tiistai 12. syyskuuta 2017

Mistä kaikki alkoi

Tämä on taas toive lukijalta, eli miten me ollaan Mikon kanssa tavattu. Ja tässäpä se meidän stoori sitten olis, olkaapa hyvät:
 
Itse asiassa mun on pakko aloittaa jo vähän ennen meidän ekaa tapaamista. Mun paras kaveri nimittäin sanoi kerran, että hänen poikaystävällä on yks kaveri. Tuumasin heti, että onko se kaveri saman ikäinen kuin mun kaverin mies.Ja olihan se, johon tuumasin, että yäk, ihan liian vanha:D Jälkikäteen on vähän naurattanut tämä reaktio... Tuo mies oli nimittäin Mikko!



 
Eka kerran tavattiin niinkin romanttisesti kuin viihteellä. Tai no mä olin samaisen parhaan kaverini luona aloittelemassa iltaa ja kun me oltiin lähdössä, tuli Mikko samaan paikkaan mun kaverin miehen luo. En muista tuliko siinä edes moikattua,kun me jo lähdettiin. Autossa kysyin oliko tuo se mies josta kaverini oli puhunut ja olihan se. Lupasin, että kaverini voi antaa mun numeron hänelle.
 
Eikä siinä kauaa mennyt, kun oltiin jo menossa ekaa kertaa ulos yhdessä. Muistan kuinka soitin mun kaverille ihan paniikissa, että "pian se Mikko tulee mua hakemaan ja mä kuolen tähän jännitykseen!!". Sovittiin myös, että kaverini soittaa n. puolen tunnin päästä, että mulla on joku syy lähteä jos terffit ei oikein meekkään niin kuin pitäis:D Aika leffamaista, vai?!
 
No niin kuin arvata saattaa, treffit sujui varsin hyvin! Hauskaa oli, kun mun kaveri soitti sovitusti ja yritin siinä sitten sopertaa, että hyvin sujuu, lopetan puhelun ja Mikolle soitti sen sisko ihan samanlaisen puhelun. Oltiin siis molemmat sovittu pako-puhelut:)
 
Eipä siitä tainnut mennä kuin seuraavaan viikonloppuun, kun nähtiin taas ja eipä paljon oltukaan sitten erossa. Ihmeen nopeasti tuli sellainen varma fiilis tästä suhteesta, ainakin mulle:) Viikolla puhelut venyi kevyesti yli tunnin mittaisiksi. Aika nopeasti Mikko sitten jo rupes tuomaan vaatteitaan mun luo ja kun oltiin oltu vajaa vuosi yhdessä ruvettiin ettimään yhteistä asuntoa. Päätettiin heti, että ostetaan oma, ei jäädä vuokralle.
Mun vanhemmat eros noihin aikoihin ja me ostettiin heidän juuri rakentama omakotitalo. Moni sitä taisi ihmetelläkin, oltiin oltu vasta vuosi yhdessä ja olihan tuossa talossa "vähän " liikaa huoneitakin (4mh) meille. Mutta eipä me ehditty asua kuin vuosi siinä niin Rasmus oli jo maailmassa ja Nooan ristiäisissä mentiin samalla naimisiin. Että tässä ollaan oltu nyt sitten 9 vuotta sormus sormessa.
 
 Miettikää muuten, kolme miljoonaa kuvaa mun koneella ja tämä on AINUT kuva musta ja Mikosta!?!? Ja tämäkin on ööö...jotain kolme vuotta vanha!!
 
Onko ne ollut helppoja vuosia? No ei aina. Niihin on kuulunut paljon alamäkiä, tarpomista eteenpäin. Onhan tässä tullut noita lapsiakin 5 ja vaikka he kuinka ihania ja rakkaita ovat, niin kyllä se vauva-aika vaan aina meillä on vähän rasittanut suhdetta. Varmaan eniten se mun totaalinen uppoaminen siihen vauvakuplaan. Mikko raukka on joutunut siinä vaiheessa aika taka- alalle. Mutta oon myös koko ajan luottanut siihen, että meidän suhde kestää tämän kaiken. Ei ne vauva vuodet loppu elämää kestä. Tulee myös aika, kun saadaan panostaa kunnolla meihin. Tällä hetkellä se meidän aika on lähinnä iltaisin, kun saadaan lapset nukkumaan. Silloin laitetaan joku sarja pyörimään ja röhnötetään sohvalla.
 
Haaveissa on joskus ensi kesänä päästä kahdestaan (miettikää!!) edes yhdeksi yöksi jonnekin hotelliin viettämään laatu aikaa. Me ollaan ihan surkeita panostamaan meihin ja jotenkin sitä tuntuu, että pitää hirveästi perustella miksi halutaan mennä kahdestaan. Vaikka varmasti saatais lapset hyvinkin hoitoon, mutta en tiedä miten sitä ei muka malta! Viimeksi kun oltiin hotellissa kahdestaan yötä,Nuutin raskausaikana(!?) päätettiin, että tehdään tuosta tapa, että käydään vaikka parin kuukauden välein kahdestaan syömässä. Arvatkaa toimiko tuo suunnitelma?! No ei:D  Tuo on nyt edelleen se viimeisin kerta kun ollaan oltu kahdestaan jossain, jos ei joululahja ostoksia lasketa:)
 
Mutta edelleen, jos mun pitäis valita aviomies, se olis Mikko. Ihanampaa miestä en voisi edes kuvitella. Tai ihanampaa isää lapsille. Yhdessä on koettu paljon, ja tullaan varmasti kokemaan jatkossakin.  Ihanaa kun saadaan yhdessä olla seuraamassa meidän lasten kasvua, saadaan nauraa lasten sutkautuksille, miettiä miten mistäkin pulmasta selvitään. Ja on se ihan huikeaa tietää, että sun vierellä on noin ihana ihminen, jonka kanssa on turvallista olla ja johon sä voit luottaa ihan 100%. Jo se tieto, että sä saat olla oma itses, saat kiukutella ja hölmöillä ja silti se toinen pysyy, on mulle ihan huippu tärkeää. Ja se yhteenkuuluvuuden tunne, kun teidät jo toisen ilmeestä sen fiiliksen ja melkeinpä ajatuksetkin, aika mahtavaa!!

Sellainen meidän tarina. Olis kiva tietää miten kauan te lukijat ootte seurustelleet, onko teidän seurustelun alussa jotain erikoista/hauskaa?!


Mukavaa keskiviikkoa tyypit!

~~Ulla~~
 


7 kommenttia:

  1. Olipas ihana lukea teidän tarina.♥
    Täällä oltu yhdessä loppuvuodesta 2002 ja naimisissa elokuusta 2010 asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva jos tykkäsit lukea!
      Tekin ootte ollut jo "pienen ikuisuuden" yhdessä<3

      Poista
  2. Voi että ja johonkin se aika on vaan livahtanu tässä välissä teidän ensitapaamisesta!! Ihanat te <3 -V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Vaikka onhan tässä välissä tapahtunut aivan hurjasti kaikkea, päällimmäisenä nuo viis ihanaa<3

      Poista
  3. Oi ihanat te, ihana tarina!

    Me ollaan miehen kanssa pidetty yhtä vuodesta 2005, tavattiin lukiossa, ensin ystävystyttiin ja sitten rakastuttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3
      No ootte tekin ehtinyt jo kokea yhtä ja toista yhdessä:)

      Poista
  4. Ihana tarina <3 Tätä oli tosi mukava lukea, sillä rivien välistä ja riveiltäkin kuultaa läpi, että edelleen tahdotaan olla kimpassa ja mihinkään ei eloa vaihdettaisi.

    Olin itse sitä kansakuntaa, joka taivasteli pikaista yhteenmuuttoa. No kolahtihan se omaan nilkkaan, ensitreffeistä kahta viikkoa myöhemmin asuin miehen työnä. Virallisesti muutin neljän kuukauden yhdessäolon jälkeen :D Teilläkin talon osto oli kaikkein järkevin vaihtoehto tuossa vaiheessa, ja kiva että huoneet tuli käyttöön hyvinkin pian ;)

    Meidän parisuhde alkoi sokkotreffeillä :) Pako-puhelua en osannut edes suunnitella, ja onneksi sitä ei tarvittukaan! Yhteinen tupa tuli hankittua puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen, ja yhteistä taivalta on nyt vajaa viisi vuotta takana.

    Noita pariskuntakuvia on aina liian vähän! Meistäkin edustavia kuvia on ehkä kaksi :D

    VastaaPoista

kommentit ovat aina tervetulleita: