keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Iltapäivä lenkki

Heipsan!
 
Ollaan otettu täällä nyt kaikki ilo irti ihan huikean hienoista syyspäivistä. Aamusta on ollut niin sykkää ja sumuista, että on tullut epäilys selkeneekö sää ollenkaan, mutta kummasti se aurinko on sieltä sitten kymmenen jälkeen ruvennut paistamaan. Vieläpä pilvettömältä taivaalta. Iltapäivän ruuan jälkeen ollaan käyty koko perheen voimin kävely/juoksu/pyöräily retkellä. Nuutti jaksaa tuon vajaat neljä kilometriä jo niin mahtavasti tulla potkupyörällä, että ei voi kuin ihmetellä. Tosin siinä matkan varrella on niin mukavasti katseltavaa, että sekin varmaan motivoi liikkumaan eteenpäin. Ja toki me liikutaan ihan lasten tahtiin, vaikka omaa jalkaa menottais välillä vähän nopeampi tempo kuin 10m /10min. Kiitos vaan kaikille traktori kuskeille ja puimurilla liikkuville, teitä katsoessa matka taittui vallan mukavasti:)

 
Minea meinaa aina vähän kyllästyä rattaissa oloon, joten napattiin hänelle omppu omasta puusta käteen ja sitä neiti sitten popsikin melkein koko lenkin ajan.
 
 
Meillä ei oo isommillakaan pojilla mitään motivaatio ongelmia lähteä lenkille meidän kanssa. Toki saattaa olla joskus niin, että he ovat jo lenkin kiertäneet siinä vaiheessa, kun me ollaan päästy alle puoleen väliin. Mutta pääasia, että liikkuvat. Mun mielestä on aina yhtä surullista lukea miten Suomessakin on jo paljon LAPSIA jotka ei liiku. Siis oikeasti. Ei vaan mahdu mun päähän. Lapsethan saa niin pienellä vaivalla liikkeelle. Ei tarvitse lähteä kuin yhdessä katsomaan pyörällä lehmiä tai koiria naapuriin, tai leikkipuistoon. Tai yhdessä etsimään puolukoita. Meillä ainakin on lapset aina ihan innoissaan jos vaan tehdään yhdessä jotain. No okei Rasmusta ja Nooaa saa joskus vähän maanitella mukaan, yleensä pelaamineneioovaihtoehto- lause toimii toooosi hyvin:) 
 
 
Meidän lenkin varrella on ihan liikaa kaikkea mitä Nuutti haluaa tutkia. Siis miten pohjaton voi olla tuo kolme vuotiaan tiedon tarve? Kaikesta pitäis tietää mikä se on  ja jos sanot, että "äiti ei nyt kyllä tiedä" niin Nuutti tuumaa naureskellen että "Tiedätpäs!". Ihanaa miten pieni luottaa siihen, että vanhemmat kyllä tietää kaiken<3 Tässä kohtaa on tauko menossa ja Mikko poksauttelee kukkien siemenkotia. Mulla ei oo mitään hajua mitä nuo kukat on, mutta muistan, että muksuna oon itte poksautellut noita meidän omassa pihassa. Mikkokaan ei ollut koskaan edes kuullut noista ja en oikein tiedä kumpi oli enemmän innoissaan isä vai poika!
 
 
Meidän lenkki on nyt joka kerta päättynyt tähän meidän omalla tiellä olevaan puolukkapaikkaan. Nuutti, Minea ja Mandi popsii ihan hurjat määrät puolukoita suoraan puskasta suuhun. Minea popsi varmaan yhden varvunkin kun oli niin innoissaan, eikä tykännyt ollenkaan kun hänen kädestä yritti ottaa lehtiä pois puolukoiden seasta:)
 Mäkin joka kerta yritän urheasti käydä syömässä puolukoita ja kyllä mä nyt ne alas saan, mutta ei ne kyllä ihan lemppari marjoihin kuulu!
 

 
Eilen just mietin, että hassua kun ennen Minean raskautta kävin juoksemassa nautin ihan suunnattomasti siitä, että sain juosta yksin ja kuunnella musaa. Silloin tällaiset yhteiset lenkit oli vähän se "huonompi" vaihtoehto. Nyt taas nautin tosi paljon, että päästään koko perhe lenkille. On niin ihana höpötellä Mikon kanssa ja kuunnella poikien koulujuttuja ja Mandin eskari päivästä. Vaikka toki, on se mukavaa välillä käydä yksin, saa tuulettaa ajatuksia oikein kunnolla. Sopivasti molempia niin hyvä juttu!
 
Mites teillä, onko lenkki sun omaa laatuaikaa vai liikutteko koko perhe yhdessä? Olis kiva tietää mitä muut perheet harrastelee yhdessä?
 
Palaillaan taas<3
 
~~Ulla~~
 

6 kommenttia:

  1. Mä kyllä nautin ku saan musiikit korville ja lähtee yksin(tai no koiran kaa) juoksulenkille! Liian vähän käydään koko perhe yhdessä mut käydään kuiten! Lauri 8v. on innostunut sienestämään ja myykin suppilovahveroita.musta hienoa! Oppii tienaamaan ja samalla tulee sitä raitista ilmaakin. Nautitaan ihanista syyskeleistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo yksin lenkkeily musiikit korvissa on kyllä loistava tapa nollata pää!
      Hei vautsi, ihan huippua jos teillä on poitsu innostunut sienestämään!!! Tuo on se mitä mekin halutaan lapsille opettaa, että sen rahan eteen pitää tehdä jotain eikä se vain tipahda taivaalta.
      Kyllä, nautitaan todellakin näistä ihanista aurinkoisista päivistä<3

      Poista
  2. Voi voi, tulee ihan entiset ajat mieleen 😊 Eipä noita teinejä enää paljon mukaan saa, kyllä kaverit vie voiton! Aika aikaansa kutakin. 5- ja 7- vuotiaat sentään vielä tykkää meidän kanssa ulkoilla, vaikka heilläkin on hyvät kaverit, joiden kanssa leikkien aika kuluu mukavasti. Kyllä ihan paras on siis äidin oma juoksulenkki musa korvilla 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mäkin uskon, että ei nuo meidänkään isommat pojat kauaa enää meidän kanssa lenkeille tuu. Niin se vaan menee, että kaverit menee edelle, ja hyvähän se niin on:)
      Sitä musan kuuntelua mullakin on kyllä ikävä. Autossakin kun yrität kuunnella jotain hyvää biisiä, niin Nuutti höpöttää nonstoppina omia juttujaan!

      Poista
  3. Oma lenkki on meidän perheessämme tällä hetkellä melkeinpä luksustuote, mutta emme kovin usein liiku koko perheenäkään. Yleisin lenkkikokoonpano on aikuinen ja yksi tai kaksi lasta kaverina. Liike ja asioiden ihmettely vuorottelevat niillä lenkeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on kyllä ittelläkin vielä niin tuoreessa muistissa tuo aika, kun vaan haaveiltiin koko perheen yhteisistä lenkeistä. Silläpä niistä osaa ottaa nyt kaiken irti:)

      Poista

kommentit ovat aina tervetulleita: