keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Tärkeät rutiinit

Heipsan!

Kiitos aivan valtavasti ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Ihan parasta vertaistukea<3

Tänään ajattelin kirjoitella meidän pienten tärkeistä rutiineista. Tiedän, että on paljon lapsia ja perheitä jotka pystyy pyörittämään arkea ilman tarkkoja rutiineja ja sitoutumisia tiettyihin kellon aikoihin. Me ei todellakaan olla sellainen perhe! Toki saatetaan lähteä vaikka kauppakeskukseen lasten päikkäri aikaan, mutta yleensä he saavat unet kuitenkin autossa. Meillä on kaikki lapset olleet tässä asiassa aika samanlaisia. Päikkärit pitää saada nukkua tiettyyn aikaan ja ruoka vaan pitää olla nassun edessä klo 11 ja 16. Jos näistä yrittää vähänkin lipsua on tuloksena armottomat itkupotkuraivarit ja kuka sitä nyt haluaisi?! Toisaalta niin helppoa ja yksinkertaista, ruoka napaan oikeaan aikaan ja taas on iloista sakkia!


Toisaalta välillä mietin, että joskus olis ihan kiva kun ei tarvitsisi olla niin kiinni näissä ajoissa. Tiedättekö, ajomatka vaikka Leville ja ollaan keskellä ei mitään ja sitten se kello onkin jo sen 11. Onneksi on keksitty kaikki miljoonat eväs mahdollisuudet!  Mutta suurimman osan ajasta koen, että rutiinit helpottaa tätä arjen pyörittämistä hurjasti. Ja koen, että se tuo lapsillekin, varsinkin pienille, turvallisuuden tunteen, kun tietävät mitä tapahtuu seuravaksi. Toki lomat on oma lukunsa, mutta kyllä silloinkin pyritään pysymään lähellä normi aikoja esim. ruuan kanssa.


Minea varsinkin on niin suloinen, kun on iltasatu luettu niin hän menee itse antamaan iskälle pusun ja halin ja sitten mennään yhdessä hänen huoneeseen. Siellä lauleskelen neidille unilaulun ja sitten peittelen pienelle kerälle kääriytyneen tytön peiton alle. Uskon, että juurikin joka ilta toistuva kuvio helpottaa paljon noita iltoja ja omaan sänkyyn itsenäisesti nukahtamista. Ollaan yritetty tehdä ilta jutut samalla tavalla heti siitä asti, kun Minea omaan huoneeseen ja sänkyyn siirtyi. Nyt ollaan jo useampi viikko menty niin, että ei tarvitse silitellä, eikä olla samassa huoneessa odottamassa, että Minea nukahtaa. Luksusta, tiedän! 


Nuutilla on joku ihana -vaihe- menossa, nimittäin kaikki siirtymiset on yhtä tuskaa. Lähdetään pihalle ->huuto, mennään nukkumaan->huuto. Voikohan kolmen vuoden uhma jäädä päälle?!  Mineaa tönitään, kaadetaan, lyödään. Ja kun yrittää selittää, että noin ei vaan voi tehdä niin poitsu nauraa, että "Minea tykkää". Oon nyt monta kertaa näyttänyt sylissä itkevää pikkusiskoa, että näyttääkö tämä naama siltä että tykkää. Muistelin, että isommillakin pojilla on vastaava vaihe ollut, mutta on tainnut aika kullata jo tehokkaasti muistot niistä. Näissäkin tilanteissa rutiinit vaan tuo helppoutta. Kun ulkoillaan ennen ruokaa ja voi jo ennakkoon sanoa, että kun ruoka on syöty ja leikitty, niin sitten on päikkärien aika.

Niin ja pakko nyt sanoa, että tekee tämä parivaljakko muutakin kuin tappelee.
Useimmiten he viihtyvät ihan  loistavasti yhdessä. Leikitään maatilalla tai muovaillaan, tai peuhataan meidän vanhempien sängyssä<3


Alla oleva kuva ei liity sitten millään aasin sillallakaan tähän postaukseen, mutta kattokaa nyt. Meidän neidille saa viimeinkin ponnarin:) Mandille sai ensimmäiset ponnarit ja pinnit varmaan siinä puoli vuotiaana. Minealle saa nyt juuri ja juuri pienen ponnarin takatukkaan. Ja neiti istuu niin ylpeänä pampula kädessä mun syliin, kun oon ensin laittanut Mandin hiukset. Ihana<3


Miten teillä, pyöriikö arki samalla kaavalla vai onko jokainen päivä vaihteleva aikataulujen suhteen? 

Mukavaa keskiviikkoa tyypit<3

~~Ulla~~







13 kommenttia:

  1. Moikka. Ihana kun sulta tulee postauksia taas <3
    Mä luin aamulla sun postauksen tuosta perhekoosta, ja oon koko päivän miettinyt sitä... :) mehän ollaan vaihdettu sähköpostitse ajatuksia tästä aiheesta. Kesällä kun ostin Nuutin vanhan haalarin ja rukkasia , hattuja jne.
    Mulla pahin kuume mennyt ohi, jotenkin niin kovin pelottaa se terveysasia. Mutta kokonaan en ole sitä ovea sulkenut , kengänkärki on vielä oven välissä varovasti ;)
    Nyt päivä kerrallaan, ikää on 36v , että sikäli ei aikaa loputtomiin ole asiaa pohtia. Nyt on kuitenkin hyvä näin <3

    Ja sitten rutiineista. Minä olen myös oikea rutiini-mamma :D
    Isommat tytöt (9v ja 11v) jo esimerkiksi viikonloppuisin pärjäisivät yhdellä ruualla, kun aamusin nukkuvat pidempään ja syövät aamupalankin myöhemmin, minulle sen sijaan on oltava kaksi lämmintä ruokaa :D klo 11.30 ja 17 , oli arki tai pyhä :D
    Koen että rutiinit helpottavat arkea kovasti. On mukava kun on selkeät nukkumisajat ja ruoka-ajat niin niiden ympärille on helppo rakentaa se muu arki :) isompien kanssa jo toki voi poiketakin rutiineista, pienimmäiselle ne on tosi tärkeitä. (ja mulle :D )

    T. Äiti kolmelle (joskaan en sama kun edellisessä postauksessa kommentoinut ylläriplussannut äiti. Jatkossa voisin kommentoida nimimerkillä Sanniska, olen sillä joskus aikoinaan tännekin kommentoinut ja muualla käyttänyt, nyt viime aikoina vain vakiintui tuo "äiti kolmelle" käyttöön)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi ja kiva jso tykkäät lueskella juttuja vieläkin:) Ja siis todellakin sekoitti, tuo että kahdella oli sama nimim!! Olin ihan varma että juurikin sulle oli tullut plussa ja olin jo laittamassa sulle mailiakin:D No hyvä kun tuli nyt tämäkin luulo korjattua!
      Mä vähän ehkä toivon, että munkin kuume rupeais vaan laskemaan, kun saadaan työkuviot pyörimään kunnolla ja vähän muutakin sisältöä tähän elämään. Toivossa on aina niiiiin hyvä elää. Ja mulla helpottaa kuumeilua pelkästään jo tuokin, että se mahdollisuus jätetään ilmaan.

      Ihanaa, että löytyy muitakin rutiineista tykkääviä! Tuntuu, että nykyään on enemmän niitä joilla ei juurikaan oo mitään väliä milloin lapset syö ja nukkuu. Tulee ittelle ihan sellainen natsimutsi olo:D Tuo on muuten jännä miten sitä on ittekin noihin kellon aikoihin jämähtänyt. Kun ollaan Mikon kans kahdestaan liikkeellä ja kovaa mietitään miten ihanaa, kun saadaan syödä ihan milloin halutaan, niin kummasti me ollaan siinä 11 aikoihin jo jossain puputtamassa sapuskaa! Puoli 12 tekee jo nälkäkuolemaa;)

      Poista
    2. Juu oli pakko selventää kun huomasin että jollain oli sama nimimerkki :) ehkä pienesti saatan toivoa sitä ylläriplussaa, mutta ihan vain pienesti. Jos sellainen tulisi, niin ajattelisin että asia on niin tarkoitettu. Päätöstä en osaa asian suhteen tehdä, mulla ihan sama että en vain pysty tehä sitä päätöstä, että ei ikinä enää. Mutta enää ei ole sitä sydäntäraastavaa kipua ja kaipuuta joka kesällä oli. Tuli niin puskan takaa yllättäen koko asia! Ihan itsekin hämmästyin!


