tiistai 27. helmikuuta 2018

Teekutsuilla

Moiks!

Sain eilen kutsun saapua iltasadun jälkeen teekutsuille Mandin huoneeseen. Hän oli niin hienosti laittanut huoneen lattialle teekupit ja tarjottavat, että oli aivan pakko ikuistaa ne. Hän oli myös tehnyt itse paperista tuon liinan teepannun ja sokerikon alle. Kutsuilla tarjoiltiin sitruunateetä, marjaleivoksia ja kinuskimunkkeja, aika herkku tarjoilut vai mitä?! Teekutsujen lopussa oli myös ohjelma numero, jossa Mandi lauloi talvisen laulun (taisi itse keksiä, sitä mukaa kun lauloi) ja heitteli meidän muiden (mun ja pehmoeläinten) päälle pieniä itsetehtyjä lumihiutaleita. Melkein kuulkaa tuli liikutuksen kyyneleet silmiin.


Mandi tykkää nykyään järjestää leikkejä tosi kauan. Itseasiassa se leikki saattaa olla sitä pelkkää  järjestelyä. Varsinkin kotileikit on tosi suosittuja ja niissä Nuutti on yleensä joku eläin ja Minea pikkusisko<3  Kotileikkiin kuuluu aina oleellisena osana päiväunet tai yöunet ja syöminen. niinpä nukkumispaikkojen järjestely vie paljon aikaa ja ruokien suunnitttelu myös.



Taakse on saanut jäädä Frozen leikit (vihdoinkin!!), paitsi Frozen barbeilla kyllä taidetaan vielä leikkiä. Mun mielestä tuo Elsa ja Anna vaihe kesti pienen ikuisuuden, ainakin kolmisen vuotta. Niinpä en laita yhtään pahaksi, vaikka välillä leikeissä vilajaa vähän muitakin hahmoja:) 


Barbit, Littlest pet shop -otukset ja Lego Friends jutut ovat tällä hetkellä ne jotka ovat päivittäin leikeissä mukana. Mandi tykkää tosi paljon leikkiä omassa huoneessaan, varmaan siitäkin syystä, että sielä saa rauhassa leikkiä. eikä esim Minea ole heti sotkemassa. Lisäksi hänen huoneessa on paljon tilaa, joten usein sinne saa myös jättää leikit levälleen, että niitä voi sitten toisena päivänä jatkaa. Varsinkin eskari päivien jälkeen tuntuu, että pieni aika ihan yksin on se mitä hän kaipaa.  Myös iltaisin neiti tykkää mennä vähän aikaisemmin omaan huoneeseen lukemaan kirjoja.


Mulle on ollut vähän vaikeakin paikka, kun Rasmus ja Nooa ei enää oikeastaan leiki. Siis esim pikkuautoilla ym. He saattavat kyllä vielä lähteä mukaan joihinkin Mandin leikkeihin. Toki siis onhan nuo nyt jo melko isoja poitsuja, että ihan normaalia kehitystä tämä on. Mutta jos multa kysytään niin tylsää silti. Niin nopeasti menee tuo lapsuus jossa on ihania mielikuvituksella rikastettuja leikkejä.  Pikku legot on ainoat lelut joita vielä löytyy poikien huoneesta ja nekin on vaan siksi, kun en oo suostunut viemään niitä pois:D Siis pitäähän sielä huoneessa nyt JOTAIN leluja olla!!

 Kyllä se lasten kasvu on vaan vanhemmillekin aina vähän kasvun ja sopeutumisen paikka vai mitä ootte mieltä?! Mihin ikään asti teillä on lapset leikkineet?! Millaisia leikkejä teidän koululaiset leikkivät?

Aurinkoista, vaikkakin hyytävän kylmää, tiistain jatkoa ihanat<3

~~Ulla~~


lauantai 24. helmikuuta 2018

Minean välikausivaatteet

Ootteko huomannut, että aurinko jo oikeasti lämmittää? Vaikka maassa on lunta vielä hurjat määrät, on nyt hyvä aika ruveta kurkkimaan mitä välikausi vaatetta kaapeista jo löytyy ja mitä pitää vielä ostaa. Eri vaatemerkeltä ilmestyy juuri näihin aikoihin uusia kevätvaatteita ja vähän tässä meinaa höperyys iskeä. Tässä postauksessa nyt meidän nuorimman vkvaatetusta ja vaatteita myös sinne lämpöisemmille kevät päiville.

Kaikki muut löytyi valmiina kaapista, paitsi nuo Gugguugn huivi ja pipo kotiutui meille pari viikkoa sitten. Oli kuulkaa ISOJA ongelmia valita pipolle oikea sävy. Oli ihan liikaa ihania vaihtoehtoja. Ensin meinasin klikata ne tutut ja turvalliset vaaleanpunaiset, mutta päädyinkin sitten näihin ihaniin light lila sävyisiin. Ja mun silmään ne sopii tosi kivasti tuon Reiman softshell haalarin kanssa. 


Minean pipo on kokoa L ja on kyllä tosi hyvän kokoinen, menee varmasti myös ensi syksyn.


Haalari on kokoa 86cm ja siinä on kivasti tilaa liikkua ja leikkiä. Mua harmittaa välillä katsoa esim puistossa, miten joillakin lapsilla on tosi kauniit haalarit, mutta sitten ne kinnaa pepusta kun mennään kyykkyyn. Niinpä meillä haalarien testaus pitää sisällään aina kyykyssä käymisen:) Ei se leikkiminen oo kivaa jos varusteet ei ole mukavat päällä!



Haalarin on ( yllättäen ) kirpparilta ostettu ja maksoi 10€. Minealla on ollut alusta asti käytössä softshell haalarit ja en kyllä enää muita edes katsele. Nämä on nyt ensimmäiset Reiman versiot, että mielenkiinnolla odotan millaiset nämä ovat käytössä. Aiemmin meillä on ollut vastaavat Pomp de luxilta ja ne ovat kyllä ihan huiput.


Kengissä luotetaan viime kevään ja syksyn linjaan eli Reiman pattereihin. Nämäkin on kirpparilta ostettu samaiseen 10€ hintaan. Kumpparitkin meillä on, ne on Nuutilta jääneet. Meidän piha on märkä tosi pitkälle keväälle, joten varmasti tulee myös niille käyttöä.


Väliin on sitten tietenkin vielä ruskovillan villahaalaria niille vilpoisille kevät päiville.  Tulipas tässä kirjoittaessa mieleen, että kurahousuja meillä ei oo ollenkaan. Pompin haalarit pitivät niin hyvin vettä, että niitä ei tarvittu. Onko teillä kokemusta näistä Reiman softshelleista, pitävätkö kuinka vettä?!

Kauppa- ja kyläilytakkina toimii Pompin takki, joka taitaa sekin olla kirpparilta. Nämä kaikki kuvissa olevat vaatteet oon ostanut jo viime syksynä tuonne kaappiin odottamaan.  Ennakointi toimii kirppistellessä tosi hyvin:) Siinä on vaan se vaara, että nytkin olin etsimässä Minealle kauppatakkia ja ihan sattumalta löysin sitten tämän kaapista. "Ai niin, tämäkin oli täälä...". 
Pipo on Bono Desingin rusettiturbaani jonka ostin viime keväänä. Menee ihan loistavasti vielä nytkin, eli aika pitkä ikäisiä kokonsa puolesta. Tosin tämä taisi olla vähän reilu viime keväänä. 



Kauppa- ja kyläilykenkiä onkin sitten niin paljon, että tässä kohtaa pitäis ehdottomasti olla se emoji jossa on apinalla kädet silmillä. Mutta jos yhtään auttaa niin oon löytänyt kaikki kirpparilta. Osa oli ihan hirveän likaisessa kunnossa (addut ja converset) ja hintaa oli vaan 5€ mutta ihmesienellä, Gifillä ja ankaralla putsaamisella näistä on saanut tosi siistiä kenkiä. Mutta siis langetin ittelleni kenkien osto kiellon Minean kenkien kohdalla. Toimiiko se, no se jää nähtäväksi!!



Sellaisilla varusteilla täälä odotellaan kevättä.  Joko teillä on vk vaatteet ja kengät valmiiksi ostettu? Ostitko niitä uutena vai kirppareilta tmv?

Ihanaa ja aurinkoista lauantain jatkoa ihan jokaiselle<3

~~Ulla~~


keskiviikko 21. helmikuuta 2018

3 hyvää asiaa haaste

Blogeissa kiertää tämä 3 hyvää asiaa haaste johon päätin tarttua. Kiva välillä pysähtyä miettimään  positiivisia asioita, niitä huomaakin löytävänsä paljon enemmän kuin uskoisikaan. Pitää vaan olla aikaa huomata ne:)

Kysymykset kuuluvat näin: mitkä ovat kolme hyvää asiaa...
Päivässäni? elämässäni? Minussa? Blogissani? Tänä vuonna?


Päivässäni

No aamulla oli ihana herätä kellon soittoon ja huomata, että kyllä, taas tuli nukuttua hyvä yö, parhautta!Se tunne kun saat herätä virkeänä on kyllä ihan korvaamaton. Tsemppiä vaan kaikille yöheräilijöiden vanhemmille<3 Meillä on Minealla ja Nuutilla ollut vähän flunssaa ja sen kyllä sai huomata taas öissä. Nyt on jo pari hyvää yötä takana ja olo on tosi virkeä!



Päivien valoisuus. Vaikka pakkanen paukkuu joka nurkassa ja pihalla poskia pistelee melkein heti, niin tämä valon määrä on ihan uskomattoman ihanaa. Ja ne ihanat auringon säteet, jotka  saa ihan pakostakin haaveilemaan keväästä. Energiaa on touhuta vaikka mitä!

Veriappelsiinit. Jotenkin oon vasta nyt löytänyt nuo herkut ja mikä parasta niin luin jostain, että niissä on paljon enemmän vitamiineja kuin tavallisissa appelsiineissa. Oon nyt sitten syönyt niitä ihan pussi kaupalla ja lapsetkin tykkäävät niistä tosi paljon. 



Elämässäni

Tähän on vaikeinta rajata vain niitä kolmea...

Perhe, tietysti. Tätä ei tarvinnut edes miettiä! Niin rakkaat lapset ja mies jota en vaihtaisi mistään hinnasta. 

Läheiset. Koskee kavereita ja sukulaisia. Onni on ihanat ihmiset sun ympärillä. Ihmiset jotka kuuntelee, ymmärtää, välittää ja on läsnä.

Terveys. Oon super onnellinen, että saadaan nauttia  perheenä tästä arjesta terveinä. Ei oo mitään perus flunssia ja vatsatautia kummoisempaa. Tätä osaan arvostaa vuosi vuodelta enemmän. Ja tietysti jokaisen sairastelun jälkeen se terveyden arvostus nousee potenssiin sata. 

