keskiviikko 16. syyskuuta 2020

3kk vauvakuplassa

 Hellou!


Täälä on heti aamusta ajeltu neuvolaan kurkkimaan miten meidän pikkuinen kasvaa. Ja niin kuin itse arvelinkin, hienosti hän kasvaa.


Pituutta meidän pieneltä löytyy 60,9cm (57,4cm) ja painoa 5860g  (5130g). Suluissa siis 2kk mitat.

Oon niin onnellinen, että Liliana kasvaa hyvin äidinmaidolla. Niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse antaa pullosta lisämaitoa.  Maito määrän nostatusta meillä kyllä taitaa olla, koska viime yönä oltiin tosi usein tissillä. Mutta kun sen tietää, että mikä on syy tiheämpään imuu, niin kyllä sen jaksaa. 

Oon yrittänyt nyt kiinnittää huomiota, että syön tarpeeksi niitä hyviä rasvoja. Lisäilen salaattiin usein lohta, avokadoa ja pähkinöitä. Ja yritän juoda vettä ihan kunnolla, eikä vaan  paria lasillista.

Meillä on ollut tässä ilmassa myös pieniä rintaraivareita. Ei mitään ihan mahdottomia,mutta välillä kyllä vähä äitiä turhauttavia. Siis tiedättekö miten rasittavaa on olla tissi paljaana ja sitten toinen ottaa yhden imun ja rupeaa huutamaan?!??! Mä oon huomanut, että yllätys elementti toimii tässä. Välillä pidän ihme ääniä tai nousen ja heilun hetken aikaa. Tai sitten vaan noustan ylös neidin ja rauhoittelen  hetken. Välillä saattaa uni tulla jo rauhoitellessa ja sitten syötän vasta, kun hän rupeaa heräilemään. 


Millainen kolme kuukautinen meiltä sitten löytyy. No ihana<3 Liliana rakastaa kun hänelle jutellaan. Hän kuuntelee tarkasti ja vastaa ihanalla jokeltelulla. Hymy on tosi herkässä myös. Muutamat ääneen naurahduksetkin ollaan saatu kuulla, mutta kunnon kikatus odotuttaa vielä. 

Hän tarkkailee ympäristöä todella paljon ja on ruvennut nyt bongailemaan esim kelloa ja lamppuja. Hän ei ole vielä kääntynyt itse laittialla kumminkaan päin(sellältä masulle tai masulta selälle), mutta kyljelle kääntyillään jo paljon ja nyt tällä viikolla hän on ruvennut nostelemaan jalkoja paljon ylös päin.  Lattialla ja hoitopöydällä makoilu aiheuttaa myös ihan hurjan potkimis vimman ja voin kertoa, että välillä housujen jalkaan saanti on aikamoinen urakka!

Uusimpana juttuna on nyt ylös päin pyrkiminen sitterissä ja sylissä. Välillä ihan naurattaa, kun toinen pää punaisena yrittää nousta ylös päin. EI VIELÄ!! Lattialla ollessa masulla viihdytään aina pieniä hetkiä kerrallaan, mutta lisääntyvissä määrin. 

Rakastan aamuja hänen kanssa. Miten toinen voikaan ihan aina herätä hyvällä tuulella? Ei väliä millainen yö on takana, niin päivä alkaa hvyin  kun näkee pienen iloisen ilmeen<3 Päikkäreiltä meillä yleensä kyllä sitten herätään huudon kanssa,mikä tosin menee nopeasti ohi. Muutenkin Liliana on kyllä niin perus tyytyväinen tyttö joka ei turhia itkeskele,mutta tekee kyllä selväksi milloin kaipaa seuraa tai on nälkä. 


Ja sitten päivärytmi. No meillä ei kyllä oo oikeastaan mitään selvää rytmiä. Enemmänkin se menee niin, että kun luulen, että olis rytmi niin seuraavana päivänä saan huomata, että eipäs olekaan. Mutta aamuisin herätään noin 7.30-8.30 ja illalla mennään nukkumaan n.21-22 välillä. Päivä kuluukin sitten ottamalla eri mittaisia päikkäreitä. Jotkut kestää 10min ja pisimmät on tainneet olla parisen tuntia. Että hei nauttikaa jos teillä otetaan niitä mun haaveilemia 3-4h päiksyjä. Hereillä neiti jaksaa olla about tunnin. Joskus vähemmän joskus enemmän. Yritän aina vähän ennakoida, koska jos väsymys menee yli niin sen kyllä huomaa. 

Yöllä me kyllä nukutaan hyvin, joka ei siis meidän tapauksessa tarkoita, etteikö syötäisi. Liliana syö 3-5 kertaa yössä.  Toisaalta mä kyllä ajattelenkin niin, että toinen on vasta 3kk, ei vielä tarvittekkaan olla yötä syömättä. Ja onneksi ne meidän syötöt menee edelleen tissi suuhun-unta palloon- meiningillä. Eli kukaan ei valvo tunti kaupalla öisin.  Ja jos nyt yhtään on sama meininki kuin isommilla sisaruksilla niin mä odottelen niitä kokonaisia öitä sitten joskus yhden vuoden jälkeen:)

Tiedättekö mitkä on noiden hymyilyjen ja jokeltelujen lisäksi ihania hetkiä? Ne kun toinen nukkuu rinnan päällä. Oi että mä rakastan niitä hetkiä, kun ei oo mihinkään kiire ja saan vaan kuunnella toisen rauhallista tuhinaa ja suukotella hänen päätä<3


Että joo, vauvakuplassa ollaan edelleen vahvasti!


-Ulla-

tiistai 15. syyskuuta 2020

Kahden lapsen huone

 Moiks!

Tänään pääsette kurkkaamaan meidän Nuutin ja Minean huoneeseen. Oon siihen nyt viimein ja vihdoin suhteellisen tyytyväinen. Toki tällä hetkellä on  mielessä pyörii seinille yks pikkuriikkinen maalaus idis seinälle,mutta annetaan sen nyt vielä muhia mielessä ennen toteutusta. siis onko muilla lastenhuoneet tällaisia never ending tapauksia joihin keksii aina jotain uutta?!


Nuutti ja Minea muutti viime talvena samaan huoneeseen ja tämä on ollut tosi toimiva ratkaisu.  Meillä löytyy yläkerran aulasta, joka on siis tämän Nuutin ja Minean huoneen vieressä, lisää leluja esim legot ja junarata.

Värimaailma on varmaan jonkun silmiin tylsä, mutta mä tykkään, kun saa vaan tekstiileillä muutella sisustusta. Tällä hetkellä huoneestä löytyy minttua, vaaleanpunaista(eri sävyissä), valkoista ja harmaata.


Matto on mun silmään tosi tumma,mutta toisaalta se on taas ihan unelman pehmeä ja talvella lämmin varpaiden alla. 

Tuo Ikean Minnen sänky löytyy  meiltä Minealta ja Mandilta ja se on niin kaunis. Pienelläkin lapsella tosi käytännöllinen, kun siinä on nuo laidat ja on jatkettava.

Pallovalot varmaan rupeaa olemaan jo vähän last season(vai onko?!), mutta niistä tulee ihanan pehmeä valo lasten öihin, joten saavat olla. Ei tässä nyt muutenkaan olla menty niin muodin mukana:)

Koska huone on kahden lapsen yhteinen on mulle ollut kuitenkin tärkeää, että sieltä löytyy vähän jotain omaa molemmille. Niinpä heillä on hyllyt joista löytyy molempien ensitossut/kengät ja ensipuput. Tosin Minean oma oli kuvien otto hetkellä lähtenyt leikkeihin.  Nuutti varsinkin tykkää noita tossuja katsella ja miettiä, miten ne on muka joskus mahtuneet hänen jalkaan.



Tämä on muuten huone joka ei oo oikeastaan koskaan siisti. Minean leikit on AINA sellaisia, että vähintään 75% kaikista leluista on lattialla levitettynä ja niitä ei saa kerätä pois. Onneksi neiti on ainakin vielä innoissaan keräilemäsäs leluja paikoilleen, kun menee auttelemaan. Lelumäärä on just sopiva tällä hetkellä ja kaikille leluille on selvät paikat. Tämähän auttaa siivotessa ihan valtavasti. Lisäksi oon ollut ehkä vähän ilkeä äiti ja karsinut kaikki ne kindermunien yllärit ja muut pikkusälät leluista pois. Tiedän, että lapset ei olisi niistä halunnut luopua jos olisin kysynyt heidän mielipidettään,mutta eipä niitä ole myöskään kaivattu eikä perään kyselty.



Mä rakastan miettiä lastenhuoneeseen kaikkia pieniä yksityiskohtia. Vaikka lapsille se on varmaan ihan sama mitä sielä katossa ja seinillä roikkuu vai roikkuuko mitään. Mutta omaan silmään ne yksityiskohdat tekee paljon. Huone on kivan näköinen ja viihtyisä. 


Näin syksyllä (samoin kyllä myös keväällä) iskee aina hirveä sisustusinto. Harmi vaan, että mun tämän hetken sisustus haaveet vaatis sellaisen mini lottovoiton:) Haluaisin niin paljon meille uuden lattian alakertaan ja uuden takan. Juu ei ihan siis niitä halvimpia remppoja!


Ihanaa tiistaita!

-Ulla

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Pieni vauva-Miten varautua talveen?

 Moi!

Tiedän, että nyt eletään vasta alku syksyä, mutta en varmasti oo ainut joka jo vähän miettii tulevaa talvea. Ainakin lasten vaatetuksen näkökulmasta. Meillä kun näitä lapsia on ja vanhin on jo 13- vuotta niin ajattelin vähän kirjoitella mun kokemuksia siitä millaisilla varusteilla meillä odotellaan talvea ja mitkä oon kokenut hyväksi vauvan kanssa. Samalla vähän mun ajatuksia siitä mihin tässä alle vuoden iässä kannattaa panostaa ja missä voi pihistellä.

Meillähän ollaan pihalla useamman kerran päivässä. Pienen kanssa se osuu usein päikkäri aikaan ja sitten, kun vauva kasvaa hän saa katsella ratasosasta  mitä muut touhuaa. Oon laittanut lapset myös pakkasilla nukkumaan vaunuihin. Kunnolla vaan vaatetta päälle, niin hyvin on tarjennut!


Jo ihan pienen kanssa mä liputan ehdottomasti kerrospukeutumista. Ja laadukkaat materiaalit on vaan niin suuri helpotus arjessa. Mulle myös tosi tärkeää on se, että vaatteet on mukavat lapsen päällä ja ne on oikeaa kokoa. Liian pienissä vaatteissa et luultavasti viihdy itsekkään, eikä monta kokoa liian isotkaan vaatteet  hyvät.


Jos nyt kuvitellaan, että saatais kunnon kylmä talvi niin tässä on mun vaatetus suositukset.


Alle ihoa vasten merinovillaa. Jos sulle tulee villasta mieleen kutisevat vaatteet, niin et oo koittanut merinovillaa. Se on niin ihanan pehmoista! Meillähän esim. Minea ei suostunut viime talvena riisumaan merinovilla kerrastoa ollenkaan pois, kun se oli kuulemma niin ihanan tuntuinen:) Ja merinovilla on siitäkin huippu materiaali, että se ei hiosta. 

Tässä kohtaa kannattaa tsekata kirpparit ja Tori, koska nuo  merinovilla tuotteet on aika hintavia. Ja kun pienten vaatteiden käyttöikä on tosi lyhyt, ne ovat yleensä käytettynäkin ihan uuden veroisia. Mä löysin Lilianalle Polarn o Pyretin merinovilla setin torista 10€.  


Sitten mennään välikerrokseen ja se sisältää lisää merinovillaa. Käsiin ja jalkoihin merinovillaiset tumput ja villasukat. Meiltä löytyy isommilta sisaruksilta jääneet Ruskovillan tumput ja villasukat, sekä mun itse neulomat Lilianalle. Päähän löytyy itse tehty lakki,sekin merinovillaa sekä  kirpparilta  löytynyt Name it:n merinovillainen kypärälakki 1€. ja Metsolan merinovilla lakki kirpparilta 6,50€. Merinovillainen haalari kirpparilta 0,50€. Hei ja en siis käytä noita kaikkia lakkia kerralla,vaan vähän aina tarpeen mukaan!




Esim nuo edellä olevat vaatteet monesti riittää jos vaunuissa on lämmin makuupussi. Meillä päin pakkasta on yleensä sen verran paljon, että ihan äitiyspakkauksen pussi ei kuitenkaan riitä. Meillä on parikin eri paksuista pussia odottamassa. Näissäkin suosittelen kyllä kurkkimaan kirpparit ja Torin, koska sielä on ihan tosi paljon vaihtoehtoja ja hinta on huomattavasti edullisempi kuin uutena. Mä maksoin tuosta valkoisesta 15€ ja joutsen kuosisesta 10€.


Ja koska välillä ollaan sitten myös niin liikkeellä,että Liliana pitää ihan varmasti nostaa vaunuista pois,niin niihin hetkiin on pakko olla vielä se päällimmäinen kerros.

Tämä on se kohta missä mun mielestä voi helposti pihistellä. Vaunuissa/rattaissa/pulkassa oleva vauva ei tarvitse vielä kaikkia mahdollisia teknisiä ominaisuuksia haalareihinsa.  Ja niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin myös haalarit pysyy tämän ikäisillä vielä tosi hyvä kuntoisina, joten käytetyt ovat monesti ihan uudenveroisia. 

 Tässä toki sitten vaikuttaa vauvan ikä. Jos liikkeelle lähtö rupeaa olemaan ajankohtainen esim loppu talvesta, niin silloin taas on hyvä huomioda se haalaria valittaessa. Mä uskon,että meillä ulkona liikutaan sitten vasta välikausivaatteiden aikaan. Tai siis joo varmasti joko ryömii tai konttailee, mutta ne ajat meillä on oltu kyllä ihan vaan vaunuissa.

Meillä on odottamassa 68cm  Petite Cherien haalari, joka toki on aika niukkaa kokoa. Lisäksi löytyy 1€ kirpparilta löytyneet paksummat tumput ja töppöset. 


Kaukaloon meillä on Baby´s Onlyn paksu kaukalopussi. Toppahaalarissa on ihan tosi hankala pientä laittaa kaukaloon, eikä sitä edes suositella.


Näillä seteillä uskoisin, että Liliana tarkenee läpi talven ulkoilla muiden kanssa.  Ja kannattaa muistaa sekin, että mikä toimii toisen kanssa ,ei toimi kaikilla. Toiset vauvat tarkenee paljon paremmin kuin toiset ja saattavat olla vähemmällä varustuksellakin ihan hikisiä. Ja toiset taas vaativat vielä enemmän vaatetta päälleen. Niin ja muistakaa nyt sekin, että allekirjoittanut on ihan hurahtanut näihin lastenvaatteisiin, joten tässäkin on varmasti ylimääräisiä juttuja!


Toivottavasti tästä sai joku jotain tietoa ja vinkkiä miten varustautua vauvan kanssa talveen. Ja kysyä toki saa jos tulee jotain mieleen!


-Ulla-


sunnuntai 23. elokuuta 2020

Äiti joko meillä on tarpeeksi pölyä?! -Lapset mukaan siivoamaan-

 *kaupallinen yhteistyö Sinituotteen kanssa*

Mä oon saanut kunnian olla tänä syksynä Sinin brändilähettiläs instan puolella. Ja te nyt varmaan, jotka ootte jo kauemmin seuraillut mua tiedätte, että mä suorastaan rakastan siivoamista. Niinpä tämä on kyllä niin mun juttu!


Tuotepaketissa tuli mulle muutamia ihan uusia juttuja ja tässä postauksessa esittelyssä niistä yksi. Se jonka takia meillä ihan oikeasti välillä vähän odotetaan, että sitä pölyä tulisi lisää:)


Ja syyllinen on siis tässä, saanko esitellä, pölypampula. Mä en oo saanut itse tätä testata kuin pari kertaa, koska aina kun haen tämän kaapista, nappaa joku lapsista sen itselleen. Siinä kohtaa oon sitten antanut lasten siivoilla ihan niin paljon kuin haluavat. 

 

Meillä lapset siivoavat aina omat huoneensa. Lisäksi isommat (tai mä) auttavat pienempiä aina silloin tällöin. Jos on joku super hyvä leikki menossa, niin sitä ei oo mikään pakko siivota pois jos sitä halutaan jatkaa vielä seuraavana päivänä. Jos taas rupeaa vaikuttamaan siltä, että leikki ei enää kiinnosta niin se siivotaan pois. Oon huomannut, että jos huone on ihan sotkuinen, niin lapset eivät edes halua leikkiä siellä. Oon myös yrttiänyt huomioida lasten huoneissa sen, että kaikille leluille olisi oma paikka. Niin on jo pientenkin lasten helpompi siivoa, kun tietää minne lelut kuuluvat.

Isommat lapset myös imuroivat omat huoneensa ja lisäksi pyyhkivät pölyt pois. Tuohon pölyjen pyyhintään pölypampula on ihan huippu kätevä. Materiaaliltaan se on mikrokuituinen, joten siihen tarttuu ihan loistavasti pölyt kiinni. Todella käytännöllistä on, että sen saa liitettyä sini varsiin. Eli se missä mä oon sitä käyttänyt on kaikki ylhäällä olevat jutut. Samalla oon aavistuksen ehkä kauhistunut mikä määrä hämähäkin seittejä meidän kattolistojen luona on ollut!!?? 


Mun mielestä on tosi tärkeää opettaa jo pienille lapsille, että omat sotkut siivotaan pois. Toki se tapahtuu ensin yhdessä ja pikku hiljaa lapselle voi antaa vastuuta lisää. Meillä on ainakin jo pari vuotiaalle annettu omaa tiskirättiä käteen, että pienikin on päässyt auttelemaan siivoamisessa ja monesti juuri tuon ikäiset (2-6-vuotiaat) onkin tosi innoissaan auttelemassa vanhempia. Mutta tärkeimpänä opettaa siis, että jonkun ne lelutkin pitää kerätä, ei ne itsestään mene paikoilleen.


Miten teillä lapset osallistuvat siivoamiseen? Ootteko keksineet jotain kivoja kikkoja millä saatte lapset osallistumaan siivoukseen?

Hei ja koodilla Brändilähettiläs saatte -15% Sinituotteen nettikaupasta. Sielä on hurjat määrät laadukkaita tuotteita siivoukseen liittyen!

-Ulla-

keskiviikko 19. elokuuta 2020

2 kuukautta meidän perheessä

 Hassua kun tavallaan tuntuu, että se oli eilen, kun saavuttiin pienen vauvan kanssa kotiin. Kun viimein päästiin tutustumaan, että millainen suloisuus sielä masussa on kasvanut. Ja päästiin opettelemaan kaikkea uutta ja ihanaa. Ja sitten taas toisaalta tuntuu, että hän on ollut osa meidän perhettä aina.


Liliana on siis tänään kaksi kuukautta. Neuvolassa käytiin jo viime viikolla ja sielä oli kaikki hyvin. Pituutta neidillä on 57cm, eli kahdessa kuukaudessa on tullut 6cm lisää. Painoa oli 5170g, neuvolatädin sanoin "mahtavasti kasvaa rintamaidolla". Ja siis miten nopeasti nuo pienet kasvaakaan. Jotenkin sen aina unohtaa. Laittelin just kaapista 56cm vaatteita pois, koska ne nyt vaan on pieniä, halus äiti tai ei!


Lilianan lemppari puuhaa taitaa olla meidän muiden touhujen seuranta joko sitteristä tai sitten lattialta. Myös tissillä olo on suuressa suosiossa:) Neiti on suhteellisen kärsimätön ruokansa suhteen, hän ehkä toivoo äitiltä jotain ennustajan lahjoja, että tissi olisi jo vähintäänkin poskella siinä kohtaa, kun nälkä tulee. Lilianan suureksi harmiksi mä oon ihan normi äiti ja välillä iskee suuuuuri harmistus, ennen kuin ruokaa tulee.  Mutta ehkä ne hermotkin tässä iän myötä kasvaa!


Neiti nukkuu perhepedissä yöt. Vaikka mä raskaus aikana siis vakaasti päätin, että tämä vauva tulee nyt kyllä nukkumaan omassa sängyssä. Mut kuinkas kävikään ja vielä heti ekana yönä, kun kotiin tultiin:) Näin ne periaatteet taas kumotaan. Eipä sillä, mä saan ihan loistavasti nukuttua vauva kainalossa. Laitan tissin suuhun ja jatkan unia. Jossain kohtaa havahdun Lilianan  öhinään ja vaihdan itseni toiselle puolelle, tissi suuhun ja unet jatkuu. Kun tähän ollaan menty, niin pelkkä ajatus,että pitäis jaksaa nousta istumaan, imettää ja laittaa toinen omaan sänkyynsä tuntuu ihan liian vaativalta!

Päivällä neiti kyllä sitten nukkuu joko vaunuissa,jos oleskellaan ulkosalla tai omassa sängyssään. Että ei se ihana kehto ihan käyttämättä oo jäänyt. 


Mitään varsinaista rytmiä meidän päivissä ei oikeastaan neidin puolesta vielä ole. Aamulla heräillään 07-09.30 välillä. Tämä riippuu aika paljon siitä, miten paljon koululaiset pitää keittiössä mekkalaa. Sitten päivä meneekin suurin piirtein sillä syklillä, että ollaan about tunti hereillä ja nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Että tämä(kään) bebe ei vetele mitään 4h päikkäreitä. Yöunille mennään sitten myös todella vaihdellen. Välillä jo  klo 21 ja välillä vasta 23. 

Oon myös huomannut, että toisina päivinä nukutaan selvästi enemmän kuin toisina. Silloin kun uni maistuu vähän pidempään, yritän sitten antaa aikaa muille lapsille ja laitella taloakin vähän kuntoon.


Liliana on nyt jo useamman viikon jaellut suloisia hymyjään meille,vaikka yllä olevassa kuvassa onkin niin kovin pohdiskeleva ilme. Voi että miten ne ihan ensimmäiset hymyt sai mut ihan liikuttumaan.  Kun sen näki, että toisella ihan silmätkin hymyili<3 Tässä on muuten selvä ero, kun mä yritän saada neidin hymyilemään ja kun Mikko ilmestyy neidin näkökenttään. Mä saan väännellä naamaa tuhanteen eri ilmeeseen ja pitää kaiken maailman ääniä, kun taas Mikko oikeasti vain näyttää naamansa niin hän saa jo kunnon leveän hymyn! Joko mun naamaa nähdään liikaa tai iskä on vaan vähän hassun näköinen:)

Meidän neiti on myös mahdototman kova juttelemaan. Hän saattaa jokellella hurjan pitkiä aikoja, kun vaan löytyy keskustelu kumppani ja niitähän meiltä löytyy.


Kaiken kaikkiaan meilä on ihan tosi tyytyväinen tyttö. Ja oon niin onnellinen, että ollaan säästytty suuremmilta masuvaivoilta(kun vaan äiti pysyy kaukana suklaasta!) ja unillekin hän menee suhteellinen helpolla.

Millaisia teidän lapset on olleet vauvana?


-Ulla-

perjantai 14. elokuuta 2020

Hermoja kiristävä koulun alku

 Meillä tosiaan alkoi koulu ja eskari tiistina. Mutta palataan ajassa vielä maanantaihin. 

Tiedättekö miten harmitti, kun olin jotenkin ajatellut,että lasten viimeinen lomapäivä on vielä sellainen mukavan rento ja sitten se on ihan kaikkea muuta. Mä rupesin omaan tyyliini heti maanantai aamuna selvittelemään, että mihin aikaan nyt kenenkin pitää olla omassa koulussaan. Koska mun mielestä on vaan tosi outoa, että vielä koulua edeltävänä päivänäkään ei tiedetä moneltako koulu alkaa. 

Niinpä surffailin pitkin wilmaa ja sen mukaan meidän lasten olisi pitänyt olla ihan eri aikoina koulussa. Sitten kun kyselin asiaa parilta muulta äidiltä,jonka lapset myös tulee samaan kouluun ja Mandin kanssa samalle luokalle, oli vastaus ihan eri mitä wilmassa. Laitoin opettajalle viestiä,en saa vastausta. Olin oikeasti jo niin hermona tuossa vaiheessa, että teki mieli heittää kännykkäkin pellolle. No sieltähän se sitten kaupungin sivuilta tieto löytyikin. Ja lopulta iltapäivällä myös opettajilta tuli asiasta viestiä.VIIMEINKIN.

Ja sitten sai ruveta selvittelemään mihin aikaan linja-auto on tien päässä, että rasmus osaa olla oikeaan aikaan siellä ja entäs taksi, että Nooa on oikeaan aikaan paikalla. Nämä onneksi selvisi vähän helpommalla:)


Maanantai ilta oli meillä aika levotonta menoa. Huomasi, että lapsia jännitti tosi paljon. Etsittiin vaatteet valmiiksi, pakattiin reput ja teroitettiin kynät. Nuutille etsittiin eskariin varavaatteita ja laittelin nimitarroja vaatteisiin.

Mutta niin vain oltiin peräti ajoissa tiistai aamuna matkalla uuteen kouluun. Niille jotka ei tiedä/muista meidän lasten pieni kyläkoulu lopetettiin ja he aloittivat tänä syksynä koulun meidän kaupungin keskustassa, ihan juuri valmistuneessa koulussa. Päätettiin, että mä käyn viemässä Mandin ja Nuutin ensimmäisenä aamuna, että ei tarvitsi taksikyytiäkin vielä jännittää. Sielä sitten uuden koulun pihassa etsittiin  tuttuja kavereita Mandille ja kun niitä löytyi lähdin ajelemaan kohti Nuutin eskaria.

 Eskarin pihassa oli kaikki uudet eskarit ja eskariopet koolla ja Nuutti oli kyllä niin super reipas. Mikon kanssa niin jännitettiin miten hänellä tuo jääminen sujuu, kun ei ole ollut edes kerhossa. Mutta turhaa jännitettiin! Pienen alku infon jälkeen eksarit menivät pienissä jonoissa sisälle meille vanhemmille vilkuttaen. Ai että miten liikuttavaa se on on nähdä nuo pikkuiset isot reput selässään<3


Vaikka onkin vähän haikea fiilis kesän päättymisestä, niin toisaalta arki ja päivien rutiinit on niin tervetulleita. Ja kyllähän syksylläkin on ihania lämpöisiä päiviä! Meillä lapsetkin tykkää, kun näkee taas säännöllisesti kavereita ja nyt uuden koulun myötä saavat vielä toivottavasti  uusiakin kavereita. Niin mahtavaa!


Kun seison koulun pihassa,

on pieniä perhosia mahassa,

Huomaako minua yhtään kukaan,

ottaako minutkin leikkiin mukaan?

 

Äiti ja isäkin varoittaa,

ei ajotiellä kulkea saa.

Muistanko kaikki säännöt nää,

jotka uutena päässäni myllertää?

 

Ehkä tämäkin joskus helpottuu,

kun uusiin juttuihin tutustuu.

Nyt kaikki vaan niin jännittää,

kaikkeen tottumaan pitää yrittää.

Birgit Ahokas


Kaikille eskarilaisille ja koululaisille turvallista kouluvuotta ja enkeleitä koulumatkoille<3


Löytyykö teidän perheestä eskareita tai koululaisia?Millä fiiliksillä sielä aloitellaan kouluvuotta?


-Ulla-

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Kiitos Korona uudesta kokemuksesta

Hellou!


Josko sitä taas palaisi lomalta bloginkin pariin. Läppäristäkin sai oikeasti pyyhkiä pölyt pois, eli ehkä on jo aikakin.


Tässä postauksessa juttua meidän beben ristiäisistä. Jotka siis kiitos koronan järjestettiin ensimmäistä kertaa meidän perheessä kirkossa. Täytyy myöntää, että mua harmitti aluksi ihan valtavasti, kun pappi sanoi, että juhla täytyy järjestää kirkossa. Jotenkin oon tykännyt tosi paljon, kun sen on saanut pitää täällä kotona. No mutta ei se auttanut.

kastetilaisuus kirkossa

Itse kaste tilaisuus oli siis kirkossa, jonne kutsuttiin ihan vain lähisuku. Mun isä ja sisasukset ja Mikon vanhemmat ja sisarukset, vanha paappa ja niin tietty sisarusten puolisot  oli myös tervetulleita! 

Tuo kastetilaisuus kyllä yllätti mut positiivisesti. Se oli tosi kaunis ja ihan meidän näköinen. Meillä on kaikkien lasten ristiäisissä ollut ensimmäisenä virtenä Jumalan kämmenellä ja sitten ollaan kuunneltu lopuksi joku kappale. Niin oli tarkoitus nytkin, kunnes sain tietää,että kirkossa ei ole mahdollista kuunnella mistään omaa kappaletta. No onneksi Mikko löysi netistä aivan ihanan kappaleen jonka kanttoristi soitti flyygelillä ja lauloi meille. Laitan loppuun sen sanat, koska se oli  niin koskettava.

ristiäiset kirkossa

Kummeiksi lupautui mun ihana veljes trio ja oon onnellinen, että meidän tytöllä on kolme ihanaa kummisetää<3 Kirkossa oltiin vähän jaettu hommia, mun vanhin veli luki lasten evankeliumin, Minea sai kuivata vauvan pään ja Mandi luki sisarusten rukouksen. 


Bebellä oli päällä sama kastemekko joka on ollut meidän kaikilla lapsilla ja sen lisäksi myös mulla itsellä. Mekko on tehty mun mumman häämekosta ja siinä on kastettu mun äiti sisarineen, heidän lapset ja lapsenlapset. Oli niin ihana, että meidän pieni sai pitää samaa mekko päällään<3

ristiäiset

Niin ja teitä oletettavasti kiinnostaa meidän beben nimi. Instan puolella kun kyselin veikkauksia moni arveli, että nimi alkaisi R:llä, koska Rasmus on ainut  meidän lapsista jolla ei ole kirjain paria. Toiset veikkasi, että nimi alkaa M:llä koska Minea ja Mandi alkaa slllä myös. No me ei olla missään välissä käytetty noita syitä, kun ollaan pohdittu nimiä. Joten ei aloitettu sitä pohtimista nytkään. Siispä valittiin se nimi joka hänelle sopi.

Ja niinpä hänestä tuli  Liliana Aava. Ja hän on niin nimensä näköinen<3

kastetilaisuus

Kastetilaisuuden jälkeen tultiin sitten meille kotiin kahvittelemaan. Arvatkaa sata kertaa muistinko siinä hässäkässä ottaa AINUTTAKAAN kuvaa tarjoiluista. No en. Ihan vaan vähän harmitti jälkikäteen... No meillä oli joka tapauksessa tarjolla voileipäkakkua ja pikku pitsoja. ja sitten makeina oli mansikka täytekakku, mansikka-vaniljajuustokakku ja brookiesseja,keksiä, marenkeja ja lapsille lisäksi sipsiä. Tarjoilut olivat ilmeisesti onnistuneet, koska ne katosi aika nopeasti:)

Liliana sai lahjaksi ihana sormuksen johon tuli myös ketju mukaan, että sen voi laittaa hänelle kaulaan. Lisäksi hän sai Luinlivingin super ihanan vauvapyyhkeen, lahjakortin vaatekauppaan, vaippoja ja rahaa. Tuo Luinlivingin pyyhe on kyllä sellainen, että jos koskaan mietit mitä ostaa / pyytää vauvalle lahjaksi niin tuo!

ristiäis lahja

Niin ihana oli tuo päivä. Illalla oli vaan niin onnellinen ja kiitollinen olo.


Tyttö onnellinen


Luoksemme lensit kuin keijukainen,
keskelle talven ja pakkasien.
Tyttöni pieni ja hentoinen,
sinua niin tänne odoteltiin,
lapsi rukousten.
Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

Silmiisi katson ja koukussa oon,
huoleni jälleen unohtukoon!
Voi kuinka tahtoisin muistaa sen:
Hetkeksi vain sinut syliini sain,
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.
Taas ihmetellen huomata saan:
sinä voit nähdä sen salatun maan.
Tahtoisin kanssasi löytää sen,
maan, jossa kesä on loppumaton.
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

-Pekka Simojoki-


Tuo kappale löytyy ainakin lasten veisuu kirjasta. Sanat sai kyllä niin liikuttumaan kirkossa, muutkin kuin mut!


Ihanaa keskiviikkoa juurikin sulle!

-Ulla-

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Äiti taasko se vauva syö?!

Kyllä. TAAS. 

Vaikka tiedostinkin, että ekat päivät menee imettäessä,niin on tämä silti taas yhtä imetystä koko elämä. Huoh. Varsinkin jos on tälläinen ihminen kuin mä, joka on tottunut touhuamaan kaikki päivät, voi olla aika kovakin paikka "vaan" istua ja imettää. 

Koska kyllä mä myönnän, että välillä turhauttaa ihan tosi paljon, kun oot juuri toisen saanut sänkyyn ja viiden minuutin päästä hän on taas sitä mieltä, että tässä voitais vaikka ottaa hörppy. Niin eipä se auta kuin istua sinne sohvan nurkkaan ja imettää. Ja mielessä pyörii noin sata asiaa mitä pitäis tehdä (kiitos mun raskausajan hullun siivous innon, ne ikkunat ym on nyt pesty!!)laitella ruokaa ja pyykitkin odottaa koneessa narulle pääsyä.

Meidän imetys lähti jo synnytyssalissa super hyvin alkuun. Bebe tiesi kyllä tasan mitä tissin kanssa tehdään ja otekin on onneksi ollut oikea heti alusta asti. Sairaalassa ollessa jo heti ensimmäisenä yönä imetin läpi yön vaihdellen vain puolta välillä. Neiti itkeskeli jonkun verran,mutta myös rauhoittui tissille.  Vettä tuli juotua heti synnytyksestä lähtien litra tolkulla ja sama meno jatkuu kotonakin. Yritän myös huolehtia omasta syömisestä, vaikka näillä helteillä ei ihan hirveästi ruokaa teekkään mieli.

Mulla nousi maito vasta silloin kotiinlähtö päivän aamuna eli kun bebe oli 2 vuorokauden ikäinen. Paino tippui yhteensä 8% syntymäpainosta. Kertaakaan ei sairaalassa puhuttu mitään lisämaidosta,eikä onneksi syöttöpunnituksiakaan tehty.

imetyksen aloitus

Mä siis näen punaista pelkästä ajatuksesta, että syötön jälkeen ruvetaan tsekkaamaan, että paljonkos vauva on maitoa saanut. Mun mielestä se on just omiaan nostamaan tuoreen äidin stressin pilviin. Tietenkin sillekin on oma tarpeensa,mutta esim Nooan aikana musta tuntui, että se oli enemmän rutiini, kuin tarve.

Kotona  bebe kanssa ollaan menty hyvin lapsentahtisesti. Bebe on itse herännyt hamuilemaan suhteellisen tiheästi, joten ei ole todellakaan tarvinnut miettiä syökö hän tarpeeksi. Ja koska hän myös välillä nukkuu vallan tyytyväisesti tai kuten tänään (ollessaan 6vrk ikäinen) hän katseli sylissä ihan hiljaisena ympärilleen ja kuunteli muiden ääniä. Joten päättelen, että maitoa tulee riittävästi.

Ja mites ne tissit (tai mun tapauksessa siis nännit). No AUUUUTS.  Siis tämä on kyllä asia missä todella tehokkaasti aika kultaa muistot. En ikinä muista miten kipeää tämä ensimmäisten päivien imetys tekeekään. Niin kuin joku pistelis neuloilla ensimmäiset 20 sekunttia, jokaisen imetyksen alussa!!!  Mutta onneksi  tiedän, että seKIN tässä kyllä helpottaa, kun vaan rinnat tottuu taas rooliinsa. Tällä hetkellä se kohta, missä vauvan suu lähestyy mun tissiä aiheuttaa sellaisen vaatimattoman koko vartalo jännityksen:) 

Onneksi kuitenkin maidon nousu aiheutti vaan päiväksi kevyen jomotuksen ja sen jälkeen on ollut hyvä balanssi tarjonnalla ja syömisellä. 

Sen oon huomannut, että suklaan saan jättää taas pois ruokavaliosta.Meillä on siis kaikki vauvat reagoineet suklaaseen itkulla. Niin myös tämä pieni. Mutta hei eipä se haittaa, onneksi on sitten muita herkkuja joita voi syödä:)

vauvantahtinen imetys

On kyllä niin ihana, kun ainakin tällä hetkellä näyttää siltä että imetys onnistuu. Viime perjantaina kävi myös neuvolanterkka ja bebeltä puuttui enää 30g syntymäpainosta. Eli maitoa tulee vauvan tarpeisiin hyvin. Terkka sanoi, että syntymäpaino pitäis olla saavutettu 2 viikon iässä, joten hyvin ehditään!


Ne hetket, kun saa pienen rinnalle on jotain niin ihanaa ja kaunista ja tällä hetkellä niitä hetkiä on siis monta kertaa päivässä. Se hamuaminen ja lopun tyytyväiset maitokoomat<3

  Ja onhan se nyt ihan super helppoakin. Eväät aina mukana! Vaikka tiedän, että tulee myös päiviä, kun koko imetys ahdistaa sitovuudellaan. Meillä ei tälläkään kertaa oteta pulloa käyttöön, joten bebe kulkee mukana sielä missä mäkin. Tuttia oon nyt muutamia kertoja laittanut suuhun, koska se helpottaisi tosi paljon esim kaupassa käyntiä, kun pieneen itkuun saisi tutin ja sillä päästäis sitten vaikka autolle imettämään.


Mites teillä muilla joilla on tuore vauva vauhdissa mukana, meneekö päivät imettäessä vai menettekö pullo linjalla. Yllättikö joku asia sut imetyksessä?

-Ulla-

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Hän on täälä!

jeps, se oli sitten ikimuistoinen juhannus joka meillä koettiin. Niin kuin kirjoittelinkin, meni suunitelmat ihan uusiksi.

Supistukset alkoi tosiaan silloin 03 yöllä. Tulivat noin 20 minuutin välein, ei sattunut,mutta olivat kuitenkin ihan erilaisia mitä harjoitussupistukset oli ollut. parisen tuntia  meni tuolla välillä. Sitten väli vähän piteni, mun aika meni laitellessa loppuja tavaroita laukkuun ja siivoillessa hipi hiljaa taloa. Siskolle laittelin viesitä joskus seitsemän jälkeen, että ehtiikö hän meille.

Tässä kohtaa hauska yhteensattuma. Minean synnytys käynnistyi myös silloin, kun mun sisko oli edellisenä iltana tullut Kuopiosta mun äidille. Tällä kertaa sisko oli tullut juuri tuona yönä mun isälle tuohon muutaman kilometrin päähän. Kirjoitinkin siskolle viestiin, että meidän bebet näköjään odottaa hänen tuloa:)

Samoihin aikoihin laitoin myös käylle viestiä, että ei taideta lähteä meren rannalle aamusta. Päätettiin kuitenkin, että käly perheineen tulee meille, menee lasten aika kivemmin kun on kavereita.

Sisko tuli meille joskus ennen kahdeksan jälkeen ja värjäs mun juurikasvun ja kulmat.Asiat tärkeysjärjystykseen,eikös:) Tässä kohtaa supistukset hieman laantui ja väli oli yli puoli tuntia. Käly saapui sitten puoli 11 aikaan ja siinä sitten rauhallisella fiiliksillä juteltiin ja hengittelin supistusten kanssa.Vähä tuli sellainen fiilis, etät ei tässä välttämättä tuukkaan lähtöä vielä tänään. Mikkokin aloitti sitten tikanheiton lomassa juhannuksen juhlinnan. VIRHE!!

12 aikoihin supistukset sitten taas voimistui oltiin pihalla joten välistä ei oo oikein mielikuvaa. En saanut tälläkään kertaa syötyä mitään muuta kuin puoliskan banaanin, vaikka monesta paikasta saikin lukea, että olis hyvä syödä tukevasti, koska synnytyksessä kuluu energiaa. Mutta kun ei maistunut niin ei.

Yhden aikoihin käly rupes kysymään, että paljonko supistusten väli on ja pikainen kellotus kertoi, että väli oli alle 10min ja kun lähdin liikkeelle, tuntui että supisti ihan koko ajan. Mikolle sanoin, että nyt kyllä taidetaan aika vauhdikkaasti lähteä sinne sairaalaan. Käly tarjoutui kyllä kuskiksi, mutta mä olin vahvasti sitä mieltä, että pystyn kyllä yhden 40km ajaa. 

Ja voi pojat mikä automatka. Voin kertoa, että kiitos Valion rekan, jonka perässä sai ajaa selvittiin suhteellisen hyvin. Supistukset otti ihan tosissaan kipeää ja hengittämiseen sai keskittyä ihan tosissaan. Seinäjoella oli ihan yhtä tuskaa, kun piti jarrutella valoihin. Sairaalan pihassa piti vähän etsiä paikkaa, että minne saa auton jättää ja ajoin vaan synnärin oven lähelle ja tuumasin Mikolle, että vie auto parkkiin ja mä meen sisälle NYT. Supistus iski niin pahasti päälle, että en meinannut autosta pois päästä.

synnytyskertomus

Synnärille saavuttua ojensin äitiyskortin ensimmäiselle ihmiselle joka vastaan tuli ja sanoin, että tässä tulee pikaisesti tilannekatsaus. Kerroin missä mennään ja samassa tulikin supistus. Kätilö tuumasi, että eipä mietitä sitten tämän enempää tässä käytävällä vaan mennään tarkkailuhuoneeseen. Käyrää ei otettu ensin vaan tsekattiin mikä tilanne ja olin 7cm auki. Kätilö nauroi, että hän ei voi uskoa, että ajoin itte autolla tuossa kunnossa, olin itse vähän samaa mieltä!

Mikko oli ohjattu suoraa saliin ja sinne mäkin sitten pääsin tutun ja turvallisen pallon päälle istuskelemaan. Ja voi hyvä ihme miten mä rakastan sitä palloa synnytyksessä. Oikeasti,vie kivut niin tehokkaasti.

Siinä sitten täyteltiin nopeasti kaikki oleelliset jutut, niin kuin miten raskaus on mennyt ja millä viikolla mennään:) Supistuksia tuli alle viiden minuutin väleillä,ne otti kipeää,mutta pystyin täysin rentoutua niiden välissä ja höpötellä kätilön kanssa. Supistusten aikana keskityin vain tiukasti hengittämään ja hokemaan pään sisällä, että "pian helpottaa,pian helpottaa..."

Mun kätilöksi sattui kyllä maailman ihanan tyyppi, kiitos Kaarina, oot ihan huippu ja niin oikealla alalla!!Hänelle oli helppo kertoa mun kevyestä ponnistuskammosta ja tykkäsin paljon hänen tavasta olla läsnä. Tuli niin turvallinen olo. Hän monta kertaa sanoi, että odotellaan ihan rauhassa sitä ponnistamisen tarvetta ja sitten vaan ponnistat. Miten yksinkertaiselta se kuulostikaan.

No kyllähän se ponnistamisen tarve sitten sieltä tuli,ei yhtään yllättänyt eihän?! Pääsin jotenkin kiipeämään sängylle ja tällä kertaa jäinkin makaamaan kyljelle jossa sain hetken aikaa olla ilman supistusta ja se helpotti paljon. Edellisissä synnytyksissä oon siis ponnistanut selällään puoli-istuvassa asennossa.

luomu synnytys

 Nyt kun ensimmäisen kerran ponnistin ihan vaan kevyesti meni vedet ja seuraavalla syntyi sitten meidän tyttö. Ponnistusvaihe kesti tälläkin kertaa minuutin. Ponnistamis vaihe on kyllä kaikessa rajuudessaan rankka kokemus. Miten se kipu voikaan olla niin kova. Joten koen kyllä olevani ihan super onnekas, kun mulla on aina ollu niin lyhyet ponnistusvaiheet. Synnytyksen kokonaiskesto oli 2h35min. 

Ja se olo mikä tulee sen jälkeen kun vauvan saa pihalle. Voi että. Se on sekoitus onnea, helpotusta, iloa, ihmetystä. Se on puhdasta riemua siitä, että "mä onnistuin!!!"

positiivinen synnytyskertomus

Pieni parkaisi heti kun maailmaan pääsi ja mä kokoilin itseä Mikon halauksessa<3 Onni oli kyllä juuri siinä hetkessä.

Oltiin pienen kanssa pari yötä sairaalassa. Kaikki meni tosi hienosti heti ensi hetkistä lähtien. Mulla ei oo kenenkään synnytyksen jälkeen ollut mitenkään kiire kotiin. Tiedän, että sielä tulee ihan toiseen tyyliin touhuttua, joten nautin paljon siitä, että saan pari päivää keskittyä vain vauvaan ja siihen, että imetys lähtee hyvin alkuun. 

Niinpä me tälläkin kertaa vietettiin pari päivää ihan vaan iho vasten ihoa ja oltiin tissillä piiiiitkään. Niin ihanaa, kun sai nuuhkia pienen tuoksua ja pusutella toista. Miten rakas hän olikaan ihan heti ja jotenkin niin tutun oloinen. 

Nyt täälä sitten ollaan uppouduttu ihan täydellisesti vauvakuplaan ja kiirettä pois ei ole<3

Aurinkoisia päiviä teille ihanille!

-Ulla-
 


torstai 18. kesäkuuta 2020

Viimeinen masukuva

Siis niin siinä nyt kuulkaa taitaa käydä, että meidän bebe haluaa syntyä näin juhannuksen aikaan<3 Ja näyttää myös pahasti siltä, että meidän juhannus suunnitelmat menee myös huolella uusiksi!



Täälä on oltu klo 03 asti hereillä ja otettu supistuksia n.20min välein vastaan. Vaikka se kuulostaa kuinka kliseiseltä, niin heti ensimmäisestä supistuksesta tiesin, että nämä on nyt NIITÄ supistuksia. Unihiekat lähti suhteellisen nopeasti silmistä:)

Tällä hetkellä olo on hyvä, supistuksia tulee n. vartin välein ja ne on pakko vastaanottaa seisten, istumisesta ei tuu mitään. Oon täälä odotellut, että muu perhe heräilee, että saan vielä tyhjennellä astianpesukoneen ym. 

Ja tämä jännitys, apuaaaaa!! Miten voikaan jännittää näin paljon?!

Oli pakko vielä tässä aamusta napata viimeiset masukuvat, en voi uskoa,että tämä ihmeellinen matka on jo tässä pisteessä, ihan lopussa. Olo on kaiken jännityksen keskellä haikea, ja tottakai odottava. En malta odottaa pienen näkemistä<3



Mä toivottelen juurikin sulle ihanaa juhannusta, katsotaan koska palailen linjoille! 

Instaan varmaan tulee nopeammin päivitystä, eli ota @unelmienelamista seurantaan!

-Ulla-

Valmiustilassa!

Ja vähän sen valmiustilan uuvuttamakin!

Tiedättekö, että ei oo ihan helppo juttu olla 24/7 valmiustilassa lähtemään synnärille. Siis se, että talo olis edes jossain kunnossa, tai että jääkaapissa olis edes jotain ruokaa,ehkä jopa lämmitystä vaille valmista.
Puhumattakaan,että olis ihan kiva jos itsekin olis jossain kuosissa sitten lähdön hetkellä.

Tiedän, että millään noilla ei sitten loppujen lopuksi oo mitään väliä, mutta kyllä te joilla on lapsia teidätte mistä puhun. Ainakin luulisin?!

Mun monet (okei, JOKA) ilta on sellainen, että laittelen talon siistiksi,imuroin ja järkkäilen keittiön kuntoon ja vähän niin kuin varaudun, että josko TÄNÄ yönä tulis lähtö. Samoin aamulla tulee usein pestyä pyykit, ettei nyt ainakaan pyykkiä jäisi hirveästi kaappiin, jos lähtö tulee. 

Nyt elellään siis raskausviikkoa 38+2. Eli periaatteessa bebe voi syntyä koska vaan. Lasten kanssa ollaan juteltu miten helppoa oliskin jos olis kalenterissa päivämäärä, että tuolloin hän syntyy. Sais suorittaa kaikki valmistelut vaan kerran!

synnytykseen lähtö

Mullahan on kaikki synnytykset käynnistynyt ihan nollasta, eli ei oo ollut niitä mitään monen viikon tai päivien supisteluja. Oikeastaan mitään merkkejä ei oo ennalta tullut. Joko on lähtenyt vaan säännölliset supistukset käyntiin , jotka on sitten pikku hiljaa voimistuneet tai sitten on menneet vedet. Enkä muuten tiedä, että jos toivoa sais, niin kumpi tapa olis "parempi". Mulla on kuitenkin vesien menossakin ne supistukset alkanut oikeastaan heti. 

Eilen oli neuvola ja jotenkin toivon, että se jäis jo viimeiseksi käynniksi sielä, mutta saapi nähdä. 
Neuvolassa oli kaikki vallan mainiosti. Nauroin, että ihan turhaa taas kerran jännitin puntarilla käyntiä, koska paino oli tippunut puoli kiloa. Paineet oli ihan loistavat, samoin olin super onnellinen kun hb oli noussut edellisestä 125:stä 132:een. 
Mä söin ensin paketillisen Obsidania ja nyt oon sitten syönyt ihan Tokmannilta ostettua Vahva Rauta nimistä valmistetta, jossa on kuitenkin vähemmän rautaa kuin tuossa Obsidanissa. No näköjään se toimii myös ihan tosi hyvin. Ja mistä itse tykkään on se,että sen voi ottaa ruokailun yhteydessä, kun taas Obsidani suositellaan otettavaksi tyhjään vatsaan. 

Sf-mitta huiteli 34cm ja anteeksi vaan,mutta vähän pelkään mikä jättiläinen tuolta tulee! 
Olis niin ihana, kun kaikille odottajille kuuluis loppu raskauteen vielä ultra, jossa vähän kurkattaisiin minkä kokoinen bebe on tulossa. Toisaalta olisko se sitten kiva tietää, että "joo täältä tulee reilu nelikiloinen". Mieluummin saan sen ehkä sitten selville vasta jälkikäteen:)


synnytykseen valmistautuminen

Laitettiin vielä lasketulle päivälle neuvola-aika,mut voisin jo ihan mielellään hoidella bebeä silloin masun ulkopuolella! Ja oon kyllä niin onnellinen, että neuvolan terkka oli sitä mieltä, että ei tarvinnut ens viikolla mennä käymään, yleensä näillä vipolla viikoilla, kun on laitettu joka viikolle käyntiä.

Valmiustila nyt vähän ärsyttää, vaikka tajuan kyllä, että teen sen ihan itse itselleni. Ja periaatteessa  mulla ei kyllä oo mitään tätä raskaana oloa vastaan. Voin ihan super hyvin ja helteistä huolimatta oon säästynyt turvotuksilta. Pienen liikkeet masussa on pysynyt koko ajan tosi aktiivisina ja ne saa yhä hymyn huulille<3 Masun koko nyt vähän hankaloittaa elämää,mutta se näille viikoille kuuluukin.

Mä jatkan tätä "joko tänä yönä tulis lähtö"-elämää (miks muuten ajattelen koko ajan, et se lähtö tulee yöllä?!?!) ja katotaan milloin bebe päättää saapua maailmaan!

-Ulla-


tiistai 9. kesäkuuta 2020

Mitä kuuluu meidän tulevalle kolmos luokkalaiselle?

Huone joka on täynnä kaikkea tuhannen pientä juttua, niin kuin barbin kenkiä, pikku legoja ja mini kokoisia petsejä. Huone jossa on aina vähintään liimapuikko ja epämääräinen kasa eri värisiä papereita levällään. Huone jossa yöpöydällä on aina keskeneräinen kirja ja jos mahdollista niin myös kukkia maljakossa:)

lastenhuoneen sisustus

Sellainen on meidän Mandin huone. Mandi aloittaa siis syksyllä uudessa koulussa kolmannen luokan. Hänellä on koulussa monta kaveria,mutta yksi on noussut ylitse muiden. Tämä "paraskaveri"-juttu taitaa olla se tyttöjen juttu. Koska ainakaan meidän pojat ei oo koskaan osanneet nimetä ketään parasta kaveria, heillä on aina ollut vaan iso joukko kavereita ympärillä.

lastenhuonel

Mandi rakastaa ihan hurjasti elläimiä. Ei oo oikeastaan väliä onko se eläin leppäkerttu, perhonen, kissa vai aavikkokettu. Kaikki saa aikaan sellaisen melko korkean "Iiiiiiiihana" äänen:) 

lastenhuone

Hänellä on ihan loppumaton mielikuvitus leikkein suhteen. Ja mitä mä itse arvostan niin paljon, niin Mandi jaksaa leikkiä ihan uskomattoman pitkiä aikoja sekä itse, että Nuutin ja Minean kanssa. Heidän leikit voi olla kaikkea väliltä koti-,prinssessa-, barbi- tai koululeikit. Välillä Mandi pitää Minealle balettituntia ja välillä he lähtevät ulos ötököiden etsimis retkelle.
Välillä sitä vaan miettii,miten lasten mielikuvitus voi olla noin huippu?!

tytön huone

Mandi on nyt viimeisen puolen vuoden aikana innostunut ihan hurjasti lukemisesta. Tällä hetkellä on menossa Risto Räppääjä kirja sarja. Kirjastossa käynti on siis meidän neidille erittäin odotettu hetki:) Muistan, että oon itsekin ollut tuon ikäisenä kunnon lukutoukka, joka välillä valvoi ihan liian myöhälle kirjoja lukiessa.Ja mikäs sen ihanampaa, kuin uppoutua päivän päätteeksi kivaan kirjaan:)


Mandi muutti viimeisimmässä huoneiden vaihdossa alakerrassa olevaan pikku huoneeseen ja on tykännyt ihan valtavasti olla siinä. Mä itse tykkään tuosta huoneesta paljon, siitä saatiin jo vähän isomman tytön huone, jossa on kuitenkin se lapsen omaisuus vahvasti läsnä. Mandihan on tyttö joka rakastaa vaaleanpunaista ja pinkkiä, pitsiä ja röyhelöitä,mekkoja pitkillä helmoilla ja rusettipantoja kymmenissä eri sävyissä.


Oon huomannut, että tyttöjen huoneessa pitää vaan olla monia erillisiä laatikoita, monissa eri kokoluokissa, että ne kaikki pienet jutut saa helposti siivottua omille paikoilleen. Niin ja rutkasti tasoa joihin saa laitettua ne Lego Freinds jutut ja petsien talot. Ilman näitä voin vaikka vannoa, että tämä huone olisi täysi kaaos!

lastenhuoneen säilytysratkaisut

Mandi odottaa kesältä meren rannalle pääsyä, mansikoiden syöntiä ja johonkin kivaan paikkaan menoa jossa olisi kuulemma kiva olla eläimiä. Uskon, että nämä jutut saadaan tänä kesänä toteutettua! Hänellä myös alkoi tänään kolme päivää kestävä kässä kerho, jota odotettiin jo malttamattomana. Luvassa oli mm. miniatyyri keijumaailman tekoa!

Auringon paistetta sun päivään!!

-Ulla-