maanantai 23. lokakuuta 2017

Hei te ihanat!

Suuret pahoittelut teille jotka ootte käyneet uutta postausta tsekkailemassa. Tuli niin monta asiaa yhtä aikaa, että oli vaan pakko jättää kaikki ylimääräinen ja keskittyä hengittämään. Mulle ei kovin usein tuu sellaista tunnetta, että kaikki kaatuu päälle, mutta sellaisissa fiiliksissä sitä on viimeiset pari viikkoa kulunut. Nyt alkaa pikku hiljaa helpottaa jo monestakin suunnasta, joten aika palata myös blogin pariin.
 
 
Syksy on niin pitkällä. että pakkasten myötä tuntuu kuin talvi jo kolkuttelisi ovelle. Torstaille luvattiin meidän suunnalle luntakin jo ja pakkastakin loppuviikkoon lähemmäs 10 astetta. Paniikki meinaa puskea päälle, kun mulla on vähän niin kuin vaiheessa vielä nuo lasten talvi vermeet. Vaikka kuinka ajattelin, että oon kaikki hommannut, niin höpön höpön. Rasmukselta puuttuu talvitakki, Nuutilta villahaalari, Minealta haalari??!! Tai siis mähän olin ostanut peräti kaksi haalaria,mutta neiti ei nyt vaan kasvanutkaan lähimainkaan sen kokoiseksi kun olin ennustellut. Mulla roikkuu kaapissa pompin ja racoonin suloiset haalarit, mutta kun niitä koitti Minean päälle, niin ei apua, niissä on melkeen 20cm  ylimääräistä!! Ei siis voi edes ajatella, että vähän kasvunvaraa... Taitavat olla sopivat vasta seuraavana talvena, jos ei nyt talven loppu puolelle mentäessä ole jotain ihme kasvupyrähdystä tullut.
 
Mitäs muuta, no lapset olivat viime viikon syyslomalla. Meillä tuo loma on vielä ihan koko viikon, oon käsittänyt, että jossain päin suomea olis vaan muutamia päiviä? Meillä on lapset harrastellut yökyläilyä ja meillä oli myös lasten serkku yökylässä. Pojat pääsi testailemaan lasten paintballia ja innostuivat siitä kovasti. Ollaan yritetty haravoida tuota pihaa kuntoon, mutta apua sitä lehtien määrää. Välillä jo teki mieli lyödä hanskat tiskiin,mutta sitten tuli mieleen, että niitä liiskaantuneita lehtiä on sitten Super mahtavaa keväällä yrittää haravoida, että eipä se auta. Meillä on ihan liikaa koivuja pihassa!!!
 
Ja miksi ihmeessä ne tiputtelee vielä eri aikaan lehtensä? Kysynpä vaan. Mun puolesta voisivat kaikki tiputtaa viikon sisällä ja thats it. Siinä me sitten tunti kaupalla Mikon kanssa heilutaan haravoiden kanssa ja lapset huomaa lehti läjät jaa... No ei se enää läjää oikein muistuta kun viisi lasta siinä on 10 minuuttia pyörinyt:)
 

 
 
Mua ei kyllä yhtään haittaa, vaikka säät kylmenikin. Se on ihanaa, kun saa sytytellä takkaa iltaisin kynttilöiden seuraksi. Lapset viihtyy pihalla kun pukee tarpeeksi. He keksivät vielä kovasti tekemistä. Ja jos nyt ihan tylsä hetki tulee, he tarttuvat kaveriksi siihen haravaan. Tätä kyllä sattuu aika harvoin...
 
 
 Mutta sitten on tuo meidän pikku neitonen. Voi että, kun ei viihdy niin ei viihdy. Kaikki on hyvin jos hän saa keinua, mutta auta armias, jos pitäis jotain muutakin tehdä. Vaikka kävellä. Hän ei ihan selvästi oo mun kanssa samaa mieltä, että liikkumalla vois olla lämpöisempi ja aika kulua kivasti. Ei tosiaankaan. Miks liikkua kun voi paiskata maahan ja ruveta huutamaan?! Kattokaa nyt miten hienosti hän osaa näyttä miten kurjaa pihalla on:D En kestä!!<3
 
 
 Yökyläilyjen lisäksi ehdittin käydä syyslomassa myös moikkaamassa Ähtärin eläimiä. Syksy on ihan huippu hyvää aikaa käydä eläinpuistoissa, koska ne eläimet oikeasti liikkuu silloin. Ei tarvitse sanoa lapsille, että "katso se on tuo hännän tupsu tuolla". Ajoiteltiin kierrosta vähän eläinten ruokinta-aikojen mukaan ja oli kiva kuulla hoitajalta vähän lisä infoa eläimistä mm. nimet, iät ja mitä ne syövät.

Parasta tälläkin kerralla oli eväshetki. Makkarat maistui tosi hyviltä ja leivätkin uppos melko tehokkaasti. Harmitti vaan, kun en hoksannut tehdä kuumaa kaakaota mukaan. Olis ollut just täydellistä lämmikettä!
Kiitokset tätä kautta myös H&V ja M&E muksuineen kivasta seurasta!


 
 Mutta siis tämmöisiä tänne. Oli mukava palata taas arkeen lomailu viikon jälkeen.

Miten teidän syyslomat meni?! Ja hei miten muiden taaperot viihtyy pihalla??!! Toivottavasti paremmin kuin meidän:)

Mukavaa alkanutta viikkoa, koittakaahan tarjeta<3

~~Ulla~~
 
 


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Taaperon leikit

Moiks!
 
Ajattelinpas tähän väliin postailla meidän pikku neidin leikeistä. Mikä kiinnostaa ja millä saadaan aika kulumaan?
 
Mineasta on tullut hurjan kova tyttö leikkimään ja hän saattaa leikkiä jotain tiettyä leikkiä yllättävänkin pitkään. Toki leikit häiriintyvät vielä tosi helposti, ei tarvitse kuulua kuin ulko-oven aukaisu niin neiti menee katsomaan kuka tuli ja se leikki oli sitten siinä.
 
Kaikista eniten leikit sujuvat nukkejen kanssa. Mandin vanhat nuket ovat päässeet takaisin leikkeihin, oltuaan vajaan vuoden varastossa. Niitä kannellaan ympäri taloa ja niille annetaan maitoa pullosta. Minea myös keittelee nukeille leikkikeittiössään ruokaa, jota sitten syöttää nukelle lusikalla. Oon ihan hämmästynyt miten taitava leikkijä tuollainen reilu yksi vuotias jo on!
 

Otettiin varastosta ihan vaan murto-osa kaikista Mandin nukkejutuista sisälle. Nuken vaatteitakin on vielä sielä hurjat määrät! Aikoinaan tuli haalittua niitä joka paikasta. Minea tuo monta kertaa päivässä nuken ja epämääräisen mytyn nuken vaatteita, jotka pitää sitten vaihtaa nuken päälle. Neiti yrittää kyllä jo itsekin pukea vaatteita nukelle (tai itselleen..), mutta ihan vielä ei taidot riitä.
 


Parisen viikkoa sitten voitin Muksunurkan face arvonnassa tämän ihanan pomppueläimen, Se on ollut lasten leikeissä meille saapumisesta asti. Niin kiva, kun voi pomppia pitkin taloa tai Minean tapauksessa pomppia ihan vaan paikoillaan:) Kävin kurkkimassa nuo Muksunurkan nettisivut ja sielä on kyllä kaikkea mahtavaa mm. seinille kiinnitettäviä pelejä . Ainut,että niitä ei ole meillä kuluttajilla mahdollisuutta ostaa, mutta me voidaan vinkata esim kirpparille, kauppaan, neuvolaan ym paikkoihin, että he hommaisivat näitä. Mä oon jo parille yrittäjälle näistä vinkannut! Nykyään jo moni kauppa ja muu taho haluaa panostaa lasten viihtymiseen, näin he saavat pidettyä vanhemmat kauemman luonaan!
 

 

Mä tykkään hurjasti leluista jotka on kestäviä ja jotka käy monen ikäiselle. Tälläkin pomppueläimellä pystyy myös Nuutti hyvin leikkiä ja hänellä meno onkin jo vauhdikkaampaa!
 


Mutta palataan Mineaan:) Kirjat on edelleen suuri mielenkiinnon kohde. Löysin kaapin perukoilta viisi uutta kirjaa ja oon varmaan niistä itse onnellisempi kuin neiti. Vähän jo kyllästytti lukea niitä samoja kirjoja päivästä toiseen. Eläinkirjat tuntuu olevan neidin lemppareita ja niissä matkitaan jo kovasti eläinten ääniä.
Myös nämä magneettisen eläimet on hitti tällä hetkellä. Mineaa jo naurattaa jos laittaa lehmälle kissan pään. Niin ihana kun hänellekin on kehittynyt jo vähän huumorintajua<3
 
 
Minea tykkää leikkiä myös todella paljon muiden sisarusten kanssa. Harmi vaan, että ihan joka leikkiin hänen osallistumisensa ei oo ihan toivottavaa. Mandi varsinkin huutelee tosi usein, että "tulkaa hakemaan Minea pois, se sotkee mun leikit!". Mutta toisaalta sitten taas Mandin kanssa Minea leikkii usein dubloilla tai juurikin nukeilla.
 Nuutin kanssa leikit on lähinnä yhdessä peuhaamista:) Eli siis meidän vanhempien sängyssä möyrästämistä, patjalla peuhaamista tai pehmoeläinten heittelyä ympäri taloa. Tai muuta yhtä kivaa! Kova kikatus on oleellinen osa noiden kahden leikkejä. Heidän leikkejä on ihana seurata,mutta niitä pitää myös eniten valvoa. Molemmat on vielä niin pieniä, että lähtevät toistensa "huippu idiksiin" heti mukaan. Niin kuin tässä yhtenä päivänä, kun Minea oli kaatanut Nuutin täyttämän vesikupin vessan matolle, niin Nuutti teki saman perässä "koska Mineakin teki". Niinpä.
 
 
 
Rasmuksen ja Nooan kanssa Minea tykkää leikkiä junaradalla tai sitten pojat lukevat hänelle kirjoja. Pojat osaavat jo hienosti kääntää Minean huomion pois kielletyistä jutuista ja keksivät hänelle leikeissä sopivia rooleja.
 
Iso osa  Minean päivästä kuluu myös mun kanssa touhustellessa. Hän on mukana ripustamassa pyykkiä (eli mä löydän niitä märkiä pyykkiä vähän sieltä ja täältä), hän haluaa rätin jos oon pyyhkimässä pölyjä (eli pesen peilit sitten kun neiti nukkuu, kun ne pitää TIETYSTI käydä pyyhkimässä rätillä) ja hän on syöttötuolissa kun teen ruokaa.
 
Tällä hetkellä Minea on siis varsin touhukas taapero joka tykkää leikkiä monenlaisia leikkejä ja haluaa olla kaikessa mukana.
 
 
Mitä teidän taaperot tykkää leikkiä, vai ollaanko vielä "kaikki ruokaisia"?!
 
Ihanaa keskiviikon jatkoa joka kotiin<3
 
~~Ulla~~
 



tiistai 3. lokakuuta 2017

Onhan ne nyt vaan söpöt!!!

Moikat!
 
Mistä huomaa, että on syksy ja ollaan enemmän sisällä? No siitä, kun piti ettiä puikot käteen ja ruveta neulomis puuhiin :)
 
 
Facessa pomppasi silmille nämä ah niiiin suloiset pupusukat, että enpä miettinyt kuin ehkä minuutin, ennen kuin ensimmäinen sukka oli tulossa. Onneksi löytyi lankaakin valmiina kotoa, käytin näihin Novitan baby merinoa. Niin ihanan pehmoista käytössä ja sukat eivät mene niin nukkaisiksi, kuin yleensä kovalla käytöllä.
 
 
 
Ohje on siis täältä ja oli kyllä helppo ohje. Mä tein sukat vaan omalla ohjeella ja korvat sitten tuolla Kotivinkin ohjeella. Niin ja häntää en tehnyt, kun nämä Minean omat on hänellä myös talvikengissä. Mandille on tulossa nyt omat pupusukat ja niihin tulee hännän töpöt ja kaikki:)
 
En vaan kestä miten suloiset nuo on Minean jalassa<3<3
 
 
Myös Nuutti ilmoitti pontevasti haluavansa omat pupusukat. Eli tietää mitä tämä äippä täälä seuraavat päivät tekee! Rasmusta ja Nooa kiusasin, että teen heillekin omat vaaleanpunaiset pupu sukat, hah. Hauska miten he ovat jo sen ikäisiä, että voi heitellä juttuja vähän vitsillä ja he heittelevät niitä takaisinkin.
 
 
Kuulumisia tietty tähän loppuun. Me ollaan hyötyilty kaikki Hongkongin ja taimitarhojen loppu alet ja ostettu vinot pinot pensasmustikan taimia. Kun niitä nyt joka tapauksessa meille ostetaan kaupasta, niin miksipä ei kasvateta saman tien itse.  Onko jollain kokemusta, onko tullut hyvää satoa?! Me nyt napattiin ihan vähän niin kuin jokaista mahdollista lajiketta, ai miten niin mopo ihan pikkusen karkas käsistä?!
Niin ja tulipa Mikko yks päivä luumupuun kanssa kotiin, eli sellainenkin löytyy nyt tuolta omena-, kirsikka- ja päärynäpuun luota. Onni on iiiiiso tontti!!
 
Rasmuksella oli viikonloppuna jalkkiskauden päätösjuhla. Nyt on sitten niistä harkoista about kuukauden tauko. Jännä miten nuo meidän isommat pojat on niin erilaisia harrastajia. Rasmuksella on tuo jalkkis ja sen lisäksi nyt uutena freegym (telinevoimistelun, voimaharjoittelu, volttien ja parkourin yhdistelmä) ja hän haluaa käydä vielä kaverinsa pitämässä suunnistus kerhossa. Nooa kävi kerran koittamassa tuota freegymiä ja mä olin jo ihan innoissani, että NYT löytyi viimeinkin hänellekin kiva harrastus. Mutta ei. Ei ollut tuo Nooa juttu. Huoh. No ehkä vielä joku päivä nappaa
 
Minea on keksinyt uuden huippu kivan ajanvietteen. Huippu kivan HÄNELLE!!! Olin tekemässä ruokaa ja sitten tuli se hetki, kun tajusin, että on hiljaista. Ihan liian hiljaista! Ja menin etsimään neitiä. Tässäpä sitten ikuistettuna mua odottanut näky:
 
 
Neiti on siis tyhjännyt meidän kaikki tyynynliinat ystävällisesti pyykkikoriin ja sitten pussilakanoita lattia täynnä. Great. Eihän siinä mitään jos tämä olis tapahtunut kerran, mutta eihei. Hän on tehnyt tuon nyt n. 10 kertaa. Voin kertoa, että noita tyynynliinoja ei oo mitenkään hurjan kiva kääriä pari kertaa päivässä kaappiin!
 
 
Ja arvatkaa mitä neiti tekee aina kun mä meen motkottaen tuonne sanomaan, että ei saa levittää näitä? No hän nauraa kikattaa ihan sydämensä kyllyydestä<3 Oikeasti. Voiko olla suloisempaa?! Vaikkakin vois nauraa kikatella ihan muusta syystä! Ja vaikka ittellä vähän ehkä hermoa kiristää, niin eihän sitä nyt voi muuta kuin nauraa mukana:)
 
Tämä koulu- ja eskariviikko on meidän lapsilla vähän lyhyempi kuin muilla. Otettiin ja varattiin nimittäin risteily torstai- illasta perjantai- iltaan. Niin ihana lähteä taas koko perhe pikku retkelle! Lapset odottaa jo kovasti laivan touhuja ja mä odotan sitä aamupalaa!! Nuo pienet irtiotot arjesta on kyllä ihan parhaita.
 
Semmoisia höpötyksiä tähän tiistaihin!
 
Mukavaa, vaikkakin sateista, tiistain jatkoa<3
 
~~Ulla~~
 


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Iltapäivä lenkki

Heipsan!
 
Ollaan otettu täällä nyt kaikki ilo irti ihan huikean hienoista syyspäivistä. Aamusta on ollut niin sykkää ja sumuista, että on tullut epäilys selkeneekö sää ollenkaan, mutta kummasti se aurinko on sieltä sitten kymmenen jälkeen ruvennut paistamaan. Vieläpä pilvettömältä taivaalta. Iltapäivän ruuan jälkeen ollaan käyty koko perheen voimin kävely/juoksu/pyöräily retkellä. Nuutti jaksaa tuon vajaat neljä kilometriä jo niin mahtavasti tulla potkupyörällä, että ei voi kuin ihmetellä. Tosin siinä matkan varrella on niin mukavasti katseltavaa, että sekin varmaan motivoi liikkumaan eteenpäin. Ja toki me liikutaan ihan lasten tahtiin, vaikka omaa jalkaa menottais välillä vähän nopeampi tempo kuin 10m /10min. Kiitos vaan kaikille traktori kuskeille ja puimurilla liikkuville, teitä katsoessa matka taittui vallan mukavasti:)

 
Minea meinaa aina vähän kyllästyä rattaissa oloon, joten napattiin hänelle omppu omasta puusta käteen ja sitä neiti sitten popsikin melkein koko lenkin ajan.
 
 
Meillä ei oo isommillakaan pojilla mitään motivaatio ongelmia lähteä lenkille meidän kanssa. Toki saattaa olla joskus niin, että he ovat jo lenkin kiertäneet siinä vaiheessa, kun me ollaan päästy alle puoleen väliin. Mutta pääasia, että liikkuvat. Mun mielestä on aina yhtä surullista lukea miten Suomessakin on jo paljon LAPSIA jotka ei liiku. Siis oikeasti. Ei vaan mahdu mun päähän. Lapsethan saa niin pienellä vaivalla liikkeelle. Ei tarvitse lähteä kuin yhdessä katsomaan pyörällä lehmiä tai koiria naapuriin, tai leikkipuistoon. Tai yhdessä etsimään puolukoita. Meillä ainakin on lapset aina ihan innoissaan jos vaan tehdään yhdessä jotain. No okei Rasmusta ja Nooaa saa joskus vähän maanitella mukaan, yleensä pelaamineneioovaihtoehto- lause toimii toooosi hyvin:) 
 
 
Meidän lenkin varrella on ihan liikaa kaikkea mitä Nuutti haluaa tutkia. Siis miten pohjaton voi olla tuo kolme vuotiaan tiedon tarve? Kaikesta pitäis tietää mikä se on  ja jos sanot, että "äiti ei nyt kyllä tiedä" niin Nuutti tuumaa naureskellen että "Tiedätpäs!". Ihanaa miten pieni luottaa siihen, että vanhemmat kyllä tietää kaiken<3 Tässä kohtaa on tauko menossa ja Mikko poksauttelee kukkien siemenkotia. Mulla ei oo mitään hajua mitä nuo kukat on, mutta muistan, että muksuna oon itte poksautellut noita meidän omassa pihassa. Mikkokaan ei ollut koskaan edes kuullut noista ja en oikein tiedä kumpi oli enemmän innoissaan isä vai poika!
 
 
Meidän lenkki on nyt joka kerta päättynyt tähän meidän omalla tiellä olevaan puolukkapaikkaan. Nuutti, Minea ja Mandi popsii ihan hurjat määrät puolukoita suoraan puskasta suuhun. Minea popsi varmaan yhden varvunkin kun oli niin innoissaan, eikä tykännyt ollenkaan kun hänen kädestä yritti ottaa lehtiä pois puolukoiden seasta:)
 Mäkin joka kerta yritän urheasti käydä syömässä puolukoita ja kyllä mä nyt ne alas saan, mutta ei ne kyllä ihan lemppari marjoihin kuulu!
 

 
Eilen just mietin, että hassua kun ennen Minean raskautta kävin juoksemassa nautin ihan suunnattomasti siitä, että sain juosta yksin ja kuunnella musaa. Silloin tällaiset yhteiset lenkit oli vähän se "huonompi" vaihtoehto. Nyt taas nautin tosi paljon, että päästään koko perhe lenkille. On niin ihana höpötellä Mikon kanssa ja kuunnella poikien koulujuttuja ja Mandin eskari päivästä. Vaikka toki, on se mukavaa välillä käydä yksin, saa tuulettaa ajatuksia oikein kunnolla. Sopivasti molempia niin hyvä juttu!
 
Mites teillä, onko lenkki sun omaa laatuaikaa vai liikutteko koko perhe yhdessä? Olis kiva tietää mitä muut perheet harrastelee yhdessä?
 
Palaillaan taas<3
 
~~Ulla~~
 

tiistai 26. syyskuuta 2017

Miten se sitten sujui, imetyksen lopetus?!

Moiks!
 
No niin, tässä on nyt reilu viikko menty ilman imetystä. Oon kyllä aikas ylpeä itsestä,että pidin pääni, enkä sortunut! Ensimmäiset pari päivää oli aika vaikeita. Minea oli tosi itkuinen ja mikään ei oikein kiinnostanut. Ei kirjat ei leikit. Mun vessaan meno oli melkein maailman loppu. Kyllä siinä itkevää lasta sylissä pitäessä mietti monestikin, että onko tässä mitään järkeä. Ja olisko imetyksen lopettaminen helpompaa myöhemmin, kun Minea olis vähän isompi. Jotenkin kuitenkin ajattelin, että sama huuto ja eroahdistus sitä iskee silloinkin, joten mentiin tällä nyt eteenpäin.
 
 
Nukahtamiset illalla oli ne kaikkein haastavimmat ja niitä osasin kyllä odottaakin. Se on pienelle ihan valtava muutos nukahtaa ensin äidin sylissä tissille ja yhtäkkiä omaan sänkyyn. Tälläkin hetkellä mulla on vähän ristiriitaiset olot tästä miten Mineaa nyt nukutetaan. Mä nimittäin pötköttelen neidin vierellä sängyssä. Ei nyt ehkä se paras vaihtoehto, ei. Mutta jotenkin se tuntui niin pahalta, että toiselta viedään kaikki kerralla, tissi ja äitin kainalo, perhepeti. Niinpä neiti nukahtaa tyytyväisenä mun poskea tai kättä silitellen. Tällä hetkellä tämä toimii hyvin. Hän nukahtaa ja herää yöllä n 1-2 kertaa. Muutaman yö on mennyt ihan vaan niin, että Minea on huikkinut, mutta siinä vaiheessa kun mä olen ollut huoneen ovella on neiti jo rauhoittunut jatkamaan uniaan. En kestä miten iso tyttö hän jo on<3
 
 Kolmannesta päivästä eteenpäin meidän neiti palasikin omaksi iloiseksi itsekseen. Hän touhusteli ja leikki ihan niin kuin ennen imetyksen lopetustakin. Ruoka maistui paremmin mitä aiemmin. Vettä ja maitoa sai vähän tuputella nokkamukista. Toki vieläkin pitää vähän väliä olla antamassa juotavaa ja moni itkuinen olokin on korjaantunut juomalla. Tähän on pitänyt jotenkin itse opetella, että muistaa tarjota tasaiseen tahtiin juotavaa. Vesimuki on nyt koko ajan Minean käsien ulottuvilla, joten hän saa itsekin sen napattua jos jano yllättää:)
 
Ihmeen kivuttomasti meni kyllä tämä vieroitus tälläkin kertaa. Jotenkin mä aina pelkään sitä, että lapsi itkee viikko kaupalla tissin perään ja repii paitaa epätoivoisena. Sitten onkin mukava yllätys kun kaikki sujuukin näin kivasti!
Läheisyyttä, syliä ja haleja on meillä jaettu nyt kuluneen viikon aikana ihan hurjat määrät. Neiti tulee monta kertaa päivässä kesken leikkien hakemaan halin ja jatkaa sitten tyytyväisenä leikkejään<3
 
 
Minea on siis hengissä ja niin oon mäkin. Tosin ihan mahdottoman haikea olo on kyllä edelleenkin. Siis tässäkö mun koko elämän imetys nyt sitten oli? Eikö enää koskaan sitä ihanaa hamuavaa suuta menossa kohti tissiä, eikö enää koskaan sitä ihanaa läheisyyttä mitä imettäessä tulee? Ja miten Mineakin kasvoi jotenkin ihan silmissä isommaksi, kun ei oo enää tissillä. Missä mun vauva on?!
 
 Mulla iskee nyt sitten tämän imetyksen lopettamisen seuraksena jotain kunnon vaatekriisiä päälle. Siis missä ihmeessä on mun kaikki paidat?! Kaupassa kävin ja kuljin puoli tuntia tsekkaillen eri paitoja ja jestas, en mä edes tiedä millaisia paitoja haluaisin??!! Niin turhauttavaa! Jos laittaa silmät tiukasti kiinni ja oikein kovasti toivoo, voisko mun kaappiin vaan ilmestyä jotain ihania paitoja?!?! Pliiiiiis...
 
 
Tämmöistä tänne tänään:)
 
Aurinkoista tiistai päivää sulle ystäväiseni<3
 
~~Ulla~~
 


perjantai 22. syyskuuta 2017

Kirppis josta kaverit on kateellisia!

Te jotka ootte lukeneet blogia silloin, kun muutettiin Kauhavalle, voitte muistaa miten mua harmitti kun kaikki mun lemppari kirpparit jäi Seinäjoelle. Onneksi tästä läheltä on nyt sitten löytynyt hyviä tilalle. Tässä postauksessa haluan vinkata teille Lapualla sijaitsevasta Sakura kirppiksestä.  Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että heillä on Super mahtavaa face mainontaa. En kehtaa edes kertoa montako kertaa oon katsonut heidän facebook sivujen päivityksestä, että vitsi miten kivan näköisiä juttuja ja kurvannut sitten katsomaan niitä livenä. Kirppis on ihanan valoisa ja avara ja siellä on rento tunnelma.
 
 
Kirpparilla on huomioitu ihan esimerkillisen hyvin pienet asiakkaat, tai äidit ihan miten asian haluaa nähdä:)  Vessasta löytyy hoitotaso vaipanvaihtoon, jos vaippa on jäänyt kotiin niin löytyypä sieltä vaippojakin. Lapsille on leikkipaikka jossa meidän pikku tyypit viihtyy aina melkein koko mun kirppis kierroksen ajan. Leikkipaikka on sijoitettu tosi hyvin, niin että joka hyllyn toisesta päästä näkee lapset ja ainakin mä melkein kuulenkin nuo omat murut sieltä. Toki voi olla, että heillä on vaan kova ääni:)
 
 
Pienille on myös saatavilla ilmaisia maissinaksuja jos äitin kierros meinaa vallan venyä pitkäksi. Pienessä kahvilassa on myös kivasti vaihdellen muuta pientä purtavaa esim. sokerittomia pannareita, hedelmiä ja vauvoille ruokaa. Samasta kulmasta löytyy myös mikro, joten ruuan tai maidon lämmittäminen on tehty tosi helpoksi.
 
 
Sakurasta löytyy myös kunnon syöttötuoli ja tykkään kovasti, että pöytä on lasten leikkipaikan vieressä. On helppo syöttää pienintä ja samalla vähän vahtia, ettei isommat toteuta mitään outoja päähänpistoja.
 
 
Käytävät on tosi leveät. Ihan kevyesti mahtuu vaikka kaksosten rattailla kiertelemään ja siltikin mahtuu ostoskärryillä ohitse. Ja nyt sitten vinkki lähistöllä asuville, tai vaikka vähän kauempanakin, tältä kirpparilta tekee ihan huimia lastenvaate löytöjä! Myynnissä on ihan valtavat määrät lastenvaatteita ja yhä enemmän löytyy myös merkkivaatteita.  Mä oon löytänyt tosi paljon Gugguun, Pomp de Luxin ja Mini rodinin vaatteita tuolta ja tosi hyvään hintaan. Jotenkin tuntuu, että joillakin kirppareilla ne hinnat vaan nousee pilviin, mutta Sakurassa on kyllä vielä kunnon "kirpparihinnat". 
Eilisellä pika kierrokselle silmiin osui tosi monet luistimet ja muutenkin hurjat määrät talvivaatteita. Nyt on juurikin oikea aika päivittää talvivaatteet oikeaan kokoon! 
 
 
Kirppiksen perällä on paljon tilaa isoille myyntitavaroille. Oon kattonut, että siellä on tosi usein myynnissä hyvän näköisiä vaunuja ja kaukaloita. Niin ja toki muitakin huonekaluja. Meidän keittiön lipastokin on just täältä löydetty.
 

 
Mä sain yhteistyön merkeissä pöydän pariksi viikoksi ja siellä olis nyt sitten taas miljoona Pomp de Luxin ihanuutta tarjolla ja laitoinpa muutaman Gugguun vaatteenkin myyntiin:) Koot pyörii tytöillä siellä 74-80cm ja 110-116cm , pojilla taas 92-98cm ja 134-140cm.  Talvivaatteita lähti jonkun verran myyntiin ja onpa siellä vielä muutamat vk vaatteetkin, esim pompin softshell haalari pojalle koossa 92cm.
 
 
 
Että jos kaipaat vaikka huomiselle jotain kivaa tekemistä, niin lähdeppäs Lapuan suunnalle Sakuraan tekemään huippu löytöjä!!
 
Mikä tekee sun lemppari kirpparista sen parhaan? Löytyykö muita Sakurassa kävijöitä?!
 
Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle teille<3
 
~~Ulla~~
 
*Blogi yhteistyö*
 
 


maanantai 18. syyskuuta 2017

Minean oma huone ja yhden aikakauden päätös

Moi!
 
Päätin laittaa tähän postaukseen Minean oman huoneen kuvia, koska jokseenkin se nyt liittyy hyvin tuohon aikakauden päätökseen. Eli kyllä neidin ollessa nyt vuosi ja kolme kuukautta päätin lopetella kerta rykäisyllä imetyksen. Yöt rupes olemaan Minealla kainalossa aika levottomia ja tuntui, että hän rauhoittui kunnolla vasta aamuyöllä. Mä oon lopettanut kaikkien aikana imetyksen sitten heti kerralla kokonaan. Aluksi ajattelin, josko jättäis vain yö imetyksen pois. Jotenkin mä aina rupean ajattelemaan sitä kuitenkin niin, että koska sitten on aamu, koska kello on niin paljon, että "voi imettää" ja itkeskeleekö se pieni sitten koko yön kun odottaa, että josko tämä itku olisi se jolloin äiti tulee ja antaakin tissiä?! No tuolla ajatusmallilla, oli helpompaa lopettaa koko touhu. Ja anteeksi jos jotakin nyt ärsyttää, mutta voi että, on se imetys vaan huikean ihanaa<3 Niin haikea mieli oli eilisen ja itseasiassa on edelleen.
 
 
Minean kanssa imetys lähti heti alusta asti niin hienosti liikkeelle. Neiti nappas heti synnyttyään niin kuin ammattilainen tissistä kiinni. Ja vaikka ensimmäisen kuukauden tuntuikin, että mä en oikeasti tehnyt YHTÄÄN mitään muuta kuin imettänyt, niin menihän se nyt hurjan nopsaan. Ei siinä kauaa mennyt, kun imetysvälit harvenivat ja neiti oli pidempiä aikoja tyytyväinen. Siitä eteenpäin onkin imetys sujunut helposti ja luontevasti. Oon imettänyt ihan missä vaan, kun vauvalla oli nälkä niin hän söi siinä missä satuttiin olemaan. Mut olis saanut vessaan imettämään ainoastaan kantamalla sinne!
 