Minussa

Suomaisille ilmeisesti tyypilliseen tyyliin tämä oli toooosi vaikea:)

No oon tosi ylpeä, että tohdin perustaa yrityksen ja aloittaa yksityisenä perhepäivähoitajana. Ja nyt kun viimein on kaiken maailman ennakkoverot ja YEL:it  saatu kuntoon, niin tästä pystyy oikeasti nauttiakkin!

Oon myös iloinen siitä, että oon pystynyt olemaan lapsille enemmän läsnä. Tv on välillä kiinni sinne asti, että lapset menee nukkumaan ja me pelaillaan ja touhustellaan yhdessä lasten kanssa.


 Oon tosi onnellinen juuri nyt mun ja Rasmuksen väleihin. Välillä sitä pelkää, että pysyykö meidän välit hyvänä, kun pojille tulee ikää, mutta ainakin tällä hetkellä tuo on turha pelko. Rasmus kertoilee mulle sata ja yksi juttua eri tubettajista, toinen juttu on sitten mitä mä niistä ymmärrän, mutta ei mennä NYT siihen;) Hän myös kertoilee paljon asioita koulusta ja kavereistaan. 

Blogissa

No tietysti oon super onnellinen jokaisesta ihmisestä joka jaksaa käydä täälä lueskelemassa mun löpinöitä. Ootte ihania<3 Eipä olisi oikein motivaatioita kirjoitella jos ei kukaan kävisi täälä lukemassa ja kommentoimassa.

Tykkään kun teiltä lukijoilta tulee tasaisesti kivoja postaus aiheita. Niitä on mukava toteutella, varsinkin silloin kun oma pää lyö tyhjää:)

Blogin ansiosta oon saanut tutustua uusiin ihaniin ihmisiin. Näin aikuisena sitä aika harvoin enää tutustuu moniin uusiin tyyppeihin, mutta niin on bloggaamisen myötä  käynyt. Oon myös tyytyväinen mun blogin yhteistyö juttuihin suhteessa normi höpinöihin. Itse en tykkää lukea blogeja jotka on täynnä yhteistyöpostauksia ja oon yrittänyt itse kiinnittää huomioita, etten mee samalle linjalle.

Tänä vuonna

No tähän tulee kyllä töiden aloitus. On se ihan mukavaa kun sinne tilille kilahtaa muutamat eurot enemmän:)

Kunnon talvi. Mahtavaa kun on päästy pulkkamäkeen, luistelemaan, hiihtämään ja muuta mukavaa. Eikö tämä kunnon talvi lupaile myös kunnon (lue= lämmintä) kesää??!!

Lapset on taas vuoden vanhempia:D Tiedättehän, jotkut asiat vaan helpottuu kun lapset kasvaa. Eipä sillä, kyllä sitten vastaavasti jokainen uusi ikä tuo uudenlaiset haasteet. Mutta sellainen perushoito tuntuu mun mielestä vain helpottuvan, eikä kyllä yhtään haittaa!


Mä ajattelin haastaa tähän haasteeseen Viivy vierrelläin blogin Heidisusannan ja Äiti ja melukylänlapset blogin Terhin (jos ette oo vielä tehneet?!) ja jos joku muu haluaa napata omaan blogiinsa niin vinkkaile kommentteihin mä tuun lueskelemaan sun hyvät asiat:) Ja jos ei oo blogia mihin kirjoitella niin olis kiva kuulla teidän lukijoiden vaikka kolme hyvää asiaa tässä päivässä!

Palaamisiin!

~~Ulla~~


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Juhlat juhlittu!

Vaikka tykkään ihan tosi kovasti järjestää juhlia, niin on se silti aika ihana tunne kun ne on ohi:)

Lauantaina meillä oli talo sopivasti täynnä vieraita ja Mandi ja Rasmus saivat ihan huippu mahtavia lahjoja, kiitos teille kaikille ihanille<3 Olin kyllä yllättynyt kuinka hyvin vieraita pääsi tulemaan, tuntuu, että nyt jyllää kaikki mahdolliset pöpöt joka poulella Suomea.

Koriste linja oli näillä synttäreillä, nooo PELKISTETTY.  Muutamat ilmapallot puhalleltiin, mutta muuten mentiin ihan vaan keväisellä kukkalinjalla. 


Tuon ihanan tulppaani kimpun innoittamana olohuoneeseen tuli jo ripaus (okei aika paljonkin..) vaaleanpunaista. Niin ihanan keväistä!


Meillä on tapana antaa lapsille lahjat vasta kun vietetään synttäreitä, eikä siis silloin virallisena syntymäpäivänä.  Mandi sai littlest petshoppeja ja Rasmus pleikkarille pelin.  Vierailta he saivat herkkuja, uudet kengät, taikahiekkaa ja vesihelmiä. Niin ja rahaa. Mandin kanssa onkin jo suunnitelmissa tyttöjen shoppailureissu Seinäjoelle tuhlaamaan lahjarahoja:)




Tajottavaa oli taas vaikka ja mitä. Aika suklaa painotteinen oli kattaus tällä kertaa, mutta enpä kuullut kenenkään valittavan:) Tein Brookiesseja, suklaasuukkosia (molemmat Kinuskikissan ohjeella) sekä mangokakkua.  Meidän lapset toivoo aina tuota mangokakkua jos saavat kakkutoiveita sanoa.


Lisäksi oli sitten vielä Snickerskakkua (NAAAAMMM!!!) .


Suolaisena oli Lidlistä pikkupitsoja, ihan älyttömän hyviä ja niin ihana, kun saa vaan lämmittää uunissa. Niin ja teinpä sitten vielä voileipäkakunkin.  Hyvin tarjottagvat teki kauppansa, eli ilmeisesti ihan hyviä olivat:)


Mulla on aina suuria vaikeuksia päättää mitä kaikkea sitä tekis tarjolle. Tekis mieli koittaa jotain uusia, mutta sitten pelkään, että jos ne ei ookkaan hyviä. Niinpä sitä tulee sitten aika usein luotettua niihin samoihin tuttuihin juttuihin. Nyt tuo Snickerskakku oli uusi testaus ja ihan onnistunut sellainen.  
Miten teillä, testailetko uusia juttuja vai luotatko niihin tuttuihin ja turvallisiin? Mitkä on teidän juhlapöydän must have-juttuja?!

Minea oli kuulkaa niin ylpeä tästä Pomp de luxin tyllimekosta, että ei toista!



 Seuraavat juhlat meillä onkin sitten vasta kesällä, kun juhlitaan Nooaa, Nuuttia ja Mineaa. Niitä odotellessa:)

Ihanaa alkanutta viikkoa, nyt saadaankin nauttia taas pakkaspäivistä<3

~~Ulla~~

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ihanaa ystävänpäivää!!

Ystävät, ilman heitä en osaisi olla
. Toivon että ihan jokaisella olisi edes se yksi hyvä ystävä.

Mä oon ihan super onnellinen, että oon saanut niin ihania naisia mun elämään. Ihmisiä joille voi soittaa itku kurkussa, kun joku asia painaa, tai ihmisiä joiden kanssa ollaan niin samalla aaltopituudella, että se toinen tietää mitä sä meinaat sanoa jo puolesta lauseesta. Tyyppejä keiden kanssa on naurettu niin, että vesi valuu silmistä. jaettu paljon niin iloja kuin surujakin. Osan kanssa ollaan tekemisissä päivittäin, osan viikottain ja osan kanssa harvemmin, mutta kaikki ootte mulle ihan yhtä tärkeitä ja rakkaita<3



Kun vaan vielä olisi tässä arjen keskellä enemmän aikaa kysellä useammin mitä teille kuuluu, onhan kaikki hyvin. 

Sitten otte vielä  kaikki te ihanat tyypit joihin oon saanut tutustua blogin kautta, tekin tunnuttu jo ihan ystäviltä, kiitos kun ootte olemassa!

Mandi askarteli eilen eskari kavereille ystävänpäiväkortit:)


Kuka on sinun ystäväsi?
– Hänkö, joka asuu kaukana, mutta on silti niin lähellä sinua
– Hänkö, jota et ole tavannut pitkään aikaan,
mutta joka kulkee ajatuksissasi mukanasi jossain mielen pohjalla
– Hänkö, joka saa tuntemaan olosi mukavan kotoisaksi pelkällä läsnäolollaan
– Hänkö, jonka vuosien takaa tavattuasi saa menneet vuodet unohtumaan
– Hänkö, jonka sanojen ja tunteen ilmaisun aitoudesta voit olla täysin vakuuttunut
– Hänkö, jolle uskallat vuodattaa sydämesi syvimmät salaisuudet pelkäämättä,
että sinua niillä joskus satutetaan
Kun minulla on yksikin tällainen ystävä, niin minulla on maailmassa kaikki!
– Birgit Ahokas

Toivottelen teille kaikille ihanaa ystävänpäivää<3
~~Ulla~~

maanantai 12. helmikuuta 2018

Neliöt tehokäytössä!

Oli pakko ottaa kuvia tästä Minean ja Nuutin pesästä:) Sillä sitähän tämä mini huone muistuttaa, nyt kun se on täynnä tavaraa! Mikä siinä onkaan, että aina se isoin huone on vanhempien makuuhuone? Mekin jo mittailtiin saataisko meidän sänky mahtumaan tähän Minean huoneeseen, mutta ei, tuo on vaan niin pikkuruinen huone.  Siispä ei päästy kunnolla vaihtelemaan huonejärjestystä, harmi mä jo ihan ehdin innostua:D

Nuutin sänky mahtuu sinne kyllä ihan kivasti, mutta omaan makuun huone on kyllä ihan hitusen liian täynnä. Yritin jo epätoivoisesti katsoa, että olisiko mitään lelua tai huonekalua jota voisi viedä pois, mutta ei. Nuo kaikki ovat päivittäin käytössä lasten leikeissä. Siispä tällä mennään nyt niin kauan kun Nuutti alakerrassa majailee.  Ja uskon, että ihan heti ei olla sänkyä ylös viemässä, koska Nuutti joka ilta sanoo, kuinka kiva on nukkua Minean huoneessa.  He varmaan saavat turvaa toisistaan, koska yhtenä yönä Minea itkeskeli ja nousin katsomaan mikä on hätänä. Minea nousi istumaan sängyssä ja katsoi nukkuvan Nuutin suuntaan ja jatkoi uniaan. Niin hellyyttävää<3


Vähänkö muuten nuo nukke jutut vie paljon tilaa. On vaunuja, syöttötuolia, kaukaloa ja sitten vaan niitä pieniä juttuja niinkuin vaatteita ja tuttipulloja ja ja ja. Ihan hurjasti tavaraa! Minealla on nyt nuo nukkeleikit niin pinnalla, että täälä hoidetaan päivittäin kaikkia kolmea nukkea. Välillä niiden kanssa pötkötellään yhdessä sängyssä ja suhteellisen nälkäisiä tapauksia ne ovat myös, koska Minea syöttää heitä tosi monta kertaa päivässä:)


Nuutin sänky on muuten oikein perintö. Se on aikoinaan ostettu mun pikkuveljelle ja sitä on meillä käyttänyt Nooa ja Mandi ennen Nuuttia. Aika hyvin palvellut sänky siis! Tuon sängyn päällä olevan ketun (vai suden?!?!) löysin kirpparilta ja se on Nuutin vieressä joka yö.


Minean sängyn päälle haettiin jo leikkimökkiin viety sänkyverho. Tuohan on alkujaan Ikeasta ostettu ja joutui pienoisen tuunailun kohteeksi, kun se ei vaan millään sopinut sinipunakeltaisessa värityksessään tähän huoneeseen. Virkkasin uuden viirinauhan ja poistin ne pienet  värikkäät pallotkin, nyt se on just hyvä, hillitty:)


Miten teillä, nukkuuko lapset omissa huoneissa vai jakavatko sen sisaruksensa kanssa? 

Mukavaa tiistaita joka kotiin!

~~Ulla~~


Ihana viikonloppu!

Täälä suunnalla on vietetty niin ihanan rentouttava viikonloppu, että tällä mennään kevyesti tämä viikko. Käly perheineen kurvasi perjantaina heti töiden jälkeen meille yökylään ja täälä on taas paranneltu maailmaa oikein urakalla. Lapset olivat ihan innoissaan kun saivat kaverit, tytöt leikkivät kaikkea mahdollista ja pojat pelas.Lauantaina lähdettiin kälyn kanssa kirppistelemään ja jotain ostettavaakin löydettiin, yllätys;)  

Kun päästiin takaisin meille niin Mandi oli serkkunsa kanssa ruvennut suunnittelemaan yökyläilyä. Niinpä pakattiin Mandin reppu ja hän lähti serkkunsa luo yöksi ja saatiin meidän kummipoika sitten vaihdossa meille. Mä itse rakastin pienenä noita yökyläilyjä ja olinkin ahkerasti joko mummani luona tai sitten serkkujen työnä. Olihan se nyt hienoa kikatella yömyöhäälle<3

Käly tuntee mun kukka maun tosi hyvin<3

Viikonloppuna olin kyllä surkein bloggari ever, napsin kokonaiset viisi kuvaa. Jotenkin sitä sitten keskittyy vaan niin niihin vieraisiin, että kamera jää vallan taka vasemmalle. 

 Sunnuntaina kun käly toi Mandia meille lähdettiin vielä koko porukka läheiseen laskettelukeskukseen, jossa oli S-etukortti päivät, eli saatiin koko perhe 2h ilmaiset hissiliput. Nämä on niitä  tarjouksia jotka meidän perhe kyllä hyödyntää! Toki meiltä laskettelemaan meni vain Mikko, Rasmus ja Nooa. Mä sitten hipsin loppu porukan ja kälyn sekä hänen tyttöjen kanssa pulkkamäen puolelle. Minea oli ihan täpinöissään mäen laskusta. Ja neiti kuulkaa käveli ihan itse aina mäen päälle! Kerran yritin häntä vetää pulkalla ylös ja neiti vetäisi sellaiset kilarit, että en toista kertaa erehtynyt auttamaan:) Evääksi pakattiin lämmintä mehua, makkaraa ja korvapuusteja. Miten se makkara voikaan maistua niin hyvälle parin tunnin ulkoilun jälkeen?!


Olin ihan yllättynyt miten mahtavasti Rasmus ja Nooa osaa jo lasketella. Hehän siis aloittivat tuon laskettelun vasta viime talvena,mutta sitä ei kyllä uskoisi kun menoa mäessä katselee. Mahtavasti he osaavat jo mennä mäkeä laidasta laitaan, eikä mennä vain suoraa ja toivota parasta. 


Ei ole muuten ihan se helpoin homma olla kahden pienen kanssa yksin pulkkamäessä. Nuutti ei oikein välitä tuosta pulkkailusta ja aluksi meinasikin olla vähän hankala keksiä hänelle puuhaa.  Onneksi pulkkamäen vieressä oli pieni metsikkö ja sieltä tuli pieniä mäkiä alas, niin Nuutti on sitten möyrästellyt niissä ja laskenut pepulla. Mutta uskon, että Nuuttikin voisi innostua pulkkamäestä jos Mikko vaikka seuraavalla kerralla tulisi meidän kanssa. Sais molemmat oman pienen<3

Kotiin kun illalla tultiin, laitettiin takkaan tuli, syötiin iltapala ja hampaiden pesun kautta nukkumaan. Ei tarvinnut montaa minuuttia odotella nukkumattia, itsekin olin unten mailla jo ennen kymmentä! Niin ja mitä meidän öille kuuluu, no huomattavasti parempaa, luojan kiitos. Minea on nukkunut nyt niin, että huikkii vain kerran yössä ja Nuutinkin yöt ovat rauhoittuneet. Peukkuja pystyyn, että tämä meininki jatkuu!!

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

~~Ulla~~

torstai 8. helmikuuta 2018

Mitä ihmettä meidän öille on tapahtunut?!

Väsynyt äiti täälä moi.
 Silmät lopsuu ja tuntuu että aamusta iltaan on ihan liian monta  tuntia. Meidän kahden nuorimman yöt on jostain syystä mennyt ihan hurjan rikkonaisiksi. Minealle on ilmeisesti tulossa hampaita. Hän itkeskelee pahimmillaan kolmekin tuntia putkeen(ja siis särkykääkettä oon kyllä antanut). Ei toki ihan jatkuvasti, vaan sellaista pientä kitinää ja muutama minuutti hiljaisuutta ja taas itkua. Huoh, melko uuvuttavaa. Ja niin turhauttavaa, kun siihen ei auta oikein mikään. 

Ei paljon väsymystä huomaa tästä tyypistä, vai?!
Nuutti taas viettelee muuten levottomia öitä. Hän tulee sängystä monta monta kertaa yössä pois. Ekan kerran vessaan, mutta siitä eteenpäin kuulemma sen takia kun pelottaa. Oon yrittänyt kysyä mikä häntä sitten pelottaa, mutta ei oikein ole tullut selvää vastausta. Ollaan yhdessä yritetty jutella, miten kiva on nukkua Mandin kanssa samassa huoneessa, ei tarvitse olla yksin. Miten Rasmus ja Nooakin nukkuu ihan lähellä ja äiti ja iskäkin ihan vaan alakerrassa. Miten sängyssä on kiva kun on n. 20 unikaveria pehmolelujen muodossa. Ollaan myös laitettu toiset pallovalot roikkumaan huoneeseen, ettei sielä nyt ainakaan pimeä ole. Mutta ei. Kovasti oon miettinyt johtuuko tämä hoitolasten tulosta meille, koska ajallisesti tämä sopisi siihen. Ja onhan se iso muutos lapselle, kun yhtäkkiä onkin pari lasta lisää jakamassa äidin huomion ja ne omat lelut.  Oonkin yrittänyt antaa Nuutille iltaisin laatuaikaa ja ollaan pelailtu yhdessä muistipeliä. Iltarutiinit meillä on myös tasan samat joka ilta.

Pahimmillaan homma menee niin, että Minea aloittaa tuossa yhden aikoihin itkeskelyn ja juuri kun olen saanut hänet rauhoittumaan, niin Nuutti aloittaa öiset vaeltelut alakertaan. Nuutin saan rauhoittumaan omaan sänkyynsä sitten tuossa kolmen neljän aikaan. Voin kertoa, että ei oikein oo hymy herkässä kun aamulla kello herättää.


Raitkaisuksi ollaan mietitty Nuutin siirtämistä hetkeksi aikaa alakertaan Minean kanssa samaan huoneeseen. Mutta sitten pelkään, että meneekö esim nukkumaan meno ihan sirkukseksi. Nyt molemmat saa vain peitellä omiin sänkyihinsä ja tyypit nukahtaa sinne. Ja entäs sitten kun Minea rupeaa huikkimaan yöllä, niin herääkö Nuutti siihen. Toki ei se nyt iso homma olisi edes koittaa tuota järjestelyä. Voipi olla, että kantelen sängyn jo tänään alas. Onpa sitten testattu sekin. 

Ja järjellä ajatellen, tämä on tietenkin vain vaihe, mutta voi että voisko se mennä vähän nopeammin ohi?! 

Edit. Eilen päätettiin lopettaa jahkuaminen ja niin me kannettiin Nuutin sänky Minean huoneeseen. Lopputulos: Kävin kerran, siis K E R R A N  laittamas Minealle peiton päälle, muuten nukuttiin, JIPPII!!!

Toivottavasti teillä saadaan nukuttua yöt kunnolla, tai no edes niin hyvin kuin se on lapsiperheessä mahdollista:) Se zombina kulkeminen ei vaan oo kivaa!!

Palaillaan taas!

~~Ulla~~

maanantai 5. helmikuuta 2018

Uusia tuulia ja pienoista esittelyä

Hellou!

Heti alkuun, kun en malta tätä kauempaa salailla, eli Unelmien elämistä blogi on päässyt osaksi Perhekupla yhteisöä. Oon ihan fiiliksissä tästä ihanasta muutoksesta:) Sain itselle kerta heitolla monta uutta blogia seurattavaksi, toivottavasti tekin käytte kurkkaamassa josko olisi uusia blogeja teillekin. 
tuossa blogin sivupalkissa on Perhekupla kuva jota klikkaamalla pääsee suoraan heidän nettisivuille. 
Ja ottakaapas seurantaan Perhekuplan face, niin saatte heti tiedon kun tulee uusia postauksia,




Ja jos sinne ruudun taakse on ilmestynyt uusia lukijoita niin ajattelin pitää tässä kohtaa tällaisen pienimuotoisen esittely postauksen kuka täälä näitä postauksia oikein kirjoittelee.

Eli moi, oon Ulla ja asustelen täälä etelä-pohjanmaalla, kirjaimellisesti keskellä peltoja ja metsiä. Meidän perheeseen kuuluu aviomies, Mikko jonka kanssa ollaan oltu pieni ikuisuus yhdessä, eli 14 vuotta joista tänä kesänä 10 vuotta naimisissa.  Lapsia meillä on viisi, eli ollaan vissiin suurperhe:) Rasmus on syntynyt -07,  Nooa -08, Mandi -11, Nuutti -14 ja Minea -16. Onko meidän perhe tässä, no sitä ei kukaan tiedä. Paljon asiaa ollaan pohdittu ja siitä ajatuksia löytyy tästä postauksesta. Blogissa näkyy eniten meidän kolmea nuorimpaa lasta, isommat pojatkin toki välillä.  Meiltä löytyy myös kaksi karvaista otusta, kissat Viiru ja Nasu.
 Aloittelin vuoden alusta työt yksityisenä perhepäivähoitajana, eli ollaan päästy totuttelemaan uuteen arkeen. Ollaan asuttu tässä nykyisessä talossa reilut 3vuotta. Etsittiin isompaa taloa vajaat neljä vuotta ja vihdoin se sitten löydettiin. 


Blogissa kirjoittelen juttuja meidän arjesta, välillä pohditaan asioita vähän syvällisemmin ja välillä kirjoitellaan ihan vaan pilke silmäkulmassa. Viime vuosina oon yrittänyt keksittyä siihen, että näkisin sen hyvän niissä pienissä jutuissa. Miten se arkipäivä lasten kanssa voi olla ihan sellaisenaan just parasta. Rakastan lastenvaatteita ja kirppistelyä, käsitöitä ja sisustelua. Niin ja bloggaamista. Siinäpä ne mun harrastukset (siis apua, ei mitään liikuntaa?!?!?) Oon ihan höperö ihminen siivoamaan. Imuria tulee heiluteltua päivittäin ja muutenkin siivoilen vähän mennen tullen ja etenkin palatessa:) Sekin on mulle vähän ehkä jopa harrastus, jos niin voi sanoa?! Kauakana pakko pullasta ainakin.

Virtuaaliset päiväkahvit, olkaapa hyvät!


Ihanaa jos oot löytänyt lueskelemaan juttujani<3 Kommentit on aina yhtä ihania, niistä saa niin paljon motivaatiota kirjoitella lisää!

Olis mukava kuulla, onko sielä ruudun toisella puolella uusia lukijoita vai ootko seurannut jo pidemmän aikaa mun blogia?

Joka tapauksessa ihanaa alkanutta viikkoa<3

~~Ulla~~


lauantai 3. helmikuuta 2018

Terapeuttinen harrastus

Sitä kirppistely todellakin on mulle. Se tunne, kun saa lauantaina lähteä ruuan jälkeen kohti kirpparia yksin, on huikea!  Saa kaikessa rauhassa kierrellä ja penkoa, hypistella ja tutkia. Joistakin pöydistä näet heti, että ei oo mitään meille, ja toisista taas näkee jo kauas että mä tuun niin löytämään tuolta jotain. Jos vaan koot on oikeat. Ja ai että se sitten harmittaa jos on ihania vaatteita, mutta ihan vääriä kokoja. 


Ainut hetki kun on tylsää olla kirpparilla yksin on se, kun tekee jonkun huippu löydön. Tiedättekö, tekis mieli melkein kiljua ääneen ja vähintään nyt heittää kärrynpyörää. Tyydyn yleensä vaan virnistelemään leveästi, saa sitten kanssa kirppistelijät miettiä, että "olikohan tuolla kaikki muumit kanootissa"!!
Se huippu löyty voi olla joku super suloinen Lindexin tunika, tai se voi olla Next:n ihana uimapuku. Tai se voi olla joku merkkivaate niin kuin Vimman tunika tai Gugguun huppari. Kaikista niistä oon ihan yhtä onnellinen!

En oo pitkään aikaan esitellyt täälä kirppislöytöjä ja tässä olis viimeiseltä parilta viikolta. On kuulkaa ollut moonta syytä kulkea hymy korvasta korvaan kirppiksen käytävillä:) Kaikki nämä alla kuvatut on löytynyt Lapuan Sakura kirppikseltä, jonne on kyllä löytynyt nyt viimeisten viikkojen aikana ihan hurjat määrät lasten merkkivaatteiden myyjiä. Lisäksi kyseinen kirppari tekee mut hulluksi facellaan ,jonne he monta kertaa päivässä kuvailevat myytäviä tuotteita. Siinä tulee ihan höperöksi, kun ei pääse heti hypistelemään:) Jos yhtään asut Lapuan lähelle, niin suosittelen ottamaan Sakuran facen seurantaan ja käymään ilman muuta!

Näin kun kirppistelyä harrastaa, niin pitää elää aina jo sitä seuraavaa kautta ja vähän ehkä sitäkin seuraavaa. Nyt saa tosi halvalla kesävaatteita ja sitten taas keväällä tekee tosi hyviä talvivaate löytöjä, kun ihmisillä ei oo välttämättä tilaa tai haluja säilöä toppavaatteita.
 Minealle löytyi henkkamaukan kesämekko (2€) ja leggarit (0,50€), Pompin hellemösä  (2€)ja nuo mielettömän ihanat Nextin uikkarit (4€).


Tätä ei vaan voinut jättää hyllyyn<3


Puput on Minealla nyt kova juttu vaatteissa joten tuo puputunika (2€) oli kiva löytö. Lisäksi löytyi neljät Pomp de luxin uudenveroiset sukkahousut yht.4€.


Sitten pari merkkivaate ostosta, eli Vimman teeppamekko (15€) ja Gugguun huppari. Hupparilla oli hintaa ihan kunnolla n.35€. Mutta kun tietää noiden hinnan uutena ja tuo oli pysynyt ihanan pehmoisenakin vielä, niin maltoin ostaa. Lisäksi nuo on molemmat aika reilun kokoisia, Vimma kokoa 90cm ja Gugguu 98cm, niin meneehän ne nyt sitten pitkän aikaa meidän kirpulla.


Nuo Gugguut on muuten mun mielestä aika niukkaa mitoitusta. Tuossa ekassa kuvassa ja tässä alla  on siis Minean päällä tuo 98cm huppari. Minealla on muut vaatteet kokoa 86cm. Toki hihoja sai kääriä kerran, mutta ei nyt mitenkään älyttömän suuri. Mulla on etsinnässä jumpsuitti Gugguulta, että jos jonkun kaapissa majailee jumppis koossa 92/98cm niin saa vinkata:)


Mä tykkään käyttää noita huppareita keväällä ihan takkeina esim kaupassa, ovat niin ihanan paksuja. 
Minealle löytyi myös nämä super söpöt Niken lenkkarit (12€). Koko on 21 ja näissä oli vielä kivasti kasvunvaraa, eli luulisin olevan juurikin sopivat sitten keväällä, jos joskus päästään tuosta lumesta ja jäästä eroon... Minea ihastui näihin itse niin kovasti, että on täälä tänään tepastellut ympäri taloa tennarit jalassa<3


Nyt on jo pitkän aikaa mennyt niin, että Minealle on löytynyt ihan kivasti kirpparilta vaatteita,mutta muille lapsille ei. Nuutinkin kokoa (104-110cm) on ollut tosi huonosti myynnissä, tai toki tuon kokoiselle tytölle löytyy vaikka ja mitä, mutta ei pojalle.  Tänään sattui silmiin tämä ihanan värinen Name it:n toppatakki ja juuri sopivasti 110cm, eli menee varmasti ensi talvena. 


Sellaisia kirppisostoksia tällä kertaa.  Kirpparilta palasi kotiin hyvällä tuulella oleva äiti, taas jaksaa tätä arkea<3

Mukavaa lauantai-illan jatkoa juurikin sulle!

~~Ulla~~


perjantai 2. helmikuuta 2018

#Vainäitiaivoilla

Hellou!

Täälä on mukava viikko takana, ollaan käyty ekaa kertaa koko perheenä uimassa. Minea tykkäsi ihan hurjasti olla altaassa ja hän olikin vähän hullun rohkea siellä. Mennä viipotti koko ajan! Miten te ootte varustautunut tuollaisen reilun vuoden ikäisen kanssa uimaan, käsikellukkeilla?! Minealla ei ollut nyt mitään ja jokseenkin olisin kaivannut jotain, ehkä kelluntaliiviä?!:D No ei nyt sentään,mutta jotain. 



Mun viikonloppu alkoi jo tänään heti aamusta, kun on vapaa päivä. Aika luksusta! Toki en saanut aamulla notkua pyjamassa läheskään niin kauaa kuin olisin halunnut, pojat piti käydä viemässä kouluun. Meillä pojat kulkee tuon 2,8km matkan normaalisti pyörällä,mutta nyt on ollut reilun viikon ajan tuo tie ihan kamalassa kunnossa. Niin liukas, ettei siinä meinaa autollakaan pysyä, ja se keskelle tietä ajettu pieni määrä hiekkaa ei oikein auta tien sivussa pyöräileviä lapsia.  Onko muualla päin Suomea kuinka hoidettu teiden hiekoitukset? Toivottavasti paljon paremmin kuin meillä! 



Mutta siis nyt tuohon otsikkoon, saatte tekin perjantain kunniaksi naurut:D
Oltiin mun kaverin kanssa sovittu, että hän tulee meille lapsineen kylään. Mä omaan tyyliini siivoilin keskiviikkona talon, vessoja myöden, sytyttelin kynttilät, tehtiin laskiaispullia ja sitten odoteltiin vieraita. Pojatkin oli peräti siivonnut oman huoneensa. No sitten kello tuli neljä, ja se tuli viisi. Lapset ihmetteli missä ne vieraat oikein viipyy. Mä ehkä vähän tässä kohtaa mietin, että mihinkähän aikaan he mahtavat tulla. No kello tuli kuusi ja Rasmus kysyi, että "entä jos ne ei tuukkaan tänään" ja mä siihen, että "tottakai ne tulee, kun ei oo ilmoittanut muutakaan". No päätinpä sitten kuitenkin kattoa whatsup viestit ja luin meidän viestejä läpi. Sielä oli kaverin viesteissä, että "nähdään sitten torstaina"!!! Että näin. Arvatkaa repesinkö kun sen luin. Miten voi muistaa noin väärin?!?! Ja lapsilta sain kyllä oikein huolella kuittailuja:) Vetoan viikon verran kestäneisiin H U O N O I H I N  öihin.

Mandi ja Minea on kävelyllä niiden nuken kanssa ja Nuutti kysyi mikä hän voi olla. Mandi tuumas, että oo vaikka pupu. Ja toinenhan oli<3

Minea on nukkunut flunssasta johtuen tosi huonosti, itkeskellyt tunti kaupalla. Ei oo auttanut silittely, ei viereen ottaminen, ei mikään. Päivätkin on ollut itkuisempia. Niinpä oli aivan super ihanaa, kun viime yön neiti nukkui ihan normaalisti, eli aamuun asti. Ja aamulla sängystä heräs niin iloinen ja touhuileva tyttö, että jei<3

Mä oon käynyt tällä viikolla läpi lasten vk vaatteet ja kengät( siis eikö niitä jo iiihan pian tarvita?!!  ). Nyt on tiedossa mitä pitää vielä ostaa ja mitä löytyy kaapista. Ihmeen hyvä tilanne on tänä keväänä, jos ei joku lapsista nyt sitten ota jotain hirmu kasvupyrähdystä ennen kevättä.  Oikeastaan vain Nuutti on ainut joka tarvitsee softshell takin ja jotkut kengät, luultavasti Reiman patterit tai wetterit. Niin ja Mandille joku kiva parempi takki esim kauppakäynneille. Niin ja Nooalle tennarit ja hänellehän ei kelpaa muut kuin Adidakset. Tosi kiva kun lapset viimein rupeaa vaatimaan jotain niin he vaativat sitten heti addun vaatteita ja kenkiä. Yhdelle lapselle ihan jees, mutta kun niitä addun vaatijoita on sitten heti kaksi "koska kaikilla muillakin on". 



Tällaista sillisalaattia tähän perjantaihin,

Ihanaa viikonloppua murut<3

~~Ulla~~