perjantai 22. maaliskuuta 2019

Kevättä kohti

Tähän väliin vähän kivoja kevät ja ehkä jo kesäkin löytöjä mitä oon lastenvaate rintamalla tehnyt. Suurin osa on teitty kirppiksiltä,mutta on mukana pari ihana uuttakin juttua. 

Aloitetaan niillä uusilla. Nimittäin satuin  tammikuun puolella katsomaan henkkamaukan nettikaupan alesivuja ja vitsi mitkä ihanat takit mä bongasin tytöille kevääksi. Nämä näytti tosi kivoilta jo netissä ja oli vielä ihanammat livenä.
 Mä tykkään tosi paljon varsinkin tytöillä näistä pidemmistä takkimalleista. Ja koska  nämä on ihan vaan kyläily ja kauppatakit, niin niissä ei meillä tarvitse olla mitään ominaisuuksia.
 Huput nyt vaan mun mielestä kuuluu takkeihin (samoin kuin haalareihin). Mua harmittaa välillä kirpparilla, kun on hieno takki tai haalari ja siitä puuttuu huppu. Siis niin, että napeista näkee, että se kyllä kuuluisi olla. 
 Väri oli myös kovasti sekä mun, että tyttöjen mieleen. Ja nämä on muuten ekat samistelu takit meidän tytöille!



Pipoja ei vaan voi koskaan olla liikaa. Gugguun setti löytyi facen kirppariryhmästä ja sain sen 20€. Ei ilmaisia,mutta tuolle merkille mun mielestä edullinen hinta.
Tuon toisen söpön setin löysin sitten kirpparilta ja mä hämmästyin niin kovasti, kun huomasin, että nämä on alunperin henkkamaukalta. En oo ikinä huomannut tällaista kuosia sielä. No oli niin söpöt ja hintaa oli yhteensä 5€ että, mukaan lähti.


Minealle on löytynyt muutamat pompin housut. Nämä on niin ihanan pehmoista ja ohutta kangasta, että varmasti mukavat keväällä ja kesällä päällä. Mä tykkään tuosta oikean puoleisesta mallista tosi paljon, kun tuon kiristetyn lahkeen ansioista ne jää suloisesti vähän pussille.


Kesäksi on löytynyt jo parit kengät Minealle. Niket oli kyllä niin hirvittävässä kunnossa, että olin aivan varma ettei niistä puhtaita saa. Hintaa oli 3€,niin tohdin ostaa ja koittaa jos ne sais pestyä. Kaikki mahdolliset aineet tuli testattua,mutta lopputulos on ihan kiva! Tai ainakin sellainen, että nuo kengät tulee todellakin ihan vaan normi pihakäyttöön ja niitä ei tarvitse sääliä yhtään:) Mua naurattaa miten paljon nykyään on kirppareilla myynnissä ihan hirveän likaisia kenkiä. Onneksi niissä suurimmassa osassa on kuitenkin hinta sitten kohdillaan. Sitä kun ei oikein voi ennustaa saako kengät puhtaiksi vai ei. 
Takana näkynät Adidaksen ballerinat ja Henkkamaukan pitsikengät oli yhteensä kirpparilla 4€. 


Nuutille taas oon löytänyt tämän ihanan Adidaksen verkkarisetin Torista. Poitsu oli itse niin onnellinen kun sai Addun verkkarit, koska isotveljet ei muita pidäkkään! Uudenveroinen setti ja hintaa tuli postareineen 15€. Ja kyllä tämä kun löytyi mä ihan vähän hihkuin ääneen:)



Ja sitten nämä ihan tämän viikon löydät kirpparilta. Eli farkkutunika, neuletakki ja toppi Minealle. Yhteensä koko läjä 10€. Joskus tekee kyllä niin huippu löytöjä! Minea tuumas tuo neuletakki päällä, että "minä näytän äitiltä". Voi olla, että allekirjoittanut pitää aikasta usein juurikin harmaata neuletakkia!



Siinäpä olis mun viime aikaiset löydöt. Harmittaa tosi paljon, kun Mandin kokoa (134cm) ei löydy enää kirpparilta kuin ani harvoin. Samoin Nuutin kokoa (110-116cm) löytyy tosi vähän. Isompien poikien vaatteita sitten ihme kyllä vähän useammin, mutta heillä on jo suhteellisen tarkka vaatemaku, joten vähän tarkemmin saa tuumailla mitä kotiuttaa! Onneksi edes Minean kokoa löytyy hyvin.

Mites te ihanat, ootteko tehneet kivoja löytöjä kevääksi tai kesäksi?

Ihan super ihanaa viikonloppua sulle sielä ruudun toisella puolella! Toivottavasti sun viikonloppu sisältää paljon auringon paistetta ja  mukavaa touhua<3

~~Ulla~~

torstai 14. maaliskuuta 2019

Miten päädyin lastenhoitajaksi?

Sain lukijalta toiveen kertoa, miten aikoinaan päädyin lastenhoitoalalle ja tässä olisi sitten vastausta siihen.

Mä oon siis vanhin mun sisaruksista ja silloin, kun olin pieni meillä oli maatila. Mä siis hoidin aika paljon mun pienempiä sisaruksia, kun olin about 10-14 vuotias ja tykkäsin siitä ihan tosi paljon(ainakin suurimman osan aikaa..). Mä oon myös aina rakastanut yli kaiken vauvoja ja tykännyt pitää niitä sylissä. Kaikenlaiset nukkeleikit on ollut in mulla tosi pitkälle lapsuudessa. Ja aika aikaisin mulle vaan tuli selväksi, että haluan työskennellä lasten kanssa isona. 

 Kävin yläasteen tet-viikolla päiväkodissa ja ihastuin niin siihen työhön.Kun sitten opinto-ohjaaja kysyi mitä meinaan tehdä ysin jälkeen sanoin heti, että haen lähihoitaja kouluun. Hänen vastaus oli ihan ihmeellinen. "No et kai sä nyt sinne, sulla on hyvä todistus tänne meidän lukioon". Lukio oli mulle ihan ehdoton ei. Samainen tyyppi opasti mua myös ihan väärin soveltuvuuskokeiden kanssa. Hän neuvoi lukemaan tosi paljon lehtiä ja katsomaan uutisia, että osaan sitten vastata "kun siellä kysytään ihan varmasti jotain ajankohtaisista asioista". Niinpä mä soveltuvuuskokeita edeltävänä päivänä opettelin melkein ulkoa jonkun lehden ja kattoin varmaan viidet uutiset. 

Arvatkaa kysyttiinkö sielä mitään tuollaisia asioita?!?! Ei ihan nyt ollut meidän opo kartalla:) Kokeissa yksi opettaja kysyi, että missä näet itsesi viiden vuoden päästä ja mä sanoin, että päiväkodissa lastenhoitajana. Melkein se toteutui, olin lastenhoitajana ryhmiksessä.




Koulun aikana mun suuntautuminen lapsiin ja nuoriin vaan selkeni. Olin 6 viikkoa terveyskeskuksen vuodeosastolla harjoittelussa ja vaikka sainkin siitä kiitettävän ja tosi hyvät palautteet, niin se vain varmisti sitä, että ei ole mun juttu. En vaan osaa olla vanhusten kanssa luontevasti. Sen sijaan nautin ihan valtavasti päiväkoti harjoittelusta ja toinen mikä oli ihan huippu harjoittelu oli keskola. Niitä kuutta viikkoa muistelen vieläkin lämmöllä. 

Se on vaan niin hienoa olla mukana lapsen kasvussa ja kehityksessä. Koska lapsista sen kehityksen näkee niin uskomattoman nopeasti. Heidän innostumista asioista on ihana seurata ja se onni pienistä asioista on niin tarttuvaa!

Mä olen siis ollut lastenhoitajana useamman vuoden ryhmiksessä heti valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen olin parisen vuotta päiväkodissa josta tykkäsin myös paljon. Sitten siirryinkin perhepäivähoitajaksi. Suurin syy oli ehdottomasti omat pienet lapset. En halunnut viedä heitä hoitoon ja mennä itse hoitamaan muiden lapsia. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Mä tykkään olla perhepäivähoitaja. On hienoa pystyä tarjoamaan kodinomainen hoitopaikka jollekin lapselle.Kaikkian lasten paikka kun vaan ei ole ne isot lapsiryhmät.  On hienoa päästä lapsen kanssa kunnolla tutuiksi ja tarjota turvallinen paikka missä olla, kun vanhemmat ovat töissä. On ihanaa kun ei  ole mitään niin tiukkoja suunnitelmia, että niitä ei voisi muuttaa. Jos olen esim ajatellut askartelua tälle päivälle,mutta lapsilla onkin hienot leikit kesken, ei mun tarvitse vetää sitä askartelua tänään. Tehdään se sitten sellaisena päivänä, kun ei keksitä leikkejä. Nautin myös kovasti siitä, että pääsen työpäivän aikana ulkoilemaan, varsinkin näillä ihanilla säillä!

Toki se myös vaatii paljon, ei ehkä itseltä, mutta omilta lapsilta. Heidän täytyy jakaa omat lelunsa ja äitinsä aika. Mutta kyllä mä koen, että meidän lapset on myös saaneet mun työn kautta paljon. Tällä hetkellä esim molemmille pienille tulee kaveri kotiin joka arki päivä. Ihan parasta! 


Rahallisesti tämä ei ole kyllä kovinkaan kannattava vaihtoehto, se täytyy myöntää. Mutta raha jää kirkkaasti kakkoseksi, kun kyseessä on omat lapset. Ja tällä hetkellä koen, että meidän lasten paikka on vielä mun kanssa kotona. Toki nyt kun Minea täyttää pian kolme, lasten hoitoon vieminen ei tunnu enää niin pahalta ajatukselta. Mutta kun vaihtoehto on niin valitaan se. Ja skipataan sitten osa reissuista joissa olisi kiva käydä.Lapset on pieniä vain lyhyen aikaa. Nyt nautitaan tästä asiasta.

Jos mietin tulevaa niin ihan huippua olis koittaa joskus työskennellä esim. sairaalassa vierihoidossa. Se olis varmaan sellainen unelma työ. Auttaa ja tukea äitejä ja vauvoja heidän suhteensa alussa. Olla tukena niissä ensimmäisissä päivissä.

Miten sä oot ajatunut siihen ammattiin missä nyt oot? Onko se ollut lapsuuden haave vai sattumuksien summa?

~~Ulla~~


tiistai 12. maaliskuuta 2019

Lasten tulon jälkeen...

Meidän talo ei enää ole näyttänyt samalta miltä ennen lapsia. Ja se on ihan kiva juttu:)

Yks mun lemppari bloggaaja Iina But I'm a human not a sandwich-blogista kirjoitteli ihanan postauksen mistä tietää, että meillä asuu lapsia-aiheesta. Päätin tarttua samaan aiheeseen. Tunnistin tuosta postauksesta jo monia samoja asioita mitä meiltäkin löytyy. Esimerkiksi tuo epämääräinen pikku tavara kippo. Meillä on samanlainen kippo keittiössä mikron vieressä ja sinne mä heittelen sitten siivotessa (tai muuten) vastaan tulevia juttuja. Niin kuin noppia, legoja, petsejä ja barbin kenkiä. Lapset osaa jo itsekin käydä kurkkaamassa sieltä jos jotain uupuu. Kätevää, eikös?!

Meidän lapset paljastuu jo kyllä kun eteiseen tulee. Nimittäin koululaiset ovat ottaneet tuon turvaportin housujen säilytys paikaksi. Talvisin siinä on siis kolmet toppahousut ja keväisin ja syksyisin sitten 4 tai viidet housut. Toisaalta tosi kätevää, kun nuo housut myös kuivaa kivasti tuossa,MUTTA ei nyt yhtäkkiä ihan kivan näköistä mun sisustus silmään. Ja jostain käsittämättömästä syystä Rasmus on ruvennut pitämään takkiaan tuossa portaiden tolpassa, vaikka sille olisi kyllä tilaa naulakossa. No tämä ei ole sellainen asia,mitä jaksaisin lähteä jankuttamaan, eli näillä mennään!


Ja sitten jos sellainen ihme tapahtuu, että nuo housut roikkuu jossain ihan muualla, niin entäs tämä reppu kasa?! Mä oon yrittänyt miettiä pääni puhki mihin nuo reput vois ripustaa,mutta en vaan keksi mitään. Itse inhoan  kun ne on läjällä toussa penkillä. Ei paljo lohduta nuo koristetyynyt ja talja:) Tulee koko eteisestä ihan sotkuisen näköinen,mutta niin kauan ne nyt siinä ovat, että keksin jonkun kivan ratkaisun. Ideoita otetaan vastaan!! Lasten mielestä tämä on siis just hyvä ratkaisu, ne on siinä sitten "käsien ulottuvilla". Juurikin näin. 


Ja sitten tämä ihana pampula ja pinni meri. Minealle kun sanoo, että haetko pampulan tai pinnin, niin tämä on lähes poikkeuksetta lopputulos. Niitä ei vaan voi etsiä sieltä kiposta vaan ne täytyy kaataa A I N A  pitkin vessan lattiaa. Eikä niitä tietenkään huvita kerätä takaisin... Näille jutuille mulla on kyllä jo yks idis mielessä, mutta toteutukseen tarvitaan (taas) vähän Mikon apua!


Harrastus jutut. Meillä on näillekin selvä paikka kaapissa. Ja se on ihan siinä oven lähellä mistä tullaan kotiin. Mutta nähtävästi se on siltikin niin paljon helpompi vaan jättää ne lattialle:)
Tässä kohtaa kyllä ajattelen vaan, että onneksi harrastavat<3


Sitten meillä on näitä tämmöisiä sisustukseen kivasti sopivia lasten sijoittamia juttuja. Äitinä mä oon taas hitusen erimieltä sopiiko nämä meidän sisustukseen vai ei. Mutta hei miksipä ei?! Kaiken huippu tässä on se, että tuossa alhaalla oikealla on tyhjä lokero johon nuo hanskat vois mun mielestä vallan mainiosti laittaa, tai vaikka ihan omaan koriinsakin,mutta ei. 


Tähän voisi myös lisätä kuvan meidän ikkunoista ja peileistä, joihin on lasten myötä tullut jäädäkseen epämääräinen määrä sormen ja käden (nenän, kielen,posken ym) jälkiä. 

Mutta olis se ihan kauheaa jos meillä asustais viisi lasta jota ei meidän talosta huomaisi ollenkaan. Eli ei, en kaipaa meidän taloa ennen lapsia. Vaikka tykkäänkin tosi paljon siististä talosta, niin sellainen pienoinen lasten jälki sopii kyllä tänne sekaan<3


Aurinkoista päivää teille murut<3

~~Ulla~~