Muutamaa piparkakku taloa myöhemmin

Moiks!

 

Meidän pojilla on tänään koulupäivä. He ovat mukana meidän kyläyhdistyksen järjestämässä jouluvaelluksessa. Meiltä vanhemmilta toivottiin tapahtuman  joulutorille myytävää ja mä aikani mietittyä päätin tehdä piparkakkutaloja. En mitään isoja, sellaisia söpön pieniä. Ja ihan kivoja näistä mun mielestä tuli:)

 

 

No jokainen tietää, että näissä nyt jonkun aikaa meni, varsinkin kun ei pysty vaan kolmea tuntia putkeen tehdä, vaan siinä välissä pitää touhuta kaikkea mahdollista. Niin kuin imettää ja nukuttaa, vaihtaa vaippaa. Just kun olin hirmu tyytyväinen ja ylpeä ittestäni ja aikaansaamisistani, niin Rasmus tuli koulusta ja tuumas, että "etkö sä äiti enempää tee?!". Juu-u.

 

Koristeet tein ihan vaan pikeeristä ja tomusokeria sirottelin vielä lumeksi.

 

 

Sellofaania piti käydä useamman kerran käydä ostamas kaupasta, kun mun aivot ei jotenkin ollenkaan tajunnut, että 5 metriä ei vaan piisaa!!

 

 

Eli tämmöisiä täälä on touhuttu tällä viikolla. Tein samaan syssyyn meillekin piparkakkutalon. Nuutti on sitä tehokkaasti aamun hämärissä käynyt syömässä. Ensin lähti aita, sitten tikkaat ja eilen aamulla vielä ovesta pala. Kuvan laitan sitten kun huoltotyöt on tehty:)

Tällä viikolla on myös kuskattu Mandia kerhoon, viety (taas) kirpparille tavaraa, laiteltu joulua lisää ja isoin juttu, siivottu ja järjestetty yläkerta. Että juu, mukava touhun täyteinen viikko. Tänään ollaan sitten menossa tuonne jouluvaellukselle. Lapset odottaa jo kovasti joulupukin ja poron näkemistä:)

 

Harmi kun sää on vaan kaikkea muuta kuin hyvä. Illalla satoi ihanasti lunta, mutta kun aamu tuli satoi vettä ja nyt tuola onkin sitten mahtava märkä, loskainen sadekeli.No vaatetuksestahan se vaan on kiinni:)

 

Nyt ruuan laittoon!!

 

Mukavaa viikonloppua sulle ihana lukija<3

 

~~Ulla~~

 



Äiti mä oon valmis!!

😊😊Tiistaita ihanuudet!

 

Viime sunnuntai oli jokseenkin tylsän tuntuinen päivä. Ruuan jälkeen tuumittiin mitä tehdään. Mua olis huvittanut lähteä Seinäjoelle suurmarkkinoille, mutta sitten toisaalta en jaksanut laittaa tätä lössiä siihen kuntoon, että oltain voitu lähteä tuonne ihmisten ilmoille:)

 

Siispä kotoiltiin. Jääkaapista löytyi pari pkt piparitaikinaa, nisitä oli tarkoitus tehdä piparkakkutaloja poikien koulun myyjäisiin. Päätettiin kuitenkin leipoa jo ensimmäinen erä pipareita. Voi sitä riemua, kun kysyin leivotaanko?! Lapset on kyllä meillä aina valmiita jos ei muuta, niin auttamaan leivonnassa.

Arvaatteko mikä oli ensimmäinen lause kun otin taikinat pöydälle? Saako maistaa? No sehän se! Ekat palat siis katos hymyileviin suihin.

 

 

Nuutti paineli innoissaan muumin ja auton kuvia taikinaan. Jauhoja pikku mies lisäili myös niin innokkaasti, että piti jo enimpiä pyyhkiä pois:)

 

 

Kaulimia pitäisi hommata pari lisää, nyt sai jatkuvasti joku odottaa omaa vuoroaan. Toki ei sekään pahaa tee, oman vuoron odottaminen nimittäin.

Mandi osasi jo hienosti kaulia oman taikinansa. Noista kaupan taikinoista on mun mielestä kaikista helpoin leipoa lasten kanssa. Toki ne itse tehdystä taikinasta tehdyt on paremman makuisia, mutta niitä mä leivon sitten itse, vähän lähempänä joulua.

 

 

Ja sitten tuohon otsikon lauseeseen... Taisin autella toisten pipareita pellille, paistella siinä samalla jo osaa valmiiksi, antaa jauhoja ja lisää taikinaa. Sitten meidän Nuutti tuumas, että "äiti,mä oon valmis!". ja noh, valmista oli tosiaan tullu:D

 

 

Poitsu oli sitten ehtinyt muutaman piparin kuvan painella levyynsä<3

 

Välipalalla herkuteltiin tietty pipiareilla ja glögillä. Niin ja Nuutti riemastui noista rusinoista ja manteleista, jotka mä olin kyllä ajatellut sinne glögiin... Tyyppi veteli niitä lusikalla nassuun!

 

 

 Joko te ootte ehtinyt leipomaan pipareita?! Käytättekö kaupan taikinaa vai teettekö itse?

 

 

 

Mukavaa tiistai iltaa!!

 

~~Ulla~~



Lämpöisissä tunnelmissa

Heipsan!

 

Tämä päivä on sään puolesta ihan kamala, siis yhtään kaunistelematta. Sataa vettä, tuulee ja taivas on ihan harmaa. Täydellinen syy siis tunnelmoida sisällä!

 

Laittelin jo reilu viikko sitten joulu tähdet ikkunoille, koska no miksi ei?! Asutaan täälä keskellä ei mitään, joten ketään ei ärsytä kun täälä heiluu jo valoja ikkunoilla. Niistä tulee niin ihanan pehmoinen ja lämmin valo illaksi.

 Kovasti oon kyllä lyönyt itteäni kynsille, etten kaivanut samalla muitakin joulujuttuja esille. Ehkä ens viikolla?!

 

 

Ja nämäkin, eiks nämäkin vois olla vähän niin kuin talvisia, eikä jouluisia?! Nämä näytti kyllä niin ihanilta, kun maassa oli lunta.

 Eilen alkaneen sateen myötä saatiin heittää hyvästit sille ihanalle valkoiselle jutulle.Hitsi miten pimeältä tuolla nyt näyttää. Lumi toi mukavasti valoisuutta ja ennen kaikkea tekemistä pihalle. Lapset ehtivät touhuta lumesta jo monenlaista.

  Lumiukkoa, -toukkaa,- linnaa. Oltiin koko perhe lumisotaa ja kasteltiin siinä samalla kaikkien hanskat:) Niin mukavaa.Muksut nauraa kikatti kun Mikon pallo osui suoraa mua päähän. Voi olla, että sellainen yksi pieni kiukkuinen katse tuli luotua tuohon isännykseen...

Glögiä on menossa toinen purkki. Niin ihanaa hörppiä iltaisin, kun talo on saatu hiljaiseksi. Tai no ainakin muut, Minea vielä höpöttelee omia juttujaan<3

 

 

 Mä huomasin vähän turhan myöhään, että lapsilla ei oo villasukkia. Oon joka vuosi jo kesän lopulla ruvennut kutomaan villasukkia ja kun ekat pakkaset on tullut on ne ollut valmiina. No tänä vuonna huomasin asian, kun Rasmus tarvitsi kouluun kumpparit ja kyseli niihin villasukkia. No ei löytynyt ei.
Käytiin Lankavasta hakemassa kaikille juuri sellaiset lankakerät jotka he itse halusivat. Ei tullut äitin toivomaa harmaata, valkoista tai jotain ihanaa mintunvihreää. Ei. Tuli turkoosia ja limenvihreää, niin ja violettia. Mutta ainakin tulee sitten käytettyä, kun ei voi valittaa väristä:)

Poikien omat on valmiina ja Mandin omat tekeillä. Naureskelin anopille, että mä oon täälä ihan onnes jos saan yhden villasukan viikossa valmiiksi. Toiset tekee villasukka parin päivässä. Toki siis mulla noita keskeytyksiä tulee about kakskymmentä tuntiin. Mutta joo, pääasia, että valmista tulee!!

 

 Siinä missä ite teen niin perus tavallisia villasukkia, toi anoppi mulle maailaman ihanimmat sukat. Siis oikeasti, miten jotkut osaa??!!

 

Nämä jalassa on täälä viipotettu menemään ja ei oo kyllä varpaat ollut kertaakaan kylmät! Kiitos vielä Aino<3

 

Tällä viikolla otin muuten jo joulukortti kuvia, onko muut olleet samalla asialla?!

 

 

Me Minean kanssa valvottiin viime yönä yli yhteen.  Neiti nukahti kyllä ihan kivasti joskus yhdeksän aikoihin, mutta päätti vähän yli yksitoista, että nyt aloitetaan huutokonsertti. Syy jäi äipälle vähän epäselväksi ja myönnetään, että kyllä jossain tunnin jälkeen meinas jo usko loppua. Vaippa oli vaihdettu ja tissi ei kelvannut sitten millään lailla. Lopuksi neiti  nukahti itkuunsa mun rintaa vasten.

Sitten istuskelin olohuoneessa nojatuolilla ja katselin noita ikkunatähtiä. Mietin miten mahdottoman onnellinen mä oon.  Kuuntelin pienen rauhallista tunihaa, fiilistelin tulevaa joulua. Onni oli niin siinä, rauhoittuneessa lapsessa, väsyneessä äidissä.

Puolen tunnin istumisen jälkeen kannoin neitin meidän sänkyyn ja käperryin viereen nukkumaan.

 

 

Säästä huolimatta , ihanaa viikonlopun jatkoa!!
Sytytelkää kynttilöitä ja juokaa glögiä<3

 

 ~~Ulla~~

 

 

 



5kk täynnä!!

Kyllä, niin se vaan on taas kuukausi mennyt ja meidän pikku mimmi on 5kk vanha. Ihana, ihana, ihana tapaus koko neiti. Anteeksi hehkutus, mutta oon ihan rakastunut tuohon pikku pakettiin. Neiti on yhtä hymyä suurimman osan hereillä olostaan,(ja sitä hereillä oloa on aika paljon...) ja jutustelee kovaan ääneen.

 

Hän on myös löytänyt omat suloiset kätensä. Tiedättekö, että niitä voi ihastella vaikka vartin putkeen? Ja voi sitä ihmettä, kun ne sormetkin vielä välillä heiluvat:)

 

Selällään viihdytään ihan mukavasti vielä,mutta yhä nopeammin neiti myös kiepsahtaa vatsalleen. Koko ajan pidempiä aikoja hän jaksaa olla vatsallaan ja nyt on ruvennut ojentamaan käsiään suoraksi, eli ylävartaloa ylös. Välillä myös vedetään polvia masun alle, eli melkoinen mittarimato:) Niskat kuitenkin jossain kohtaa aina väsyvät ja sitten tulee itku. Äiti juoksee auttamaan ja kääntää neidin selälleen. Nousen ja käännän selän, niin taas kuuluu itku, kun ollaan käännytty vatsalleen ja ne niskat on edelleen ihan väsyneet. Kuulostaako tutulta?! Mandi nauroi, kun sanoin Minealle tänään, että äiti kohta teippaa sut selälleen hetkeksi aikaa:) No ehkä me nyt kuitenkin selvitään ilman teippausta!!

 

 

 

Neuvolassa käytiin tänä aamuna ja tässä olisi sitten tuoreet mitat:

Paino 6855g

Pituus 66,4cm

Pipo 41,3cm

 

Pianoa oli tullut reilut 400g viime käynnistä ja pituuttakin pari senttiä. Kasvu oli hyvää joten jatketaan vielä viimeinen kuukausi pelkällä rintamaidolla. Täysimetys oli haaveena tälläkin kertaa ja hyvällä mallilla ollaan. Tästä oon kyllä mielettömän onnellinen, tiedän että olisi voinut käydä myös niin, että imetys ei olisi onnistunut ollenkaan. Vaikka onhan tuo imetystouhu ihan hurjan sitovaa, ei sillä. Oma-aika on jotain mistä tällä hetkellä haaveilen, mutta toisaalta ajattelen myös, että sekin sieltä joskus taas tulee. Aikansa kutakin, tai jotain...

