keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Iltapäivä lenkki

Heipsan!
 
Ollaan otettu täällä nyt kaikki ilo irti ihan huikean hienoista syyspäivistä. Aamusta on ollut niin sykkää ja sumuista, että on tullut epäilys selkeneekö sää ollenkaan, mutta kummasti se aurinko on sieltä sitten kymmenen jälkeen ruvennut paistamaan. Vieläpä pilvettömältä taivaalta. Iltapäivän ruuan jälkeen ollaan käyty koko perheen voimin kävely/juoksu/pyöräily retkellä. Nuutti jaksaa tuon vajaat neljä kilometriä jo niin mahtavasti tulla potkupyörällä, että ei voi kuin ihmetellä. Tosin siinä matkan varrella on niin mukavasti katseltavaa, että sekin varmaan motivoi liikkumaan eteenpäin. Ja toki me liikutaan ihan lasten tahtiin, vaikka omaa jalkaa menottais välillä vähän nopeampi tempo kuin 10m /10min. Kiitos vaan kaikille traktori kuskeille ja puimurilla liikkuville, teitä katsoessa matka taittui vallan mukavasti:)

 
Minea meinaa aina vähän kyllästyä rattaissa oloon, joten napattiin hänelle omppu omasta puusta käteen ja sitä neiti sitten popsikin melkein koko lenkin ajan.
 
 
Meillä ei oo isommillakaan pojilla mitään motivaatio ongelmia lähteä lenkille meidän kanssa. Toki saattaa olla joskus niin, että he ovat jo lenkin kiertäneet siinä vaiheessa, kun me ollaan päästy alle puoleen väliin. Mutta pääasia, että liikkuvat. Mun mielestä on aina yhtä surullista lukea miten Suomessakin on jo paljon LAPSIA jotka ei liiku. Siis oikeasti. Ei vaan mahdu mun päähän. Lapsethan saa niin pienellä vaivalla liikkeelle. Ei tarvitse lähteä kuin yhdessä katsomaan pyörällä lehmiä tai koiria naapuriin, tai leikkipuistoon. Tai yhdessä etsimään puolukoita. Meillä ainakin on lapset aina ihan innoissaan jos vaan tehdään yhdessä jotain. No okei Rasmusta ja Nooaa saa joskus vähän maanitella mukaan, yleensä pelaamineneioovaihtoehto- lause toimii toooosi hyvin:) 
 
 
Meidän lenkin varrella on ihan liikaa kaikkea mitä Nuutti haluaa tutkia. Siis miten pohjaton voi olla tuo kolme vuotiaan tiedon tarve? Kaikesta pitäis tietää mikä se on  ja jos sanot, että "äiti ei nyt kyllä tiedä" niin Nuutti tuumaa naureskellen että "Tiedätpäs!". Ihanaa miten pieni luottaa siihen, että vanhemmat kyllä tietää kaiken<3 Tässä kohtaa on tauko menossa ja Mikko poksauttelee kukkien siemenkotia. Mulla ei oo mitään hajua mitä nuo kukat on, mutta muistan, että muksuna oon itte poksautellut noita meidän omassa pihassa. Mikkokaan ei ollut koskaan edes kuullut noista ja en oikein tiedä kumpi oli enemmän innoissaan isä vai poika!
 
 
Meidän lenkki on nyt joka kerta päättynyt tähän meidän omalla tiellä olevaan puolukkapaikkaan. Nuutti, Minea ja Mandi popsii ihan hurjat määrät puolukoita suoraan puskasta suuhun. Minea popsi varmaan yhden varvunkin kun oli niin innoissaan, eikä tykännyt ollenkaan kun hänen kädestä yritti ottaa lehtiä pois puolukoiden seasta:)
 Mäkin joka kerta yritän urheasti käydä syömässä puolukoita ja kyllä mä nyt ne alas saan, mutta ei ne kyllä ihan lemppari marjoihin kuulu!
 

 
Eilen just mietin, että hassua kun ennen Minean raskautta kävin juoksemassa nautin ihan suunnattomasti siitä, että sain juosta yksin ja kuunnella musaa. Silloin tällaiset yhteiset lenkit oli vähän se "huonompi" vaihtoehto. Nyt taas nautin tosi paljon, että päästään koko perhe lenkille. On niin ihana höpötellä Mikon kanssa ja kuunnella poikien koulujuttuja ja Mandin eskari päivästä. Vaikka toki, on se mukavaa välillä käydä yksin, saa tuulettaa ajatuksia oikein kunnolla. Sopivasti molempia niin hyvä juttu!
 
Mites teillä, onko lenkki sun omaa laatuaikaa vai liikutteko koko perhe yhdessä? Olis kiva tietää mitä muut perheet harrastelee yhdessä?
 
Palaillaan taas<3
 
~~Ulla~~
 

tiistai 26. syyskuuta 2017

Miten se sitten sujui, imetyksen lopetus?!

Moiks!
 
No niin, tässä on nyt reilu viikko menty ilman imetystä. Oon kyllä aikas ylpeä itsestä,että pidin pääni, enkä sortunut! Ensimmäiset pari päivää oli aika vaikeita. Minea oli tosi itkuinen ja mikään ei oikein kiinnostanut. Ei kirjat ei leikit. Mun vessaan meno oli melkein maailman loppu. Kyllä siinä itkevää lasta sylissä pitäessä mietti monestikin, että onko tässä mitään järkeä. Ja olisko imetyksen lopettaminen helpompaa myöhemmin, kun Minea olis vähän isompi. Jotenkin kuitenkin ajattelin, että sama huuto ja eroahdistus sitä iskee silloinkin, joten mentiin tällä nyt eteenpäin.
 
 
Nukahtamiset illalla oli ne kaikkein haastavimmat ja niitä osasin kyllä odottaakin. Se on pienelle ihan valtava muutos nukahtaa ensin äidin sylissä tissille ja yhtäkkiä omaan sänkyyn. Tälläkin hetkellä mulla on vähän ristiriitaiset olot tästä miten Mineaa nyt nukutetaan. Mä nimittäin pötköttelen neidin vierellä sängyssä. Ei nyt ehkä se paras vaihtoehto, ei. Mutta jotenkin se tuntui niin pahalta, että toiselta viedään kaikki kerralla, tissi ja äitin kainalo, perhepeti. Niinpä neiti nukahtaa tyytyväisenä mun poskea tai kättä silitellen. Tällä hetkellä tämä toimii hyvin. Hän nukahtaa ja herää yöllä n 1-2 kertaa. Muutaman yö on mennyt ihan vaan niin, että Minea on huikkinut, mutta siinä vaiheessa kun mä olen ollut huoneen ovella on neiti jo rauhoittunut jatkamaan uniaan. En kestä miten iso tyttö hän jo on<3
 
 Kolmannesta päivästä eteenpäin meidän neiti palasikin omaksi iloiseksi itsekseen. Hän touhusteli ja leikki ihan niin kuin ennen imetyksen lopetustakin. Ruoka maistui paremmin mitä aiemmin. Vettä ja maitoa sai vähän tuputella nokkamukista. Toki vieläkin pitää vähän väliä olla antamassa juotavaa ja moni itkuinen olokin on korjaantunut juomalla. Tähän on pitänyt jotenkin itse opetella, että muistaa tarjota tasaiseen tahtiin juotavaa. Vesimuki on nyt koko ajan Minean käsien ulottuvilla, joten hän saa itsekin sen napattua jos jano yllättää:)
 
Ihmeen kivuttomasti meni kyllä tämä vieroitus tälläkin kertaa. Jotenkin mä aina pelkään sitä, että lapsi itkee viikko kaupalla tissin perään ja repii paitaa epätoivoisena. Sitten onkin mukava yllätys kun kaikki sujuukin näin kivasti!
Läheisyyttä, syliä ja haleja on meillä jaettu nyt kuluneen viikon aikana ihan hurjat määrät. Neiti tulee monta kertaa päivässä kesken leikkien hakemaan halin ja jatkaa sitten tyytyväisenä leikkejään<3
 
 
Minea on siis hengissä ja niin oon mäkin. Tosin ihan mahdottoman haikea olo on kyllä edelleenkin. Siis tässäkö mun koko elämän imetys nyt sitten oli? Eikö enää koskaan sitä ihanaa hamuavaa suuta menossa kohti tissiä, eikö enää koskaan sitä ihanaa läheisyyttä mitä imettäessä tulee? Ja miten Mineakin kasvoi jotenkin ihan silmissä isommaksi, kun ei oo enää tissillä. Missä mun vauva on?!
 
 Mulla iskee nyt sitten tämän imetyksen lopettamisen seuraksena jotain kunnon vaatekriisiä päälle. Siis missä ihmeessä on mun kaikki paidat?! Kaupassa kävin ja kuljin puoli tuntia tsekkaillen eri paitoja ja jestas, en mä edes tiedä millaisia paitoja haluaisin??!! Niin turhauttavaa! Jos laittaa silmät tiukasti kiinni ja oikein kovasti toivoo, voisko mun kaappiin vaan ilmestyä jotain ihania paitoja?!?! Pliiiiiis...
 
 
Tämmöistä tänne tänään:)
 
Aurinkoista tiistai päivää sulle ystäväiseni<3
 
~~Ulla~~
 


perjantai 22. syyskuuta 2017

Kirppis josta kaverit on kateellisia!

Te jotka ootte lukeneet blogia silloin, kun muutettiin Kauhavalle, voitte muistaa miten mua harmitti kun kaikki mun lemppari kirpparit jäi Seinäjoelle. Onneksi tästä läheltä on nyt sitten löytynyt hyviä tilalle. Tässä postauksessa haluan vinkata teille Lapualla sijaitsevasta Sakura kirppiksestä.  Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että heillä on Super mahtavaa face mainontaa. En kehtaa edes kertoa montako kertaa oon katsonut heidän facebook sivujen päivityksestä, että vitsi miten kivan näköisiä juttuja ja kurvannut sitten katsomaan niitä livenä. Kirppis on ihanan valoisa ja avara ja siellä on rento tunnelma.
 
 
Kirpparilla on huomioitu ihan esimerkillisen hyvin pienet asiakkaat, tai äidit ihan miten asian haluaa nähdä:)  Vessasta löytyy hoitotaso vaipanvaihtoon, jos vaippa on jäänyt kotiin niin löytyypä sieltä vaippojakin. Lapsille on leikkipaikka jossa meidän pikku tyypit viihtyy aina melkein koko mun kirppis kierroksen ajan. Leikkipaikka on sijoitettu tosi hyvin, niin että joka hyllyn toisesta päästä näkee lapset ja ainakin mä melkein kuulenkin nuo omat murut sieltä. Toki voi olla, että heillä on vaan kova ääni:)
 
 
Pienille on myös saatavilla ilmaisia maissinaksuja jos äitin kierros meinaa vallan venyä pitkäksi. Pienessä kahvilassa on myös kivasti vaihdellen muuta pientä purtavaa esim. sokerittomia pannareita, hedelmiä ja vauvoille ruokaa. Samasta kulmasta löytyy myös mikro, joten ruuan tai maidon lämmittäminen on tehty tosi helpoksi.
 
 
Sakurasta löytyy myös kunnon syöttötuoli ja tykkään kovasti, että pöytä on lasten leikkipaikan vieressä. On helppo syöttää pienintä ja samalla vähän vahtia, ettei isommat toteuta mitään outoja päähänpistoja.
 
 
Käytävät on tosi leveät. Ihan kevyesti mahtuu vaikka kaksosten rattailla kiertelemään ja siltikin mahtuu ostoskärryillä ohitse. Ja nyt sitten vinkki lähistöllä asuville, tai vaikka vähän kauempanakin, tältä kirpparilta tekee ihan huimia lastenvaate löytöjä! Myynnissä on ihan valtavat määrät lastenvaatteita ja yhä enemmän löytyy myös merkkivaatteita.  Mä oon löytänyt tosi paljon Gugguun, Pomp de Luxin ja Mini rodinin vaatteita tuolta ja tosi hyvään hintaan. Jotenkin tuntuu, että joillakin kirppareilla ne hinnat vaan nousee pilviin, mutta Sakurassa on kyllä vielä kunnon "kirpparihinnat". 
Eilisellä pika kierrokselle silmiin osui tosi monet luistimet ja muutenkin hurjat määrät talvivaatteita. Nyt on juurikin oikea aika päivittää talvivaatteet oikeaan kokoon! 
 
 
Kirppiksen perällä on paljon tilaa isoille myyntitavaroille. Oon kattonut, että siellä on tosi usein myynnissä hyvän näköisiä vaunuja ja kaukaloita. Niin ja toki muitakin huonekaluja. Meidän keittiön lipastokin on just täältä löydetty.
 

 
Mä sain yhteistyön merkeissä pöydän pariksi viikoksi ja siellä olis nyt sitten taas miljoona Pomp de Luxin ihanuutta tarjolla ja laitoinpa muutaman Gugguun vaatteenkin myyntiin:) Koot pyörii tytöillä siellä 74-80cm ja 110-116cm , pojilla taas 92-98cm ja 134-140cm.  Talvivaatteita lähti jonkun verran myyntiin ja onpa siellä vielä muutamat vk vaatteetkin, esim pompin softshell haalari pojalle koossa 92cm.
 
 
 
Että jos kaipaat vaikka huomiselle jotain kivaa tekemistä, niin lähdeppäs Lapuan suunnalle Sakuraan tekemään huippu löytöjä!!
 
Mikä tekee sun lemppari kirpparista sen parhaan? Löytyykö muita Sakurassa kävijöitä?!
 
Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle teille<3
 
~~Ulla~~
 
*Blogi yhteistyö*
 
 


maanantai 18. syyskuuta 2017

Minean oma huone ja yhden aikakauden päätös

Moi!
 
Päätin laittaa tähän postaukseen Minean oman huoneen kuvia, koska jokseenkin se nyt liittyy hyvin tuohon aikakauden päätökseen. Eli kyllä neidin ollessa nyt vuosi ja kolme kuukautta päätin lopetella kerta rykäisyllä imetyksen. Yöt rupes olemaan Minealla kainalossa aika levottomia ja tuntui, että hän rauhoittui kunnolla vasta aamuyöllä. Mä oon lopettanut kaikkien aikana imetyksen sitten heti kerralla kokonaan. Aluksi ajattelin, josko jättäis vain yö imetyksen pois. Jotenkin mä aina rupean ajattelemaan sitä kuitenkin niin, että koska sitten on aamu, koska kello on niin paljon, että "voi imettää" ja itkeskeleekö se pieni sitten koko yön kun odottaa, että josko tämä itku olisi se jolloin äiti tulee ja antaakin tissiä?! No tuolla ajatusmallilla, oli helpompaa lopettaa koko touhu. Ja anteeksi jos jotakin nyt ärsyttää, mutta voi että, on se imetys vaan huikean ihanaa<3 Niin haikea mieli oli eilisen ja itseasiassa on edelleen.
 
 
Minean kanssa imetys lähti heti alusta asti niin hienosti liikkeelle. Neiti nappas heti synnyttyään niin kuin ammattilainen tissistä kiinni. Ja vaikka ensimmäisen kuukauden tuntuikin, että mä en oikeasti tehnyt YHTÄÄN mitään muuta kuin imettänyt, niin menihän se nyt hurjan nopsaan. Ei siinä kauaa mennyt, kun imetysvälit harvenivat ja neiti oli pidempiä aikoja tyytyväinen. Siitä eteenpäin onkin imetys sujunut helposti ja luontevasti. Oon imettänyt ihan missä vaan, kun vauvalla oli nälkä niin hän söi siinä missä satuttiin olemaan. Mut olis saanut vessaan imettämään ainoastaan kantamalla sinne!
 
Minea on koko ajan ollut perhepedissä yöt. Hän on myös ollut edellisyöhön asti oikeastaan läpi yön tississä kiinni. Muutaman viime viikon yöt rupes tosiaan olemaan yhtä hereillä oloa. Neiti vaan ähisi ja repi tissiä, tai nipisteli ja repi mun hiuksia. Että jotenkin alkoi piisaamaan nämä tällaiset huomionosoitukset!
 
 
Ja kuinkas sitten meni eilinen ja viime yö. No päivä meni hyvin. Vähän hän katseli mua kummissaan, kun laitoin vain hereillä olevan neidin vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, mutta ei tullut itkua. Iltapäivällä hän muutamia kertoja sylissä ollessaan repi paitaa,mutta innostui heti kun ruvettiin rakentelemaan palikoilla tai lukemaan kirjaa. Illalla osasinkin sitten odottaa itkua, koska neiti on nukahtanut aina tissille. Silittelyä tai tassuttelua ei tämä neiti voi sietää, vaan riitti, että istui sängyn laidalla. Kymmenen minuuttia ja hän oli unessa, olin aika yllättynyt.
 
 
 
Yöllä neiti heräili puoli kahdesta toista kahteen puolen tunnin välein ja oli kyllä erittäin kiukkuinen kun ei saanut tissiä. Mä nököttelin sängyn reunalla Mikon t-paidassa, etten ihan haisisi maidolle. Kahden aikoihin kelpas sitten jo silittely ja siihen hän sitten rauhoittuikin niin, että heräsi vasta kymmentä vaille seitsemän. Jippii!!! Aika voittaja fiilis!
 
 
 
No ettei homma menisi ihan liian helpoksi, niin tämä aamupäivä on ollut aika vaikea. Varmaan Minea ollut väsynytkin, mutta kovasti on itkeskelty. Ja jokainen voi kuvitella ettei oo mukava tunne lopettaa imetystä ihan yhtäkkiä, tissit on kipeät, siis KIPEÄT. Mutta kyllä se tästä...ehkä jo loppu viikosta helpottaa,meitä molempia:)
 
Tuntuu toisaalta hurjan vapauttavalta lopettaa imetys. Nyt ei o sitäkään vähää estettä mun menemisille. Eipä sillä, en oo suunnitellut tässä aloittavani mitään menemisiä ilman lapsia, mutta pelkkä tietoisuus, että se onnistuu on ihana. Samoin on ihanaa kun voi pukea mitä haluaa päälle. Tosin tässä iskee aika raju vaatekriisi niskaan. Mulla ei oo mitään paitoja. Ei mitään. No okei ehkä kolme. Mutta kaupoille pitää ehdottomasti päästä!
 
Nuo on ne fiilikset joita yritän kovasti pitää päällimmäisinä. En sitä, että tämä oli vipa kerta kun imetin. En sitä järkyttävää haikeuden tunnetta, etten enää oo niin "lähellä" mun ihanaa pikku tyttöä. Yritän olla vaan hurjan kiitollinen siitä, että sain imettää taas näin pitkälle, kokea sen ihanan tuhinan tuossa ihan lähellä. Ne tyytyväiset masutäynnämaitoa-hymyt. On se huisin ihanaa<3<3
 
 
 
Mä oon täällä järkeillyt, että osa tätä mun luopumisen tuskaa on myös tuo huoneen laittaminen neidille nätiksi. Se vaan helpottaa omaa oloa, kun on kiva kämppä missä toinen saa nyt sitten harjoitella yksin nukkumista. Ikean Minnen sänky löytyi muutama kuukausi sitten Torista ja maksoi kokonaiset 35€, seinällä olevien pilvien tilalla oli aiemmin autojen kuvat. Piirsin paperille pikaisesti pilvi sapluunan ja maalailin autot piiloon. Huone ei nyt oo ihan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan siellä on vähän minttua seassa. Tuo leikkikeittiö oli niin ihana Minealle just nyt. Hän kokkailee sillä ihan innoissaan herkkuja meille muille<3
 
Vähän tässä on sellainen mitäs sitten olo. Imetys on mun kohdalla ollut kuitenkin tosi sitovaa ja ilman sitä tuntuu tällä hetkellä, että jotain puuttuu.
 
Olis kiva kuulla teidän imetyksen lopettamisesta, vai päättikö lapsi itse että se oli nyt tässä?
 
~~Ulla~~
 


torstai 14. syyskuuta 2017

Välikausivaatteita

Moiks!
 
Mä käyn nyt urakalla tätä postaustoive listaa läpi, tässä yksi. Eli meidän lasten vk-vaatteet.
Jotenkin nämä sateiset säät ja kylmyys ei muuten ollenkaan haittaa syksyllä. Kesällä se ei oo yhtään kiva juttu, mutta syksyllä ihan jees. Kun vaan puetaan kunnolla, niin mikäs siinä on ulkoillessa pikku viimassa.
Mä oon nyt jo muutaman vuode liputtanut softshell vaatteiden puolesta. Yksinkertaisesti loistava vaate varsinkin Suomen syksyyn. Sopivan lämmin, niin että heti ei tarvitse laittaa  väliin villaa tai fleeceä. Pitää huippu hyvin vettä, ainakin nämä merkit jotka meillä on käytössä. Harvoin tulee enää laitettua lapsille kurahousuja pihalle.
Lisäksi ne on vielä nopea pyyhkäistä enimmistä kurista puhtaiksi.
 
 
Minealla on käytössä Pomp de luxin softshell haalari. Nuutilla oli viime ja edellisvuonna vastaava käytössä ja tämä haalari saa vaan ja ainoastaan kehuja. Eikä vähiten hinta-laatu suhteesta. Uutena tällaisen saa nimittäin pompin sivuilta 49€, tässä suora linkki sinne. Aika paljonkin halvempi kuin esim Name it:n vastaava.
 Mä oon melkoinen hamstraaja kun puhutaan pipoista. Sillä oonkin ihan ylpeä itsestäni, että Minealla on vaan kolme pipoa nyt välikauteen. Ei paha, eihän?!?! Vasemman puoleisen ostin itseasiassa vasta toissapäivänä Keksiseltä. Pipo on Name it:n ja siinä on lämmin vuori, sopii siis kylmille ilmoille. Oikean puoleisen tekaisin eilen päikkäri aikaan.
 
 
Kaikilla näkyy nyt vaan rusettipipoja niin päätin tehdä pitkästä aikaa ruusukepipon:) Vielä kun keksisi kivan huivin tähän. Mietin tuubi mallista, mutta joku röyhelöisempi rupes nyt kyllä houkuttelemaan. Sopis kivasti tuon pipon kanssa. 
 

 
Vähän lämpöisemmillä säillä ja välillä muutenkin on Minealla käytössä tämä Reiman vk setti. Mä oon kyllä aina ihmetellyt, niitä jotka pitää näin pienillä takkia ja housuja, mutta kuinkas kävikään. Pipo on Pono Desingin.
 
 
Nuutilla on käytössä pihalla Name it:n softshell haalari ja Polarn o pyretin softshell takki on sitten kauppareissuilla. Takin kaveriksi on tulossa pompilta vielä housut.
Pipo on ihan vaan perus henkkamaukka ja  pöllöhuivi on Aarrekid:n. Huivi on Nuutin lemppari, koska pöllöt<3
 

 
Kenkinä meillä on kaikilla lapsilla, paitsi Mandilla koska en oo vielä löytänyt hänelle, Reiman wetterit tai patterit Näistä taitaa jo pikku hiljaa muodostua oikein blogi kengät, sen verran monessa blogissa on jo ylistetty näitä:) Mutta ei turhaa. En oikeasti tiedä mitään parempia kenkiä näillä kosteille säille. Sekin jo kertoo paljon, että Minea oli eilen nämä jalassa taaperokärryissä seisomassa. Niin ja kärryissä oli n. 10 cm vettä ja neiti nökötti sielä useamman minuutin. Ei kastunut sukat!!
Ja tiedättekö mikä on ihan parasta? Näistä ei tarvitse koskaan keskustella Rasmuksen ja Nooan kanssa. Jos pihalla sataa vettä, jätkät kiskaisee jo ihan oma-aloitteisesti nämä jalkaan. Se on aika iso helpotus, koska kumppareita nuo ei enää suostu jalkaansa laittamaan ja lenkkareilla sukat olis heti märät. Lisäksi tykkään siitä, että nämä menee tosi pitkälle syksyyn, lenkkarit on kuitenkin niin paljon ohkaisemmat.
Sovitaanko, ettette huomaa tuota likaa kengissä?! Nämä on nimittäin meillä käytössä ja paljon, ikinä ei ehdi ottaa kuvaa puhtaana, kun ne on jo jalassa.
 
 
Siinäpä meidän kahden pienimmän vk-vaatteet. Kaikki vaatteet miinus nuo pipot, on kirpparilta ostettu. Haalarit on maksaneet 10€/kpl . Nuutille löysin muuten Lassielta juuri sopivan väriset kintaat haalariin, mutta Minean haalari tuottaakin tuskaa. Nyt hänellä on myöskin Lassien kintaat, mutta tuo väri ei kyllä natsaa ollenkaan!! (Taas maailman luokan ongelmia, i know...) Harmi kun noihin murrettuihin sävyihin on niin hankalaa löytää sopivia asusteita!! Jos tiedät jonkun merkin jolta löytyis hennon vaaleanpunaiset kintaat, vinkkaa pliis!
 

 
Mehän ollaan lasten kanssa pihalla paljon. Yritetään päästä joka päivä useammaksi tunniksi. Yleensä ollaan vaan omassa pihassa, keinutaan, tehdään hiekkakakkuja ja hypitään trampalla. Lapset viihtyy jo tosi paljon keskenään, joten aika usein sitä tulee itse touhuttua jotain siinä sivussa. Kohta saa tarttua taas haravan varteen ja antaa puista putoileville lehdille kyytiä.  Välillä toki lähdetään koko perhe pyörä/kävelylenkille tai sitten pakataan kaikki autoon ja suunnataan leikkipuistoon. Kuulisitte ne riemun kiljahdukset kun kerrotaan, että lähdetään puistoon! Huomaa, että sielä ei ihan joka viikko käydä:)
 
Onko teillä jotain suosikkia vk-vaatteissa/ kengissä? Hyväksi havaittua luotto juttua?!
 
~~Ulla~~
 


tiistai 12. syyskuuta 2017

Mistä kaikki alkoi

Tämä on taas toive lukijalta, eli miten me ollaan Mikon kanssa tavattu. Ja tässäpä se meidän stoori sitten olis, olkaapa hyvät:
 
Itse asiassa mun on pakko aloittaa jo vähän ennen meidän ekaa tapaamista. Mun paras kaveri nimittäin sanoi kerran, että hänen poikaystävällä on yks kaveri. Tuumasin heti, että onko se kaveri saman ikäinen kuin mun kaverin mies.Ja olihan se, johon tuumasin, että yäk, ihan liian vanha:D Jälkikäteen on vähän naurattanut tämä reaktio... Tuo mies oli nimittäin Mikko!



 
Eka kerran tavattiin niinkin romanttisesti kuin viihteellä. Tai no mä olin samaisen parhaan kaverini luona aloittelemassa iltaa ja kun me oltiin lähdössä, tuli Mikko samaan paikkaan mun kaverin miehen luo. En muista tuliko siinä edes moikattua,kun me jo lähdettiin. Autossa kysyin oliko tuo se mies josta kaverini oli puhunut ja olihan se. Lupasin, että kaverini voi antaa mun numeron hänelle.
 
Eikä siinä kauaa mennyt, kun oltiin jo menossa ekaa kertaa ulos yhdessä. Muistan kuinka soitin mun kaverille ihan paniikissa, että "pian se Mikko tulee mua hakemaan ja mä kuolen tähän jännitykseen!!". Sovittiin myös, että kaverini soittaa n. puolen tunnin päästä, että mulla on joku syy lähteä jos terffit ei oikein meekkään niin kuin pitäis:D Aika leffamaista, vai?!
 
No niin kuin arvata saattaa, treffit sujui varsin hyvin! Hauskaa oli, kun mun kaveri soitti sovitusti ja yritin siinä sitten sopertaa, että hyvin sujuu, lopetan puhelun ja Mikolle soitti sen sisko ihan samanlaisen puhelun. Oltiin siis molemmat sovittu pako-puhelut:)
 
Eipä siitä tainnut mennä kuin seuraavaan viikonloppuun, kun nähtiin taas ja eipä paljon oltukaan sitten erossa. Ihmeen nopeasti tuli sellainen varma fiilis tästä suhteesta, ainakin mulle:) Viikolla puhelut venyi kevyesti yli tunnin mittaisiksi. Aika nopeasti Mikko sitten jo rupes tuomaan vaatteitaan mun luo ja kun oltiin oltu vajaa vuosi yhdessä ruvettiin ettimään yhteistä asuntoa. Päätettiin heti, että ostetaan oma, ei jäädä vuokralle.
Mun vanhemmat eros noihin aikoihin ja me ostettiin heidän juuri rakentama omakotitalo. Moni sitä taisi ihmetelläkin, oltiin oltu vasta vuosi yhdessä ja olihan tuossa talossa "vähän " liikaa huoneitakin (4mh) meille. Mutta eipä me ehditty asua kuin vuosi siinä niin Rasmus oli jo maailmassa ja Nooan ristiäisissä mentiin samalla naimisiin. Että tässä ollaan oltu nyt sitten 9 vuotta sormus sormessa.
 
 Miettikää muuten, kolme miljoonaa kuvaa mun koneella ja tämä on AINUT kuva musta ja Mikosta!?!? Ja tämäkin on ööö...jotain kolme vuotta vanha!!
 
Onko ne ollut helppoja vuosia? No ei aina. Niihin on kuulunut paljon alamäkiä, tarpomista eteenpäin. Onhan tässä tullut noita lapsiakin 5 ja vaikka he kuinka ihania ja rakkaita ovat, niin kyllä se vauva-aika vaan aina meillä on vähän rasittanut suhdetta. Varmaan eniten se mun totaalinen uppoaminen siihen vauvakuplaan. Mikko raukka on joutunut siinä vaiheessa aika taka- alalle. Mutta oon myös koko ajan luottanut siihen, että meidän suhde kestää tämän kaiken. Ei ne vauva vuodet loppu elämää kestä. Tulee myös aika, kun saadaan panostaa kunnolla meihin. Tällä hetkellä se meidän aika on lähinnä iltaisin, kun saadaan lapset nukkumaan. Silloin laitetaan joku sarja pyörimään ja röhnötetään sohvalla.
 
Haaveissa on joskus ensi kesänä päästä kahdestaan (miettikää!!) edes yhdeksi yöksi jonnekin hotelliin viettämään laatu aikaa. Me ollaan ihan surkeita panostamaan meihin ja jotenkin sitä tuntuu, että pitää hirveästi perustella miksi halutaan mennä kahdestaan. Vaikka varmasti saatais lapset hyvinkin hoitoon, mutta en tiedä miten sitä ei muka malta! Viimeksi kun oltiin hotellissa kahdestaan yötä,Nuutin raskausaikana(!?) päätettiin, että tehdään tuosta tapa, että käydään vaikka parin kuukauden välein kahdestaan syömässä. Arvatkaa toimiko tuo suunnitelma?! No ei:D  Tuo on nyt edelleen se viimeisin kerta kun ollaan oltu kahdestaan jossain, jos ei joululahja ostoksia lasketa:)
 
Mutta edelleen, jos mun pitäis valita aviomies, se olis Mikko. Ihanampaa miestä en voisi edes kuvitella. Tai ihanampaa isää lapsille. Yhdessä on koettu paljon, ja tullaan varmasti kokemaan jatkossakin.  Ihanaa kun saadaan yhdessä olla seuraamassa meidän lasten kasvua, saadaan nauraa lasten sutkautuksille, miettiä miten mistäkin pulmasta selvitään. Ja on se ihan huikeaa tietää, että sun vierellä on noin ihana ihminen, jonka kanssa on turvallista olla ja johon sä voit luottaa ihan 100%. Jo se tieto, että sä saat olla oma itses, saat kiukutella ja hölmöillä ja silti se toinen pysyy, on mulle ihan huippu tärkeää. Ja se yhteenkuuluvuuden tunne, kun teidät jo toisen ilmeestä sen fiiliksen ja melkeinpä ajatuksetkin, aika mahtavaa!!

Sellainen meidän tarina. Olis kiva tietää miten kauan te lukijat ootte seurustelleet, onko teidän seurustelun alussa jotain erikoista/hauskaa?!


Mukavaa keskiviikkoa tyypit!

~~Ulla~~
 


maanantai 11. syyskuuta 2017

Syksyisiä puuhia!

Heipsan!
 
Se olis taas maanantai, miten nopeasti nämä viikot meneekään. Meillä oli viikonloppuna viimein ja vihdoin Nooan synttärit. Mä olin huippu bloggari ja otin nolla kuvaa tarjottavista ja koko partyista:D Mutta kivaa oli ja niin ihana kun  on nyt nuokin juhlat juhlittu, kiitokset kaikille vieraille<3
 
Laiteltiin viime viikon lopulla etuterassia syksyisempään asuun. Mandi oli sureksi avuksi istuttelemassa mun kanssa Callunoita ja hakemassa havuja metsästä. Minea auttoi nyppimällä kukkia irti ja Nuutti hoiti kastelu puolen. Aika toimiva ryhmä siis:)
 
 
Kesäkukat oli jo kyllä niin aikansa eläneet, että oli ihana kun sai vaihtaa nämä uudet tilalle. Pelargoniat sai jäädä, kun niissä on ihan hyvänä pysynyt vielä kukinnot. Mä roudasin meidän pihavarastosta yhtä ja toista tuohon terassille, että sain siitä edes vähän kotoisamman oloisen. Lapsia meinas vähän naurattaa, kun roudasin nuo tikkaatkin tuohon nököttämään. Nuo ihanat ulkovalot on Clas ohlsonista, älyttömän kätevät kun niissä on ajastin, valot syttyy aina kivasti kun alkaa hämärtää.  
 
 
Viime viikolla saatiinkin nauttia ihanista syysilmoista. Mä pesin varmaan 20 koneellista pyykkiä, kun kaikki sai vielä kuivatettua ulkona! Toki ei tuolla mun mielestä enää t-paidoilla tarkene, että kyllä sen syksyn tulon vaan huomaa. Ihan kauhistuin kun poikien koululla tuli vielä tyyppejä t-paitasillaan vastaan! Ittellä oli jo vaatetta useammassa kerroksessa!! Sitten onkin kiva perustella noille meidän jätkille, miksi niiden pitää laittaa pipot ja hanskatkin aamuisin. "Kellään muulla ei oo"...Onko tämä muille äideille tuttu lause?! Tulee taas ihan natsimutsi olo:)  Toki sitten jo perjantaina kumpikaan pojista ei edes kysynyt, vaan pipot ja hanskat meni ihan mutisematta päälle. Äitille erävoitto 1-0!!:D
 
 
Ollaan ulkoiltu nyt oikein urakalla,ja lapsista kyllä sitten heti eilen huomas kun sisällä oltiin,että kyllä sitä raitista ilmaa pitää saada, satoi tai paistoi. Minean kanssa varsinkin on iltapäivä ruuan jälkeen sellaista kitinää koko ilta jos ei pihalle päästä.  Pihalla kyllä sitten viihtyy ja touhuilee kovasti vaikka olis vähän väsykin.
 
 
Nauroin tässä yks päivä, että meidän pihalla olot on mennyt ihan syöpöttelyksi. Lapset käy syömässä viinimarjoja puskista, kirsikoita ja omppuja puista, Minea haluaa saada aina tomaatin kun käydään kasvihuoneessa. Niin ja jos mennään hakemaan postia, pitää pysähtyä mennen ja tullen syömään mustikoita ja puolukoita. Että eipä sielä muuta sitten ehdikkään tehdä kuin syödä:)
Meillä tuli pari vuotta vanhaan omenapuuhun niin älyttömät määrät omenoita, että pelättiin jo ettei oksat kestä. Mikko niitä oksia vähän tuki ja ollaan sitten popsittu urakalla siitä omenoita pois. Vieressä on muutaman vuoden vanhempi puu ja siinä on sitten vielä enemmän omppuja. Hyvä omena syksy siis ainakin meillä! Minea osaa jo itse mennä puun luo ja napata omenan käteen. Ja neiti syö aika tyyni omenansa, nimittäin välillä ei jäljelle jää edes siemenkotaa!
 
 
 
Joko teillä on laiteltu terassia syyskuosiin? Herkuteltu ompuilla?Kuljetaan muissakin kuin t-paidoissa?!
 
Ihanaa alkanutta viikkoa sulle<3
 
~~Ulla~~