      Mullakin alkanut pienissä määrin työkuviot pyöriä, tuo muuta ajateltavaa. Ja ensi syksyä ajatellen, kun töihin paluu edessä, niin ollaan puhuttu miehen kanssa että aloitan 4pv viikossa työt, olen monesti aiemminkin tehnyt vajaata viikkoa. Ja yksien hoitomaksujen kanssa se onnistuukin. Lisäksi jossain vaiheessa kiinnostaisi jatko-opinnot, samoin kun matkustelu pienissä määrin. Itselläni nämä on valintoja, joita pakko pohtia. Vaikka sydän sanoisi jotain muuta....
      Mutta ihanaa tietää että ei ole yksin näiden ajatusten kanssa, aivan mahtavaa vertaistukea <3

      Poista
    3. Niin ja siis Sanniska antoi ajatustensa virrata äskeisessä kommentissa :)

      Poista
    4. joo sellainen ei koskaan ikinä enää päätös tuntuu ihan mahdottomalta. Ehkä se tuleekin sitten ajan kanssa, kukapa tietää! Mä jokseenkin luotan juuri tuohon, että kun saa muutakin ajateltavaa, niin se pahin kaipuu väistyy.
      Ihana kun sullakin on monenlaisia suunnitelmia tulevaisuudelle:)

      Kyllä vertaistuki on ihan korvaamatonta, kiitos sullekin siitä<3

      Poista
  2. Ihanat pienet touhottajat kuvissa!
    Meilläkin rutiinit on tärkeitä, tosin onneksi ehkä niin päin, että ruoka-ajat, uniajat jne ovat Ellulle tosi tärkeitä, mutta iän vuoksi hän jo sietää aika paljon joustoa, ja Veenu taas on rennompi ja malttaa odottaa ruokaa tai unia. Rutiineissa on kyllä hyvät puolet, arki on ennakoitavampaa ja myös lasten hoitoon jättäminen (jos sitä joskus olisi...) on helpompaa, kun rutiinit tuovat turvaa sielläkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä niin kovia tapauksia touhuamaan, että kuvien ottaminen meinaa olla ihan mahdotonta tällaisilla hämärillä päivillä!
      Meidän geeneillä ei oo saatu aikaiseksi vielä yhtään lasta joka malttais odottaa ruokaa. Nooakin oli yks vuotiaana aina lusikka kädessä hakkaamassa pöytää jos et tuonut ruokaa tarpeeksi nopeasti pöytään:)
      Tuo on totta, että hoitoon jättäminen on helpompaa kun on selvät rutiinit. Mun mielestä on jo ihan esim. mummoillekin helpompi kun on selvät ajat milloin tapahtuu mitäkin.

      Poista
  3. Jei pääsithän sä postaamaan, olipa mahtavaa lukea het kolme kerralla! Ihania postauksia kaikki!! <3 -V

    VastaaPoista
  4. Piti vielä tulla kommentoimaan, vaikka jo edelliseen kirjoitukseen kommentoin. On vaan niin ihana lukea vertaistukea asiasta, josta ei oikein voi puhua kenenkään kanssa! Sanniskan kommentissa oli niin samankaltaisia ajatuksia kuin itsekin mietin<3 Yritän käsitellä asiaa miettimällä niitä mukavia asioita, jotka ovat mahdollisia, kun lapset kasvavat ja keskittymällä näihin saatuihin ihaniin lapsiin.:)
    Rutiineja harrastetaan täälläkin, arki on vaan niin paljon helpompaa. Ei tarvitse olla ihan kellontarkasti ruokailut ja unet, mutta säännöllisesti kuitenkin. Ja ulkoilua päivittäin. T.E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa mitään vaikka heittelisit joka postaukseen kommenttia:)
      Tuo on totta, että aika harvoin näistä asioista tulee puhuttua kenenkään kanssa. Tuntuu jotenkin niin hassultakin pyöritellä näitä vaihtoehtoja.
      Tuo on juuri se mitä mäkin yritän ajatella, miten kaikki reissutkin helpottuu, kun lapset kasvaa, saadaan ehlä(?!) Mikonkin kanssa lisää parisuhdeaikaa ym.

      Ulkoilu, se on kyllä ihan must juttu!! Ilman sitä tulee lapset ja äiti höperöksi:)

      Poista
  5. Moikka Ulla!
    Mitä kuuluu? Täällä valmistellaan pikkuhiljaa joulujuttuja. Ihanaa tämä joulun alusaika <3 Tänään ollaan täällä etelä-Suomessa nautittu pienestä lumikerroksesta ja pikku pakkasesta. Ihana ilma <3

    Kaikkea hyvää sinulle :)

    T. Sanniska

    VastaaPoista
  6. Kaikki on vaan niin paljon hempompaa, kun rutiineista pitää kiinni. Nykyään kyllä olen joustavampi rutiinien rikkomisen suhteen, mutta ovathan lapsetkin isompia.

    VastaaPoista

kommentit ovat aina tervetulleita: