lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ihania sisarussuhteita!

Alkuun  miljoonat kiitokset ihanista kommenteista viime postaukseen, te ootte kyllä maailman parhaita lukijoita<3
 
Voi kuulkaa mikä onni on seurata näitä meidän tyyppejä. Sitä miten ne tappelee joka toinen hetki leluista, kynistä, tai elokuvasta mitä katsotaan. Mutta vielä paljon enemmän on niitä hetkiä jolloin he leikkivät. Ihan uskomatonta miten paljon Mandi ja Nuutti nykyään touhuavat kahdestaan. Milloin ollaan yläkerrassa teekutsuilla tai leikkimässä keijuilla, alakerrassa leikkimässä autoilla tai rakentelemassa legoilla, junaradalla. Yhdessä he touhuavat ihan mahtavasti. Niin ihana kun leikkikaveri löytyy omasta perheestä. Kukaan ei voi ainakaan tulla sanomaan, että meillä kasvatetaan tytöt tyttöinä ja pojat poikina. Nuuttikin tuli tässä yksi päivä onnellisena esittelemään Elsan kruunua päässään<3

 
Tässä kohtaa oon niin onnellinen, että meillä on tullut lapset suhteellisen pienellä ikäerolla, että heistä on seuraa toisilleen. Se on suuri rikkaus kun kotoa löytyy aina ihminen joka lähtee sun kanssa vaikka pihalle leikkimään. Meidän isommat pojatkin on vielä suhteellisen kovia leikkimään (kun sille päälle sattuvat) ja tykkäävät tosi kovaa rakennella esim dubloilla Nuutin ja Mandin kanssa. Minea tietysti on siellä seassa, vielä ehkä "vähän" sekoittamassa leikkejä, mutta niin innossaan.

 
Nykyään päivällä, kun Rasmus ja Nooa on koulussa, Mandi ja Nuutti saattaa leikkiä parinkin tuntia putkeen ilman, että tulevat edes yläkerrasta alas. Saattavat käydä välillä vähän ulkona ja sitten taas leikit jatkuu. Parhaita leikkejä on majaleikit. Niitä rakennellaan ensin tunti, eli kannetaan kaikki mahdolliset tyynyt ja viltit aulaan ja sitten ruvetaan kantamaan tarvittavia leluja paikalle. Toinen suosikki leikki tuntuu syntyvän pikkuautoilla ja parkkitalolla. Autoja laitetaan parkkitaloon jonoon ja sitten katsotaan kuinka pitkälle mikäkin auto liukuu mäkeä alas. Että ei sen aina tarvitse mitään hurjan suurta ja mahtavaa olla.

Selvennykseksi, että tässä leikitään prinsessan vaunuja. Mandi ei ole heppa vaan prinsessa ja Nuutti saa olla matkustajana :)
 
Pari kertaa viikossa me muovaillaan yhdessä tai tehdään esim hamahelmillä. Mandi tykkää tosi kovaa tehdä myös kaulakoruja, joita löytyy sekä multa, että neidiltä itseltään aikamoiset varastot. Nuuttia välillä harmittaa, kun hän ei vielä ihan osaa noita pieniä hamahelmiä laitella alustaan. Oonkin aatellut, että pitäis käydä ostamassa niitä isompia hamahelmiä Nuutille niin saisivat sisarukset taas yhdessä puuhastella tuotakin:)
 
Mielenkiinnolla odotan miten Minea tulee mahtumaan tuohon Mandi-Nuutti-yhtälöön. Voihan toki olla, että kun Mandi lähtee tuosta ensi syksynä eskariin, niin Nuutti löytää Mineasta hyvän kamun jonka kanssa päivät sujuu. Ja tokihan mä oon tässä pikku hiljaa palailemassa takaisin perhepäivähoitajaksi, joten sitäkin kautta tulee Nuutille seuraa päiviin. Mutta on se silti mielenkiintoista seurailla miten nämä sisarussuhteet tässä muodostuu ja muuttuu.

 
Rasmus ja Nooa on vähän niin kuin paita ja peppu pari. Heillähän on ikäeroakin vain se puolitoista vuotta, joten ovat pienestä asti olleet tosi tiivis pari. Kaveripiirikin on oikeastaan sama, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos toinen poitsu menee vaikka kaverille yökylään niin kyllä se kotiin jäänyt on aika orpo. Toki sitten se kotiin jäänyt saa yleensä hyvät leikit aikaiseksi Mandin kanssa, eli neiti ei pistä yhtään pahaksi jos toinen isoista veljistä lähtee vähän kyläilemään!
 
Minean jokainen meidän lapsista ottaa tosi hienosti huomioon. Jos neiti inahtaa jossain huoneessa, on sinne yleensä menossa mun lisäksi vähintään pari lasta katsomaan mikä on hätänä. Jos käyn pikasuihkussa ja Minea koputtelee oven takana, niin nopeasti siellä on Rasmus tai Nooa hakemassa pikkuista leikkimään. Samoten jos Minea herää pinnasängyssä niin sielä on yleensä koko nelikko katsomassa kun hän heräilee.

Toivon niin kovasti, että heillä pysyy hyvät välit aikuisenakin, eivät kadottaisi toisiaan murrosiässä. Niin, että aikuisenakin olis aina joku jolle soittaa, joku jota aina kiinnostaa sun asiat.
 
On se kyllä suuri rikkaus saada elää näiden murujen kanssa <3
 
Millaisia sisarus suhteita teidän lapsilla on? Sujuuko leikit vai meneekö riitelyksi?
 
 
~~Ulla~~

4 kommenttia:

  1. Heh... just tänään kattelin noita meidän lapsia leikkimässä yhdessä ja samoja ajatuksia heräsi... välillä tapellaan mutta toinen on niiiiiiin tärkeä kuitenkin että heti ollaan lohduttamassa kun toista harmittaa ja yhteisiä leikkejä löytyy päivä päivältä enemmän. minun on niin hauska seurata noita kahta myös sen takia kun huomaan samoja juttuja mitä minulla ja minun ainoalla pikkuveljellä on ollut lapsena😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä, että vaikka välillä tuntuu, ettei muuta tehdäkkään kuin tapella, niin ne sisarukset on kyllä hurjan tärkeitä. Mäkin oon huomannut näissä meidän lasten välissä paljon samoja piirteitä kuin mulla on ollut omien sisarusteni kanssa.

      Poista
  2. On ne sisarukset vaan yksi parhaimpia asioita elämässä niin pienenä kun näin aikuisenakin! <3 -Pikkusiskos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta!
      Ja näin aikuisen osaa ehkä vielä enemmän arvostaa omia sisaruksia<3

      Poista

kommentit ovat aina tervetulleita: