perjantai 23. kesäkuuta 2017

Ihanaa juhannusta!

Ajattelinpas vain tulla teille ihanille toivottelemaan rentoa juhannusta:)

 
Meidän juhannus kuluu perinteisesti ihan tässä kotosalla. Pian saapuu käly perheineen meille ja sitten syödään, saunotaan, vihdotaan,touhutaan lasten kanssa, jutellaan, nauretaan, tehdään yhdessä ruokaa ja grillataan. Niin ja tietty valvotaan ihan liian myöhälle jutellen. Nautitaan siitä, että lapset ovat niin saman ikäisiä, että leikit eivät taukoa ollenkaan ja syömäänkin saa melkein suostutella sillä lupauksella, että heti sen ruuan jälkeen saa jatkaa leikkiä.

 
Jääkaapissa odottaa uusi kakku testailu, salted cheesecake, joka vaikutti niin herkulta, että sain lyödä itteäni sormille, etten napannut siitä palaa jo heti sen valmistuttua!
 
Nyt on siis aika nauttia yhdessä olosta, hyvästä ruuasta, kukista ja kesästä. Kesästä vaikka se sää olis mikä hyvänsä. Nimim. joku varas kynttilöitä kaappiin JOS sattuu olemaan synkkä sää:D

 
Rentoudu siis , oot sen ihan varmasti ansainnut<3
 
~~Ulla~~ 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Voihan keskeneräisyys!!

Moiks!
 
En tiedä mikä käsityökärpänen muhun on käynyt puraisemassa. Yleensä tämä on tuttua syksyllä, kun ilmat jo vähän viilenee. Mutta ehkä vähän vilpoinen (okei, KYLMÄ) kevät ja alkukesä toi tämän vimman jo nyt päälle. Tekisi mieli tehdä vaikka mitä käsitöitä. Ja siitä seurauksena meillä on pitkin taloa keskeneräisiä töitä. Tiedättehän, vähän villasukkaa siellä ja mattoa täällä. Hah. Oon mä siis jotain saanut peräti valmiiksi. Nimittäin Gugguun tyyliset leggarit neideille ja kauan haaveilemani tyynynpäällisen.
 
 
Näille tuli muuten hintaa about 5€ per leggarit. Että ihan piskuisen edullisemmat kuin ne aidot:) Kankaat tilasin Kankaita.com:sta.
 
 
Näistä tyynynpäällisistä oon haaveillut jo kauan. Viimeksi kun Virpi oli meillä käytiin Ilmajoella Mallan Makeissa ja sieltä lähti mukaan Greengaten leipäkoriliina. Oon nähnyt nyt aika monessakin blogissa näistä tehtyjä tyynynpäällisiä ja pakkohan munkin oli sellainen saada. Ja nyt kun yksi on valmiina haluan näitä moooonta lisää!! Laitoin toiselle puolelle ihan vain vaaleanharmaata pellavakangasta. Tosi helppo tehdä ja noita Greengaten liinojahan on hurjan montaa eri kuosia. Saa nähdä mitä meille niistä seuraavaksi kotiutan:)
 

Tämä on pienine pitsineen niin kaunis<3

 
Ja siis kyllä, villasukat Minealle on jo työn alla. Mä oon joka syksy tehnyt joka lapselle villasukat. Viime syksynä lapset sai itse valita omat värinsä ja olihan ne nyt aikas..no pirteitä:) Tänä vuonna mennään varmaan samalla linjalla, tai sitten hävitä noita mun lankakerien loppuja. Minealle vielä onneksi kelpaa kaikki ja hänelle tuleekin vaaleanpuna harmaat villasukat. Tuo merinovillainen lanka on vaan niin pehmeää ja pysyi tosi hyvänä viime talven käytössä. Ajatuksissa on tehdä yhdet ihan ulkoilu käyttöön olevat sukat ja yhdet söpistelyyn sopivat. Noita pieniä villareita on niin kiva kutoa, kun valmistuvat nopeasti.
 
 
Ja entäs sitten se matto? No kyllä sekin täältä nurkista löytyy... Tai siis se alku! Sisustus on menossa vielä enemmän maalaisromanttiseen suuntaan ja haluan ehdottomasti virkatun maton meidän olkkariin. Onneksi tuo Lankava  on tuossa ihan lyhyen ajomatkan päässä niin sain haettua nopsasti matskua siihen. Nauroin ihan ittelleni, kun kaupasta pihalle pääsin. Ensin sanoin etten tarvitse apua ja hetken päästä huomasin, että olin jutellut kahden eri myyjän kanssa, mitä mun kannattais ostaa!
Mutta kyllä tämä tästä, mä jo näen tämän valmiina:)
 
 
Nyt sitten voisin vaikka vastaanottaa ylimääräisiä tuntia vuorokauteen, että saisin näitä tehtyä valmiiksi!! Matto on kyllä edistynyt jo tuosta kuvasta ihan kivasti, mutta ei se nyt kyllä ihan juhannukseksi ehdi. Pitää ottaa varmaan tavoite saada se jouluksi valmiiksi, niin ei tuu pettymyksiä...
 
Muita joilla on keskeneräisiä käsitöitä nurkissa?!
 
~~Ulla~~
 
 

Farmarissa käyty!

Moi!
 
No niin sopiva sateinen päivä istua koneella ja kirjoitella teille:)
 
Perjantaina käytiin siis viimein Farmarissa ja tämä on nyt sitten varmaan yhtä hehkutusta koko postaus! Ihan mahtavasti järjestetty tapahtuma, ei voi muuta sanoa. Kaikki toimi ainakin meidän mielestä loistavasti. Eläimiä oli paljon, joka oli meille se tärkein juttu, ja niitä näki hyvin. Meille sattui vielä säänkin puolesta just sopiva ilma. Vaikka aluksi oltiinkin vähän pettyneitä kun Seinäjoelle saavuttaessa oli ihan pilvinen taivas, niin vähän vilpoisammassa säässä jaksoi tosi hyvin kävellä ja kierrellä. Koska kävelyähän tuolla valtavan isolla alueella tuli tosi paljon, mutta kun vauhdin piti rauhallisena, niin lapsetkin jaksoi hienosti.
 
Ja tiiättekö, nyt Nuuttikin tunnistaa lehmän:D
 
 
Nämä kiipeilevät kilit oli meidän lasten suosikit ja olihan ne nyt suloisia kiipeillessään ylös ja alas heille rakennetulla telineellä.
 
 
Ja hevoset, niin suloisia. Nähtiin kaksi ääripäätä. Suomen korkein hevonen joka oli muuten VALTAVA ja sitten niitä ihan pienen pieniä, jotka hädin tuskin ylti aikuista polveen. Ja kaikkea siltä väliltä! Nuuttihan nyt ei meinannut edes uskoa, että ne pienet oli hevosia, koiriksi hän niitä oli sanomassa koko ajan:)
 
 
Tässä(kin) kohtaa järjestäjille suuret kiitokset ja kehut: Vaikka alueella olikin hurjasti eläimiä, niin joka paikassa oli kuitenkin hurjan siistiä. Lapsetkin ihmetteli, että sielä ei haissut yhtään pahalle!
Luettiin tosi tarkasti aina eläinten aitauksissa olevat laput, että tiedettiin mitä eläintä sai käydä rapsuttelemassa ja mitä ei. Lampaiden pehmoista villaa halusi kaikki käydä kokeilemassa<3
 
 
Meidät yllätti ihan totaalisesti se maistiaisten määrä mitä alueelta sai. Ei kyllä todellakaan tullut nälkä, kun koko ajan sai maistella kaikkea! Ja lapset kävi pyörittelemässä montaa eri hyrrää joista sai sitten joko pillimehua, jätskiä tai tikkaria. Lisäksi käytiin maistelemassa Juustoportin ihanaa mustikkakaura jogurttia, Annin mansikkatarhan mehuja (NAAAAM) , HK:n uusia makkaroita, ja Atrian munakasta ja makkaraa. Lapsilla kesti hetken aikaa ennen kuin he pääsivät sisälle tähän kaikkea saa maistella-juttuun. Olihan se ihan uutta heille!
 
 
Ja ne koneet, no ei me skipattu niitäkään. Kaikki muksut oli yhtä innoissaan kiipeilemässä eri koneiden hytteihin. Ja voi apua miten isoja nuo uudet puimurit ja traktorit on!!!
 
 
Mutta nämä vanhat traktorit oli kuitenkin ehkä sympaattisimpia:)
Ja lapset olivat ihan onnessa kun löydettiin lasten mumman miehen  pari traktoria. Ja niiden kyyttiin piti tietysti päästä!
 
 
Ilme kertoo varmaan kaiken tarvittavan<3
 
 
Ihanaa kun alueelle oli järjestetty paljon kaikkia näytöksiä. Seurattiin lammaskoiraa työssään ja katsottiin myös esittelyä eri lehmäroduista.
 
 
Varmasti nähtiin vain osa koko alueen tarjonnasta, lasten kanssa on kuitenkin pakko mennä heidän ehdoillaan. Ja sinne mikä heitä kiinnostaa. Ja ihmeen monta tuntia nuo jaksoivatkin kävellä ristiin rastiin aluetta.
 
Varmasti mennään toistekin tähän tapahtumaan mikäli sellainen meidän lähellä järjestetään! Lämpöiset suosittelut meidän perheeltä<3
 
Kävikö kukaan ruudun toiselta puolelta Farmarissa, tai ootko käynyt aikaisempina vuosina? Mitä ootte tykänneet?!
 
~~Ulla~~
 


torstai 15. kesäkuuta 2017

Rakastan tätä valon määrää!

Hellou!
 
Taas yksi ihana aurinkoinen hellepäivä takana. Mandi tuumasi kun peittelin hänet sänkyyn, että tänään ei paljoa leikittykään sisällä. Ollaan oltu oikeastaan koko päivä ulkona ja siltä siellä kyllä näyttikin sitten illalla. Ainut huono puoli on tuossa koko päivän viettämisessä ulkona se, että sitä tavaraa kertyy joka kulmalle uskomattomat määrät! Mä kannoin varmaan kolme sylillistä kaikkea mahdollista sisälle. Löytyi pyyhettä, Mandin hellemekkoa, uikkareita, kylpyleluja, juomapulloa. Ja ettei ihan lasten piikkiin menisi, niin löytyihän sieltä myös läppäri ja kamera. Heh.
 
 
Tänään oli niin mahtava sää, että syötiin terassilla iltapäivän ruoka grillaillen. Rasmusta harmitti ihan vietävästi, että me grillataan aina silloin kun hänellä on harkat. Harkat alkaa jo puoli viis, eli siinä ei kyllä puoli neljän aikaan mätetä grillisapuskaa vattaa täyteen. Lupasin, että grillaan hänelle sitten omat sapuskat, kun harkat on ohi. Jotenkin ajattelin että poitsu ei muista koko juttua ,mutta väärässähän mä olin! Rasmus oli siis toki syönyt makaronilaatikkoa ennen harkkoja, ettei nyt nälkäisenä tarvinnut lähteä palloa potkimaan.
No eipä muuta kuin grilli kuumaksi ja loppujen lopuksi huomaan grillaavani myös Nuutille ja Mandille maissia ja makkaraa. Miten nopeasti voi tulla nälkä, kun just oltiin pari tuntia sitten syöty?!
 
Hei ja tässä välissä pakko kysyä onko mitään kivaa grillattavaa, mikä uppoaa teidän lapsille?! Olis kiva koittaa jotain uutta perus makkara maissi-juttujen lisäksi!
 
 
Mandi on muuten ihan toivoton näinä hellepäivinä. Tänäänkin illalla neidin huoneessa oli vaatimattomat neljä hellemekkoa pitkin lattiaa. Kun aamusta on vähän lyhyempää mekkoa ja leggareita, sitten vaihdetaan vähän pidempää mekkoa ja sitten taas lyhyempää. Jossain välissä vähän shortsi toppi-yhdistelmää ja tottahan joka päivässä pitää yksi prinsessa leikkikin olla ja sitä ei voi leikkiä ilman hulmuavaa helmaa, joten sellainenkin on sitten käynyt päällä. Ja sieltä mä ne sitten nappaan messiin, kun en jaksa selvittää mikä oli just silloin päällä, kun makkarasta tippui ketsuppia syliin. Siispä koko kasa pesukoneeseen!
 
 
Tänään laiteltiin lapsille uima-altaat. Isommille kunnon iso allas ja Nuutille ja Minealle siten vähän pienempi. Nuutti ihastui altaassa leikkimiseen niin kovasti, että nökötti siellä tunnin. Ihana kun toinen oli aivan yhtä hymyä, kun viimeinkin sai leikkiä Minean kylpyleluilla<3 Monesti Nuutti jää Minean kylvyn jälkeen leikkimään ankoilla kylpyammeen reunalle, mutta ei oo suostunut menemään itse altaaseen. Oon siis monet kerrat ehdottanut, että hän saisi mennä kylpyyn myös, mutta ei. Suihku on enemmän Nuutin juttu, jos nyt ylipäätänsä on pakko mennä pesuille. No nyt sitten sai ankka lauma kyytiä ja sukelluksia oikein urakalla:)
 
 
Mineahan nyt sitten tykästyi vaan siihen, että meni altaaseen ja tuli sieltä pois. Aivan mahtavaa. Ja tyylihän oli tietysti pää edellä molempiin suuntiin:) On se sellainen menijä koko neiti. Onneksi allas ei kiinnostanut koko iltapäivää, vähän mietin pitääkö se tyhjentää saman tien pois, ettei vaan käy mitään vahinkoa.
 
Kello on nyt varttia vaille ykstoista kun tätä postausta naputtelen ja aurinko on hiljalleen laskeutumassa. Taivas on ihanan sininen ja talo niin mukavan hiljainen. Nuutti tosin höpöttelee tuola välillä unissaan<3 Mikko on yön töissä joten yritän tässä keksiä miten saan lapset aamulla pidettyä hiljaa, että hän saisi edes vähän nukuttua. Varmaan varminta suunnata pihalle.
 Sitten suunnataankin Farmariin! Nuutti odottaa niin kovasti,että näkee eläimiä ja onkin koko päivän kysellyt saako lampaita silittää ja saako sitä ja tätä silittää. Mahtaa olla toinen ihan innoissaan kaikkien niiden eläinten keskellä. Että varautukaa, kunnon kuva pläjäys varmasti tulossa!
 
Nyt voi jo varmaan toivotella ihanaa viikonlopun alkua teille kaikille?!!
 
~~Ulla~~
 


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Nähdäänkö eläinten keskellä?!

Tässä kohtaa vielä muistuttelen teitä jotka Seinäjoen lähistöllä asustelette tai toki kauempanakin ja ootte vailla tekemistä viikonloppuna. Tänään aukeaa upean laaja Farmari 2017 tapahtuma ja se on auki aina lauantaihin saakka. Me ollaan suuntaamassa sinne koko perhe perjantaina, vaikka Rasmus ystävällisesti sanoikin, että hän kyllä jo tietää mikä lehmä on:D Tähän lauseeseen siis pohjustusta   tässä postauksessa.
 
 
 
Jos satut samaan aikaan ja vielä samoille nurkillekin, niin tuu ihmeessä juttelemaan:) Me pyöritään luultavasti akselilla eläimet-lähiruoka-traktorit.
 
Tai sitten sompaillaan sinne minne nenä näyttää:)
 
Näkyillään!!
 
~~Ulla~~
 
*Blogi yhteistyö*

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kaikin puolin niin hieno reissu

Moikka!
 
Reissu takana päin ja se tiivistyi kotimatkalla moneen kertaan mun ja Mikon jutuissa "ihan mahtavaksi". Kaikki meni kyllä alusta loppuun niin hienosti kuin nyt viiden lapsen kanssa voi mennä. Uskon, että sillä jo päästiin pitkälle, että molemmat aikuiset lähti tosi rennolla asenteella matkaan. Lapset oli myös hyvällä tuulella ja jos jollekin rupesi tulemaan nälkä, löytyi laukusta heti jotain välipalaa. Nälkäitkuilta säästyttiin siis kokonaan, jei!
 
Lauantain ajeltiin heti aamupalan jälkeen Turkuun. Siellä käytiin ensimmäiseksi XXL:ssä ostamassa Rasmukselle uudet nappikset ja H&M:ltä haettiin Mandille uudet kesäkengät. Molemmat löytyi ihmeen helpolla. Sapuskaa masuun ja kohti seikkailupuistoa. Jos vaan ikinä ootte menossa turun suunnalle niin suosittelen kyllä tuota puistoa. Ihan huippu paikka lasten kanssa ja aikaa saisi kulumaan monta tuntia. Porukkaa oli aika paljon, mutta puisto on tosi iso, joten sekaan mahtui kyllä! Ainut miinus autopaikoista, joita sai metsästää urakalla ja lopuksi auto piti jättää aika kauas.

 
Tuo puistossa puuhaaminen oli kyllä juuri sitä mitä meidän lapset kaipas, neljän tunnin autossa istumisen jälkeen. Sai mennä ja kiipeillä, laskea mäkeä, ryömiä tunneleista. Mineakin meni niin kuin vanha tekijä joka paikkaan. Neidillä ei vaan oo minkäänlaista tolkkua mihin kannattaa kiipeillä ja mihin ei. Että kevyitä pikku spurtteja sai välillä ottaa, ettei neiti mennyt ihan pää edellä maahan:)
 
 
Liukumäet oli niin Minean juttu, kun alas pääsi oli neiti heti kiipeämässä uudestaan. Tarvittiin suuren luokan harhautus, että hänen mielenkiinnon sai hetkeksi muualle!
 
 
Pienen kävely matkan päässä noista kiipeilytelineistä oli muutamia eläin aitauksia. Nuuttihan nyt oli ihan liekeissä näistä, ja ei olisi halunnut niiden luota pois ollenkaan. Jotenkin oli niin kiva, että ei ollut mitään muuta suunnitelmaa tuohon ajalle ennen laivaan menoa, saatiin ihan rauhassa katsella eläimiä ja touhustella puistossa. Inhoan sitä jos lasten kanssa mennään jonnekkin ja sitten koko ajan pitää kattoa kelloa, ettei myöhästytä seuraavasta paikasta. Parasta on kun saa olla niin kauaa kuin lapsia kiinnostaa ja sitten lähteä kun tuntuu, ettei jakseta. Loma on meillä juuri tätä.
 
 
Lapset näki ensimmäistä kertaa riikinkukon kun se oli levittänyt sulkansa ja olihan siinä ihmeteltävää:) Nähtiin myös kanoja, ankkoja ja vuohia.
 
 
Oli ihana seurata miten varsinkin tuollaisessa vieraammassa ympäristössä Rasmus ja Nooa huolehtivat Mineasta. He olivat nostelemassa pikku siskoa ylös päin ja näyttelivät eläimiä. Niin suloista<3
 

 
Ikeassa käytiin syömässä ja sitten kurvattiinkin terminaaliin. Voin kertoa, että sisällä terminaalissa oli varmaan +40 astetta ja miljoona ihmistä. Jäätiin vähän syrjemmälle ja sitten joku ihana lauma ulkomaalaisia ihmisiä bongasi meidän lapset. OMG. Mä vielä jokseenkin ymmärsin sen pari kuvaa (no en ehkä sitäkään, varsinkaan kun kukaan ei kysynyt lupaa..) mutta kun 20 aikuista ihmistä tulee ja rupeaa napsimaan kuvia ja rupeaa asetelemaan sun lapsia paremmin kuvaa varten niin rupes jo ihan pikkusen tätä äitiä ottamaan päähän. Nuuttikin reppana rupesi itkemään, kun joku mies yritti häntä saada paremmin kuvaansa. Nappasin Minean ja Nuutin ja painelin vielä syrjemmälle.  Isommat lapset ihmettelivät vielä seuraavan päivän aamupalallakin, että miksi ne halus ottaa niin paljon kuvia. Selitettiin, että te näytätte niin erilaisilta. Mutta jatkoin kyllä, että niinpä kyllä näyttivät ne ulkomaalaisetkin eikä tullut itselle mieleenkään mennä kuvailemaan heitä...
 
Nuutti oli ihan innoissaan kaikesta mitä näki laivan ikkunoista. Eli joutsenia, laivoja, purjeveneitä, lokkeja. Ja sen innostuksen kuuli varmaan puoli laivaa, sen verran kovaan ääneen hän aina ilmoitti mitä näki<3
 
 
Mä olin kyllä oikeen bloggari laivalla. Kamera oli nimittäin suurimman osan ajasta hytissä:)
Oltiin suureiman osan ajasta laivan leikkipaikassa, mutta käytiin myös osallistumassa muumin ja pikku Myyn aamutouhuihin, suunnistukseen, nuorten tietovisaan, salapoliisi bingoon. Niin ja Harri hylkeen synttärijuhlissakin käytiin. Poskimaalaukset on jo ihan vakio laiva-juttu.
 
 
 
 
Rasmuksella ja Nooalla meinas olla jo vähän sellaista mitästässänyttekis-fiilistä, mutta laivan wifi ja ylimääräiset peliajat sai kummasti ajan kulumaan.
 
 
Samalla kun Nuutti ihaili kaikkia eläimiä ym ikkunoista mä nautin niistä maisemista. Voi, että miten kauniita taloja ja huviloita. Voin ilolla vastaanottaa jos joku haluaa lahjoittaa;)
 
 
 
Pieni paniikin paikka ehdittiin kokea, tai no mulle siinä lähinnä meinas tuskan hiki tulla. Jossain vaiheessa kun tultiin hyttiin ja olin lasten kanssa lähdössä ostoksille huomasin, että mun kukkaro on kadonnut käsilaukusta. Ja ei muuta kuin kiertelemään paikkoja jossa oltiin käyty, josko se olisi tippunut ja infosta kysyttiin myös. No ei löytynyt. Kauhulla rupesin jo miettimään mikä työ niitä on hommata uudestaan. Kunnes Mikko oli menossa vessaan ja siellähän se oli pöydällä, joko Minean tai Nuutin viemänä. Tarina ei kerro kumpi oli syyllinen. Mutta helpotus oli suunnaton, voitte varmaan kuvitella!
 
Parasta oli ehdottomasti se lasten ilo, yhdessä olo,  valmiit ruuat. Ja tietty seura, Kiitos Ville,Henna ja lapset<3<3
 
Joko muut on ehtinyt tekemään lomareissuja tälle kesälle?!
 
~~Ulla~~
 

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Voi mahdotonta tätä menoa!

Aloitetaanpas isoilla kiitoksilla edellisen postauksen kommentteihin. Oli ihana kuulla mikä teidät tekee onnelliseksi ja kiva huomata, että monella muullakin ne on ne pienet jutut.
 
 
Toissapäivänä ja eilen ollaan saatu nauttia kunnon helteistä. Kyllähän se on aikamoista luksusta jos aamulla ennen kahdeksaa mittari näyttää jo +18 astetta. Mandikin oli ihan ihmeissään eilen aamuna kun vetäisin maksimekon päälle. Hän kysyi, että "äiti meinaatko sä heti aamusta laittaa hellemekon?!". Nauroin hänelle, että " kyllä kuule ajattelin!".  Aika harvinaista herkkua nämä säät! Meinattiin laittaa eilen pienille jo uima-allasta, mutta siitä paljastuikin kaksi isoa reikää. Siispä kauppalistalle uuden hankinta.
 
Keskiviikkona käytiin Keskisellä, koska Rasmuksella oli sopivasti siinä lähellä jalkkispeli. Mentiin jo muutamaa tuntia aiemmin joten lapset saivat leikkiä muumipuistossa ja sitten vielä sisäleikkipaikoissa. Niin ja käytiin me herkuttelemassa tämän kesän ensimmäiset jätskitötteröt. Jätskin myyjää nauratti kun pyysin Minealle pelkän vohvelin. Neiti oli kyllä silmin nähden iloinen tuosta vohvelistaan:D

 
 Hassua muuten, kun Mikko on mukana ja kaikki lapset niin vain jotkut ihmiset katselee kummastellen. Eilen kun olin muutaman tunnin yksin ennen kuin Mikko pääsi töistä oltiin kyllä joku nähtävyys!?! Tuntui, että ihan jokainen katseli ja muutamat kääntyi vielä katsomaan peräänkin. Itseä siis lähinnä nauratti tämä. Yksi vanhempi henkilö tuli muumipuistossa oikein kysymään, että onkos teillä naapurin lapsia mukana. Iloisena vastasin, että kyllä nämä on kuule kaikki ihan omia<3



 
Minea on nykyään sellainen touhotes, etten kestä. Tuolle neidille tulee varmaan miljoona askelta päivässä! Ja nyt on keksitty karkuun meno. Jos meinaan napata nopeasti neitosen, niin hän vain katsoo velmuillen ja lähtee toiseen suuntaan kikatellen kovaa vauhtia. Muutamat juoksuaskeleetkin on jo nähty! Niin ja kiipeily. Oikeasti tuon taidon olis voinut oppia niin paljon myöhemmin mun puolesta. Meillä on keittiössä jakkara jolla Nuutti pääsee ottamaan purkkaa, ja neitihän nyt on salaman kiipeämässä sille.

Minea on ihan höperönä meidän trampoliiniin (voi olla, että myös naapurien oma kelpais...). Isot kiitokset vaan turvaverkon keksijälle, sen ansioista neiti saa ihan huoletta mennä möyrästää trampalla:)



 
 Nuutti on ainut joka saa mennä samaan aikaan trampalle ja häntäkin vahditaan ettei hypi. Niin paljon kuulee noista trampalla sattuneista onnettomuuksista, että yritetään edes välttää ne! Näillä kahdella on kyllä niin hauskaa keskenään tuola, että hirmuinen kikatus vaan kuuluu koko ajan. Ei sitä oikein voi kuin ruveta itsekin nauramaan<3



Kesällä kyllä ainakin tulee lasten liikuttua se suositeltu tunti määrä päivittäin, varmaan reilusti ylikin. Ei siis ihme, että meillä on lapset illasta nukahtanut tosi nopeasti yöunille. Kyllä sitä energiaa vaan kuluu, kun koko ajan liikutaan.

Pakko vielä tähän loppuun laittaa kuva, kun meillä oli isommat muksut ihan järkyttyneitä, kun nostelin pöydälle kaikki Minealle laivareissulle otettavat ruuat. Tässä on siis huomisesta aamupalasta kaikki ruuat sunnuntai iltapalaan asti. Mun silmään ei paljoa, mutta lapset oli aivan ihmeissään:D


Vaatteet on jo pakattu ja varsinkin Mandin mieli on jo niin malttamaton, että saattoi olla että sanoin hänelle vähän tiukemmin, ettei viitsi hokea koko aikaa koska lähdetään... Vaikka kyllähän sen ymmärtää, että kaikki odottaa tosi kovasti reissuun pääsyä.
On muuten vaikea tämä Suomen kesä näin reissuun lähdettäessä. Pitää varata vaatteita monenlaiseen säähän ja se taas tietää lisää laukkuja!

No Seuraavaksi palaillaan sitten varmaan reissu kuvilla:)

Ihanaa viikonloppua jokaiselle teille<3

~~Ulla~~
 


tiistai 6. kesäkuuta 2017

Niin hyvä just nyt

Hei te ihanat!
 
Tohtiikohan sitä ihan tänne asti hehkuttaa miten hyvin kaikki on just nyt. Tämä kesä tuntuu niin ihanalta tällä hetkellä. Mähän oon jäänyt jo parisen kuukautta sitten kotihoidontuelle ja toki tarkoitus on aloitella pph:n työt heti kun vain lapsia saisin hoitoon. Mutta siihen asti oon päättänyt ottaa tästä kesästä kaiken irti ja oon myös päättänyt, että nyt ei odotella niitä helteitä ja +25 astetta, ennen kuin jotain tehdään. Nyt nautitaan jokaisesta poutaisesta päivästä, niistä ihanista auringon säteistä joista joinakin päivinä saadaan nauttia.  Jos on kylmempää, niin sitten vaan puetaan enemmän.
 

 
Ollaan tässä nyt viikon verran jo saatu nukkua tuonne kasiin asti, joka on siis mieletöntä luksusta meidän normi aamuihin jotka alkaa siinä puoli seitsemän korvilla. Lapset on yksitellen hipsineet meidän aikuisten sänkyyn ja ollaan vaan höpötelty kaikesta. Miten paljon nuo koululaisetkin tuntuu läheisimmiltä, kun heidän kanssa saa olla kaikki päivät. Niitä yhteisiä juttu hetkiä tulee niin paljon enemmän. Miten kiva on mennä yhdessä aamupalalle vailla minkään valtakunnan kiirettä. Ollaan ulkoiltu joka aamupäivä, yleensä käydään tuola meidän tienpäässä. Nuutti tulee potkupyörällään, Mandi pyörällä ja pojat kävellen. Rasmus haluaa yleensä lykätä Mineaa rattailla ja Nooa juoksentelee metsään piiloon ja me yritetään sitten yhdessä löytää hänet.
 
 
Mandi oli niin onnellinen tyttö, kun annoin hänelle jo vähän nuupahtaneet neilikat. Neitihän nyt keksi niille sata ja yksi uutta käyttötarkoitusta. Niistä tehtiin kimppuja pikku maljakoihin, koristeltiin hiekkakakkuja ja leikkipä neiti niillä morsiantakin!
 
 
Tänään siivoilin talon ruuan jälkeen kuntoon, imuroin ja pesaisin lattiat puhtaaksi. Miten musta tuntuu, että sisälle tulee ihan valtavasti nyt kaikkea moskaa ulkoa. Ja meillä muksut "vaan äkkiä käy hakemassa jotain"  kengät jalassa ja sitten niitä likaisia jälkiä on mun silmään joka paikassa. No onneksi se nyt ei mikään kuoleman vakava asia oo, mutta onhan se nyt mukavempi olla, kun on siistiä. 
Minean ja Nuutin päikkäri aikaan sain pötköteltyä hetken auringossa rauhassa, Mandin leikkiessä hiekkalaatikolla. Laitoin radion päälle ja annoin ajatusten virrata. Ja siinä se sitten iski. Miten onnellinen mä oon tästä kesä fiiliksestä. Tästä rennosta ja suhteellisen huolettomasta olosta.  Ja miten ihana, että nyt on vasta kesäkuun alku, eli kaikki on vasta edessä päin. Ihana kun saa kuivata pyykit pihalla, kun saa kastella kesäkukkia ja jännittää koska niihin puhkeaa lisää kukkia.
 Mun poika kolmikko toi mulle tänään kukkiakin, piti ihan räpytellä liikutuksen kyyneleitä pois<3
 
 
Me lasketaan täällä päiviä lauantaihin. Silloin aamupalan jälkeen lähdetään ajelemaan kohti Turkua ja siellä terminaalia. Lähdetään Mikon veljen perheen kanssa risteilylle! Lapset ja me aikuisetkin ollaan ihan innoissaan tästä.  Koska laivalla on käyty joka kesä, lapset tietävät jo mitä odottaa. Tarkoitus olisi myös säiden salliessa käydä viettämässä iltapäivä Turun seikkailupuistossa , joka on kyllä Super mahtava leikkipuisto. Sieläkin on jo parit kerrat käyty, joten lapset odottavat myös sitä. Nyt sitten vaan sormet (ja ehkä varpaatkin) ristiin, ettei nyt ainakaan sataisi:) On niin paljon kivempi mennä sitten vasta laivalle, kun lapset on saaneet purettua automatkalla kertyneet energia pois. Me lähdetään siis iltalaivalla, eli laivaan kun päästään, niin melkein saadaan mennä heti nukkumaan. Ja sitten koko sunnuntai päivä saadaan touhustella pitkin paattia:)
 
 
Olis ihana kuulla mikä saa sut onnelliseksi just nyt?
 
Aurinkoa päivääsi<3
 
~~Ulla~~
 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Äiti kato mitä mä osaan!!

Tässä eräänä lauantaina kuulin tuon otsikon lauseen varmaan sata kertaa. Meidän perhe pääsi testailemaan Seinäjoella sijaitsevan Duudsonit Acticity Parkin, eli DAP:n, osana SoBlogien yhteistyötä.
Ollaan kyseisessä paikassa käyty vain kerran aiemmin, vaikka onkin tuossa suhteellisen lähellä. Voitte siis kuvitella lasten riemun kiljahdukset kun kerroin perjantaina minne seuraavana päivänä mennään. No okei, myönnetään se oli virhe kertoa jo edellisenä päivänä. Koko  perjantai ilta ja lauantai aamupäivä kului kuunnellen "joko pian mennään"- kysymyksiä!
 
DAP on aivan huippu paikka koko perheelle. Itselle oli vähän yllätyskin miten hyvin sielä viihtyi koko perhe. Minea meni kovasti muiden mukana ja paikasta löytyi onneksi myös aivan pienille omaa aluetta, että ei tarvinnut pelätä hänen jäävän isompien jalkoihin. Neiti oli ihan onnessa pallomerestä josta hänet sai itkien nostaa pois:)
 
 
Eipä sillä, kyllä siellä pallomeressä viihtyivät muutkin lapset:)
 
Paikka on kivasti jaettu eri osioihin joten vaikka paikalla olisi isompikin määrä ihmisiä, ei sitä sisällä juurikaan huomaa.
 Toki esim trampoliineilla saattoi olla jonoa, mutta se eteni nopeaa vauhtia ja rauhallisissa tunnelmissa.Meillä jäi vielä monta paikkaa jossa ei käyty ollenkaan vaikka yli neljä tuntia tuolla oltiinkin. Skeitti- ja skuuttipuisto, kiipeilypaikka ja latomeri jäivät seuraavalle kerralle. Nuutti hurahti ihan näihin trampoliineihin ja iskän kanssa liukumäen laskuun!
 

Nuutti puristi rystyset valkoisena Mikon housuja, kun he laskivat mäkeä alas:) Taisi vielä vähän jännittää koko lasku, mutta uudestaan piti päästä heti kun jalat koski maahan.

 
Meillä oli seurana Mikon veli perheineen ja voin kertoa, että oli aikuisillakin ihan hiki kun kotia lähdettiin. Miehet kävi pelailemassa jalkapallollaflipperiä. Vaihtoehtoina oli myös monenlaista lajitestausta esim pesäpalloa, sählyä, jalkkista. Mun aika meni Minean perässä kulkemiseen ja kaikkien lasten temppujen katsomiseen. isommat pojat meni joka suuntaan niin nopeasti, että tämä äiti kameran kanssa ei meinannut alkuunkaan pysyä mukana!!
 

Vaijerirata taitaa olla kaiken ikäisten lasten lemppari:) 

 
Jossain kohtaa rupesi lapsista ja meistä aikuisistakin huomaamaan, että alkaa energiat olemaan nollassa. Onneksi DAP:sta löytyy ihana ruokapaikka, Pirttihirmu. Ei muuta kuin mielettömän iso peukku meidän perheeltä näille sapuskoille ja annoskoolle myös isot kiitokset. Kyllä lähti nälkä!! 
 
 
Tarkoitus oli ruuan jälkeen lähteä kotiin, mutta yllättäen lapset oli ihan eri mieltä. "Mä käyn enää yhdessä" ja niin meni taas melkein tunti:)
 
 
Niin ihanaa. että on paikka jossa lapset (ja aikuiset) saavat turvallisesti ja hauskasti purkaa energiaa ja koittaa kaikkea uutta. Nuutti oppi tällä reissulla kuperkeikan ja Mandi tohti tehdä trampoliinilla peppuplätsyn, niin tärkeitä pieniä taitoja<3
 
Kamerassa oli noin kaks sataa kuvaa joista puolet tärähtäneitä, kertonee vauhdin määrästä:)
 
Kiitos Lakeudelle!!
 
~~Ulla~~
 
Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista.
 
Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi 
 
*Yhteistyöpostaus*