Minea tosiaan toimittelee vallan mahdottomasta. Kaikki mut tuntevat varmaan miettii tässä kohtaa, että olisko äitiinsä tullu. No ehkä juu! neiti ei oo noiden asioidensa kanssa mikään hiljainen tapaus, vaan ne höpötellään melkein kiljuen maailmalle. No mikäs siinä, ääntä tänne kyllä mahtuu. Uutena taitona on kurlutus, siis neiti pitää melkein samaa ääntä kun pulut:D Ja sekös vasta on hauskaa, kun äiti nauraa ääneen kun kuuluu tuo ääni. Oon huomannut, että Minea muutenkin tarkkailee tosi paljon kaikkea. Sisarusten puuhia hän tykkää katsella pitkiäkin aikoja. 

Vähän neiti on  ruvennut tarkemmin katsomaan vieraita kasvoja, mutta vierastamista ei ole vielä tullut. Hymy sieltä tulee, kun hetken saa katsella, että kuka tämä tyyppi on.

Päivällä maltetaan edelleen nukkua maksimissaan 45min unet. Yleensä vien sänkyyn ja vartin päästä saa hakea pois. Yöt nukutaan äidin kainalossa, jos ei tissi suussa, niin ainakin poskella<3

Voikohan onnellisuuteen pakahtua?!

Hei ja sori, kuvat oli nyt kyllä tosi huonoja, valaistus, hieman yliaktiivinen muksu ja kamera, siinäpä hyvä yhdistelmä !

Ihanaa keskiviikko illan jatkoa:)

~~Ulla~~
 

Yhden unelman toteutuminen

En malttanut pihistellä tämän tuunauksen lopputulosta enää yhtään päivää. Jo silloin, kun käytiin pari vuotta sitten katsomassa tätä taloa ensimmäistä kertaa, tuumasin Mikolle,että keittiö oli muuten kiva, mutta aika tumma mun makuun. No hyvin sen asian kanssa on kuitenkin pystynyt elämään. Kunnes tuli Mikon veljen vaimon kanssa puhetta heidän keittiön tuunaus projektista ja ...No siitä se ajatus sitten lähti:)

Että kiitos vaan Henna<3

 

Bauhausista laitoin tilaukseen rullan Dc-fixiä. Otin matta valkoista 68cm leveää ja 15m. Tällä sai aikaiseksi hyvin meidän tuunaus projektin. Ja siis muistin virkistykseksi tässä on ennen kuva:

 

 

Voin kertoa, että tämä ei nyt ehkä ollut se kaikkein helpoin aika tehdä tätä tuunausta. Välillä meni niin, että ehdin vain leikata sopivan kokoisen palan ja Minea kutsui. Välillä ehdin laittaa päällystämisen alulle ja Nuutille piti mennä vaihtamaan vaippa, tai joku huusi jotain muuta. Että kyllä, esim vuoden päästä olis voinut päästä helpommalla. Mutta minkäs teet, kun oon tämmönen hetimullekaikkinyt- ihminen.

Tässä sitten niitä jälkeen kuvia:

 

 

Ja ettei homma olisi käynyt ihan turhan helposti, niin kun olin ensimmäisen alalaatikon fiksannut, niin huomasin (kyllä VASTA sitten), että meidän yläkaapit oli kaikkea muuta kuin puhtaan valkoiset. Ne oli jotain luonnonvalkoisen ja kerman väliltä. No joka tapauksessa ne näytti ihan hirveiltä, kun alhaalla oli vertailukohtana puhtaan valkoinen. Onneksi tuota fixiä tuli tilattua kunnolla ja sain sitten samalla rullalla tuunattua yläkaapitkin!

 

 

Olihan tuo aika iso projekti. Laatikot sai tuunauttua ilman irrotuksia, vain rivat otin irti. Mutta yläkaapit piti ruuvailla irti. Yläkaapeissa oli vielä mun suureksi riemuksi tuollainen ikkuna, eli keskeltä on osa alempana. Mutta fööni oli suureksi avuksi ja omaan silmään niistä tuli hyvät. Ei täydelliset, mutta hyvät:)

 

 

Tuohon fixaamiseen jää muuten koukkuun, olisin niin halunnut tuunata nuo työtasotkin, mutta koska runko on tumma ja lattia myös,niin ei olisi sopinut mun haave siihen. Olisin nimittäin halunnut ne harmaaksi. Mutta sainpas edes tuon mun vuosia haaveilemani valkoisen keittiön<3<3

 

 

Hintaa tuunaukselle tuli 49€, eli ei mun mielestä paha. Mitäs tykkäätte?! Hitti vai huti?!

 

~~Ulla~~