tiistai 24. syyskuuta 2019

Vertaistuki-niin parasta!

Hei te ihanat!

Viime postaus oli ensimmäinen ikinä, joka oli mulla valmiina luonnoksissa useamman viikon ennen sen julkaisua. Muokkasin tekstiä monta kertaa. Hyväksytin sen jopa Mikolla. Saa nähdä tuleeko ikinä enää tekstiä, jonka haluan Mikon hyväksyvän. Mutta koska tämä oli niin iso asia ja kosketti vahvasti meitä molempia, halusin että sen julkaisu on Mikolle ok.



Ja miten paljon jännitti julkaista se. Mun syke nousi varmaan pilviin kun painoin julkaisu-nappia. Kannattiko? No kyllä kannatti. Vertaistuki jota oon saanut on ollut ihan mahtavaa. Kun on ihmisenä tälläinen joka tykkää asioista puhua, puhua ja puhua, niin se helpottaa kun saa puhua ihmisten kanssa jotka ovat kokeneet saman. 

Niin surullista miten moni on sanonut, että on läpikäynyt tämän saman. Jotkut montakin kertaa. Mua hämmentää myös tosi paljon miten huonosti keskenmenojen jälkihoito toimii. Tai siis kun sitä ei ole.

Kun miettii munkin tilannetta. Yhtenä päivänä saan kuulla, että mun sisällä ei kasvakaan sitä pientä ihmettä jota me jo niin rakastettiin ja jota oltiin kovasti toivottu. Ja saman tien aloitetaan lääkkeellinen tyhjennys. Ja tuo kaikki olis ollut jo tarpeeksi paha, mutta sitten tuli sitä ylimääräistä vuotoa. Heti seuraavana päivänä kotiin. Ja ainut kontrolli mitä tulee on verikoe,jossa katsotaan, että raskaushormonin taso on laskenut.

Mun mjielestä on on vaan outoa, että runsaan vuodon jälkeen ei edes tsekata hemoglobiinia? Tai oteta vaikka yhdelle käynnille neuvolaan samalla ja vähän katsottaisi millä fiilisellä äiti on?  

Toki mulle sairaalassa tarjottiin keksustelua apua heti kun keskenmeno todettiin. Mutta se tuli siinä samalla kun kerrottiin miten lääkkeellinen tyhjennys toteutetaan käytännössä. Siinä kohtaa kun sun mieli ei vielä oo oikein edes päässyt kärryille mitä tässä nyt on tapahtunut. 

varhainen keskenmeno


Mutta niin iso kiitos teille jokaiselle jotka laitoitte kommenttia tänne, mailia ja instaan viestiä. Niistä on ollut niin iso apu itselle. Ootte niin parhaita <3


-Ulla-

tiistai 17. syyskuuta 2019

Kun joskus voi vaan mennä rikki.

Se oli Maaliskuuta. Olin mielessäni jo miettinyt niin monia asioita valmiiksi. Olin ottanut kuvia ensimmäiseen postaukseen asiaan liittyen, miettinyt miten siitä ilmoitetaan muille. 

Olin innoissani ja niin sokean onnellinen, kiitollinen, leijuin pilvissä. Ja miten ne ajatukset karkaakaan niin nopeasti sinne jonnekin tulevaisuuteen. Siihen hetkeen, kun koko se odotus palkitaan.

Vain muutama ihminen tiesi asiasta. Viikkoja oli kasassa jo niin, että edessä olisi pian ensimmäinen kerta kun oltais nähty sut. Mutta sitten elämä näytti raa'alla tavalla miten kaikki ei aina mene ihan niin kuin sitä on ajatellut. Se näytti miksi niistä lapsista pitää olla kiitollinen, se näytti miksi lapsia ei tehdä vaan ne saadaan. 

Olin raskaus viikolla 12+1 ja olin vuotanut vähän verta jo muutaman päivän. Koska mulla neljässä raskaudessa on ensimmäisen kolmanneksen aikana tullut juurikin samaa vuotoa, en osannut pelätä sitä paljoa.
 Heräsin tosi aikaisin aamulla outoon oloon ja nousin vessaan. Saman tien kun nousin holahti verta ihan kunnolla. Ja siis kunnolla tarkoittaa tässä tapauksessa pitkin mattoja ja lattioita. No vielä sekään ei saanut mua kunnolla säikähtämään, koska edellisissä raskauksissa vuoto on myös ollut tosi runsasta.

keskenmeno

Hiljaisuus kertoo kaiken

Soitin päivystykseen ja sain luvan tulla synnärin puolelle tarkistukseen. Lähdin matkaan yksin, koska jotenkin ajattelin, että ihan hyviä uutisia sieltä tulee. No aikani istuin ja lopulta pääsin lääkärille. Ultrattiin kohtu heti ja jo se hiljaisuus kertoi kaiken. Miten se hiljaisuus voikin mennä ihan sun sydämeen asti. Ja ne lääkärin ja kätilön ilmeet. Ne painuu sun mieleen ihan liian hyivn.

Itkin jo ennen kuin lääkäri sanoi asian ääneen. "Hän on pahoillaan, mutta täälä ei näy nyt sitä mitä pitäisi". Miten jotkut sanat jääkin mieleen niin paljon paremmin kuin toiset. Sain kuulla, että raskaus oli mennyt kesken jo ihan alussa. Hormonia oli vain kehossa niin paljon, että oireet oli pysyneet päällä erittäin vahvasti. 

Itkin. Aivot yritti ymmärtää varhaisen keskenmenon. Lääkäri lohdutti, että mitään en olisi voinut tehdä toisin. Mutta voi kumpa olisin vaan saanut tämän uutisen monta viikkoa aiemmin. Meidän kunnassa ei siis ultrata ekassa neuvolassa joka oli mullakin jo rv 8+5. Kumpa vain olisin jo silloin saanut tämän uutisen, vaikka olisi se varmasti yhtä musertavaa ollut silloin.

Ja sitten se fyysisesti raskas osuus. Miten tästä eteenpäin. Lääkäri antoi mahdollisuuden lähteä kotiin ja sisäistää asia. Ajatus kotiin viiden lapsen luo itkevänä ei houkuttanut, joten päädyttiin tekemään lääkkeellinen tyhjennys heti samana päivänä. 

Pääsin osastolle ja sain emättimeen pari cytotec tablettia ja siitä parin tunnin päästä muutaman suun kautta. Ei tapahtunut oikeastaan mitään. Vähän sellaista menkkamaista juilintaa. Sitten parin tunnin päästä sain lisää suun kautta ja siitä n. tunnin päästä rupesi tapahtumaan. 
Kävelin huonetta edestakaisin, koska tiesin, että tuon osaston käytävillä vastaan voi tulla joko raskaana olevia tai juuri synnyttäneitä. Ja tuossa tilassa ne on ne juuri viimeiset jotka haluaa nähdä.


Tämä ei ole normaalia

Niinpä kävelin huonetta ympäri ja sitten kohtu rupesi tyhjentymään ihan kunnolla. Vuotoa ja hyytymiä tuli ihan kunnolla ja mut ultrattiin aika pian. Lääkäri totesi, että "raskausmateriaali" (mikä kauhea sana!) on hyvin lähtenyt poistumaan. Jatkettiin vielä odottelua. Alavatsa rupesi olemaan jo aika arka ja kipeä supistelusta. Vuotoa tuli koko ajan tasaiseen tahtiin, kunnes illalla jossain kohtaa noustessani sängystä tulikin sitten ihan valtava hyytymä. Hälytin kätilön paikalle ja kysyin onko tuon kokoiset hyytymät normaaleja. Ja eihän ne olleet. 

Se hetki oli jotain ihan kamalaa. Kun sut on jo henkisesti revitty ihan rikki niin tuo, että tapahtuu vielä jotain normaalista poikkeavaa on vaan ihan liikaa. Istuin pöntöllä ja itkin. En saanut itseäni ollenkaan kasattua kokoon. Onneksi kätilö oli ihan huippu ja osasi tukea ihan oikeilla sanoilla. Olin niin kipeä, että en pystynyt kävellä lääkärin huoneeseen. Mut kärrättiin sinne sängyllä. Lääkärille pääsin heti joka taas ultrasi kohdun. 

Voin sanoa, että ne sisätutkimukset tuossa vaiheessa, kun sun vatsa on ihan kipeä ja arka ja valut verta ei oo mukavia, ei ollenkaan.Olisin niin paljon halunnut vaan käpertyä sänkyyn peiton alle ja olla yksin.
 Lääkäri huomasi heti, että kohdussa on vielä sitä raskausmateriaalia, ja kaapi sitä aborttipihdillä (kyllä, tämäkin ihana kamala sana ja sai mut itkemään ääneen) pois. Sattui, en tiedä henkisesti vai fyysisesti, mutta sattui.

Vuoto ja supistukset kuitenkin helpotti heti tuon jälkeen. Olin menettänyt verta kuitenkin jo niin paljon, että olin puoli yötä tipassa ja mulle laitettiin suoneen kohtua supistavaa lääkettä. Sain myös kunnon särkylääkkeitä, eli sinänsä kipeä en ollut.

Miksi meille

Mutta se henkinen kipu. Kumpa siihenkin olisi ollut joku lääke. Itkin enemmän kuin oon koskaan itkeny. Makasin kippuralla sängyssä ja mietin miten sitä ikinä voi tästä nousta. Miten just meille kävi näin. Mietin monet kerrat, miten tämä olisi pitänyt huomata jo aiemmin. Kumpa meidän kunnassa olisi se ultra ollut ekassa neuvolassa.

 Ja se kun olisit halunnut vaan olla rauhassa ja surra, niin siihen samaan hetkeen sun pitää jaksaa kaikki sisätutkimukset, miljoona kertaa labrat, tipat ym.

Seuraavana päivänä pääsin kotiin ja toipuminen pääsi alkamaan. Ainut mikä itseä hämmästytti oli se, että mut pökättiin sairaalasta pihalle ilman, että annettiin mitään syötävää aamulla. 

Olin siis koko edellisen päivän syömättä, kun oli pelko, että joudun kaavintaan. Yöllä sain kaks leipää syödä. Aamupalaa en saanut, kun lääkärin piti ensin varmistaa, että kohtu on varmasti tyhjä. Tämän jälkeen mulle sitten sanottiin, että saat lähteä kotiin ja iskettiin kotiutus paperit käteen. 
Kukaan ei kysynyt millä meen kotiin tai mikä mun olo on. Niinpä puin vaatteet päälle ja ajoin kotiin. Onneksi mulla oli käsilaukussa banaani, niin sain edes sen syötyä. Mutta siis olettaisin, että tuo ei mennyt ihan ohjekirjojen mukaan, mulla oli kuitenkin hb:kin tippunut roimasti vuodon takia. 

keskenmeno

Vihdoin kotona

 Oli niin ihanaa päästä tuon kaiken jälkeen Mikon kainaloon.Miten se koti tuntuukaan niin turvalliselta paikalta kaiken tuon jälkeen. Lapset otti uutisen hyvin, ei oltu paljoa vielä kotona vauvasta heidän kanssa ehditty puhuttu. 

Ja kyllähän sieltä on noustu. Ajatus siitä, että marraskuussa olisi ollut laskettu aika sattuu vielä ja niin se saakin sattua. Instassa sattuu myös nähdä ihmisiä joilla on marraskuussa laskettuaika. Sitä rupeaa nopeasti ajattelemaan, että tuossa vaiheessa ja tuon kokoisella masulla sitä itsekin olisi nyt. Mutta kyllä tämä tästä. Onneksi on nuo mun ihanat lapset joiden takia ei vaan ehdi jäädä suruun sisälle.

Rikki niin nopeasti

Jos ei mitään muuta, niin kiitollisuutta tuo tapaus toi rutkasti. Lapset todellakin on siunaus ja oon heistä ihan loputtoman kiitollinen ja onnellinen. Oon myös oppinut itsestä sen, että sitä on yllättävän vahva kun tilanne vaatii ja myös sen, että voin mennä rikki niin nopeasti,että sitä voi olla toisten vaikea uskoa. Ja se tyhjyys joka mun sisälle tuona päivänä tuli. Se oli oikeasti niin pelottavaa. Välillä olo oli ihan turta. Aika on onneksi auttanut tähän ja se kun asiaa on saanut käydä oman pään sisällä läpi. 

Ja miksi halusin tämän kirjoittaa tänne. No ensinnäkin mun vaan piti saada tämä pään sisältä pois. Ja toiseksi näistä asioista puhutaan ääneen niin vähän. Oon aivan varma, että en oo ainut joka tämän on joutunut käymään läpi. Enkä varmasti oo ainut joka kaipaa vertaistukea tässä asiassa. Jos haluat asiasta jutella niin voit laittaa instan kautta viestiä (@unelmienelamista) tai mailia (unelmienelamista@gmail.com)

Tästä tuli oikein super pitkä postaus, ihana jos joku jaksoi lukea loppuun asti<3

-Ulla-



tiistai 10. syyskuuta 2019

Hampaiden pesulle!!!

Mua naurattaa niin tuo otsikko. Pystyn niin kuulla mielessäni sen tietyn äänen sävyn jolla tuon joka ilta huudan lapsille.

Isommat lapset menee jo automaattisesti suoraa iltapalalta pesemään hampaat,mutta pienemmille pitää vähän muistutella asiasta.

Lasten hampaiden harjaus on aloitettu meillä jo ihan pienestä asti. Aluksi on annettu hammasharjaa ihan vaan käteen tutkittavaksi ja sitten ensimmäisistä hampaista lähtien ollaan harjattu niitä yhdessä.


Meillä ei oo vielä kertaakaan tullut sellaista tilannetta kenenkään lapsen kohdalla, että olis pitänyt väkisin pestä hampaita. Välillä ollaan tutkittu mitä kaikkea sieltä hampaista (leikisti) löytyy. Oon luetellut lapselle, että täälä on muroja, banaania ja leipää. Lapsista on hirveän hauskaa muistella mitä kaikkea ollaan päivän aikana syöty!

Pienilllä lapsilla on myös välillä vähän hankala harjata hampaita rauhassa ja ajan kanssa. Jos ei ole tarkkana, niin hammasharja käväisee vain viidessä sekunnissa suussa ja todetaan, että oon valmis. Pienimpien hampaita mä harjailen itse ja he sitten harjaavat vielä lopuksi itse, tai toisin päin. 

Innostavaa harjausta

Tabletille (tai kännykkään) löytyy niin huippu sovellus, että ajattelin vinkata siitä teillekin. Ja mikä kivointa se on ihan ilmainen! Sovellus on nimeltään Oral-B Magic Timer.



Siinä saa valita itselleen hahmon Mikki tai Minni. Muitakin hahmoja löytyy,mutta ne ovat maksullisia. Sovelluksessa lapsi harjaa hampaita niin kauan , että vaahdon alla oleva kuva tulee näkyviin(2min). Hammasharja harjaa kuvaa sovelluksessa esiin ja se vaihtaa aina kohtaa sen mukaan miten lapsenkin pitäisi harjata hampaita, oikealta ylhäätä, alhaalta ja vasemmalta puolelta sama juttu. 
Kun harjaus aika on loppu, saa lapsi sen kyseisen kuvan omaan tarrakirjaansa ja puolikkaan tähden kalenteriinsa. Päivässä on mahdollista saada siis yksi kokonainen tähti, kun harjaa aamuisin ja iltaisin.


Meillä tuo sovellus on motivoinut ihan valtavasti lapsia harjaamaan kunnolla hampaansa. Ja mikä ihaninta näin äidin kannalta, heitä ei tarvitse juurikaan muistutella hampaiden pesulle. Ainut pikkku miinus,niin tabletin näyttöä on saanut puhdistaa vähän tiheämpään, kun hammastahnaa on vähän roiskunut pestessä siihen. 

Pastillien suurkuluttajat

Meillä on myös ksylitoli pastillit ja purkat joka päivä käytössä ja uskon, että ne on tosi iso syy sille, että meidän lapset on välttyneet reijiltä tähän asti, Rasmus 12- vuotiaaksi! Kauppalistalle tosin saa melkein joka viikko kirjoittaa "pastillia ja purkkaa" , koska viiden lapsen kanssa niitä nyt vaan kuluu aivan jäätävät määrät. Pitänee miettiä jotain tilausta johonkin firmaan ja ostaa kerralla "vähän" isompi määrä!



Mites teillä, onko hampaiden pesu sujuvaa vai aiheuttaako se harmaita hiuksia?!
Syökö teidän lapset ksylitolituotteita? 

Ihanaa keskiviikkoa murut<3

-Ulla-

lauantai 7. syyskuuta 2019

Kun äiti vauhtiin pääsi

Siis löytyyhän sieltä muitakin jotka  r a k a s ta a   sisustaa latenhuoneita? Mä tykkään siitä koska sielä saa luvan kanssa söpistellä! Viimeisin tuunaus kohde on meillä ollut Minean huone.


Mä tykkään tehdä kaikkia kivoja pikku näperryksiä lastenhuoneeseen. Tässä hyllyllä on mun itsetehtyjä juttuja kaikki. Sateenkaari on uusin juttu,
 ja puput jotka on vilahtanut ainakin instassa aiemminkin. 

 itsetehty sateenkaari

Minea on siis ainut lapsista jolla on huone alakerrassa. Hän on meidän entisessä makuuhuoneessa. Mutta vaihdettiin huoneita, kun tajuttiin, että me ei tehdä omassa makuuhuoneessa mitään sillä tilalla. Lapset (varsinkin tytöt!) tarvitsee paljon tilaa leluilleen ja leikeilleen, joten Minea sai ison huoneen itselleen.  



Huoneessa on muut seinät valkoiseksi maalattu, paitsi yhdessä oli alunperin vaalean harmaa pohjainen tapetti jossa oli isoja valkoisia tähtiä. Koska Minealla on tosi paljon valkoisia juttuja huoneessaan, rupesi koko huone tuntumaan vähän valjulta.

Anopin varastosta

Kävin paikallisessa K-Raudassa ja pengoin heidän ale tapetit. Tuo meidän seinän pätkä on niin lyhyt, että siihen riittää kaksi rullaa tapettia. Se oli nopeasti vaihdettu uuteen, varsinkin kun sain Mineasta ja Nuutista apulaiset vanhan tapetin poistoon. Pientä jännitystä kyllä koin, kun ajattelin, että nyt he luulee, että joka paikasta saa ruveta repimään tapettia pois! Muttta onneksi näin ei oo käynyt:)


 Tuo kukkaseinä tuo kivasti lämpöä ja väriä koko huoneeseen. Lisäksi tilasin Ellokselta juuttimaton ja anopin varastosta kävin etsimässä pärekorin neidin pehmonallukoille. Näin saatiin vähän lisää lämpöä huoneeseen.



Oon muutenkin ihastunut nyt niin paljon tuohon juuttiin ja puun sävyyn, että voisin laitella niitä vaikka minne!


Lastenhuoneeseen tuotiin nyt myös leikkimökistä leikkikeittiö takaisin. Sillä ei leikkimökissä enää oikein käyyt leikkimässä ja täälä sisällä se taas on ollut ihan super suosittu. Eli hyvä ratkaisu. Tuo on jännä, kun jonkun lelun vie hetkeksi pois ja tuo takaiisn niin se kiinnostaa taas yhtä paljon kuin uusi. Ikean lokerikko kääntyi taas vaihteeksi pystypäin, niin saatiin huoneeseen lisää lattia tilaa. Tosi ihana kun on noita käänneltäviä huonekaluja niin saa tämä äiti toteuttaa visioitaan:)

Prinsessan sänky, koska miksi ei?

Vuodekatos sai siirtyä sängyn päälle lukunurkkauksesta, koska neiti halusi prinsessa sängyn (miksipä ei!) Prinsessa sänkyyn menee aika monena iltana kuningatar nukkumaan, että oli syytäkin tehdä kiva sänky, hah!!

vuodekatos lapsen sänkyyn


Mites te, onko näin syksyllä tullut sisustus inspistä, ootteko löytäneet itsenne ihastelemasta jotain uusia värejä tai tyylejä?

Mä rakastan edelleen maalaisromattista tyyliä, mutta tuo puun väri on tämän syksyn juttu. Se tuo niin kivasti lämpöä sisustukseen<3

Ihanaa viikonloppua juurikin sulle<3

-Ulla-

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Onko se noloa jos lapsi ei harrasta?

Nykyään on enemmän sääntö, kun poikkeus, että lapsi harrastaa. Jo ihan pienet vauvat viedään vauvauintiin, muskariin, taidekylpyyn, vauvajumppaan jne. Ja kun kouluikään tullaan saattaa harrastuksia olla jo joka päivälle. Illat ja kalenteri täyttyy tasaiseen tahtiin eri haarastuksista.  Kuulostaako tutulta?

Entäs jos lapsi ei halua harrastaa? Mitä jos hän ei halua pelata joukkueessa, soittaa soitinta tai kuulua partioon? Onko se vanhemmille noloa? 



Meiltä lötyy lapsia jotka harrastavat. Meiltä löytyy myös lapsia jotka eivät harrasta. Rasmus on pelannut jo reilut viisi vuotta jalkkista. Hänen ja Nooan kanssa on käyty aikoinaan myös vauvauinnissa. Mandi harrastaa balettia nyt toista vuotta. Niin ja kaikki kolme koululaista käyvät myös kylähyhdistyksen järjestämässä liikuntakerhossa.

Pelkkää kilpailua?

Nooa aloitti tuon liikuntakerhon viime vuonna ja ennen sitä hän ei harrastanut mitään. Ja kyllä, tästä sai kuulla monet kysymykset, että eikö Nooa harrasta mitään. Ei harrasta ei. Eikä se todellakaan ollut vaihtoehdoista kiinni. Ihan kaikkea laidasta laitaan ollaan ehdoteltu ja etsitty, mutta kun ei niin ei. Hän ei tykkää yhtään kilpailemisesta ja valitettavasti todella monessa urheilulajissa tavoite on se kilpailu. Ainakin musta tuntuu siltä, että juuri kaikki joukkuelajit  esim jalkapallo ja jääkiekko on sitä, että käydään harkoissa ja sitten tulee pelit. Entä jos lapsi ei koe juuri sitä kisailua omakseen?

Onneksi tuo meidän kyläyhdistys on järjestänyt jalkapalloa nyt kesällä ihan vaan sillä periaatteella,että saadaan lapset liikkumaan. Sinne on saanut kaikki lapset mennä oli taso mikä hyvänsä. Samoin tuo liikuntakerho on sellaista mukavaa yhdessä touhuamista eri liikuntalajia sekoitellen. Tälläisiä juttuja saisi mun mielestä olla enemmänkin. Olisko se harrastaminenkin vähän helpompaa, kun ei aina olisi tähtäimessä se voittaminen?

Enkä sano nyt sitä, että kaikki harrastaminen pitäisi olla tuollaista. Rasmus nauttii jalkkis kisoista, hän on muutenkin todella kilpailuhenkinen. 


Toiset kaipaa enemmän, toiset vähemmän

Mutta häpeänkö mä omaa lastani siksi, että hän ei ole harrastanut jotain lajia kolme vuotiaasta asti. En. En ollenkaan.   Mä oon sinut sen asian kanssa, että kaikkia lapsia ei vaan kiinnosta se monta kertaa viikossa harrastaminen ja se on ihan ok. Toiset kaipaa enemmän ja toiset vähemmän. 

Ja sehän ei suinkaan tarkoita sitä, että hän olisi kaikki päivät vai sisällä yksikseen. Hän pyöräilee kavereiden kanssa, käy metsästämässä Pokemoneja, pomppii trampoliinilla, heittelee frisbeegolfia, potkii palloa ym. 

Annetaan rauha lapsille

Meillä ei myöskään Nuuti ja Minea harrasta mitään. Vielä. Nuuttia kiinnosaisi jalkapallo, mutta kesällä sitä koitettiin ja ihan vielä ei ollut hänen hetki:) Koen, että he eivät siltikään jää mistään paitsi. Touhutaan monia juttuja koko perheenä ja meidän pienille se riittää. 

Ja ettei kukaan tunne herneitä nenässään, niin tässäkin asiassa lapset ovat erilaisia. Jo meidän perheessä on erilaisia lapsia. Toiset kaipaa monenlaisia harrastuksia monta kertaa viikossa, toiset taas ei. Toivon vaan, että kaikille annetaan rauha olla sellaisia kuin ovat. Se ei ole ollenkaan noloa, jos lapsi ei harrasta  mitään.


Miten teillä, onko lapsilla harrastuksia? 


Aurinkoa sun keskiviikkoon!!

-Ulla-


maanantai 2. syyskuuta 2019

Missä niitä vitamiinia oikein on?

*Yhteistyö Perhekuplan ja Robert's Berrien kanssa*


Jos lapsilta kysytään niin paras muoto syödä marjoja on ihan varmasti tuoreena ja mieluusti suoraan puskista(tai muffinssissa!!). Meillä on syöty ihan kaikkia marjoja pitkin kesää. On popsittu musta- ja punaviinimarjoja omasta pihasta, mansikoista mansikkamaalta ja mustikoita metsästä. Vadelmia löydettiin tosi vähän tänä kesänä, mutta edes muutamia.


Pakastin on ladattu täyteen erilaisia marjoja talveksi,mutta ainakaan meillä ne ei sitten uppoa yhtään niin hyvin kuin nuo tuoreet. Puuron sekaan Minea ja Mandi haluaa mustikoita tai mansikoita ja itse tykkään myös tuosta yhdistelmästä. Samoin viinimarjat rahkan seassa uppoaa itselle. 

Marjoja helposti koko perheelle

Mutta miten niitä marjoja saisi helposti ja terveellisessä muodossa lapsille?Ja miehelle? Tosiasia nyt vaan on se, että mustikka muffinia ei tarvitse kenellekkään tuputtaa mutta pakastemarjoja kyllä. Kuulostaahan tämä teistäkin tutulta?!

  Nämä Robert's Berrie tuotteet on meille jo tuttuja edellisestä yhteistyöstä ja oon ostanut näitä myös kaupasta.Meillä päin näitä saa ihan normi kaupasta ja lisäksi näitä on mahdollista tilata suoraan Robert's Berrien sivuilta Ja ne on vaan niin hyviä!! Lisäksi ne on niin mahtavia, kun sisältävät marjojen siemenet ja kuoret myös. Eli näissä on nyt juuri ne vitamiinit ja kuidut mitä marjoista haluaakin saada! 



Pakko tässä välissä kertoa, että mulla on tapana sanoa lapsille, että "syökääpäs vähän marjoja niin saatte vitamiinia". No Nuutti on ihanasti pitkin kesää kysynyt, kun on haukannut marjasta palan, että "missä ne vitamiinit täälä oikein on?!" Niin hauska!! Oon sitten selittänyt, että se koko marja on sitä vitamiinia täynnä.

Tällä kertaa saatiin myös iso kolmen litran paketti testiin. Säilytetään avattuna jääkaapissa ja tuosta hanasta on niin helppo ottaa päivän marja annos. Tuon ison paketin lisäksi näitä on saatavilla sitten pienempinä annos pikareina. Pikarit on huippu käteviä ottaa mukaan autoon tai retkelle välipalaksi. Ne on juuri sen kokoisia, että pienetkin jaksaa juoda omansa loppuun asti.

Outoja numeroita

 Meillä on isommatkin lapset ihmetelleet noita numeroita pikari kansien päällä. Mitä tarkoittaa esim tuo 139 luku. No se tarkoittaa sitä, että niin monta villimustikkaa on käytetty tuohon yhteen pikariin. Ei mikään pieni määrä. 
Meidän lapset syö kyllä metsässä mustikoita, mutta enpä tiedä meneekö niitä ihan 139 kappaletta!

Niin ihanaa, kun päivän marjat on helposti kaikkien saatavilla. Mineakin osaa jo itse pyytää aamuisin marjakupin<3 Jos joku miettii minkälainen koostumussa näissä on niin sanoisin, että vähän kuin smoothiessa. Ei ainakaan niin  kuin mehussa!

Ja hei vielä vähän lisää hyviä puolia. Näistä tuotteista löytyy myös +-versiot. Niihin on lisätty hyvinvointiä lisääviä ainesosia. Näitä on esim proteiini,kuitu ja kollageeni.



Tämä oli nyt yhtä hehkutusta alusta loppuun, mutta mä oon vaan niin ihastunut näihin. Ei tarvitse enää miettiä miten saa lapset syömään marjoja  riittävästi, parasta!


Onko teille tuttuja nämä tuotteet ? Entä ootteko täyttänyt pakastinta marjoilla?

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Ulla-

Perhekupla netissä ja Facebookissa

Robert's Berrie netissä ja Facebookissa