Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauva-arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauva-arki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

3kk vauvakuplassa

 Hellou!


Täälä on heti aamusta ajeltu neuvolaan kurkkimaan miten meidän pikkuinen kasvaa. Ja niin kuin itse arvelinkin, hienosti hän kasvaa.


Pituutta meidän pieneltä löytyy 60,9cm (57,4cm) ja painoa 5860g  (5130g). Suluissa siis 2kk mitat.

Oon niin onnellinen, että Liliana kasvaa hyvin äidinmaidolla. Niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse antaa pullosta lisämaitoa.  Maito määrän nostatusta meillä kyllä taitaa olla, koska viime yönä oltiin tosi usein tissillä. Mutta kun sen tietää, että mikä on syy tiheämpään imuu, niin kyllä sen jaksaa. 

Oon yrittänyt nyt kiinnittää huomiota, että syön tarpeeksi niitä hyviä rasvoja. Lisäilen salaattiin usein lohta, avokadoa ja pähkinöitä. Ja yritän juoda vettä ihan kunnolla, eikä vaan  paria lasillista.

Meillä on ollut tässä ilmassa myös pieniä rintaraivareita. Ei mitään ihan mahdottomia,mutta välillä kyllä vähä äitiä turhauttavia. Siis tiedättekö miten rasittavaa on olla tissi paljaana ja sitten toinen ottaa yhden imun ja rupeaa huutamaan?!??! Mä oon huomanut, että yllätys elementti toimii tässä. Välillä pidän ihme ääniä tai nousen ja heilun hetken aikaa. Tai sitten vaan noustan ylös neidin ja rauhoittelen  hetken. Välillä saattaa uni tulla jo rauhoitellessa ja sitten syötän vasta, kun hän rupeaa heräilemään. 


Millainen kolme kuukautinen meiltä sitten löytyy. No ihana<3 Liliana rakastaa kun hänelle jutellaan. Hän kuuntelee tarkasti ja vastaa ihanalla jokeltelulla. Hymy on tosi herkässä myös. Muutamat ääneen naurahduksetkin ollaan saatu kuulla, mutta kunnon kikatus odotuttaa vielä. 

Hän tarkkailee ympäristöä todella paljon ja on ruvennut nyt bongailemaan esim kelloa ja lamppuja. Hän ei ole vielä kääntynyt itse laittialla kumminkaan päin(sellältä masulle tai masulta selälle), mutta kyljelle kääntyillään jo paljon ja nyt tällä viikolla hän on ruvennut nostelemaan jalkoja paljon ylös päin.  Lattialla ja hoitopöydällä makoilu aiheuttaa myös ihan hurjan potkimis vimman ja voin kertoa, että välillä housujen jalkaan saanti on aikamoinen urakka!

Uusimpana juttuna on nyt ylös päin pyrkiminen sitterissä ja sylissä. Välillä ihan naurattaa, kun toinen pää punaisena yrittää nousta ylös päin. EI VIELÄ!! Lattialla ollessa masulla viihdytään aina pieniä hetkiä kerrallaan, mutta lisääntyvissä määrin. 

Rakastan aamuja hänen kanssa. Miten toinen voikaan ihan aina herätä hyvällä tuulella? Ei väliä millainen yö on takana, niin päivä alkaa hvyin  kun näkee pienen iloisen ilmeen<3 Päikkäreiltä meillä yleensä kyllä sitten herätään huudon kanssa,mikä tosin menee nopeasti ohi. Muutenkin Liliana on kyllä niin perus tyytyväinen tyttö joka ei turhia itkeskele,mutta tekee kyllä selväksi milloin kaipaa seuraa tai on nälkä. 


Ja sitten päivärytmi. No meillä ei kyllä oo oikeastaan mitään selvää rytmiä. Enemmänkin se menee niin, että kun luulen, että olis rytmi niin seuraavana päivänä saan huomata, että eipäs olekaan. Mutta aamuisin herätään noin 7.30-8.30 ja illalla mennään nukkumaan n.21-22 välillä. Päivä kuluukin sitten ottamalla eri mittaisia päikkäreitä. Jotkut kestää 10min ja pisimmät on tainneet olla parisen tuntia. Että hei nauttikaa jos teillä otetaan niitä mun haaveilemia 3-4h päiksyjä. Hereillä neiti jaksaa olla about tunnin. Joskus vähemmän joskus enemmän. Yritän aina vähän ennakoida, koska jos väsymys menee yli niin sen kyllä huomaa. 

Yöllä me kyllä nukutaan hyvin, joka ei siis meidän tapauksessa tarkoita, etteikö syötäisi. Liliana syö 3-5 kertaa yössä.  Toisaalta mä kyllä ajattelenkin niin, että toinen on vasta 3kk, ei vielä tarvittekkaan olla yötä syömättä. Ja onneksi ne meidän syötöt menee edelleen tissi suuhun-unta palloon- meiningillä. Eli kukaan ei valvo tunti kaupalla öisin.  Ja jos nyt yhtään on sama meininki kuin isommilla sisaruksilla niin mä odottelen niitä kokonaisia öitä sitten joskus yhden vuoden jälkeen:)

Tiedättekö mitkä on noiden hymyilyjen ja jokeltelujen lisäksi ihania hetkiä? Ne kun toinen nukkuu rinnan päällä. Oi että mä rakastan niitä hetkiä, kun ei oo mihinkään kiire ja saan vaan kuunnella toisen rauhallista tuhinaa ja suukotella hänen päätä<3


Että joo, vauvakuplassa ollaan edelleen vahvasti!


-Ulla-

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Pieni vauva-Miten varautua talveen?

 Moi!

Tiedän, että nyt eletään vasta alku syksyä, mutta en varmasti oo ainut joka jo vähän miettii tulevaa talvea. Ainakin lasten vaatetuksen näkökulmasta. Meillä kun näitä lapsia on ja vanhin on jo 13- vuotta niin ajattelin vähän kirjoitella mun kokemuksia siitä millaisilla varusteilla meillä odotellaan talvea ja mitkä oon kokenut hyväksi vauvan kanssa. Samalla vähän mun ajatuksia siitä mihin tässä alle vuoden iässä kannattaa panostaa ja missä voi pihistellä.

Meillähän ollaan pihalla useamman kerran päivässä. Pienen kanssa se osuu usein päikkäri aikaan ja sitten, kun vauva kasvaa hän saa katsella ratasosasta  mitä muut touhuaa. Oon laittanut lapset myös pakkasilla nukkumaan vaunuihin. Kunnolla vaan vaatetta päälle, niin hyvin on tarjennut!


Jo ihan pienen kanssa mä liputan ehdottomasti kerrospukeutumista. Ja laadukkaat materiaalit on vaan niin suuri helpotus arjessa. Mulle myös tosi tärkeää on se, että vaatteet on mukavat lapsen päällä ja ne on oikeaa kokoa. Liian pienissä vaatteissa et luultavasti viihdy itsekkään, eikä monta kokoa liian isotkaan vaatteet  hyvät.


