torstai 14. kesäkuuta 2018

Nyt se löysi tiensä meille, uhma nimittäin!

Moiks!

Kahden vuoden ikä tuli meidän neidille täyteen eilen. Ja se ei kuulkaa oo ollenkaan helppoa olla kaksi vuotias, ei ei ei. Tämä ikä on varmaan ihan yhtä haastava mulle ja Minealle. Meidän neiti on saanut uhman vieraaksi ja mä odotan jo tosi tosi kovasti sitä päivää, kun se ymmärtää muuttaa toiseen osoitteeseen. Uhma ei lapsi. 



Meidän kaikki tilanteet menee tällä kaavalla. 

Mä: Lähdetään pihalle, käytkö hakemassa sun kengät?
Minea: äääää EI!!! (katsoo mua kiukkuisesti)
Mä: Ei kun kato pihalla on aivan ihana sää, mennäänkö vaikka kiikkumaan? Hae reippaasti kengät niin päästään touhuilemaan.
Minea: EIIII!!! (makaa lattialla meritähtenä ja itkee krokotiilin kyyneliä)
Mä: voi sua, no äiti on ainakin nyt menos, tuutko mukaan?
Minea: eiiiiiiii (huutaa pää punaisena lattialla räkä poskella)
Mä: no äiti hakee sun kengät ja sitte mennään
Minea: eiii , itte kengät! (hakee kengät)
Ja hän yrittää saada kenkiä itse jalkaan, mutta ei onnistu ja siitä seuraa huuto. No kengät saadaan jollain ihmeellä jalkaan ja päästään ulko-oven toiselle puolelle jolloin alkaa sama kaava alusta, kun kysyn minne mentäis.

 Ja tämä toistuu noin sata kertaa päivässä!! Ruokailun, pukemisten, riisumisten, syömisten, leikkimisen, kävelyn ym kanssa. Kyllä , meidän neiti myös paiskaa tätä nykyä maahan JOKA paikassa ja huutaa itkun keskeltä "suliiiiin" eli syliin.

Että kyllä. Se on todella rankkaa olla kaks vee ja täysi uhma päällä. Välillä sitä ihan säälii toista, kun huomaa, ettei hän enää itsekään oikein tiedä mitä haluaa ja miksi. Syliin ottaminen onnistuu vain jos sitä tajuaa ehdottaa  J U U R I  oikealla hetkellä, ei sekunttiakaan liian aikaisin eikä minuuttiakaan liian myöhään. Sylissä neiti sitten kyllä rauhoittuu aika nopeastikin.


Sylissä ollaan meillä nyt viihdytty enenmmän viimeiset kaksi viikkoa ja läheisyyttä tankataan monta kertaa päivässä. Oon yrittänyt nyt oikein pysähtyä noihin hetkiin, että toinen saa varmasti tarpeeksi läheisyyttä. Onhan se hänellekin varmasti hurjan pelottavaa ja uutta, kun tuota tahtoa on yhtäkkiä vaikka muille jakaa, meidän rakas<3 

Tulee hyvään aikaan  meidän arjen irtiotto, saadaan keskittyä vain noihin omiin pikku murusiin. Täälä on tänään pakkailtu vaihtovaatteet reppuihin ja etsitty uninallet valmiiksi. Huomenna lähdetään heti aamusta ajelemaan kohti Turkua, ihan huippua!! Ja tälleen sivu kommenttina, ihan mahtava että on edes joku reissu mihin ei tarvitse pakata koko omaisuutta mukaan! Huikeeta, että me pärjätään ihan vaan  yhdella laukulla ja kolme isointa ottaa omat reput messiin. Ei ihan hirveen montaa tällaista matkaa oo tullut tehtyä sen jälkeen kun lapset on meidän elämään tulleet:)

Nyt mä toivottelen ihanaa viikonloppua teille jokaiselle ja ihan mielettömän isosti tsemppiä jos sielä ruudun takana joku muu perhe joka SAA nauttia uhmailusta, i feel you<3<3

~~Ulla~~

Meidän reissua pääsette seuraamaan instan puolella, ota seurantaan unelmienelamista

8 kommenttia:

  1. Moikka pitkästä aikaa :)
    Meillä kanssa uhma löytänyt tiensä pienelle miehelle... Pieniä merkkejä ilmassa ollut jo aiemmin mutta nyt voi sanoa että on päällä. "syliin,ei syliin, ai ai, irti" pieni poika huutelee ja varmaan itsekin ihmeissään tunnekuohun keskellä. Voi näitä , on se 2v ikä rankkaa aikaa :) muuten mielestäni aivan valloittavan ihana ikä. Puhetta alkaa tulla ja oma persoona näkyä. Ihanaa että vielä hänetkin meille saatiin <3


    Teille mukavaa risteilyä.:) Toivottavasti nautitte reissusta ja uhma ei tullut matkalaukkuun mukaan :) vaikka eihän se aikaa ja paikkaa katso jos on tullakseen... Meilläkin haaveissa heinäkuun lopulle risteily isompien kanssa, pikkumies jää kotihoitoon. Toivottavasti toteutuu, eka kerta laivalla meijän tytöille :)

    Aurinkoa koko perheellenne risteilylle :)

    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu rankkaa se on olla kaks vee! Mutta yhden kyllä tuohon, että niin ihanaa kun rupeaa tulemaan oikein kunnolla se oma persoona esiin ja juttuakin ihan toisella tavalla.

      Meillä onneksi uhma jäi kotiin laivareissulta, varmaan kun oli niin erilaista tekemistä,niin ei jäänyt aikaa uhmailulle:) Toivottavasti pääsette risteilylle, meillä aiankin nauttii kaikki!

      Ihania kesäpäiviä teidän perheelle<3

      Poista
  2. Eikun Sanniskanahan mä olenkin kommentoinut kun vanhoja postauksia lueskelin :) täällähän oli joku toinenkin äiti kolmelle, jolle oli se ylläriplussa tullut :) tämä on kommentti jota ei tarvitse julkaista. Olisin halunnut kysyä että miten sun haave kuudennesta lapsesta voi? Voin laittaa asiasta vaikka sähköpostia, on aiheesta vaihdettu ajatuksia sähköpostitse muistaakseni viime kesänä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli nyt julkaistua,mutta heitä sun maili osoite niin vastailen sinne, Oon jo ehtinyt hukata sen!

      Poista
  3. Hih, kuulostipa tutulta tuo teidän vuoropuhelu. Meillä sellaista käydään Sisun kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo uskon, että tuttua aika monessa perheessä. Olis ihan kiva kun tuota ei tarvitsisi ihan jooooka asiasta käydä:) tsemppiä teille<3<3

      Poista

kommentit ovat aina tervetulleita: