Miten mä valmistaudun imetykseen?

Ajattelin koota tähän postaukseen vähän omia vinkkejä miten mä valmistaudun tulevaan imetykseen. Ja ei, en todellakaan pidä sitä päivänselvänä, että imetys onnistuisi.

Taustaa

Ensin vähän taustaa menneistä imetyksistä. Eli Rasmuksen aikana imetin tasan pari viikkoa ja senkin aikana Rasmus sai korviketta pullosta ihan kunnolla. Se koko touhu oli yhtä takkuamista alusta nopeaan loppuun asti ja vasta näin jälkikäteen ajateltuna oon tajunnut, että olisin tarvinnut sata kertaa enemmän ohjausta ja tukea imetyksen alussa. Ja miten sitä olikaan sellainen ajatus, että "no se vauva syntyy ja mä laitan sille tissin suuhun ja that's it. Kuinka vaikeaa se muka voi olla?!". No hei voihan se olla vaikeaa, ihan tosi vaikeaa.

 Nooa imetin sitten sen puoli vuotta ja uskon, että suurin syy oli oma rento asenne. Kun olin nähnyt omin silmin meidän esikoisen kasvavan ja kehittyvän ihan normaalisti korvikkeella ja saavan ihan samalla tavalla läheisyyttä ja syliä ilman imetystä, oli asenne tosi rento toisen lapsen kohdalla. Ajattelin, että no yritetään,mutta ei paniikkia jos ei onnistu. 

Ja kyllä se sitten onnistui. Samoin kävi myös Mandin, Nuutin ja Minean kohdalla joita imetinkin sitten jo muutaman kuukauden yli vuoden ikään. Eli kokemusta nyt löytyy jo jonkun verran. 

Toisaalta mulla on ollut tosi onni noiden meidän murujen kanssa. Kenenkään kanssa ei oo ollut huonoa imuotetta tms. Ihan perus rintaraivareita ja hulinoita toki ja paljon.

Yhtä imettämistä vaan

Haluaisin niin kovasti, että jokainen joka haluaa imettää antaisi sille aikaa ja saisi jostain tukea ja tsemppiä. Mä oon nyt jo henkisesti valmistautunut siihen, että ihan varmasti ne ensimmäiset viikot tai jopa kuukausi menee pääasiassa imettäessä. En muista kenen aikana mulle kätllö sanoi jotenkin niin valaisevasti, että vastasyntyneen vauvan mahalaukku on tyyliin pikkurillin pään kokoinen. Eli onko ihme jos pieni on tosi nopeasti vailla jo uutta maito annosta?

Ja niinhän se nopeasti menee, että kun oot vauvan imettänyt ja hän sieltä pian huikkii jo uudestaan nälkäänsä, niin rupeat miettimään, että ei hitsi, ei mun maito piisaa. Eikös?! Kun just se on se viimeinen ajatus joka päähän kannattaa saada. Kun mä kirjoitin, että oikeastaan ekat viikot menee imettäessä, niin oikeasti mä oon kaikkien neljän onnistuneen imetyksen  alussa istunut pääasiassa sohvalla ja imettänyt. Välillä on tuntunut turhauttavalta, mutta sitten jossain kohtaa sitä on ruvennut huomaamaan, että imetysvälit pidentyvät. Ja se alun tieheä imetys on muuttunut joksikin ihan muuksi.

Ja vaatiihan se imetys toki muutakin kuin sohvalla istumista. On tosi tärkeä huolehtia riittävästä veden juonnista ja siitä, että syö kunnolla. Mä aloitan sen kunnon veden juonnin jo sairaalassa,heti synnytyksen jälkeen. Joka välissä kupillinen, välillä useampi. Ja sen oikeasti huomaa yllättävänkin nopeasti, jos on juonut liian vähän. Sama ruuan kanssa. Ei sun kropassa piisaa energiaa vauvan maitoon, jos et syö kunnolla ja nimen omaan sitä kunnon ruokaa, ei välipaloja ja napostelua lasketa.

Ihan niissä ensi hetkissä ja päivissä kannattaa vauvaa pitää ihokontaktissa. Vielä ennen Minean syntymää en olisi edes uskonut, jos joku mulle sanoo, että se oikeasti vaikuttaa tosi paljon maidon nousuun. Mulla on aiemmilla kerroilla maito noussut vasta kolmantena päivänä synnytyksestä (ja siltikään vauvoille ei oo annettu lisämaitoa). Oon heitä imettänyt ihan koko ajan kun oon sairaalassa ollut. Mutta Minea oli ainut joka oli alusta asti paidan alla, iho vasten mun ihoa. Ja maito nousi heti toisen päivän aamuna kunnolla. Toki siis imetin häntäkin tosi paljon. 

Huvituttina olo?!

Tiedän, että tosi moni ottaa jo synnärille mukaan tutin ja ihan tosi moni aina valittaa ensimmäisinä viikkoina, että ei halua olla huvituttina vauvalle. No en mäkään:) Mutta silti ne ensimmäisten viikkojen  imemisen tarpeet  meillä kulutetaan vain ja ainoastaan tissille. Tutti on toki joo kätevä tietyissä tilanteissa, oon ehdottomasti samaa mieltä. Mutta meillä se otetaan käyttöön siinä vaiheessa, kun imetys on lähtenyt ihan kunnolla käyntiin ja imemis otteessa ei oo mitään ongelmia. Oon itse pelännyt tutin kanssa esim sitä, että annan sitä sitten siinä kohtaa, kun toinen olisi tiheillä rinnalla käynneillä tilaamassa lisää maitoa itselleen ja mä sitten vaan laittelisin ahkerasti tuttia suuhun. Ja lopputuloksena olisi yksi tyytymätön vauva ja äiti joka miettii miksi vauva vaikuttaa koko ajan nälkäiseltä. 


Imetyspaidat

Ja mihin mä tykkään satsata on imetyspaidat. Oikeasti se tekee hommasta vaan huomattavasti helpompaa, kun sun ei tarvitte värkätä paitojen kanssa. Tämä nyt on vaan mun mielipide ja tiedän monia jotka saa homman toimimaan ihan normi paidoillakin. Mutta siis itse tykkään tosi paljon Boobin paidoista ja niitä mulle onkin kertynyt hirmu läjät.  Toki naureskelin kavereille, että aika yksi värinen on mun imetysajan vaatevarasto. Olisko mulla yks vaalean lila paita, yks raidallinen toppi ja loput on sitten mustia:)

Boobin paidoissa on se hyvä puoli, että niillä saa imetettyä tosi huomaamattamasti. Se on tosi kiva juttu, koska mähän oon imettänyt meidän lapsia ihan missä vaan heillä on nälkä tullut. Ravintolassa, kaupassa, huvipuistossa, leikkikentällä, eläintarhassa, laivalla you name it, i did it.  
Noita imetyspaitoja ja -toppeja oon ostanut tosi paljon kirppareilta ja torista. En itseasiassa teidä oonko ostanut yhtään uutena itselle. Boobin paidoissa ainakin hinnat on mun kukkarolle tosi kovat, joten ihan mieluusti ostan niitä huomattavasti edullisemmin käytettynä. Käyttöikä, kun ei ihan hirveän pitkä kuitenkaan ole.

Suojia, tarvitaanko niitä?

Liivinsuojat on mulla ollut ihan must juttu ja kaikkia merkkejä on tullut koitettua. Parhaaksi itselläni oon todennut nuo ylimmässä kuvassa näkyvät Natusan-merkkiset. Ne on mulla ainoat jotka pysyy paikoillaan. Ja siis oon joutunut käyttää suojia ihan 24/7 koko imetyksen ajan. Alussa niitä menee tietty enemmän, mutta kun maidon tulo vastaa sopivasti vauvan tarpeita, niin sitten suojienkin menekki on vähän rauhoittunut. Mutta ne on mulla ollut just niitä joita pitää olla JOKA paikassa. Mulla tais olla jopa autossa pieni pussi jossa oli muutamat suojat, jos esim hoitolaukusta/käsilaukusta oli jostain syystä loppunut:)

 Mutta joo, voin kertoa,että mikään ei oo niin inhottavaa, kuin imettää ja huomata, että toisesta rinnasta valuu maitoa joka kastelee sun paidan erittäin näkyvästi märäksi. Nimimerkillä oon pitänyt vauvaa toisen rinnan päällä yhdessä pesispelissä, kun muuten siinä olis näkynyt vaan märkkä pläntti:D

Mulla ei oo koskaan ollut maidonkerääjiä käytössä, mutta tiedän että tosi moni liputtaa niiden puolesta.

Loppuun

Kootusti mun vinkit imetyksen alkuun vois olla oma rento asenne, runsaasti ihokontakia, imetä, imetä ja vielä kerran imetä, juo ja syö itse kunnolla, niin ja hei lepo on myös tosi tärkeää.  Kysy rohkeasti neuvoa sairaalassa tai kotona ollessa esim neuvolasta.

Ne hetket kun saat olla pieni rinnalla on vaan jotain mieletöntä. Se läheisyys, se teidän kahden yhteinen hetki. Siinä on kyllä ripaus taikaa<3

Ja loppuun, jos se imetys sitten kuitenkaan ei onnistu muista, että sä oot ihan yhtä hyvä äiti, vaikka vauva saisinkin maidon pullosta ja se olis korviketta. Vauva tulee saamaan ihan yhtä paljon läheisyyttä ja rakkautta, sillä ei oo väliä miten se syöttäminen tapahtuu.

 Sä oot paras mahdollinen äiti sun vauvalle joka tapauksessa<3

Mitä ajatuksia imetys sussa herättää? Tämä on mulle asia josta voisin puhua ja kirjoittaa pienen ikuisuuden! Nytkin tuntuu, että  tuli vaan ripaus sieltä, toinen täältä.

-Ulla-

Puistoilua

Heipsan ja ihanaa alkanutta viikkoa!

Meillä alkoi viikko heti aamusta Nuutin hammashoitaja käynnillä. Lupasin, että sen jälkeen käydään vielä hammashoitolan lähellä olevassa leikkipuistossa touhuilemassa. Me käydään aika harvoin missään puistoissa, siis oikeasti ollaan oltu tasan kerran tänä keväänä ennen tätä päivää leikkipuistossa. 

Niinpä voitte vaan kuvitella sen riemun mikä Nuutilla ja Minealla oli kun ajettiin puiston pihaan:) Ja kuluihan sielä nyt ihan super kivasti aika! Hassun huoletonta itselle tuo puistossa olo, kun molemmat pääsee jo niin hyvin itse kiipeilemään kiipeilytelineissä ja liukumäkeen, että lähinnä sitten itse vaan istuskelin ja ihailin heidän taitoja. Meidän lapset on usein puistossa just niitä jotka huutelee, että "äitiii, kato kuinka mä kiipeän tänne" tai "äitiii, kato kuinka mä osaan laskea täältä". Ja mähän sitten katson ja kehun<3

Niin nautin näistä rennoista päivistä, kun saadaan vielä lähteä kun halutaan ja näiden kahden kanssa, kun pystyy jo vähän venyttää niitä ruoka-aikojakin. Vauvan kanssa toki pystyy lähteä myös, mutta on se sitten vähän toisenlaista lähtemistä. 

Päätettiin pienten kanssa, että koska koululaisetkin retkeilevät tällä viikolla, niin mekin käydään vielä toisessakin puistossa tällä viikolla! Mikäs tässä on retkeillessä, kun säät on mitä ihanimmat:)

Nuutti nappas kännykällään muutamat pokemonit puistossa, näitäkään kun ei meidän omasta pihasta oikein löydy. 

Koululaisilla on viimeinen viikko menossa koulua ja sitten olisikin odotettu kesäloma edessä.  Heillä on ohjelmassa pyöräretkiä ja uuteen kouluun tutustumista. Meidän lapset aloittavat siis syksyllä kaikki uudessa koulussa, kun tuo ihana,pieni kyläkoulu suljetaan. Itseä harmittaa tämä kovasti, koska ollaan tykätty tosi paljon siitä, että lapset ovat pienessä koulussa. Kaikki tuntee kaikki ja opettajat ovat tosi hienosti puuttuneet mm kiusaamiseen. Toivotaan, että uudessa koulussa lähtee kaikki yhtä hienosti menemään, kuin vanhassakin koulussa.

Niin hurja miten nopeasti aika kuluu. Mutta toisaalta niin ihanaa kun saadaan ottaa kaikilta herätykset pois, no okei Mikko raukka joutuu jatkaa vielä, mutta me muut. Tervetuloa hitaat aamut!! Pitkälle nukkuminen taitaa jäädä haaveeksi, kiitos tuon kuvassa näkyvän pikku pojan, mutta nukutaan sitten päikkäreitä. 

Onko teidän kesäloma jo nurkan takana vai vieläkö saatte ahkeroida useamman viikon?

Aurinkoisia päiviä teille!

-Ulla-

Diili beben kanssa.

Mä oon tehnyt meidän beben kanssa diilin, et milloin saa syntyä. Koska sehän tunnetusti auttaa ihan hirveästi;)

Hän ei saa tulla maailmaan ennen kuin oon pessyt loput matot, koska let's face it, ne jää pesemättä jos en niitä etukäteen pese. 

Myöskään ennen ikkunoiden pesua on ihan turha edes kuvitella tulevansa maailmaan. Onhan se paljon mukavampi imettäessä katsella puhtaiden ikkunoiden läpi, kuin noiden joissa on taas jotain mystisiä sormenjälkiä. Ja  kai bebeliini ottaa sitten huomioon siitepöly ajan, se vasta on kurja jos jää ikkunoihin!

Ja hei mites kaikki pihahommat? Niistä ei ainakaan tuu mitään jos bebe päättäis tulla aikaisemmin maailmaan.

Tämä lista on oikeasti ihan loputon. Sitä mukaa kun saan tehtyä jotain, keksin kolme uutta juttua tilalle. Ja kun ne jotkut jutut nyt vaan putkahtaa ajatuksiin ja ne on pakko toteuttaa samalla sekunnilla. Niin kuin tuo eteisen seinän maalaaminen. Sain ajatuksen ja seuraavana päivänä olin jo maalipenssselin kanssa heilumassa.

Näin mulla on ollut kyllä joka raskauden lopussa. Ja nyt kun kesäkuisten face ryhmään on jo ensimmäiset vauvat syntynyt hiipii itselle vähän paniikki, että ehdin tehdä edes osan noista jutuista mitä haluan. 

Vaikka jos bebe päättäis nyt syntyä, niin tiedän, että en miettisi näitä asioita enää hetkeäkään, silloin tulee niin paljon isommat jutut päällimmäisiksi. 

Tällä viikolla päivät on kulunut kaappeja ja leluja läpikäyden. Meidän pihassa on käynyt ihan hurja liikenne, kun ihmiset ovat noutaneet roskalava ryhmään laittamiani tavaroita. Mutta oikeasti, voiko enää kätevämpää olla?! Saa vaan pakata tavarat pussiin ja laitella portaille ja sieltä ihmiset on käynyt sitten vuorotellen niitä hakemassa omien aikataulujensa mukaan. Onko sulla tapana antaa tavaroita, vai viskaatko mieluummin roskiin? Tai viet hyötykäyttöasemalle?

Mehän siis vietiin vaatimattomasti myös hyötykäyttöasemalle peräkärryllinen tavaraa. Että tuota, herää kysymys mistä nämä kaikki meille tulee?!Mutta ah se fiilis kun kaikki turha on poissa kaapeista. Niin parasta!!

Mä kyllä myyn kaiken mitä voi, mutta paljon on sellaisia juttuja mistä tiedän, että esim kirpparilla ei euroa enempää saa. Siispä annan ne mieluummin eteenpäin.  Ja se hyvämieli mikä itselle tulee. Ihan huippua! Meiltäkin haki yksi pikku poika ison pussillisen pikkuautoja ja mä meinasin ihan liikuttua, kun hän oli vaan niin innoissaan niistä<3  

No niin, takaisin aiheeseen, meinas vähän karata juttu sivuraiteille:)

 Mä tiedän, että tämä touhu menee jo varmaan ihan yli,mutta toisaalta oon miettinyt, että mikäs tässä jos energiaa on.  Niin ja tietysti se , että ei tuu mitään kipuja. On ainakin sitten kaikki tavarat käyty läpi ja kaapit kuosissa, kun vauva syntyy.

Ja ettei kukaan nyt huolestu, niin kyllä mä oon tällä viikolla ottanut myös reilun tunnin päikkärit joka päivä:) Että pysyy homma jotenkin edes balanssissa!

On ollut hassua, kun lapset on palanneet kouluun, niin pääsee heti aamusta touhuilemaan omia juttuja. Etäkoulun aikaan, kun päivän ensimmäiset 2-3h meni aina lasten kouluhommien parissa. Ja tokihan mulla on nytkin Nuutti ja Minea kotona, mutta he leikkivät niin hienosti omia leikkejä, että ehdin kovasti vaikka sitten maalailla niitä seiniä:)

Onko sulla ollut äitiyslomalle To do-listaa (kasvavaa sellaista...) vai ootko pystynyt ottamaan tämän ajan ennen vauvan syntymää rennosti?

 Koska siis  mäkin välillä ajattelen, että nyt kannattais kyllä viettää myös niitä päiviä, että höllää kunnolla tätä menoa. Jos vaikka tekis pelkkiä käsitöitä siinä samalla, kun makoilee sohvalla. Ja se toimii tosi hienosti siihen asti, kunnes istun sohvalle ja saan ajatuksen, että itseasiassa pesuhuoneen seinät ja lattia pitäis pestä. Ja jos ihan nopeati myös pesis pihasaunan... Ja taas mennään:D

Ehkä mä istun sitten beben kanssa siinä sohvalla<3

-Ulla-

Niin onnellinen näistä jokaisesta!

Välillä sitä katsoo lapsia, kun he leikkivät vaikka  yhdessä trampoliinilla ja miettii miten onnellinen sitä voikaan omista lapsista olla. Ja tässä kun ollaan eletty ihan erilaista kevättä kuin koskaan ennen, on ollut niin suuri rikkaus omistaa monta lasta. Juteltiin tästä lastenkin kanssa, että miten olisi ollut ihan eri viettää etäkoulua jos meillä olisi vain yksi lapsi. 

Nyt, niin kuin normaalistikin, heillä oli aina seuraa kun lähdettiin pihalle. Oli kaveri jonka kanssa tehdä läksyjä ja ihmetellä opettajan kuvaamataidon ohjeita. On kaveri jonka kanssa tehdä palapeliä ja leikkiä kotia.

Mitään en enempää toivo, kuin että he olisivat yhtä läheisiä aikuisinakin. Että löytäisivät toisistaan sen ihmisen jolle voi kertoa kaikki, ilot ja surut. Että voit luottaa, että sun sisarukset on ne jotka tukee tiukan paikan tullen, kuuntelee, ohjaa ja auttaa. Nauraa sun kanssa, iloitsee sun onnistumisista ja tsemppaa sua eteenpäin. 

Meillä on nyt ihan selvästi muodostonut sisaruspareja. Nuutti on Rasmuksen kanssa sellainen pari, että voi apua. He painivat niin paljon trampalla, että mua välillä ihan hirvittää. usein tuleekin huudettua, että "muista Rasmus, että sä oot paljon isompi kuin Nuutti, olkaa varovasti!"

Toinen hauska pari on Minea ja Nooa. Mineasta näkee, että on ihan Nooan lumoissa. Isoveljen huomio on vaan jotain ihan parasta ja neiti säteilee kuin aurinko, kun Nooa jaksaa hänen kanssa hetken touhuta. ja se kikatuksen määrä, sille ei loppua tuu. 

Niin hellyttävää katsoa miten pienet nauttii, kun saavat olla isompien kanssa. Mandi taas on keskellä sopivasti niin, että menee luontevasti kaikkien kanssa. Hän keksii Minean ja Nuutin kanssa ihan mielettömän hienoja leikkejä jotka saattaa kestää montakin tuntia, välillä jopa useamman päivän.  Samoin hän jaksaa osallistua poikien ja heidän kavereiden hippa ym leikkeihin. 

Ja kyllä meillä leikitään ihan tosi paljon niinkin, että kaikki viisi leikkivät yhdessä. Vaikka vanhimmalla ja nuorimmalla onkin 9 vuotta ikäeroa. Mä uskon, että kun lapsia on paljon, he ovat pienestä asti oppineet ottamaan muut huomioon. Ja kun lisänä on ollut vielä ison osan heidän elämää eri-ikäisiä hoitolapsia, niin siinä on pakkokin osata jakaa omia lelujaan ja kuunnella muidenkin mielipiteitä. 

Ja vaikka meillä painitaan, riidellään ja huudetaankin oikeastaan päivittäin, niin en osaisi olla ollenkaan ilman tätä viisikkoa.  Meillä nauretaan ja meillä kiljutaan. Hiljaista meillä on oikeastaan vain illalla, kun lapset on mennyt nukkumaan.  Tämä on just sitä meidän näköistä elämää, ihanaa, kova äänistä, menoa ja meininkiä sisältävää elämää.

Olis kiva kuulla millaisia sisarus suhteita teidän lapsilla on? Tai sulla itsellä?

-Ulla-

Kuinka tämä voi olla näin hankalaa?!

Pystytkö kuvitella tilanteen. Sua väsyttää ihan kunnolla. Meet sänkyyn ja nukahdat alta viiden minuutin. Nukut heräämättä n. 4h ja sitten heräät siihen, että sun toinen (tai huonolla säkällä  molemmat) lonkat on ihan jumissa.

 Käännät kylkeä suuren ähinän ja puhinan säestämänä ja se kääntyminen aiheuttaa tietty supistuksenkin. Supistuksen ohi menoa odotellessa tulee mieleen, että hitsi jos tuliskin lähtö. "Ei pliis tänä yönä,en jaksa just nyt".

 Asettelet tyynyjä sun polvien väliin, yks halaus otteeseen kainaloon ja se pään alla oleva tyynykin vaatii vähän pöyhimistä. Sitten suljet silmät suurin toivein jatkaa sun unia. Kunnes se ajatus tulee. "Pitäisköhän käydä kuitenkin samalla heräämisellä vessas?!" Tuut sänkyyn ja meet kyljelle. Hetken päästä huomaat, että se on se hitsin sama kylki jolla sä makasit ennen ekaa käännöstä, joka oli jo valmiiksi ihan puutunut. Huoh. Sitten sä ootkin jo niin hereillä, että ei nukuta enää ollenkaan.

Siinäpä mun joka öinen vähemmän kiva hetki:D

Oon siis kyllä niin onnellinen, että mulle piisaa se yksi kerta vessassa käyntejä per yö. Ja miten ihanaa, että vaikka yöllä joutuukin vähän valvoa, niin aamulla saan kyllä hyvin nukuttua sinne puoli kahdeksaan, jolloin koululaiset nousee.

Nyt elellään raskausviikkoa 32+5 ja voin edelleen vallanmainiosti. 

Harkkasupistukset on toki tullut, ilmeisesti jäädäkseen, kuvioihin mukaan. Mutta näillä viikoilla ne nyt oli jo ihan odotettavissakin. Omaa vointia on oppinut kyllä jo niin hyvin kuuntelemaan, että heti tietää milloin ne supistukset on sellaisia, että on parempi vähän höllätä tahtia ja ottaa rauhallisemmin. 

Pääsääntöisesti saan kyllä touhuttua päivän aikana ihan tosi hyvin. Niin kuin esimerkkinä viime torstai. Pesin pari koneellista pyykkiä (no okei, ei vaadi hirveitä fyysisiä ponnisteluja), maalasin eteisen seinän kolme kertaa, imuroin ja pesin alakerran lattiat, pesin molemmat vessat ja sitten kävin vielä iltapäivällä kaupassa. Eikä tuntunut missään. 

Masu on iso. Siis jotenkin tuntuu, että se on nyt viime viikkoina kasvanut ihan valtavasti ja vähän itseä on ruvennut mietityttämään beben koko. Meillähän ei neuvolassa oo ollenkaan ultraa,joten pienen koko selviää sitten synnytyksessä. Niin ihana olis päästä vielä kerran ultralla kurkkaamaan mitä masuun kuuluu ja minkä kokoinen tyyppi sielä on. Jos mitään ihmeempää ei tule, eli ei tuu äitipoli käyntiä, niin ei tule myöskään ultraa.

Mutta voi. Mä silti niin rakastan tätä oloa ja on jo valmiiksi niin mahdottoman haikea olo pelkästä ajatuksesta, että tämä ihmeellinen aika on pian ohi. Miten nopeasti voi viikot ja kuukaudet mennä? Oonko varmasti muistanut nauttia kaikesta, oonko silitellyt masua tarpeeksi, kuulostellut pienen potkuja. Ollut kiitollinen siitä, että saan tämän vielä kokea. 

Miten sä oot nukkunut odotusaikana?!

-Ulla-

Leikkimökki ja sen ihanat leikit

Moi!

Täälä touhutaan niin kovasti, että ei meinaa millään ehtiä koneelle istuskelemaan. Etäkoulu työllisti yllättävänkin paljon mua ja välillä tuntui koulujuttujen jälkeen, että energiat on ihan nollassa. Jospa tässä nyt sitten olisi energiaa vähän muuhunkin kuin lasten koulujuttuihin:)

Meidän leikkimökki on sellainen joka keväinen projekti. Siihen kuuluu tietysti maton pesu, pöytien ja hyllyjen siivous. Rikkinäiset lelut lähtee aina samalla roskiin. Ja joka kevät tuumitaan aina, että mitä kivaa me sinne keksittäisiin, millaisia leikkejä sielä olisi kiva leikkiä. Lapset on niin huippuja keksimään kaikkia kivaa mitä tuonne voitaisiin tehdä. Mökki on välillä ollut kahvila, yhden kesän se oli Annelin ja Onnelin talo ja tänä kesänä se on kauppa/tori.

Me ostettiin tuo suloinen torikoju juuri sopivaan aikaan. Siinä tuli mukana puisia ruokia,paperisia ostoskasseja ja leikki rahaa. Tytöt on nyt sitten ihan innoissaan pitäneet joka päivä meille kauppaa auki ja ollaan käyty paljon ostoksilla. He päättivät, että kaupan yhteyteen on hyvä saada myös pieni kahvila ja pikku pöytä ajaa hyvin siinä asiansa.

Meillä on leikkimökki ollut nyt jo 8 vuotta ja joka kesä se on yhtä kovalla käytöllä. Niin suloista miten varsinkin tytöt keksii hienoja leikkejä siellä. 

Meillähän leikkimökki on alusta asti ollut paikka johon ei viedä hiekkaa. voi kuulostaa tiukalta, mutta meillä toiminut tosi hyvin. Hiekkaleikit on sitten hiekkalaatikossa. Sillä tuota mökkiäkin on ollut sitten kiva laitella, kun tietää,että sielä ei keitellä kuravelliä:)

Mulla on itsellä lapsuudessa ollut myös leikkimökki sisaruksien kanssa ja muistan, että sitten kun oltiin vähän isompia niin oon yöpynytkin siellä serkun kanssa kesäisin.   Mun mielestä leikkimökeissä on parasta just se kun se on muunneltavissa niin moneen leikkiin pienellä vaivalla. 

Me käytiin tyttöjen kanssa valitsemassa mökin terassille kukkia. Kiva kun orvokit oli kaupassa 6 kpl/5€ niin molemmat sai valita kolme oman väristä kukkaa. Ja miten ihana, kun itse valitsen aina ne valkoiset kukat ja tytöthän nyt valitsi kaikkia muuta kuin valkoisia<3

Joko teillä on leikkimökit odottamassa leikkijöitä?! Tai onko leikkimökissä ylipäätänsä leikitty teillä?

-Ulla-