Pieniä ja hentoisia...

Nyt sitä lupaamaani raskauspostausta.
 

 Kovasti oon tässä tuuminut tuleeko liian usein jos joka viikko kirjoittelen tästä aiheesta, mutta koska haluan,että tämä jaa johonkin muistoihin niin taidanpa kirjoitella niin usein kun mieli tekee=) Skipatkaa te joita ei kiinnosta!

 

Nyt elellään rv 16+5.  Viime viikon lopulla tuntui ihan ensimmäistä kertaa liikkeet. Piti oikein pysähtyä kesken imuroinnin kuulostelemaan, että oliko se sitä mitä epäilin. Mutta kun heti perään tuntui toinen hento liikahdus niin pakahduttava onnen tunne valtasi mut ihan kokonaan. Sielä se meidän Mini kasvaa ja ilmoittelee olostaan. On se vaan aina yhtä ihmeellistä<3

 Nyt liikkeitä tuntuu jo joka päivä, mutta pienoisen rauhoittumisen se vaatii.Onhan toinen vielä kovin pieni.

Vatta on kasvanut niin mukavasti, että käytiin Mandin kanssa Seinäjoen H&M:llä pyörähtämässä ja ostin sieltä parit äitiysleggarit. Tuun oleilemaan noissa varmaan läpi raskauden, on ne niin ihanat päällä=) Oli muuten hauska, kun Mandille kerroin että mennään ostamana mulle parit mammapökät. Niin neitihän kailotti tuolla "pienellä" äänellään sen heti kun päästiin H&M:n ovista sisälle. "Missä niitä sun mammapökiä nyt sitten on?!" Kassalla asti porukka nauroi :D No ei tämä toki enää mikään salaisuus ookkaan!

 

Olo on tällä hetkellä aivan loistava. Musta tuntuu, että oon kaiken aikaa vaan hymy korvasta korvaan ja silittelen masua<3 Makeaa ei vieläkään tee mieli, mutta appelsiinit aiheuttaa suurta himotusta.

itkuherkkyys...No se on ihan huipussaan. Yhden päivän aikana saatan itkeä tyyliin viisitoista kertaa. Syyksi kelpaa esim. lehdestä luettu juttu kuinka painikoululaiset ovat onnellisia kun saivat uuden harjoittelu paikan. Mikä tahansa vauvoihin liittyvä juttu, onnellinen tai surullinen avaa hanat, puhumattakaan erilaiset äidit sarjasta...

 

On muuten jännä miten ihmiset suhtautuu raskaus uutiseen kun näitä raskauksia on jo useampi takana. Ensimmäisellä ja toisella kerralla onnittelut tuli heti ja ne tuli suoraa sydämestä. Kolmannen kohdalla tuli jo jotain epämääräisiä lauseita tyyliin "ai taasko?" tai paras "meinaatteko te yksin kansoittaa koko suomen?" ja vasta noiden jälkeen EHKÄ ne onnittelut.

Neljännen kohdalla oli jo ihmisiä jotka ei onnitellut ollenkaan???? Ja arvatkaa kuka täälä sitten keveyssä hormoni huurussa itkeä tihusti tuota...Juu minä. Tuntui se vaan niin pahalta, kun itse oot ihan onnesta soikeana ja toivonut sitä plussaa enemmän kuin mitään muuta ja ehkä jännittänytkin kertoa asiasta muille. Ja saat jotain ihan epämääräistä reaktioksi.

Tällä kertaa toisaalta jännitti vielä enemmän. Mutta sitten taas toisaalta, ollaan asiasta niin onnellisia kuin vaan olla voi. Me tämäKIN lapsi halutaan, joten mitäpä sitä muiden mielipiteistä. Toki tällä kertaa on niitä onnitteluja tullut ihan mukavasti!! Pientä kuittailua ollaan toki saatu kuulla, kun molemmat aika vahvasti oltiin sitä mieltä, että Nuutti jää meidän viimeiseksi... :D

 

Ootteko te joilla useampi lapsi törmännyt vaihteleviin reaktioihin raskausuutisiin?!

 

Palaillaan taas!

 

~~Onnellinen Ulla~~