisaamaan nämä tällaiset huomionosoitukset!
 
 
Ja kuinkas sitten meni eilinen ja viime yö. No päivä meni hyvin. Vähän hän katseli mua kummissaan, kun laitoin vain hereillä olevan neidin vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, mutta ei tullut itkua. Iltapäivällä hän muutamia kertoja sylissä ollessaan repi paitaa,mutta innostui heti kun ruvettiin rakentelemaan palikoilla tai lukemaan kirjaa. Illalla osasinkin sitten odottaa itkua, koska neiti on nukahtanut aina tissille. Silittelyä tai tassuttelua ei tämä neiti voi sietää, vaan riitti, että istui sängyn laidalla. Kymmenen minuuttia ja hän oli unessa, olin aika yllättynyt.
 
 
 
Yöllä neiti heräili puoli kahdesta toista kahteen puolen tunnin välein ja oli kyllä erittäin kiukkuinen kun ei saanut tissiä. Mä nököttelin sängyn reunalla Mikon t-paidassa, etten ihan haisisi maidolle. Kahden aikoihin kelpas sitten jo silittely ja siihen hän sitten rauhoittuikin niin, että heräsi vasta kymmentä vaille seitsemän. Jippii!!! Aika voittaja fiilis!
 
 
 
No ettei homma menisi ihan liian helpoksi, niin tämä aamupäivä on ollut aika vaikea. Varmaan Minea ollut väsynytkin, mutta kovasti on itkeskelty. Ja jokainen voi kuvitella ettei oo mukava tunne lopettaa imetystä ihan yhtäkkiä, tissit on kipeät, siis KIPEÄT. Mutta kyllä se tästä...ehkä jo loppu viikosta helpottaa,meitä molempia:)
 
Tuntuu toisaalta hurjan vapauttavalta lopettaa imetys. Nyt ei o sitäkään vähää estettä mun menemisille. Eipä sillä, en oo suunnitellut tässä aloittavani mitään menemisiä ilman lapsia, mutta pelkkä tietoisuus, että se onnistuu on ihana. Samoin on ihanaa kun voi pukea mitä haluaa päälle. Tosin tässä iskee aika raju vaatekriisi niskaan. Mulla ei oo mitään paitoja. Ei mitään. No okei ehkä kolme. Mutta kaupoille pitää ehdottomasti päästä!
 
Nuo on ne fiilikset joita yritän kovasti pitää päällimmäisinä. En sitä, että tämä oli vipa kerta kun imetin. En sitä järkyttävää haikeuden tunnetta, etten enää oo niin "lähellä" mun ihanaa pikku tyttöä. Yritän olla vaan hurjan kiitollinen siitä, että sain imettää taas näin pitkälle, kokea sen ihanan tuhinan tuossa ihan lähellä. Ne tyytyväiset masutäynnämaitoa-hymyt. On se huisin ihanaa<3<3
 
 
 
Mä oon täällä järkeillyt, että osa tätä mun luopumisen tuskaa on myös tuo huoneen laittaminen neidille nätiksi. Se vaan helpottaa omaa oloa, kun on kiva kämppä missä toinen saa nyt sitten harjoitella yksin nukkumista. Ikean Minnen sänky löytyi muutama kuukausi sitten Torista ja maksoi kokonaiset 35€, seinällä olevien pilvien tilalla oli aiemmin autojen kuvat. Piirsin paperille pikaisesti pilvi sapluunan ja maalailin autot piiloon. Huone ei nyt oo ihan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan siellä on vähän minttua seassa. Tuo leikkikeittiö oli niin ihana Minealle just nyt. Hän kokkailee sillä ihan innoissaan herkkuja meille muille<3
 
Vähän tässä on sellainen mitäs sitten olo. Imetys on mun kohdalla ollut kuitenkin tosi sitovaa ja ilman sitä tuntuu tällä hetkellä, että jotain puuttuu.
 
Olis kiva kuulla teidän imetyksen lopettamisesta, vai päättikö lapsi itse että se oli nyt tässä?
 
~~Ulla~~
 


torstai 14. syyskuuta 2017

Välikausivaatteita

Moiks!
 
Mä käyn nyt urakalla tätä postaustoive listaa läpi, tässä yksi. Eli meidän lasten vk-vaatteet.
Jotenkin nämä sateiset säät ja kylmyys ei muuten ollenkaan haittaa syksyllä. Kesällä se ei oo yhtään kiva juttu, mutta syksyllä ihan jees. Kun vaan puetaan kunnolla, niin mikäs siinä on ulkoillessa pikku viimassa.
Mä oon nyt jo muutaman vuode liputtanut softshell vaatteiden puolesta. Yksinkertaisesti loistava vaate varsinkin Suomen syksyyn. Sopivan lämmin, niin että heti ei tarvitse laittaa  väliin villaa tai fleeceä. Pitää huippu hyvin vettä, ainakin nämä merkit jotka meillä on käytössä. Harvoin tulee enää laitettua lapsille kurahousuja pihalle.
Lisäksi ne on vielä nopea pyyhkäistä enimmistä kurista puhtaiksi.
 
 
Minealla on käytössä Pomp de luxin softshell haalari. Nuutilla oli viime ja edellisvuonna vastaava käytössä ja tämä haalari saa vaan ja ainoastaan kehuja. Eikä vähiten hinta-laatu suhteesta. Uutena tällaisen saa nimittäin pompin sivuilta 49€, tässä suora linkki sinne. Aika paljonkin halvempi kuin esim Name it:n vastaava.
 Mä oon melkoinen hamstraaja kun puhutaan pipoista. Sillä oonkin ihan ylpeä itsestäni, että Minealla on vaan kolme pipoa nyt välikauteen. Ei paha, eihän?!?! Vasemman puoleisen ostin itseasiassa vasta toissapäivänä Keksiseltä. Pipo on Name it:n ja siinä on lämmin vuori, sopii siis kylmille ilmoille. Oikean puoleisen tekaisin eilen päikkäri aikaan.
 
 
Kaikilla näkyy nyt vaan rusettipipoja niin päätin tehdä pitkästä aikaa ruusukepipon:) Vielä kun keksisi kivan huivin tähän. Mietin tuubi mallista, mutta joku röyhelöisempi rupes nyt kyllä houkuttelemaan. Sopis kivasti tuon pipon kanssa. 
 

 
Vähän lämpöisemmillä säillä ja välillä muutenkin on Minealla käytössä tämä Reiman vk setti. Mä oon kyllä aina ihmetellyt, niitä jotka pitää näin pienillä takkia ja housuja, mutta kuinkas kävikään. Pipo on Pono Desingin.
 
 
Nuutilla on käytössä pihalla Name it:n softshell haalari ja Polarn o pyretin softshell takki on sitten kauppareissuilla. Takin kaveriksi on tulossa pompilta vielä housut.
Pipo on ihan vaan perus henkkamaukka ja  pöllöhuivi on Aarrekid:n. Huivi on Nuutin lemppari, koska pöllöt<3
 

 
Kenkinä meillä on kaikilla lapsilla, paitsi Mandilla koska en oo vielä löytänyt hänelle, Reiman wetterit tai patterit Näistä taitaa jo pikku hiljaa muodostua oikein blogi kengät, sen verran monessa blogissa on jo ylistetty näitä:) Mutta ei turhaa. En oikeasti tiedä mitään parempia kenkiä näillä kosteille säille. Sekin jo kertoo paljon, että Minea oli eilen nämä jalassa taaperokärryissä seisomassa. Niin ja kärryissä oli n. 10 cm vettä ja neiti nökötti sielä useamman minuutin. Ei kastunut sukat!!
Ja tiedättekö mikä on ihan parasta? Näistä ei tarvitse koskaan keskustella Rasmuksen ja Nooan kanssa. Jos pihalla sataa vettä, jätkät kiskaisee jo ihan oma-aloitteisesti nämä jalkaan. Se on aika iso helpotus, koska kumppareita nuo ei enää suostu jalkaansa laittamaan ja lenkkareilla sukat olis heti märät. Lisäksi tykkään siitä, että nämä menee tosi pitkälle syksyyn, lenkkarit on kuitenkin niin paljon ohkaisemmat.
Sovitaanko, ettette huomaa tuota likaa kengissä?! Nämä on nimittäin meillä käytössä ja paljon, ikinä ei ehdi ottaa kuvaa puhtaana, kun ne on jo jalassa.
 
 
Siinäpä meidän kahden pienimmän vk-vaatteet. Kaikki vaatteet miinus nuo pipot, on kirpparilta ostettu. Haalarit on maksaneet 10€/kpl . Nuutille löysin muuten Lassielta juuri sopivan väriset kintaat haalariin, mutta Minean haalari tuottaakin tuskaa. Nyt hänellä on myöskin Lassien kintaat, mutta tuo väri ei kyllä natsaa ollenkaan!! (Taas maailman luokan ongelmia, i know...) Harmi kun noihin murrettuihin sävyihin on niin hankalaa löytää sopivia asusteita!! Jos tiedät jonkun merkin jolta löytyis hennon vaaleanpunaiset kintaat, vinkkaa pliis!
 

 
Mehän ollaan lasten kanssa pihalla paljon. Yritetään päästä joka päivä useammaksi tunniksi. Yleensä ollaan vaan omassa pihassa, keinutaan, tehdään hiekkakakkuja ja hypitään trampalla. Lapset viihtyy jo tosi paljon keskenään, joten aika usein sitä tulee itse touhuttua jotain siinä sivussa. Kohta saa tarttua taas haravan varteen ja antaa puista putoileville lehdille kyytiä.  Välillä toki lähdetään koko perhe pyörä/kävelylenkille tai sitten pakataan kaikki autoon ja suunnataan leikkipuistoon. Kuulisitte ne riemun kiljahdukset kun kerrotaan, että lähdetään puistoon! Huomaa, että sielä ei ihan joka viikko käydä:)
 
Onko teillä jotain suosikkia vk-vaatteissa/ kengissä? Hyväksi havaittua luotto juttua?!
 
~~Ulla~~
 


tiistai 12. syyskuuta 2017

Mistä kaikki alkoi

Tämä on taas toive lukijalta, eli miten me ollaan Mikon kanssa tavattu. Ja tässäpä se meidän stoori sitten olis, olkaapa hyvät:
 
Itse asiassa mun on pakko aloittaa jo vähän ennen meidän ekaa tapaamista. Mun paras kaveri nimittäin sanoi kerran, että hänen poikaystävällä on yks kaveri. Tuumasin heti, että onko se kaveri saman ikäinen kuin mun kaverin mies.Ja olihan se, johon tuumasin, että yäk, ihan liian vanha:D Jälkikäteen on vähän naurattanut tämä reaktio... Tuo mies oli nimittäin Mikko!



 
Eka kerran tavattiin niinkin romanttisesti kuin viihteellä. Tai no mä olin samaisen parhaan kaverini luona aloittelemassa iltaa ja kun me oltiin lähdössä, tuli Mikko samaan paikkaan mun kaverin miehen luo. En muista tuliko siinä edes moikattua,kun me jo lähdettiin. Autossa kysyin oliko tuo se mies josta kaverini oli puhunut ja olihan se. Lupasin, että kaverini voi antaa mun numeron hänelle.
 
Eikä siinä kauaa mennyt, kun oltiin jo menossa ekaa kertaa ulos yhdessä. Muistan kuinka soitin mun kaverille ihan paniikissa, että "pian se Mikko tulee mua hakemaan ja mä kuolen tähän jännitykseen!!". Sovittiin myös, että kaverini soittaa n. puolen tunnin päästä, että mulla on joku syy lähteä jos terffit ei oikein meekkään niin kuin pitäis:D Aika leffamaista, vai?!
 
No niin kuin arvata saattaa, treffit sujui varsin hyvin! Hauskaa oli, kun mun kaveri soitti sovitusti ja yritin siinä sitten sopertaa, että hyvin sujuu, lopetan puhelun ja Mikolle soitti sen sisko ihan samanlaisen puhelun. Oltiin siis molemmat sovittu pako-puhelut:)
 
Eipä siitä tainnut mennä kuin seuraavaan viikonloppuun, kun nähtiin taas ja eipä paljon oltukaan sitten erossa. Ihmeen nopeasti tuli sellainen varma fiilis tästä suhteesta, ainakin mulle:) Viikolla puhelut venyi kevyesti yli tunnin mittaisiksi. Aika nopeasti Mikko sitten jo rupes tuomaan vaatteitaan mun luo ja kun oltiin oltu vajaa vuosi yhdessä ruvettiin ettimään yhteistä asuntoa. Päätettiin heti, että ostetaan oma, ei jäädä vuokralle.
Mun vanhemmat eros noihin aikoihin ja me ostettiin heidän juuri rakentama omakotitalo. Moni sitä taisi ihmetelläkin, oltiin oltu vasta vuosi yhdessä ja olihan tuossa talossa "vähän " liikaa huoneitakin (4mh) meille. Mutta eipä me ehditty asua kuin vuosi siinä niin Rasmus oli jo maailmassa ja Nooan ristiäisissä mentiin samalla naimisiin. Että tässä ollaan oltu nyt sitten 9 vuotta sormus sormessa.
 
 Miettikää muuten, kolme miljoonaa kuvaa mun koneella ja tämä on AINUT kuva musta ja Mikosta!?!? Ja tämäkin on ööö...jotain kolme vuotta vanha!!
 
Onko ne ollut helppoja vuosia? No ei aina. Niihin on kuulunut paljon alamäkiä, tarpomista eteenpäin. Onhan tässä tullut noita lapsiakin 5 ja vaikka he kuinka ihania ja rakkaita ovat, niin kyllä se vauva-aika vaan aina meillä on vähän rasittanut suhdetta. Varmaan eniten se mun totaalinen uppoaminen siihen vauvakuplaan. Mikko raukka on joutunut siinä vaiheessa aika taka- alalle. Mutta oon myös koko ajan luottanut siihen, että meidän suhde kestää tämän kaiken. Ei ne vauva vuodet loppu elämää kestä. Tulee myös aika, kun saadaan panostaa kunnolla meihin. Tällä hetkellä se meidän aika on lähinnä iltaisin, kun saadaan lapset nukkumaan. Silloin laitetaan joku sarja pyörimään ja röhnötetään sohvalla.
 
Haaveissa on joskus ensi kesänä päästä kahdestaan (miettikää!!) edes yhdeksi yöksi jonnekin hotelliin viettämään laatu aikaa. Me ollaan ihan surkeita panostamaan meihin ja jotenkin sitä tuntuu, että pitää hirveästi perustella miksi halutaan mennä kahdestaan. Vaikka varmasti saatais lapset hyvinkin hoitoon, mutta en tiedä miten sitä ei muka malta! Viimeksi kun oltiin hotellissa kahdestaan yötä,Nuutin raskausaikana(!?) päätettiin, että tehdään tuosta tapa, että käydään vaikka parin kuukauden välein kahdestaan syömässä. Arvatkaa toimiko tuo suunnitelma?! No ei:D  Tuo on nyt edelleen se viimeisin kerta kun ollaan oltu kahdestaan jossain, jos ei joululahja ostoksia lasketa:)
 
Mutta edelleen, jos mun pitäis valita aviomies, se olis Mikko. Ihanampaa miestä en voisi edes kuvitella. Tai ihanampaa isää lapsille. Yhdessä on koettu paljon, ja tullaan varmasti kokemaan jatkossakin.  Ihanaa kun saadaan yhdessä olla seuraamassa meidän lasten kasvua, saadaan nauraa lasten sutkautuksille, miettiä miten mistäkin pulmasta selvitään. Ja on se ihan huikeaa tietää, että sun vierellä on noin ihana ihminen, jonka kanssa on turvallista olla ja johon sä voit luottaa ihan 100%. Jo se tieto, että sä saat olla oma itses, saat kiukutella ja hölmöillä ja silti se toinen pysyy, on mulle ihan huippu tärkeää. Ja se yhteenkuuluvuuden tunne, kun teidät jo toisen ilmeestä sen fiiliksen ja melkeinpä ajatuksetkin, aika mahtavaa!!

Sellainen meidän tarina. Olis kiva tietää miten kauan te lukijat ootte seurustelleet, onko teidän seurustelun alussa jotain erikoista/hauskaa?!


Mukavaa keskiviikkoa tyypit!

~~Ulla~~
 


maanantai 11. syyskuuta 2017

Syksyisiä puuhia!

Heipsan!
 
Se olis taas maanantai, miten nopeasti nämä viikot meneekään. Meillä oli viikonloppuna viimein ja vihdoin Nooan synttärit. Mä olin huippu bloggari ja otin nolla kuvaa tarjottavista ja koko partyista:D Mutta kivaa oli ja niin ihana kun  on nyt nuokin juhlat juhlittu, kiitokset kaikille vieraille<3
 
Laiteltiin viime viikon lopulla etuterassia syksyisempään asuun. Mandi oli sureksi avuksi istuttelemassa mun kanssa Callunoita ja hakemassa havuja metsästä. Minea auttoi nyppimällä kukkia irti ja Nuutti hoiti kastelu puolen. Aika toimiva ryhmä siis:)
 
 
Kesäkukat oli jo kyllä niin aikansa eläneet, että oli ihana kun sai vaihtaa nämä uudet tilalle. Pelargoniat sai jäädä, kun niissä on ihan hyvänä pysynyt vielä kukinnot. Mä roudasin meidän pihavarastosta yhtä ja toista tuohon terassille, että sain siitä edes vähän kotoisamman oloisen. Lapsia meinas vähän naurattaa, kun roudasin nuo tikkaatkin tuohon nököttämään. Nuo ihanat ulkovalot on Clas ohlsonista, älyttömän kätevät kun niissä on ajastin, valot syttyy aina kivasti kun alkaa hämärtää.  
 
 
Viime viikolla saatiinkin nauttia ihanista syysilmoista. Mä pesin varmaan 20 koneellista pyykkiä, kun kaikki sai vielä kuivatettua ulkona! Toki ei tuolla mun mielestä enää t-paidoilla tarkene, että kyllä sen syksyn tulon vaan huomaa. Ihan kauhistuin kun poikien koululla tuli vielä tyyppejä t-paitasillaan vastaan! Ittellä oli jo vaatetta useammassa kerroksessa!! Sitten onkin kiva perustella noille meidän jätkille, miksi niiden pitää laittaa pipot ja hanskatkin aamuisin. "Kellään muulla ei oo"...Onko tämä muille äideille tuttu lause?! Tulee taas ihan natsimutsi olo:)  Toki sitten jo perjantaina kumpikaan pojista ei edes kysynyt, vaan pipot ja hanskat meni ihan mutisematta päälle. Äitille erävoitto 1-0!!:D
 
 
Ollaan ulkoiltu nyt oikein urakalla,ja lapsista kyllä sitten heti eilen huomas kun sisällä oltiin,että kyllä sitä raitista ilmaa pitää saada, satoi tai paistoi. Minean kanssa varsinkin on iltapäivä ruuan jälkeen sellaista kitinää koko ilta jos ei pihalle päästä.  Pihalla kyllä sitten viihtyy ja touhuilee kovasti vaikka olis vähän väsykin.
 
 
Nauroin tässä yks päivä, että meidän pihalla olot on mennyt ihan syöpöttelyksi. Lapset käy syömässä viinimarjoja puskista, kirsikoita ja omppuja puista, Minea haluaa saada aina tomaatin kun käydään kasvihuoneessa. Niin ja jos mennään hakemaan postia, pitää pysähtyä mennen ja tullen syömään mustikoita ja puolukoita. Että eipä sielä muuta sitten ehdikkään tehdä kuin syödä:)
Meillä tuli pari vuotta vanhaan omenapuuhun niin älyttömät määrät omenoita, että pelättiin jo ettei oksat kestä. Mikko niitä oksia vähän tuki ja ollaan sitten popsittu urakalla siitä omenoita pois. Vieressä on muutaman vuoden vanhempi puu ja siinä on sitten vielä enemmän omppuja. Hyvä omena syksy siis ainakin meillä! Minea osaa jo itse mennä puun luo ja napata omenan käteen. Ja neiti syö aika tyyni omenansa, nimittäin välillä ei jäljelle jää edes siemenkotaa!
 
 
 
Joko teillä on laiteltu terassia syyskuosiin? Herkuteltu ompuilla?Kuljetaan muissakin kuin t-paidoissa?!
 
Ihanaa alkanutta viikkoa sulle<3
 
~~Ulla~~
 


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Meidän päivä!

Tätä toivottiin ja tässä se sitten olisi, tervetuloa mukaan yhteen meidän normi päivään:
 
6.45 Herään siihen, että Nuutti kömpii mun viereen. Vaihdan Minean toiselle puolelle toiveissa nukkua vielä edes pieni hetki. Mikko on herännyt jo 4.40 ja lähtenyt kuudeksi töihin. No hetken päästä totean, että tänä(kään) aamuna ei nukuta pidemmälle. Höpötellään Nuutin kanssa kaikkia mahdollista autoista ruokaan. Kolme vuotiaan jutut on sitten varsin lennokkaita:) Portaista rupeaa kuulumaan kolinaa, Rasmus, Nooa ja Mandi ovat heränneet.
 
7.15 Ollaan kaikki aamupalalla. Nuutin vastaus kysymykseen mitä haluat aamupalaksi on "no emmä tiedä", Turkauttaa. Minea odottaa jo kovasti omaa puuroaan, mutta on ihan turha aloittaa syöttämistä ennenkö Nuutilla on aamupala nassun edessä. Isommat tekee itse omat aamupalansa.
 
8.10 Ollaan saatu koko joukko päivävaatteisiin ja Rasmus lähtee kouluun. Mandi rupeaa värittelemään ja muut innostuu myös piirtelemään. Minea tulee auttelemaan mua ikkunoiden pesussa.
 
 
Miten nuo pienet voikaan olla niin loputtoman kiinnostuneita kaikesta aikuisten touhuista?!
 
 
9.30 Mennään kaikki pihalle. Kiikutaan, lasketaan liukumäkeä, käydään katsomassa mitä kasvihuoneeseen kuuluu ja napataan muutamat viinimarjat suuhun.
 
10.15 Nooa lähtee kouluun ja me käydään samalla hakemassa tien päästä posti. Nuutti menee potkupyörällä niin kovaa vauhtia, että ei pysytä ollenkaan perässä. Onneksi poitsu on hyvin oppinut, että tien päässä pitää odottaa, yksin ei isolle tielle mennä.
 
10.45 Lähdetään viemään Mandia eskariin. Sielä odottaa jo kaksostytöt joista on tullut Mandille ihan mahdottoman hyviä kavereita. Hymyssä suin neiti huikkaa meille heipat ja lähtee leikkimään. Me kurvataan kotiin ja yritetään pitää Minea hereillä, että hän pääsisi sitten ruuan jälkeen kunnon päikkäreille.
 
11 aikoihin lämmitellään eilistä keittoa joka on kuulemma "parasta ruokaa". Mahtava kun perus nakkikeitto saa tuollaisen arvosanan:) Mineakin popsii kaksi lautasellista, joten kai se on uskottava. Minea piristyy ruokailusta ja mäkin saan syödä rauhassa pienten leikkiessä. Luksusta.
 
 
11.30 Koska leikit sujuu vieläkin hyvin mä teen pika imuroinnin ja jatkan Minean tulevan kämpän tuunailua maalaamalla seiniin pilviä.
 
12.15 Päikkäri aika!! Minea tissin kautta nukkumaan vaunuihin pihalle. Luetaan Nuutin kanssa "iltasatu" ja höpistään taas kaikkea mahdollista hämähäkeistä hiekkakakkuihin.
 
12.30-14.30 Mun omaa aikaa:) Joka kuluu sometelessa ja siivoillessa. Saan myös päähänpiston maalata meidän ruokapöydän. Joten tuumasta toimeen! Muistan jossain välissä laittaa Mikolle viestiä, että muistaa hakea Mandin eskarista.
 
15 Pienet heräilee hyvällä tuulella päikkäreiltä, samaan aikaan Mikko tulee Mandin kanssa kotia ja pojat kurvaa pyörillä pihaan. Huomaan, että ruokaa olis ollut hyvä valmistella vähän ennen tätä ruuhkaa, mutta menee se tässäkin. Pojat kertoilee koulu päivästään, tekevät läksyjä, syövät välipalaa. Mandi tuumaa, että eskarissa oli tänäänkin ihan parasta<3
 
16.05 Ollaan kaikki pöydässä ja syödään. Rasmus ja Nooa puhuu jostain pleikka pelistä ja mulla menee hermo. Yritän ehdottaa, että voitaisko puhua jostain mistä kaikki ymmärtää jotain. Ehdotus hyväksytään ja puhutaan kaikkien päivistä.
 
17 Mennään taas pihalle, mä ripustelen pyykkiä ja pienet touhuilee kuka mitäkin. Nuutti ja Minea keksii, että uima-altaan alle pääsee kivasti piiloon, se on ihan kuin teltta:)
 
 
 
17.30 Lähden viemään Rasmusta harkkoihin keskustaan ja kurvaan sieltä Mandin eskarin vanhempainiltaan. Mikko on lasten kanssa kotosalla ja käy sitten hakemassa Rasmuksen kotiin.
 
19.45 Oon taas kotosalla ja ruvetaan syömään iltapalaa. Nuutti ei taaskaan tiedä mitä haluaa. Päätän, että enää ei kysellä vaan nyt on tasan yks vaihtoehto. Iltapala sujuu hauskalla fiiliksellä, koska se syödään pihalla. Kiitos mun kuivuvan ruokapöydän...
 
 
20.10 Minean kylvyn aika. Muut kävi edellisenä päivänä suihkussa. Minea vois olla kylvyssä vaikka kaks tuntia. Pieni itku tulee kun totean, että nyt on kylpy loppu.
 
 
 
20.45 Luetaan iltasatu, käydään hampaiden pesulla.
21.10 Lapset on peitelty sänkyihin, Rasmus ja Nooa saa valvoa puoli kymppiin, mutta nopeasti heidän huoneeseen tulee hiljaisuus. Minea on vielä tissillä ja nousee välillä höpöttelemään omiaan Mikolle.
22 Mineakin on nukkumassa. Katotaan Mikon kans ruudusta uutta Master chefiä yks jakso ja sitten nukkumaan.
 
23.30 Nostan Minean meidän väliin jossa hän tuhisee onnellisena aamuun asti.
 
Sellainen päivä meillä oli. Ja tällaisia ne mun päivät oikeastaan on koko ajan. Menoa ja meininkiä. Tuo parin tunnin oma aika on jotenkin niin luksusta!! Rakastan<3
 
~~Ulla~~
 

tiistai 29. elokuuta 2017

Pieni breikki

Moiks!
 
En tiedä onko muissa perheissä huomattu samaa, mutta on se kuulkaa rankkaa tämä paluu arkeen!
 
Tuntuu, että vieläkin lapset on tosi väsyneitä ja KIUKKUISIA kaikki iltapäivät. Ollaan nyt laitettu lapsia aikaisemmin nukkumaan ja yritetty touhustella kaikkea kivaa tässä kotosalla, vähän rauhoittaa menoa.  Kyllähän sen ymmärtää, että muutos siihen, mitä elo kesän oli on iso. Jo sekin, että herätään kellon soittoon. Enää ei saakkaan nukkua niin kauan kuin haluaa, eikä sielä huoneessa vietetä oikein hurjan paljoa aikaa myöskään heräämisen jälkeen. Sitten pitää jo pukea ja pestä hampaat ja syödä aamupalaa. Onhan se nyt ihan eri kuin lojua sängyn pohjalla ja syödä rauhassa aamupalaa ja pukea ne päivävaatteet joskus sitten parin tunnin päästä.
Ja entä sitten se koulussa ja eskarissa olo. Ei sitäkään voi verrata kotona oloon. Siellä pitää jaksaa keskittyä, kuunnella, oppia, huomioida muut. Toki toisia pitää huomioida myös kotona, mutta epäilen, että se on siltikin toisenlaista kuin kotosalla.  Varsinkin Mandille eskarissa tulee vielä päivittäin uusia juttuja vastaan, joita pitää opetelle ja muistaa.
 
Lisäksi ne kaikki kohtaamiset päivän aikana eri ihmisten kanssa. Kaverien, opettajan (pojilla useiden ) ja muun henkilökunnan. Miten toimia oikein kaikkien kannalta, miten huomioida kaikki, ettei kukaan jäisi yksin. Milloin on lupa leikkiä sen oman parhaan kaverin kanssa vaan kahdestaan?  Siinä on paljon tuumittavaa  lapselle.
 
Että onko se nyt sitten mikään ihmekään jos kotona vähän tunteet purkautuu tutuille ja turvallisille ihmisille. Kun vaan aina muistaisi ajatella, miten hienoa se on että lapsilla on paikka ja ihmiset joihin purkaa se olo. Me ollaan ne joihin luotetaan, me ollaan ne joita rakastetaan, ne jotka tekee olon turvalliseksi. Me ollaan täällä siltikin, vaikka lapset hermostuisivat kuinka ja kiukuttelisivat.
 
Lähdettiin ensimmäisen kokonaisen koulu- ja eskariviikon jälkeen metsään. Tuntui, että kotona ei saatu mitään järkevää aikaiseksi ja lapset vaan tappelivat. Niinpä pakattiin eväät reppuun ja suunnattiin paikallisen järven rannalle. Ja kyllä kannatti!!
Tyypit oivat jo ihan innoissaan autossa:)
 
 
Onneksi nappasin muovikuppeja ja sangon mukaan, me nimittäin saatiin ihan kiva mustikka saalis. Lapset oli täysillä mukana keräilemässä ja naureskelivat kun he saivat kuppinsa niin nopeasti täyteen ja mulla ei ollut sangossa edes pohja peitossa! Yritin siinä sitten selittää, että mulla oli vähän isompi se kippo, mutta ei sitä tainnut kukaan kuulla:D
 
 
Minea viisasi vain sormella aina mustikoita ja joku kävi niitä hänelle antamassa. Jossain vaiheessa neiti huomasi, että niitä on valmiiksi kerättynä mun sangossa ja sieltä hän niitä sitten popsi hyvällä vauhdilla. No tavoite oli onneksi matalalla, saada piirakan verran mustikoita. Mun mielestä oikeastaan kaikki marjat on ihan parhaita tuoreena ja niitä on ihana antaa lasten popsia. Ei tuu mieleenkään kieltää syömistä siksi, että niitä pitäisi saada pakastimeen.
Tuota mustikkaa sai muuten hinkata Minean naamasta useamman hetken:)
 
 
Kun lapsilta loppui mielenkiinto mustikoihin hipsittiin rantaan. Heitettiin laiturilta varmaan 50 käpyä veteen ja katsottiin kuinka aallot toivat ne takaisin rantaan. Aika tylsän kuuloista näin kirjoitettuna, mutta voi että miten kivaa se oli! Nuutti juoksi välillä kiljuen laiturilta takaisin odottamaan oman käpynsä rantaan tuloa. Vaikka itse en nyt mitenkään väsynyt ollut, niin tuntui kyllä niin ihanalta olla tuolla metsässä ja rannalla lasten kanssa. Kukaan ei häjyillyt, ei tapeltu, ei mitään ylimääräistä. Oltiin vaan ja juteltiin.
 
 
 
Mun paras hetki oli siis lasten touhujen katseleminen. Mutta arvaatte varmaan mikä oli lasten mielestä parasta. No se eväshetki tietty!
 


 
On se mahtava, että tuollaisia laavupaikkoja on ihan ilmaiseksi käytettävissä.
Lähdettiin ihan eri fiiliksillä kotiin. Sinne metsään jäi kaikki väsymys joka oli viikolta kertynyt:)
 
Mites teillä, onko paluu arkeen sujunut hyvin?!
 
Mukavaa alkanutta viikkoa juurikin sulle<3
 
~~Ulla~~