Jos nyt kuvitellaan, että saatais kunnon kylmä talvi niin tässä on mun vaatetus suositukset.


Alle ihoa vasten merinovillaa. Jos sulle tulee villasta mieleen kutisevat vaatteet, niin et oo koittanut merinovillaa. Se on niin ihanan pehmoista! Meillähän esim. Minea ei suostunut viime talvena riisumaan merinovilla kerrastoa ollenkaan pois, kun se oli kuulemma niin ihanan tuntuinen:) Ja merinovilla on siitäkin huippu materiaali, että se ei hiosta. 

Tässä kohtaa kannattaa tsekata kirpparit ja Tori, koska nuo  merinovilla tuotteet on aika hintavia. Ja kun pienten vaatteiden käyttöikä on tosi lyhyt, ne ovat yleensä käytettynäkin ihan uuden veroisia. Mä löysin Lilianalle Polarn o Pyretin merinovilla setin torista 10€.  


Sitten mennään välikerrokseen ja se sisältää lisää merinovillaa. Käsiin ja jalkoihin merinovillaiset tumput ja villasukat. Meiltä löytyy isommilta sisaruksilta jääneet Ruskovillan tumput ja villasukat, sekä mun itse neulomat Lilianalle. Päähän löytyy itse tehty lakki,sekin merinovillaa sekä  kirpparilta  löytynyt Name it:n merinovillainen kypärälakki 1€. ja Metsolan merinovilla lakki kirpparilta 6,50€. Merinovillainen haalari kirpparilta 0,50€. Hei ja en siis käytä noita kaikkia lakkia kerralla,vaan vähän aina tarpeen mukaan!




Esim nuo edellä olevat vaatteet monesti riittää jos vaunuissa on lämmin makuupussi. Meillä päin pakkasta on yleensä sen verran paljon, että ihan äitiyspakkauksen pussi ei kuitenkaan riitä. Meillä on parikin eri paksuista pussia odottamassa. Näissäkin suosittelen kyllä kurkkimaan kirpparit ja Torin, koska sielä on ihan tosi paljon vaihtoehtoja ja hinta on huomattavasti edullisempi kuin uutena. Mä maksoin tuosta valkoisesta 15€ ja joutsen kuosisesta 10€.


Ja koska välillä ollaan sitten myös niin liikkeellä,että Liliana pitää ihan varmasti nostaa vaunuista pois,niin niihin hetkiin on pakko olla vielä se päällimmäinen kerros.

Tämä on se kohta missä mun mielestä voi helposti pihistellä. Vaunuissa/rattaissa/pulkassa oleva vauva ei tarvitse vielä kaikkia mahdollisia teknisiä ominaisuuksia haalareihinsa.  Ja niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin myös haalarit pysyy tämän ikäisillä vielä tosi hyvä kuntoisina, joten käytetyt ovat monesti ihan uudenveroisia. 

 Tässä toki sitten vaikuttaa vauvan ikä. Jos liikkeelle lähtö rupeaa olemaan ajankohtainen esim loppu talvesta, niin silloin taas on hyvä huomioda se haalaria valittaessa. Mä uskon,että meillä ulkona liikutaan sitten vasta välikausivaatteiden aikaan. Tai siis joo varmasti joko ryömii tai konttailee, mutta ne ajat meillä on oltu kyllä ihan vaan vaunuissa.

Meillä on odottamassa 68cm  Petite Cherien haalari, joka toki on aika niukkaa kokoa. Lisäksi löytyy 1€ kirpparilta löytyneet paksummat tumput ja töppöset. 


Kaukaloon meillä on Baby´s Onlyn paksu kaukalopussi. Toppahaalarissa on ihan tosi hankala pientä laittaa kaukaloon, eikä sitä edes suositella.


Näillä seteillä uskoisin, että Liliana tarkenee läpi talven ulkoilla muiden kanssa.  Ja kannattaa muistaa sekin, että mikä toimii toisen kanssa ,ei toimi kaikilla. Toiset vauvat tarkenee paljon paremmin kuin toiset ja saattavat olla vähemmällä varustuksellakin ihan hikisiä. Ja toiset taas vaativat vielä enemmän vaatetta päälleen. Niin ja muistakaa nyt sekin, että allekirjoittanut on ihan hurahtanut näihin lastenvaatteisiin, joten tässäkin on varmasti ylimääräisiä juttuja!


Toivottavasti tästä sai joku jotain tietoa ja vinkkiä miten varustautua vauvan kanssa talveen. Ja kysyä toki saa jos tulee jotain mieleen!


-Ulla-


keskiviikko 19. elokuuta 2020

2 kuukautta meidän perheessä

 Hassua kun tavallaan tuntuu, että se oli eilen, kun saavuttiin pienen vauvan kanssa kotiin. Kun viimein päästiin tutustumaan, että millainen suloisuus sielä masussa on kasvanut. Ja päästiin opettelemaan kaikkea uutta ja ihanaa. Ja sitten taas toisaalta tuntuu, että hän on ollut osa meidän perhettä aina.


Liliana on siis tänään kaksi kuukautta. Neuvolassa käytiin jo viime viikolla ja sielä oli kaikki hyvin. Pituutta neidillä on 57cm, eli kahdessa kuukaudessa on tullut 6cm lisää. Painoa oli 5170g, neuvolatädin sanoin "mahtavasti kasvaa rintamaidolla". Ja siis miten nopeasti nuo pienet kasvaakaan. Jotenkin sen aina unohtaa. Laittelin just kaapista 56cm vaatteita pois, koska ne nyt vaan on pieniä, halus äiti tai ei!


Lilianan lemppari puuhaa taitaa olla meidän muiden touhujen seuranta joko sitteristä tai sitten lattialta. Myös tissillä olo on suuressa suosiossa:) Neiti on suhteellisen kärsimätön ruokansa suhteen, hän ehkä toivoo äitiltä jotain ennustajan lahjoja, että tissi olisi jo vähintäänkin poskella siinä kohtaa, kun nälkä tulee. Lilianan suureksi harmiksi mä oon ihan normi äiti ja välillä iskee suuuuuri harmistus, ennen kuin ruokaa tulee.  Mutta ehkä ne hermotkin tässä iän myötä kasvaa!


Neiti nukkuu perhepedissä yöt. Vaikka mä raskaus aikana siis vakaasti päätin, että tämä vauva tulee nyt kyllä nukkumaan omassa sängyssä. Mut kuinkas kävikään ja vielä heti ekana yönä, kun kotiin tultiin:) Näin ne periaatteet taas kumotaan. Eipä sillä, mä saan ihan loistavasti nukuttua vauva kainalossa. Laitan tissin suuhun ja jatkan unia. Jossain kohtaa havahdun Lilianan  öhinään ja vaihdan itseni toiselle puolelle, tissi suuhun ja unet jatkuu. Kun tähän ollaan menty, niin pelkkä ajatus,että pitäis jaksaa nousta istumaan, imettää ja laittaa toinen omaan sänkyynsä tuntuu ihan liian vaativalta!

Päivällä neiti kyllä sitten nukkuu joko vaunuissa,jos oleskellaan ulkosalla tai omassa sängyssään. Että ei se ihana kehto ihan käyttämättä oo jäänyt. 


Mitään varsinaista rytmiä meidän päivissä ei oikeastaan neidin puolesta vielä ole. Aamulla heräillään 07-09.30 välillä. Tämä riippuu aika paljon siitä, miten paljon koululaiset pitää keittiössä mekkalaa. Sitten päivä meneekin suurin piirtein sillä syklillä, että ollaan about tunti hereillä ja nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Että tämä(kään) bebe ei vetele mitään 4h päikkäreitä. Yöunille mennään sitten myös todella vaihdellen. Välillä jo  klo 21 ja välillä vasta 23. 

Oon myös huomannut, että toisina päivinä nukutaan selvästi enemmän kuin toisina. Silloin kun uni maistuu vähän pidempään, yritän sitten antaa aikaa muille lapsille ja laitella taloakin vähän kuntoon.


Liliana on nyt jo useamman viikon jaellut suloisia hymyjään meille,vaikka yllä olevassa kuvassa onkin niin kovin pohdiskeleva ilme. Voi että miten ne ihan ensimmäiset hymyt sai mut ihan liikuttumaan.  Kun sen näki, että toisella ihan silmätkin hymyili<3 Tässä on muuten selvä ero, kun mä yritän saada neidin hymyilemään ja kun Mikko ilmestyy neidin näkökenttään. Mä saan väännellä naamaa tuhanteen eri ilmeeseen ja pitää kaiken maailman ääniä, kun taas Mikko oikeasti vain näyttää naamansa niin hän saa jo kunnon leveän hymyn! Joko mun naamaa nähdään liikaa tai iskä on vaan vähän hassun näköinen:)

Meidän neiti on myös mahdototman kova juttelemaan. Hän saattaa jokellella hurjan pitkiä aikoja, kun vaan löytyy keskustelu kumppani ja niitähän meiltä löytyy.


Kaiken kaikkiaan meilä on ihan tosi tyytyväinen tyttö. Ja oon niin onnellinen, että ollaan säästytty suuremmilta masuvaivoilta(kun vaan äiti pysyy kaukana suklaasta!) ja unillekin hän menee suhteellinen helpolla.

Millaisia teidän lapset on olleet vauvana?


-Ulla-

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Kiitos Korona uudesta kokemuksesta

Hellou!


Josko sitä taas palaisi lomalta bloginkin pariin. Läppäristäkin sai oikeasti pyyhkiä pölyt pois, eli ehkä on jo aikakin.


Tässä postauksessa juttua meidän beben ristiäisistä. Jotka siis kiitos koronan järjestettiin ensimmäistä kertaa meidän perheessä kirkossa. Täytyy myöntää, että mua harmitti aluksi ihan valtavasti, kun pappi sanoi, että juhla täytyy järjestää kirkossa. Jotenkin oon tykännyt tosi paljon, kun sen on saanut pitää täällä kotona. No mutta ei se auttanut.

kastetilaisuus kirkossa

Itse kaste tilaisuus oli siis kirkossa, jonne kutsuttiin ihan vain lähisuku. Mun isä ja sisasukset ja Mikon vanhemmat ja sisarukset, vanha paappa ja niin tietty sisarusten puolisot  oli myös tervetulleita! 

Tuo kastetilaisuus kyllä yllätti mut positiivisesti. Se oli tosi kaunis ja ihan meidän näköinen. Meillä on kaikkien lasten ristiäisissä ollut ensimmäisenä virtenä Jumalan kämmenellä ja sitten ollaan kuunneltu lopuksi joku kappale. Niin oli tarkoitus nytkin, kunnes sain tietää,että kirkossa ei ole mahdollista kuunnella mistään omaa kappaletta. No onneksi Mikko löysi netistä aivan ihanan kappaleen jonka kanttoristi soitti flyygelillä ja lauloi meille. Laitan loppuun sen sanat, koska se oli  niin koskettava.

ristiäiset kirkossa

Kummeiksi lupautui mun ihana veljes trio ja oon onnellinen, että meidän tytöllä on kolme ihanaa kummisetää<3 Kirkossa oltiin vähän jaettu hommia, mun vanhin veli luki lasten evankeliumin, Minea sai kuivata vauvan pään ja Mandi luki sisarusten rukouksen. 


Bebellä oli päällä sama kastemekko joka on ollut meidän kaikilla lapsilla ja sen lisäksi myös mulla itsellä. Mekko on tehty mun mumman häämekosta ja siinä on kastettu mun äiti sisarineen, heidän lapset ja lapsenlapset. Oli niin ihana, että meidän pieni sai pitää samaa mekko päällään<3

ristiäiset

Niin ja teitä oletettavasti kiinnostaa meidän beben nimi. Instan puolella kun kyselin veikkauksia moni arveli, että nimi alkaisi R:llä, koska Rasmus on ainut  meidän lapsista jolla ei ole kirjain paria. Toiset veikkasi, että nimi alkaa M:llä koska Minea ja Mandi alkaa slllä myös. No me ei olla missään välissä käytetty noita syitä, kun ollaan pohdittu nimiä. Joten ei aloitettu sitä pohtimista nytkään. Siispä valittiin se nimi joka hänelle sopi.

Ja niinpä hänestä tuli  Liliana Aava. Ja hän on niin nimensä näköinen<3

kastetilaisuus

Kastetilaisuuden jälkeen tultiin sitten meille kotiin kahvittelemaan. Arvatkaa sata kertaa muistinko siinä hässäkässä ottaa AINUTTAKAAN kuvaa tarjoiluista. No en. Ihan vaan vähän harmitti jälkikäteen... No meillä oli joka tapauksessa tarjolla voileipäkakkua ja pikku pitsoja. ja sitten makeina oli mansikka täytekakku, mansikka-vaniljajuustokakku ja brookiesseja,keksiä, marenkeja ja lapsille lisäksi sipsiä. Tarjoilut olivat ilmeisesti onnistuneet, koska ne katosi aika nopeasti:)

Liliana sai lahjaksi ihana sormuksen johon tuli myös ketju mukaan, että sen voi laittaa hänelle kaulaan. Lisäksi hän sai Luinlivingin super ihanan vauvapyyhkeen, lahjakortin vaatekauppaan, vaippoja ja rahaa. Tuo Luinlivingin pyyhe on kyllä sellainen, että jos koskaan mietit mitä ostaa / pyytää vauvalle lahjaksi niin tuo!

ristiäis lahja

Niin ihana oli tuo päivä. Illalla oli vaan niin onnellinen ja kiitollinen olo.


Tyttö onnellinen


Luoksemme lensit kuin keijukainen,
keskelle talven ja pakkasien.
Tyttöni pieni ja hentoinen,
sinua niin tänne odoteltiin,
lapsi rukousten.
Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

Silmiisi katson ja koukussa oon,
huoleni jälleen unohtukoon!
Voi kuinka tahtoisin muistaa sen:
Hetkeksi vain sinut syliini sain,
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.
Taas ihmetellen huomata saan:
sinä voit nähdä sen salatun maan.
Tahtoisin kanssasi löytää sen,
maan, jossa kesä on loppumaton.
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

-Pekka Simojoki-


Tuo kappale löytyy ainakin lasten veisuu kirjasta. Sanat sai kyllä niin liikuttumaan kirkossa, muutkin kuin mut!


Ihanaa keskiviikkoa juurikin sulle!

-Ulla-

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Äiti taasko se vauva syö?!

Kyllä. TAAS. 

Vaikka tiedostinkin, että ekat päivät menee imettäessä,niin on tämä silti taas yhtä imetystä koko elämä. Huoh. Varsinkin jos on tälläinen ihminen kuin mä, joka on tottunut touhuamaan kaikki päivät, voi olla aika kovakin paikka "vaan" istua ja imettää. 

Koska kyllä mä myönnän, että välillä turhauttaa ihan tosi paljon, kun oot juuri toisen saanut sänkyyn ja viiden minuutin päästä hän on taas sitä mieltä, että tässä voitais vaikka ottaa hörppy. Niin eipä se auta kuin istua sinne sohvan nurkkaan ja imettää. Ja mielessä pyörii noin sata asiaa mitä pitäis tehdä (kiitos mun raskausajan hullun siivous innon, ne ikkunat ym on nyt pesty!!)laitella ruokaa ja pyykitkin odottaa koneessa narulle pääsyä.

Meidän imetys lähti jo synnytyssalissa super hyvin alkuun. Bebe tiesi kyllä tasan mitä tissin kanssa tehdään ja otekin on onneksi ollut oikea heti alusta asti. Sairaalassa ollessa jo heti ensimmäisenä yönä imetin läpi yön vaihdellen vain puolta välillä. Neiti itkeskeli jonkun verran,mutta myös rauhoittui tissille.  Vettä tuli juotua heti synnytyksestä lähtien litra tolkulla ja sama meno jatkuu kotonakin. Yritän myös huolehtia omasta syömisestä, vaikka näillä helteillä ei ihan hirveästi ruokaa teekkään mieli.

Mulla nousi maito vasta silloin kotiinlähtö päivän aamuna eli kun bebe oli 2 vuorokauden ikäinen. Paino tippui yhteensä 8% syntymäpainosta. Kertaakaan ei sairaalassa puhuttu mitään lisämaidosta,eikä onneksi syöttöpunnituksiakaan tehty.

imetyksen aloitus

Mä siis näen punaista pelkästä ajatuksesta, että syötön jälkeen ruvetaan tsekkaamaan, että paljonkos vauva on maitoa saanut. Mun mielestä se on just omiaan nostamaan tuoreen äidin stressin pilviin. Tietenkin sillekin on oma tarpeensa,mutta esim Nooan aikana musta tuntui, että se oli enemmän rutiini, kuin tarve.

Kotona  bebe kanssa ollaan menty hyvin lapsentahtisesti. Bebe on itse herännyt hamuilemaan suhteellisen tiheästi, joten ei ole todellakaan tarvinnut miettiä syökö hän tarpeeksi. Ja koska hän myös välillä nukkuu vallan tyytyväisesti tai kuten tänään (ollessaan 6vrk ikäinen) hän katseli sylissä ihan hiljaisena ympärilleen ja kuunteli muiden ääniä. Joten päättelen, että maitoa tulee riittävästi.

Ja mites ne tissit (tai mun tapauksessa siis nännit). No AUUUUTS.  Siis tämä on kyllä asia missä todella tehokkaasti aika kultaa muistot. En ikinä muista miten kipeää tämä ensimmäisten päivien imetys tekeekään. Niin kuin joku pistelis neuloilla ensimmäiset 20 sekunttia, jokaisen imetyksen alussa!!!  Mutta onneksi  tiedän, että seKIN tässä kyllä helpottaa, kun vaan rinnat tottuu taas rooliinsa. Tällä hetkellä se kohta, missä vauvan suu lähestyy mun tissiä aiheuttaa sellaisen vaatimattoman koko vartalo jännityksen:) 

Onneksi kuitenkin maidon nousu aiheutti vaan päiväksi kevyen jomotuksen ja sen jälkeen on ollut hyvä balanssi tarjonnalla ja syömisellä. 

Sen oon huomannut, että suklaan saan jättää taas pois ruokavaliosta.Meillä on siis kaikki vauvat reagoineet suklaaseen itkulla. Niin myös tämä pieni. Mutta hei eipä se haittaa, onneksi on sitten muita herkkuja joita voi syödä:)

vauvantahtinen imetys

On kyllä niin ihana, kun ainakin tällä hetkellä näyttää siltä että imetys onnistuu. Viime perjantaina kävi myös neuvolanterkka ja bebeltä puuttui enää 30g syntymäpainosta. Eli maitoa tulee vauvan tarpeisiin hyvin. Terkka sanoi, että syntymäpaino pitäis olla saavutettu 2 viikon iässä, joten hyvin ehditään!


Ne hetket, kun saa pienen rinnalle on jotain niin ihanaa ja kaunista ja tällä hetkellä niitä hetkiä on siis monta kertaa päivässä. Se hamuaminen ja lopun tyytyväiset maitokoomat<3

  Ja onhan se nyt ihan super helppoakin. Eväät aina mukana! Vaikka tiedän, että tulee myös päiviä, kun koko imetys ahdistaa sitovuudellaan. Meillä ei tälläkään kertaa oteta pulloa käyttöön, joten bebe kulkee mukana sielä missä mäkin. Tuttia oon nyt muutamia kertoja laittanut suuhun, koska se helpottaisi tosi paljon esim kaupassa käyntiä, kun pieneen itkuun saisi tutin ja sillä päästäis sitten vaikka autolle imettämään.


Mites teillä muilla joilla on tuore vauva vauhdissa mukana, meneekö päivät imettäessä vai menettekö pullo linjalla. Yllättikö joku asia sut imetyksessä?

-Ulla-

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Hän on täälä!

jeps, se oli sitten ikimuistoinen juhannus joka meillä koettiin. Niin kuin kirjoittelinkin, meni suunitelmat ihan uusiksi.

Supistukset alkoi tosiaan silloin 03 yöllä. Tulivat noin 20 minuutin välein, ei sattunut,mutta olivat kuitenkin ihan erilaisia mitä harjoitussupistukset oli ollut. parisen tuntia  meni tuolla välillä. Sitten väli vähän piteni, mun aika meni laitellessa loppuja tavaroita laukkuun ja siivoillessa hipi hiljaa taloa. Siskolle laittelin viesitä joskus seitsemän jälkeen, että ehtiikö hän meille.

Tässä kohtaa hauska yhteensattuma. Minean synnytys käynnistyi myös silloin, kun mun sisko oli edellisenä iltana tullut Kuopiosta mun äidille. Tällä kertaa sisko oli tullut juuri tuona yönä mun isälle tuohon muutaman kilometrin päähän. Kirjoitinkin siskolle viestiin, että meidän bebet näköjään odottaa hänen tuloa:)

Samoihin aikoihin laitoin myös käylle viestiä, että ei taideta lähteä meren rannalle aamusta. Päätettiin kuitenkin, että käly perheineen tulee meille, menee lasten aika kivemmin kun on kavereita.

Sisko tuli meille joskus ennen kahdeksan jälkeen ja värjäs mun juurikasvun ja kulmat.Asiat tärkeysjärjystykseen,eikös:) Tässä kohtaa supistukset hieman laantui ja väli oli yli puoli tuntia. Käly saapui sitten puoli 11 aikaan ja siinä sitten rauhallisella fiiliksillä juteltiin ja hengittelin supistusten kanssa.Vähä tuli sellainen fiilis, etät ei tässä välttämättä tuukkaan lähtöä vielä tänään. Mikkokin aloitti sitten tikanheiton lomassa juhannuksen juhlinnan. VIRHE!!

12 aikoihin supistukset sitten taas voimistui oltiin pihalla joten välistä ei oo oikein mielikuvaa. En saanut tälläkään kertaa syötyä mitään muuta kuin puoliskan banaanin, vaikka monesta paikasta saikin lukea, että olis hyvä syödä tukevasti, koska synnytyksessä kuluu energiaa. Mutta kun ei maistunut niin ei.

Yhden aikoihin käly rupes kysymään, että paljonko supistusten väli on ja pikainen kellotus kertoi, että väli oli alle 10min ja kun lähdin liikkeelle, tuntui että supisti ihan koko ajan. Mikolle sanoin, että nyt kyllä taidetaan aika vauhdikkaasti lähteä sinne sairaalaan. Käly tarjoutui kyllä kuskiksi, mutta mä olin vahvasti sitä mieltä, että pystyn kyllä yhden 40km ajaa. 

Ja voi pojat mikä automatka. Voin kertoa, että kiitos Valion rekan, jonka perässä sai ajaa selvittiin suhteellisen hyvin. Supistukset otti ihan tosissaan kipeää ja hengittämiseen sai keskittyä ihan tosissaan. Seinäjoella oli ihan yhtä tuskaa, kun piti jarrutella valoihin. Sairaalan pihassa piti vähän etsiä paikkaa, että minne saa auton jättää ja ajoin vaan synnärin oven lähelle ja tuumasin Mikolle, että vie auto parkkiin ja mä meen sisälle NYT. Supistus iski niin pahasti päälle, että en meinannut autosta pois päästä.

synnytyskertomus

Synnärille saavuttua ojensin äitiyskortin ensimmäiselle ihmiselle joka vastaan tuli ja sanoin, että tässä tulee pikaisesti tilannekatsaus. Kerroin missä mennään ja samassa tulikin supistus. Kätilö tuumasi, että eipä mietitä sitten tämän enempää tässä käytävällä vaan mennään tarkkailuhuoneeseen. Käyrää ei otettu ensin vaan tsekattiin mikä tilanne ja olin 7cm auki. Kätilö nauroi, että hän ei voi uskoa, että ajoin itte autolla tuossa kunnossa, olin itse vähän samaa mieltä!

Mikko oli ohjattu suoraa saliin ja sinne mäkin sitten pääsin tutun ja turvallisen pallon päälle istuskelemaan. Ja voi hyvä ihme miten mä rakastan sitä palloa synnytyksessä. Oikeasti,vie kivut niin tehokkaasti.

Siinä sitten täyteltiin nopeasti kaikki oleelliset jutut, niin kuin miten raskaus on mennyt ja millä viikolla mennään:) Supistuksia tuli alle viiden minuutin väleillä,ne otti kipeää,mutta pystyin täysin rentoutua niiden välissä ja höpötellä kätilön kanssa. Supistusten aikana keskityin vain tiukasti hengittämään ja hokemaan pään sisällä, että "pian helpottaa,pian helpottaa..."

Mun kätilöksi sattui kyllä maailman ihanan tyyppi, kiitos Kaarina, oot ihan huippu ja niin oikealla alalla!!Hänelle oli helppo kertoa mun kevyestä ponnistuskammosta ja tykkäsin paljon hänen tavasta olla läsnä. Tuli niin turvallinen olo. Hän monta kertaa sanoi, että odotellaan ihan rauhassa sitä ponnistamisen tarvetta ja sitten vaan ponnistat. Miten yksinkertaiselta se kuulostikaan.

No kyllähän se ponnistamisen tarve sitten sieltä tuli,ei yhtään yllättänyt eihän?! Pääsin jotenkin kiipeämään sängylle ja tällä kertaa jäinkin makaamaan kyljelle jossa sain hetken aikaa olla ilman supistusta ja se helpotti paljon. Edellisissä synnytyksissä oon siis ponnistanut selällään puoli-istuvassa asennossa.

luomu synnytys

 Nyt kun ensimmäisen kerran ponnistin ihan vaan kevyesti meni vedet ja seuraavalla syntyi sitten meidän tyttö. Ponnistusvaihe kesti tälläkin kertaa minuutin. Ponnistamis vaihe on kyllä kaikessa rajuudessaan rankka kokemus. Miten se kipu voikaan olla niin kova. Joten koen kyllä olevani ihan super onnekas, kun mulla on aina ollu niin lyhyet ponnistusvaiheet. Synnytyksen kokonaiskesto oli 2h35min. 

Ja se olo mikä tulee sen jälkeen kun vauvan saa pihalle. Voi että. Se on sekoitus onnea, helpotusta, iloa, ihmetystä. Se on puhdasta riemua siitä, että "mä onnistuin!!!"

positiivinen synnytyskertomus

Pieni parkaisi heti kun maailmaan pääsi ja mä kokoilin itseä Mikon halauksessa<3 Onni oli kyllä juuri siinä hetkessä.

Oltiin pienen kanssa pari yötä sairaalassa. Kaikki meni tosi hienosti heti ensi hetkistä lähtien. Mulla ei oo kenenkään synnytyksen jälkeen ollut mitenkään kiire kotiin. Tiedän, että sielä tulee ihan toiseen tyyliin touhuttua, joten nautin paljon siitä, että saan pari päivää keskittyä vain vauvaan ja siihen, että imetys lähtee hyvin alkuun. 

Niinpä me tälläkin kertaa vietettiin pari päivää ihan vaan iho vasten ihoa ja oltiin tissillä piiiiitkään. Niin ihanaa, kun sai nuuhkia pienen tuoksua ja pusutella toista. Miten rakas hän olikaan ihan heti ja jotenkin niin tutun oloinen. 

Nyt täälä sitten ollaan uppouduttu ihan täydellisesti vauvakuplaan ja kiirettä pois ei ole<3

Aurinkoisia päiviä teille ihanille!

-Ulla-
 


maanantai 25. toukokuuta 2020

Miten mä valmistaudun imetykseen?

Ajattelin koota tähän postaukseen vähän omia vinkkejä miten mä valmistaudun tulevaan imetykseen. Ja ei, en todellakaan pidä sitä päivänselvänä, että imetys onnistuisi.

Taustaa

Ensin vähän taustaa menneistä imetyksistä. Eli Rasmuksen aikana imetin tasan pari viikkoa ja senkin aikana Rasmus sai korviketta pullosta ihan kunnolla. Se koko touhu oli yhtä takkuamista alusta nopeaan loppuun asti ja vasta näin jälkikäteen ajateltuna oon tajunnut, että olisin tarvinnut sata kertaa enemmän ohjausta ja tukea imetyksen alussa. Ja miten sitä olikaan sellainen ajatus, että "no se vauva syntyy ja mä laitan sille tissin suuhun ja that's it. Kuinka vaikeaa se muka voi olla?!". No hei voihan se olla vaikeaa, ihan tosi vaikeaa.

 Nooa imetin sitten sen puoli vuotta ja uskon, että suurin syy oli oma rento asenne. Kun olin nähnyt omin silmin meidän esikoisen kasvavan ja kehittyvän ihan normaalisti korvikkeella ja saavan ihan samalla tavalla läheisyyttä ja syliä ilman imetystä, oli asenne tosi rento toisen lapsen kohdalla. Ajattelin, että no yritetään,mutta ei paniikkia jos ei onnistu. 

Ja kyllä se sitten onnistui. Samoin kävi myös Mandin, Nuutin ja Minean kohdalla joita imetinkin sitten jo muutaman kuukauden yli vuoden ikään. Eli kokemusta nyt löytyy jo jonkun verran. 

Toisaalta mulla on ollut tosi onni noiden meidän murujen kanssa. Kenenkään kanssa ei oo ollut huonoa imuotetta tms. Ihan perus rintaraivareita ja hulinoita toki ja paljon.

imetys

Yhtä imettämistä vaan

Haluaisin niin kovasti, että jokainen joka haluaa imettää antaisi sille aikaa ja saisi jostain tukea ja tsemppiä. Mä oon nyt jo henkisesti valmistautunut siihen, että ihan varmasti ne ensimmäiset viikot tai jopa kuukausi menee pääasiassa imettäessä. En muista kenen aikana mulle kätllö sanoi jotenkin niin valaisevasti, että vastasyntyneen vauvan mahalaukku on tyyliin pikkurillin pään kokoinen. Eli onko ihme jos pieni on tosi nopeasti vailla jo uutta maito annosta?

Ja niinhän se nopeasti menee, että kun oot vauvan imettänyt ja hän sieltä pian huikkii jo uudestaan nälkäänsä, niin rupeat miettimään, että ei hitsi, ei mun maito piisaa. Eikös?! Kun just se on se viimeinen ajatus joka päähän kannattaa saada. Kun mä kirjoitin, että oikeastaan ekat viikot menee imettäessä, niin oikeasti mä oon kaikkien neljän onnistuneen imetyksen  alussa istunut pääasiassa sohvalla ja imettänyt. Välillä on tuntunut turhauttavalta, mutta sitten jossain kohtaa sitä on ruvennut huomaamaan, että imetysvälit pidentyvät. Ja se alun tieheä imetys on muuttunut joksikin ihan muuksi.

Ja vaatiihan se imetys toki muutakin kuin sohvalla istumista. On tosi tärkeä huolehtia riittävästä veden juonnista ja siitä, että syö kunnolla. Mä aloitan sen kunnon veden juonnin jo sairaalassa,heti synnytyksen jälkeen. Joka välissä kupillinen, välillä useampi. Ja sen oikeasti huomaa yllättävänkin nopeasti, jos on juonut liian vähän. Sama ruuan kanssa. Ei sun kropassa piisaa energiaa vauvan maitoon, jos et syö kunnolla ja nimen omaan sitä kunnon ruokaa, ei välipaloja ja napostelua lasketa.

Ihan niissä ensi hetkissä ja päivissä kannattaa vauvaa pitää ihokontaktissa. Vielä ennen Minean syntymää en olisi edes uskonut, jos joku mulle sanoo, että se oikeasti vaikuttaa tosi paljon maidon nousuun. Mulla on aiemmilla kerroilla maito noussut vasta kolmantena päivänä synnytyksestä (ja siltikään vauvoille ei oo annettu lisämaitoa). Oon heitä imettänyt ihan koko ajan kun oon sairaalassa ollut. Mutta Minea oli ainut joka oli alusta asti paidan alla, iho vasten mun ihoa. Ja maito nousi heti toisen päivän aamuna kunnolla. Toki siis imetin häntäkin tosi paljon. 

Huvituttina olo?!

Tiedän, että tosi moni ottaa jo synnärille mukaan tutin ja ihan tosi moni aina valittaa ensimmäisinä viikkoina, että ei halua olla huvituttina vauvalle. No en mäkään:) Mutta silti ne ensimmäisten viikkojen  imemisen tarpeet  meillä kulutetaan vain ja ainoastaan tissille. Tutti on toki joo kätevä tietyissä tilanteissa, oon ehdottomasti samaa mieltä. Mutta meillä se otetaan käyttöön siinä vaiheessa, kun imetys on lähtenyt ihan kunnolla käyntiin ja imemis otteessa ei oo mitään ongelmia. Oon itse pelännyt tutin kanssa esim sitä, että annan sitä sitten siinä kohtaa, kun toinen olisi tiheillä rinnalla käynneillä tilaamassa lisää maitoa itselleen ja mä sitten vaan laittelisin ahkerasti tuttia suuhun. Ja lopputuloksena olisi yksi tyytymätön vauva ja äiti joka miettii miksi vauva vaikuttaa koko ajan nälkäiseltä. 


Imetyspaidat

Ja mihin mä tykkään satsata on imetyspaidat. Oikeasti se tekee hommasta vaan huomattavasti helpompaa, kun sun ei tarvitte värkätä paitojen kanssa. Tämä nyt on vaan mun mielipide ja tiedän monia jotka saa homman toimimaan ihan normi paidoillakin. Mutta siis itse tykkään tosi paljon Boobin paidoista ja niitä mulle onkin kertynyt hirmu läjät.  Toki naureskelin kavereille, että aika yksi värinen on mun imetysajan vaatevarasto. Olisko mulla yks vaalean lila paita, yks raidallinen toppi ja loput on sitten mustia:)
Boobin paidoissa on se hyvä puoli, että niillä saa imetettyä tosi huomaamattamasti. Se on tosi kiva juttu, koska mähän oon imettänyt meidän lapsia ihan missä vaan heillä on nälkä tullut. Ravintolassa, kaupassa, huvipuistossa, leikkikentällä, eläintarhassa, laivalla you name it, i did it.  
Noita imetyspaitoja ja -toppeja oon ostanut tosi paljon kirppareilta ja torista. En itseasiassa teidä oonko ostanut yhtään uutena itselle. Boobin paidoissa ainakin hinnat on mun kukkarolle tosi kovat, joten ihan mieluusti ostan niitä huomattavasti edullisemmin käytettynä. Käyttöikä, kun ei ihan hirveän pitkä kuitenkaan ole.

imetys


Suojia, tarvitaanko niitä?

Liivinsuojat on mulla ollut ihan must juttu ja kaikkia merkkejä on tullut koitettua. Parhaaksi itselläni oon todennut nuo ylimmässä kuvassa näkyvät Natusan-merkkiset. Ne on mulla ainoat jotka pysyy paikoillaan. Ja siis oon joutunut käyttää suojia ihan 24/7 koko imetyksen ajan. Alussa niitä menee tietty enemmän, mutta kun maidon tulo vastaa sopivasti vauvan tarpeita, niin sitten suojienkin menekki on vähän rauhoittunut. Mutta ne on mulla ollut just niitä joita pitää olla JOKA paikassa. Mulla tais olla jopa autossa pieni pussi jossa oli muutamat suojat, jos esim hoitolaukusta/käsilaukusta oli jostain syystä loppunut:)

 Mutta joo, voin kertoa,että mikään ei oo niin inhottavaa, kuin imettää ja huomata, että toisesta rinnasta valuu maitoa joka kastelee sun paidan erittäin näkyvästi märäksi. Nimimerkillä oon pitänyt vauvaa toisen rinnan päällä yhdessä pesispelissä, kun muuten siinä olis näkynyt vaan märkkä pläntti:D

Mulla ei oo koskaan ollut maidonkerääjiä käytössä, mutta tiedän että tosi moni liputtaa niiden puolesta.

Loppuun

Kootusti mun vinkit imetyksen alkuun vois olla oma rento asenne, runsaasti ihokontakia, imetä, imetä ja vielä kerran imetä, juo ja syö itse kunnolla, niin ja hei lepo on myös tosi tärkeää.  Kysy rohkeasti neuvoa sairaalassa tai kotona ollessa esim neuvolasta.

Ne hetket kun saat olla pieni rinnalla on vaan jotain mieletöntä. Se läheisyys, se teidän kahden yhteinen hetki. Siinä on kyllä ripaus taikaa<3


Ja loppuun, jos se imetys sitten kuitenkaan ei onnistu muista, että sä oot ihan yhtä hyvä äiti, vaikka vauva saisinkin maidon pullosta ja se olis korviketta. Vauva tulee saamaan ihan yhtä paljon läheisyyttä ja rakkautta, sillä ei oo väliä miten se syöttäminen tapahtuu.

 Sä oot paras mahdollinen äiti sun vauvalle joka tapauksessa<3

Mitä ajatuksia imetys sussa herättää? Tämä on mulle asia josta voisin puhua ja kirjoittaa pienen ikuisuuden! Nytkin tuntuu, että  tuli vaan ripaus sieltä, toinen täältä.

-Ulla-


tiistai 26. syyskuuta 2017

Miten se sitten sujui, imetyksen lopetus?!

Moiks!
 
No niin, tässä on nyt reilu viikko menty ilman imetystä. Oon kyllä aikas ylpeä itsestä,että pidin pääni, enkä sortunut! Ensimmäiset pari päivää oli aika vaikeita. Minea oli tosi itkuinen ja mikään ei oikein kiinnostanut. Ei kirjat ei leikit. Mun vessaan meno oli melkein maailman loppu. Kyllä siinä itkevää lasta sylissä pitäessä mietti monestikin, että onko tässä mitään järkeä. Ja olisko imetyksen lopettaminen helpompaa myöhemmin, kun Minea olis vähän isompi. Jotenkin kuitenkin ajattelin, että sama huuto ja eroahdistus sitä iskee silloinkin, joten mentiin tällä nyt eteenpäin.
 
 
Nukahtamiset illalla oli ne kaikkein haastavimmat ja niitä osasin kyllä odottaakin. Se on pienelle ihan valtava muutos nukahtaa ensin äidin sylissä tissille ja yhtäkkiä omaan sänkyyn. Tälläkin hetkellä mulla on vähän ristiriitaiset olot tästä miten Mineaa nyt nukutetaan. Mä nimittäin pötköttelen neidin vierellä sängyssä. Ei nyt ehkä se paras vaihtoehto, ei. Mutta jotenkin se tuntui niin pahalta, että toiselta viedään kaikki kerralla, tissi ja äitin kainalo, perhepeti. Niinpä neiti nukahtaa tyytyväisenä mun poskea tai kättä silitellen. Tällä hetkellä tämä toimii hyvin. Hän nukahtaa ja herää yöllä n 1-2 kertaa. Muutaman yö on mennyt ihan vaan niin, että Minea on huikkinut, mutta siinä vaiheessa kun mä olen ollut huoneen ovella on neiti jo rauhoittunut jatkamaan uniaan. En kestä miten iso tyttö hän jo on<3
 
 Kolmannesta päivästä eteenpäin meidän neiti palasikin omaksi iloiseksi itsekseen. Hän touhusteli ja leikki ihan niin kuin ennen imetyksen lopetustakin. Ruoka maistui paremmin mitä aiemmin. Vettä ja maitoa sai vähän tuputella nokkamukista. Toki vieläkin pitää vähän väliä olla antamassa juotavaa ja moni itkuinen olokin on korjaantunut juomalla. Tähän on pitänyt jotenkin itse opetella, että muistaa tarjota tasaiseen tahtiin juotavaa. Vesimuki on nyt koko ajan Minean käsien ulottuvilla, joten hän saa itsekin sen napattua jos jano yllättää:)
 
Ihmeen kivuttomasti meni kyllä tämä vieroitus tälläkin kertaa. Jotenkin mä aina pelkään sitä, että lapsi itkee viikko kaupalla tissin perään ja repii paitaa epätoivoisena. Sitten onkin mukava yllätys kun kaikki sujuukin näin kivasti!
Läheisyyttä, syliä ja haleja on meillä jaettu nyt kuluneen viikon aikana ihan hurjat määrät. Neiti tulee monta kertaa päivässä kesken leikkien hakemaan halin ja jatkaa sitten tyytyväisenä leikkejään<3
 
 
Minea on siis hengissä ja niin oon mäkin. Tosin ihan mahdottoman haikea olo on kyllä edelleenkin. Siis tässäkö mun koko elämän imetys nyt sitten oli? Eikö enää koskaan sitä ihanaa hamuavaa suuta menossa kohti tissiä, eikö enää koskaan sitä ihanaa läheisyyttä mitä imettäessä tulee? Ja miten Mineakin kasvoi jotenkin ihan silmissä isommaksi, kun ei oo enää tissillä. Missä mun vauva on?!
 
 Mulla iskee nyt sitten tämän imetyksen lopettamisen seuraksena jotain kunnon vaatekriisiä päälle. Siis missä ihmeessä on mun kaikki paidat?! Kaupassa kävin ja kuljin puoli tuntia tsekkaillen eri paitoja ja jestas, en mä edes tiedä millaisia paitoja haluaisin??!! Niin turhauttavaa! Jos laittaa silmät tiukasti kiinni ja oikein kovasti toivoo, voisko mun kaappiin vaan ilmestyä jotain ihania paitoja?!?! Pliiiiiis...
 
 
Tämmöistä tänne tänään:)
 
Aurinkoista tiistai päivää sulle ystäväiseni<3
 
~~Ulla~~
 


maanantai 18. syyskuuta 2017

Minean oma huone ja yhden aikakauden päätös

Moi!
 
Päätin laittaa tähän postaukseen Minean oman huoneen kuvia, koska jokseenkin se nyt liittyy hyvin tuohon aikakauden päätökseen. Eli kyllä neidin ollessa nyt vuosi ja kolme kuukautta päätin lopetella kerta rykäisyllä imetyksen. Yöt rupes olemaan Minealla kainalossa aika levottomia ja tuntui, että hän rauhoittui kunnolla vasta aamuyöllä. Mä oon lopettanut kaikkien aikana imetyksen sitten heti kerralla kokonaan. Aluksi ajattelin, josko jättäis vain yö imetyksen pois. Jotenkin mä aina rupean ajattelemaan sitä kuitenkin niin, että koska sitten on aamu, koska kello on niin paljon, että "voi imettää" ja itkeskeleekö se pieni sitten koko yön kun odottaa, että josko tämä itku olisi se jolloin äiti tulee ja antaakin tissiä?! No tuolla ajatusmallilla, oli helpompaa lopettaa koko touhu. Ja anteeksi jos jotakin nyt ärsyttää, mutta voi että, on se imetys vaan huikean ihanaa<3 Niin haikea mieli oli eilisen ja itseasiassa on edelleen.
 
 
Minean kanssa imetys lähti heti alusta asti niin hienosti liikkeelle. Neiti nappas heti synnyttyään niin kuin ammattilainen tissistä kiinni. Ja vaikka ensimmäisen kuukauden tuntuikin, että mä en oikeasti tehnyt YHTÄÄN mitään muuta kuin imettänyt, niin menihän se nyt hurjan nopsaan. Ei siinä kauaa mennyt, kun imetysvälit harvenivat ja neiti oli pidempiä aikoja tyytyväinen. Siitä eteenpäin onkin imetys sujunut helposti ja luontevasti. Oon imettänyt ihan missä vaan, kun vauvalla oli nälkä niin hän söi siinä missä satuttiin olemaan. Mut olis saanut vessaan imettämään ainoastaan kantamalla sinne!
 
Minea on koko ajan ollut perhepedissä yöt. Hän on myös ollut edellisyöhön asti oikeastaan läpi yön tississä kiinni. Muutaman viime viikon yöt rupes tosiaan olemaan yhtä hereillä oloa. Neiti vaan ähisi ja repi tissiä, tai nipisteli ja repi mun hiuksia. Että jotenkin alkoi piisaamaan nämä tällaiset huomionosoitukset!
 
 
Ja kuinkas sitten meni eilinen ja viime yö. No päivä meni hyvin. Vähän hän katseli mua kummissaan, kun laitoin vain hereillä olevan neidin vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, mutta ei tullut itkua. Iltapäivällä hän muutamia kertoja sylissä ollessaan repi paitaa,mutta innostui heti kun ruvettiin rakentelemaan palikoilla tai lukemaan kirjaa. Illalla osasinkin sitten odottaa itkua, koska neiti on nukahtanut aina tissille. Silittelyä tai tassuttelua ei tämä neiti voi sietää, vaan riitti, että istui sängyn laidalla. Kymmenen minuuttia ja hän oli unessa, olin aika yllättynyt.
 
 
 
Yöllä neiti heräili puoli kahdesta toista kahteen puolen tunnin välein ja oli kyllä erittäin kiukkuinen kun ei saanut tissiä. Mä nököttelin sängyn reunalla Mikon t-paidassa, etten ihan haisisi maidolle. Kahden aikoihin kelpas sitten jo silittely ja siihen hän sitten rauhoittuikin niin, että heräsi vasta kymmentä vaille seitsemän. Jippii!!! Aika voittaja fiilis!
 
 
 
No ettei homma menisi ihan liian helpoksi, niin tämä aamupäivä on ollut aika vaikea. Varmaan Minea ollut väsynytkin, mutta kovasti on itkeskelty. Ja jokainen voi kuvitella ettei oo mukava tunne lopettaa imetystä ihan yhtäkkiä, tissit on kipeät, siis KIPEÄT. Mutta kyllä se tästä...ehkä jo loppu viikosta helpottaa,meitä molempia:)
 
Tuntuu toisaalta hurjan vapauttavalta lopettaa imetys. Nyt ei o sitäkään vähää estettä mun menemisille. Eipä sillä, en oo suunnitellut tässä aloittavani mitään menemisiä ilman lapsia, mutta pelkkä tietoisuus, että se onnistuu on ihana. Samoin on ihanaa kun voi pukea mitä haluaa päälle. Tosin tässä iskee aika raju vaatekriisi niskaan. Mulla ei oo mitään paitoja. Ei mitään. No okei ehkä kolme. Mutta kaupoille pitää ehdottomasti päästä!
 
Nuo on ne fiilikset joita yritän kovasti pitää päällimmäisinä. En sitä, että tämä oli vipa kerta kun imetin. En sitä järkyttävää haikeuden tunnetta, etten enää oo niin "lähellä" mun ihanaa pikku tyttöä. Yritän olla vaan hurjan kiitollinen siitä, että sain imettää taas näin pitkälle, kokea sen ihanan tuhinan tuossa ihan lähellä. Ne tyytyväiset masutäynnämaitoa-hymyt. On se huisin ihanaa<3<3
 
 
 
Mä oon täällä järkeillyt, että osa tätä mun luopumisen tuskaa on myös tuo huoneen laittaminen neidille nätiksi. Se vaan helpottaa omaa oloa, kun on kiva kämppä missä toinen saa nyt sitten harjoitella yksin nukkumista. Ikean Minnen sänky löytyi muutama kuukausi sitten Torista ja maksoi kokonaiset 35€, seinällä olevien pilvien tilalla oli aiemmin autojen kuvat. Piirsin paperille pikaisesti pilvi sapluunan ja maalailin autot piiloon. Huone ei nyt oo ihan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan siellä on vähän minttua seassa. Tuo leikkikeittiö oli niin ihana Minealle just nyt. Hän kokkailee sillä ihan innoissaan herkkuja meille muille<3
 
Vähän tässä on sellainen mitäs sitten olo. Imetys on mun kohdalla ollut kuitenkin tosi sitovaa ja ilman sitä tuntuu tällä hetkellä, että jotain puuttuu.
 
Olis kiva kuulla teidän imetyksen lopettamisesta, vai päättikö lapsi itse että se oli nyt tässä?
 
~~Ulla~~