Minea on koko ajan ollut perhepedissä yöt. Hän on myös ollut edellisyöhön asti oikeastaan läpi yön tississä kiinni. Muutaman viime viikon yöt rupes tosiaan olemaan yhtä hereillä oloa. Neiti vaan ähisi ja repi tissiä, tai nipisteli ja repi mun hiuksia. Että jotenkin alkoi piisaamaan nämä tällaiset huomionosoitukset!
 
 
Ja kuinkas sitten meni eilinen ja viime yö. No päivä meni hyvin. Vähän hän katseli mua kummissaan, kun laitoin vain hereillä olevan neidin vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, mutta ei tullut itkua. Iltapäivällä hän muutamia kertoja sylissä ollessaan repi paitaa,mutta innostui heti kun ruvettiin rakentelemaan palikoilla tai lukemaan kirjaa. Illalla osasinkin sitten odottaa itkua, koska neiti on nukahtanut aina tissille. Silittelyä tai tassuttelua ei tämä neiti voi sietää, vaan riitti, että istui sängyn laidalla. Kymmenen minuuttia ja hän oli unessa, olin aika yllättynyt.
 
 
 
Yöllä neiti heräili puoli kahdesta toista kahteen puolen tunnin välein ja oli kyllä erittäin kiukkuinen kun ei saanut tissiä. Mä nököttelin sängyn reunalla Mikon t-paidassa, etten ihan haisisi maidolle. Kahden aikoihin kelpas sitten jo silittely ja siihen hän sitten rauhoittuikin niin, että heräsi vasta kymmentä vaille seitsemän. Jippii!!! Aika voittaja fiilis!
 
 
 
No ettei homma menisi ihan liian helpoksi, niin tämä aamupäivä on ollut aika vaikea. Varmaan Minea ollut väsynytkin, mutta kovasti on itkeskelty. Ja jokainen voi kuvitella ettei oo mukava tunne lopettaa imetystä ihan yhtäkkiä, tissit on kipeät, siis KIPEÄT. Mutta kyllä se tästä...ehkä jo loppu viikosta helpottaa,meitä molempia:)
 
Tuntuu toisaalta hurjan vapauttavalta lopettaa imetys. Nyt ei o sitäkään vähää estettä mun menemisille. Eipä sillä, en oo suunnitellut tässä aloittavani mitään menemisiä ilman lapsia, mutta pelkkä tietoisuus, että se onnistuu on ihana. Samoin on ihanaa kun voi pukea mitä haluaa päälle. Tosin tässä iskee aika raju vaatekriisi niskaan. Mulla ei oo mitään paitoja. Ei mitään. No okei ehkä kolme. Mutta kaupoille pitää ehdottomasti päästä!
 
Nuo on ne fiilikset joita yritän kovasti pitää päällimmäisinä. En sitä, että tämä oli vipa kerta kun imetin. En sitä järkyttävää haikeuden tunnetta, etten enää oo niin "lähellä" mun ihanaa pikku tyttöä. Yritän olla vaan hurjan kiitollinen siitä, että sain imettää taas näin pitkälle, kokea sen ihanan tuhinan tuossa ihan lähellä. Ne tyytyväiset masutäynnämaitoa-hymyt. On se huisin ihanaa<3<3
 
 
 
Mä oon täällä järkeillyt, että osa tätä mun luopumisen tuskaa on myös tuo huoneen laittaminen neidille nätiksi. Se vaan helpottaa omaa oloa, kun on kiva kämppä missä toinen saa nyt sitten harjoitella yksin nukkumista. Ikean Minnen sänky löytyi muutama kuukausi sitten Torista ja maksoi kokonaiset 35€, seinällä olevien pilvien tilalla oli aiemmin autojen kuvat. Piirsin paperille pikaisesti pilvi sapluunan ja maalailin autot piiloon. Huone ei nyt oo ihan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan siellä on vähän minttua seassa. Tuo leikkikeittiö oli niin ihana Minealle just nyt. Hän kokkailee sillä ihan innoissaan herkkuja meille muille<3
 
Vähän tässä on sellainen mitäs sitten olo. Imetys on mun kohdalla ollut kuitenkin tosi sitovaa ja ilman sitä tuntuu tällä hetkellä, että jotain puuttuu.
 
Olis kiva kuulla teidän imetyksen lopettamisesta, vai päättikö lapsi itse että se oli nyt tässä?
 
~~Ulla~~
 


torstai 14. syyskuuta 2017

Välikausivaatteita

Moiks!
 
Mä käyn nyt urakalla tätä postaustoive listaa läpi, tässä yksi. Eli meidän lasten vk-vaatteet.
Jotenkin nämä sateiset säät ja kylmyys ei muuten ollenkaan haittaa syksyllä. Kesällä se ei oo yhtään kiva juttu, mutta syksyllä ihan jees. Kun vaan puetaan kunnolla, niin mikäs siinä on ulkoillessa pikku viimassa.
Mä oon nyt jo muutaman vuode liputtanut softshell vaatteiden puolesta. Yksinkertaisesti loistava vaate varsinkin Suomen syksyyn. Sopivan lämmin, niin että heti ei tarvitse laittaa  väliin villaa tai fleeceä. Pitää huippu hyvin vettä, ainakin nämä merkit jotka meillä on käytössä. Harvoin tulee enää laitettua lapsille kurahousuja pihalle.
Lisäksi ne on vielä nopea pyyhkäistä enimmistä kurista puhtaiksi.
 
 
Minealla on käytössä Pomp de luxin softshell haalari. Nuutilla oli viime ja edellisvuonna vastaava käytössä ja tämä haalari saa vaan ja ainoastaan kehuja. Eikä vähiten hinta-laatu suhteesta. Uutena tällaisen saa nimittäin pompin sivuilta 49€, tässä suora linkki sinne. Aika paljonkin halvempi kuin esim Name it:n vastaava.
 Mä oon melkoinen hamstraaja kun puhutaan pipoista. Sillä oonkin ihan ylpeä itsestäni, että Minealla on vaan kolme pipoa nyt välikauteen. Ei paha, eihän?!?! Vasemman puoleisen ostin itseasiassa vasta toissapäivänä Keksiseltä. Pipo on Name it:n ja siinä on lämmin vuori, sopii siis kylmille ilmoille. Oikean puoleisen tekaisin eilen päikkäri aikaan.
 
 
Kaikilla näkyy nyt vaan rusettipipoja niin päätin tehdä pitkästä aikaa ruusukepipon:) Vielä kun keksisi kivan huivin tähän. Mietin tuubi mallista, mutta joku röyhelöisempi rupes nyt kyllä houkuttelemaan. Sopis kivasti tuon pipon kanssa. 
 

 
Vähän lämpöisemmillä säillä ja välillä muutenkin on Minealla käytössä tämä Reiman vk setti. Mä oon kyllä aina ihmetellyt, niitä jotka pitää näin pienillä takkia ja housuja, mutta kuinkas kävikään. Pipo on Pono Desingin.
 
 
Nuutilla on käytössä pihalla Name it:n softshell haalari ja Polarn o pyretin softshell takki on sitten kauppareissuilla. Takin kaveriksi on tulossa pompilta vielä housut.
Pipo on ihan vaan perus henkkamaukka ja  pöllöhuivi on Aarrekid:n. Huivi on Nuutin lemppari, koska pöllöt<3
 

 
Kenkinä meillä on kaikilla lapsilla, paitsi Mandilla koska en oo vielä löytänyt hänelle, Reiman wetterit tai patterit Näistä taitaa jo pikku hiljaa muodostua oikein blogi kengät, sen verran monessa blogissa on jo ylistetty näitä:) Mutta ei turhaa. En oikeasti tiedä mitään parempia kenkiä näillä kosteille säille. Sekin jo kertoo paljon, että Minea oli eilen nämä jalassa taaperokärryissä seisomassa. Niin ja kärryissä oli n. 10 cm vettä ja neiti nökötti sielä useamman minuutin. Ei kastunut sukat!!
Ja tiedättekö mikä on ihan parasta? Näistä ei tarvitse koskaan keskustella Rasmuksen ja Nooan kanssa. Jos pihalla sataa vettä, jätkät kiskaisee jo ihan oma-aloitteisesti nämä jalkaan. Se on aika iso helpotus, koska kumppareita nuo ei enää suostu jalkaansa laittamaan ja lenkkareilla sukat olis heti märät. Lisäksi tykkään siitä, että nämä menee tosi pitkälle syksyyn, lenkkarit on kuitenkin niin paljon ohkaisemmat.
Sovitaanko, ettette huomaa tuota likaa kengissä?! Nämä on nimittäin meillä käytössä ja paljon, ikinä ei ehdi ottaa kuvaa puhtaana, kun ne on jo jalassa.
 
 
Siinäpä meidän kahden pienimmän vk-vaatteet. Kaikki vaatteet miinus nuo pipot, on kirpparilta ostettu. Haalarit on maksaneet 10€/kpl . Nuutille löysin muuten Lassielta juuri sopivan väriset kintaat haalariin, mutta Minean haalari tuottaakin tuskaa. Nyt hänellä on myöskin Lassien kintaat, mutta tuo väri ei kyllä natsaa ollenkaan!! (Taas maailman luokan ongelmia, i know...) Harmi kun noihin murrettuihin sävyihin on niin hankalaa löytää sopivia asusteita!! Jos tiedät jonkun merkin jolta löytyis hennon vaaleanpunaiset kintaat, vinkkaa pliis!
 

 
Mehän ollaan lasten kanssa pihalla paljon. Yritetään päästä joka päivä useammaksi tunniksi. Yleensä ollaan vaan omassa pihassa, keinutaan, tehdään hiekkakakkuja ja hypitään trampalla. Lapset viihtyy jo tosi paljon keskenään, joten aika usein sitä tulee itse touhuttua jotain siinä sivussa. Kohta saa tarttua taas haravan varteen ja antaa puista putoileville lehdille kyytiä.  Välillä toki lähdetään koko perhe pyörä/kävelylenkille tai sitten pakataan kaikki autoon ja suunnataan leikkipuistoon. Kuulisitte ne riemun kiljahdukset kun kerrotaan, että lähdetään puistoon! Huomaa, että sielä ei ihan joka viikko käydä:)
 
Onko teillä jotain suosikkia vk-vaatteissa/ kengissä? Hyväksi havaittua luotto juttua?!
 
~~Ulla~~