Hermoja kiristävä koulun alku

 Meillä tosiaan alkoi koulu ja eskari tiistina. Mutta palataan ajassa vielä maanantaihin. 

Tiedättekö miten harmitti, kun olin jotenkin ajatellut,että lasten viimeinen lomapäivä on vielä sellainen mukavan rento ja sitten se on ihan kaikkea muuta. Mä rupesin omaan tyyliini heti maanantai aamuna selvittelemään, että mihin aikaan nyt kenenkin pitää olla omassa koulussaan. Koska mun mielestä on vaan tosi outoa, että vielä koulua edeltävänä päivänäkään ei tiedetä moneltako koulu alkaa. 

Niinpä surffailin pitkin wilmaa ja sen mukaan meidän lasten olisi pitänyt olla ihan eri aikoina koulussa. Sitten kun kyselin asiaa parilta muulta äidiltä,jonka lapset myös tulee samaan kouluun ja Mandin kanssa samalle luokalle, oli vastaus ihan eri mitä wilmassa. Laitoin opettajalle viestiä,en saa vastausta. Olin oikeasti jo niin hermona tuossa vaiheessa, että teki mieli heittää kännykkäkin pellolle. No sieltähän se sitten kaupungin sivuilta tieto löytyikin. Ja lopulta iltapäivällä myös opettajilta tuli asiasta viestiä.VIIMEINKIN.

Ja sitten sai ruveta selvittelemään mihin aikaan linja-auto on tien päässä, että rasmus osaa olla oikeaan aikaan siellä ja entäs taksi, että Nooa on oikeaan aikaan paikalla. Nämä onneksi selvisi vähän helpommalla:)

Maanantai ilta oli meillä aika levotonta menoa. Huomasi, että lapsia jännitti tosi paljon. Etsittiin vaatteet valmiiksi, pakattiin reput ja teroitettiin kynät. Nuutille etsittiin eskariin varavaatteita ja laittelin nimitarroja vaatteisiin.

Mutta niin vain oltiin peräti ajoissa tiistai aamuna matkalla uuteen kouluun. Niille jotka ei tiedä/muista meidän lasten pieni kyläkoulu lopetettiin ja he aloittivat tänä syksynä koulun meidän kaupungin keskustassa, ihan juuri valmistuneessa koulussa. Päätettiin, että mä käyn viemässä Mandin ja Nuutin ensimmäisenä aamuna, että ei tarvitsi taksikyytiäkin vielä jännittää. Sielä sitten uuden koulun pihassa etsittiin  tuttuja kavereita Mandille ja kun niitä löytyi lähdin ajelemaan kohti Nuutin eskaria.

 Eskarin pihassa oli kaikki uudet eskarit ja eskariopet koolla ja Nuutti oli kyllä niin super reipas. Mikon kanssa niin jännitettiin miten hänellä tuo jääminen sujuu, kun ei ole ollut edes kerhossa. Mutta turhaa jännitettiin! Pienen alku infon jälkeen eksarit menivät pienissä jonoissa sisälle meille vanhemmille vilkuttaen. Ai että miten liikuttavaa se on on nähdä nuo pikkuiset isot reput selässään<3

Vaikka onkin vähän haikea fiilis kesän päättymisestä, niin toisaalta arki ja päivien rutiinit on niin tervetulleita. Ja kyllähän syksylläkin on ihania lämpöisiä päiviä! Meillä lapsetkin tykkää, kun näkee taas säännöllisesti kavereita ja nyt uuden koulun myötä saavat vielä toivottavasti  uusiakin kavereita. Niin mahtavaa!

Kun seison koulun pihassa,

on pieniä perhosia mahassa,

Huomaako minua yhtään kukaan,

ottaako minutkin leikkiin mukaan?

 

Äiti ja isäkin varoittaa,

ei ajotiellä kulkea saa.

Muistanko kaikki säännöt nää,

jotka uutena päässäni myllertää?

 

Ehkä tämäkin joskus helpottuu,

kun uusiin juttuihin tutustuu.

Nyt kaikki vaan niin jännittää,

kaikkeen tottumaan pitää yrittää.

Birgit Ahokas

Kaikille eskarilaisille ja koululaisille turvallista kouluvuotta ja enkeleitä koulumatkoille<3

Löytyykö teidän perheestä eskareita tai koululaisia?Millä fiiliksillä sielä aloitellaan kouluvuotta?

-Ulla-