Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhemmuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhemmuus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

3kk vauvakuplassa

 Hellou!


Täälä on heti aamusta ajeltu neuvolaan kurkkimaan miten meidän pikkuinen kasvaa. Ja niin kuin itse arvelinkin, hienosti hän kasvaa.


Pituutta meidän pieneltä löytyy 60,9cm (57,4cm) ja painoa 5860g  (5130g). Suluissa siis 2kk mitat.

Oon niin onnellinen, että Liliana kasvaa hyvin äidinmaidolla. Niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse antaa pullosta lisämaitoa.  Maito määrän nostatusta meillä kyllä taitaa olla, koska viime yönä oltiin tosi usein tissillä. Mutta kun sen tietää, että mikä on syy tiheämpään imuu, niin kyllä sen jaksaa. 

Oon yrittänyt nyt kiinnittää huomiota, että syön tarpeeksi niitä hyviä rasvoja. Lisäilen salaattiin usein lohta, avokadoa ja pähkinöitä. Ja yritän juoda vettä ihan kunnolla, eikä vaan  paria lasillista.

Meillä on ollut tässä ilmassa myös pieniä rintaraivareita. Ei mitään ihan mahdottomia,mutta välillä kyllä vähä äitiä turhauttavia. Siis tiedättekö miten rasittavaa on olla tissi paljaana ja sitten toinen ottaa yhden imun ja rupeaa huutamaan?!??! Mä oon huomanut, että yllätys elementti toimii tässä. Välillä pidän ihme ääniä tai nousen ja heilun hetken aikaa. Tai sitten vaan noustan ylös neidin ja rauhoittelen  hetken. Välillä saattaa uni tulla jo rauhoitellessa ja sitten syötän vasta, kun hän rupeaa heräilemään. 


Millainen kolme kuukautinen meiltä sitten löytyy. No ihana<3 Liliana rakastaa kun hänelle jutellaan. Hän kuuntelee tarkasti ja vastaa ihanalla jokeltelulla. Hymy on tosi herkässä myös. Muutamat ääneen naurahduksetkin ollaan saatu kuulla, mutta kunnon kikatus odotuttaa vielä. 

Hän tarkkailee ympäristöä todella paljon ja on ruvennut nyt bongailemaan esim kelloa ja lamppuja. Hän ei ole vielä kääntynyt itse laittialla kumminkaan päin(sellältä masulle tai masulta selälle), mutta kyljelle kääntyillään jo paljon ja nyt tällä viikolla hän on ruvennut nostelemaan jalkoja paljon ylös päin.  Lattialla ja hoitopöydällä makoilu aiheuttaa myös ihan hurjan potkimis vimman ja voin kertoa, että välillä housujen jalkaan saanti on aikamoinen urakka!

Uusimpana juttuna on nyt ylös päin pyrkiminen sitterissä ja sylissä. Välillä ihan naurattaa, kun toinen pää punaisena yrittää nousta ylös päin. EI VIELÄ!! Lattialla ollessa masulla viihdytään aina pieniä hetkiä kerrallaan, mutta lisääntyvissä määrin. 

Rakastan aamuja hänen kanssa. Miten toinen voikaan ihan aina herätä hyvällä tuulella? Ei väliä millainen yö on takana, niin päivä alkaa hvyin  kun näkee pienen iloisen ilmeen<3 Päikkäreiltä meillä yleensä kyllä sitten herätään huudon kanssa,mikä tosin menee nopeasti ohi. Muutenkin Liliana on kyllä niin perus tyytyväinen tyttö joka ei turhia itkeskele,mutta tekee kyllä selväksi milloin kaipaa seuraa tai on nälkä. 


Ja sitten päivärytmi. No meillä ei kyllä oo oikeastaan mitään selvää rytmiä. Enemmänkin se menee niin, että kun luulen, että olis rytmi niin seuraavana päivänä saan huomata, että eipäs olekaan. Mutta aamuisin herätään noin 7.30-8.30 ja illalla mennään nukkumaan n.21-22 välillä. Päivä kuluukin sitten ottamalla eri mittaisia päikkäreitä. Jotkut kestää 10min ja pisimmät on tainneet olla parisen tuntia. Että hei nauttikaa jos teillä otetaan niitä mun haaveilemia 3-4h päiksyjä. Hereillä neiti jaksaa olla about tunnin. Joskus vähemmän joskus enemmän. Yritän aina vähän ennakoida, koska jos väsymys menee yli niin sen kyllä huomaa. 

Yöllä me kyllä nukutaan hyvin, joka ei siis meidän tapauksessa tarkoita, etteikö syötäisi. Liliana syö 3-5 kertaa yössä.  Toisaalta mä kyllä ajattelenkin niin, että toinen on vasta 3kk, ei vielä tarvittekkaan olla yötä syömättä. Ja onneksi ne meidän syötöt menee edelleen tissi suuhun-unta palloon- meiningillä. Eli kukaan ei valvo tunti kaupalla öisin.  Ja jos nyt yhtään on sama meininki kuin isommilla sisaruksilla niin mä odottelen niitä kokonaisia öitä sitten joskus yhden vuoden jälkeen:)

Tiedättekö mitkä on noiden hymyilyjen ja jokeltelujen lisäksi ihania hetkiä? Ne kun toinen nukkuu rinnan päällä. Oi että mä rakastan niitä hetkiä, kun ei oo mihinkään kiire ja saan vaan kuunnella toisen rauhallista tuhinaa ja suukotella hänen päätä<3


Että joo, vauvakuplassa ollaan edelleen vahvasti!


-Ulla-

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Kiitos Korona uudesta kokemuksesta

Hellou!


Josko sitä taas palaisi lomalta bloginkin pariin. Läppäristäkin sai oikeasti pyyhkiä pölyt pois, eli ehkä on jo aikakin.


Tässä postauksessa juttua meidän beben ristiäisistä. Jotka siis kiitos koronan järjestettiin ensimmäistä kertaa meidän perheessä kirkossa. Täytyy myöntää, että mua harmitti aluksi ihan valtavasti, kun pappi sanoi, että juhla täytyy järjestää kirkossa. Jotenkin oon tykännyt tosi paljon, kun sen on saanut pitää täällä kotona. No mutta ei se auttanut.

kastetilaisuus kirkossa

Itse kaste tilaisuus oli siis kirkossa, jonne kutsuttiin ihan vain lähisuku. Mun isä ja sisasukset ja Mikon vanhemmat ja sisarukset, vanha paappa ja niin tietty sisarusten puolisot  oli myös tervetulleita! 

Tuo kastetilaisuus kyllä yllätti mut positiivisesti. Se oli tosi kaunis ja ihan meidän näköinen. Meillä on kaikkien lasten ristiäisissä ollut ensimmäisenä virtenä Jumalan kämmenellä ja sitten ollaan kuunneltu lopuksi joku kappale. Niin oli tarkoitus nytkin, kunnes sain tietää,että kirkossa ei ole mahdollista kuunnella mistään omaa kappaletta. No onneksi Mikko löysi netistä aivan ihanan kappaleen jonka kanttoristi soitti flyygelillä ja lauloi meille. Laitan loppuun sen sanat, koska se oli  niin koskettava.

ristiäiset kirkossa

Kummeiksi lupautui mun ihana veljes trio ja oon onnellinen, että meidän tytöllä on kolme ihanaa kummisetää<3 Kirkossa oltiin vähän jaettu hommia, mun vanhin veli luki lasten evankeliumin, Minea sai kuivata vauvan pään ja Mandi luki sisarusten rukouksen. 


Bebellä oli päällä sama kastemekko joka on ollut meidän kaikilla lapsilla ja sen lisäksi myös mulla itsellä. Mekko on tehty mun mumman häämekosta ja siinä on kastettu mun äiti sisarineen, heidän lapset ja lapsenlapset. Oli niin ihana, että meidän pieni sai pitää samaa mekko päällään<3

ristiäiset

Niin ja teitä oletettavasti kiinnostaa meidän beben nimi. Instan puolella kun kyselin veikkauksia moni arveli, että nimi alkaisi R:llä, koska Rasmus on ainut  meidän lapsista jolla ei ole kirjain paria. Toiset veikkasi, että nimi alkaa M:llä koska Minea ja Mandi alkaa slllä myös. No me ei olla missään välissä käytetty noita syitä, kun ollaan pohdittu nimiä. Joten ei aloitettu sitä pohtimista nytkään. Siispä valittiin se nimi joka hänelle sopi.

Ja niinpä hänestä tuli  Liliana Aava. Ja hän on niin nimensä näköinen<3

kastetilaisuus

Kastetilaisuuden jälkeen tultiin sitten meille kotiin kahvittelemaan. Arvatkaa sata kertaa muistinko siinä hässäkässä ottaa AINUTTAKAAN kuvaa tarjoiluista. No en. Ihan vaan vähän harmitti jälkikäteen... No meillä oli joka tapauksessa tarjolla voileipäkakkua ja pikku pitsoja. ja sitten makeina oli mansikka täytekakku, mansikka-vaniljajuustokakku ja brookiesseja,keksiä, marenkeja ja lapsille lisäksi sipsiä. Tarjoilut olivat ilmeisesti onnistuneet, koska ne katosi aika nopeasti:)

Liliana sai lahjaksi ihana sormuksen johon tuli myös ketju mukaan, että sen voi laittaa hänelle kaulaan. Lisäksi hän sai Luinlivingin super ihanan vauvapyyhkeen, lahjakortin vaatekauppaan, vaippoja ja rahaa. Tuo Luinlivingin pyyhe on kyllä sellainen, että jos koskaan mietit mitä ostaa / pyytää vauvalle lahjaksi niin tuo!

ristiäis lahja

Niin ihana oli tuo päivä. Illalla oli vaan niin onnellinen ja kiitollinen olo.


Tyttö onnellinen


Luoksemme lensit kuin keijukainen,
keskelle talven ja pakkasien.
Tyttöni pieni ja hentoinen,
sinua niin tänne odoteltiin,
lapsi rukousten.
Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

Silmiisi katson ja koukussa oon,
huoleni jälleen unohtukoon!
Voi kuinka tahtoisin muistaa sen:
Hetkeksi vain sinut syliini sain,
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.
Taas ihmetellen huomata saan:
sinä voit nähdä sen salatun maan.
Tahtoisin kanssasi löytää sen,
maan, jossa kesä on loppumaton.
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

-Pekka Simojoki-


Tuo kappale löytyy ainakin lasten veisuu kirjasta. Sanat sai kyllä niin liikuttumaan kirkossa, muutkin kuin mut!


Ihanaa keskiviikkoa juurikin sulle!

-Ulla-

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Hän on täälä!

jeps, se oli sitten ikimuistoinen juhannus joka meillä koettiin. Niin kuin kirjoittelinkin, meni suunitelmat ihan uusiksi.

Supistukset alkoi tosiaan silloin 03 yöllä. Tulivat noin 20 minuutin välein, ei sattunut,mutta olivat kuitenkin ihan erilaisia mitä harjoitussupistukset oli ollut. parisen tuntia  meni tuolla välillä. Sitten väli vähän piteni, mun aika meni laitellessa loppuja tavaroita laukkuun ja siivoillessa hipi hiljaa taloa. Siskolle laittelin viesitä joskus seitsemän jälkeen, että ehtiikö hän meille.

Tässä kohtaa hauska yhteensattuma. Minean synnytys käynnistyi myös silloin, kun mun sisko oli edellisenä iltana tullut Kuopiosta mun äidille. Tällä kertaa sisko oli tullut juuri tuona yönä mun isälle tuohon muutaman kilometrin päähän. Kirjoitinkin siskolle viestiin, että meidän bebet näköjään odottaa hänen tuloa:)

Samoihin aikoihin laitoin myös käylle viestiä, että ei taideta lähteä meren rannalle aamusta. Päätettiin kuitenkin, että käly perheineen tulee meille, menee lasten aika kivemmin kun on kavereita.

Sisko tuli meille joskus ennen kahdeksan jälkeen ja värjäs mun juurikasvun ja kulmat.Asiat tärkeysjärjystykseen,eikös:) Tässä kohtaa supistukset hieman laantui ja väli oli yli puoli tuntia. Käly saapui sitten puoli 11 aikaan ja siinä sitten rauhallisella fiiliksillä juteltiin ja hengittelin supistusten kanssa.Vähä tuli sellainen fiilis, etät ei tässä välttämättä tuukkaan lähtöä vielä tänään. Mikkokin aloitti sitten tikanheiton lomassa juhannuksen juhlinnan. VIRHE!!

12 aikoihin supistukset sitten taas voimistui oltiin pihalla joten välistä ei oo oikein mielikuvaa. En saanut tälläkään kertaa syötyä mitään muuta kuin puoliskan banaanin, vaikka monesta paikasta saikin lukea, että olis hyvä syödä tukevasti, koska synnytyksessä kuluu energiaa. Mutta kun ei maistunut niin ei.

Yhden aikoihin käly rupes kysymään, että paljonko supistusten väli on ja pikainen kellotus kertoi, että väli oli alle 10min ja kun lähdin liikkeelle, tuntui että supisti ihan koko ajan. Mikolle sanoin, että nyt kyllä taidetaan aika vauhdikkaasti lähteä sinne sairaalaan. Käly tarjoutui kyllä kuskiksi, mutta mä olin vahvasti sitä mieltä, että pystyn kyllä yhden 40km ajaa. 

Ja voi pojat mikä automatka. Voin kertoa, että kiitos Valion rekan, jonka perässä sai ajaa selvittiin suhteellisen hyvin. Supistukset otti ihan tosissaan kipeää ja hengittämiseen sai keskittyä ihan tosissaan. Seinäjoella oli ihan yhtä tuskaa, kun piti jarrutella valoihin. Sairaalan pihassa piti vähän etsiä paikkaa, että minne saa auton jättää ja ajoin vaan synnärin oven lähelle ja tuumasin Mikolle, että vie auto parkkiin ja mä meen sisälle NYT. Supistus iski niin pahasti päälle, että en meinannut autosta pois päästä.

synnytyskertomus

Synnärille saavuttua ojensin äitiyskortin ensimmäiselle ihmiselle joka vastaan tuli ja sanoin, että tässä tulee pikaisesti tilannekatsaus. Kerroin missä mennään ja samassa tulikin supistus. Kätilö tuumasi, että eipä mietitä sitten tämän enempää tässä käytävällä vaan mennään tarkkailuhuoneeseen. Käyrää ei otettu ensin vaan tsekattiin mikä tilanne ja olin 7cm auki. Kätilö nauroi, että hän ei voi uskoa, että ajoin itte autolla tuossa kunnossa, olin itse vähän samaa mieltä!

Mikko oli ohjattu suoraa saliin ja sinne mäkin sitten pääsin tutun ja turvallisen pallon päälle istuskelemaan. Ja voi hyvä ihme miten mä rakastan sitä palloa synnytyksessä. Oikeasti,vie kivut niin tehokkaasti.

Siinä sitten täyteltiin nopeasti kaikki oleelliset jutut, niin kuin miten raskaus on mennyt ja millä viikolla mennään:) Supistuksia tuli alle viiden minuutin väleillä,ne otti kipeää,mutta pystyin täysin rentoutua niiden välissä ja höpötellä kätilön kanssa. Supistusten aikana keskityin vain tiukasti hengittämään ja hokemaan pään sisällä, että "pian helpottaa,pian helpottaa..."

Mun kätilöksi sattui kyllä maailman ihanan tyyppi, kiitos Kaarina, oot ihan huippu ja niin oikealla alalla!!Hänelle oli helppo kertoa mun kevyestä ponnistuskammosta ja tykkäsin paljon hänen tavasta olla läsnä. Tuli niin turvallinen olo. Hän monta kertaa sanoi, että odotellaan ihan rauhassa sitä ponnistamisen tarvetta ja sitten vaan ponnistat. Miten yksinkertaiselta se kuulostikaan.

No kyllähän se ponnistamisen tarve sitten sieltä tuli,ei yhtään yllättänyt eihän?! Pääsin jotenkin kiipeämään sängylle ja tällä kertaa jäinkin makaamaan kyljelle jossa sain hetken aikaa olla ilman supistusta ja se helpotti paljon. Edellisissä synnytyksissä oon siis ponnistanut selällään puoli-istuvassa asennossa.

luomu synnytys

 Nyt kun ensimmäisen kerran ponnistin ihan vaan kevyesti meni vedet ja seuraavalla syntyi sitten meidän tyttö. Ponnistusvaihe kesti tälläkin kertaa minuutin. Ponnistamis vaihe on kyllä kaikessa rajuudessaan rankka kokemus. Miten se kipu voikaan olla niin kova. Joten koen kyllä olevani ihan super onnekas, kun mulla on aina ollu niin lyhyet ponnistusvaiheet. Synnytyksen kokonaiskesto oli 2h35min. 

Ja se olo mikä tulee sen jälkeen kun vauvan saa pihalle. Voi että. Se on sekoitus onnea, helpotusta, iloa, ihmetystä. Se on puhdasta riemua siitä, että "mä onnistuin!!!"

positiivinen synnytyskertomus

Pieni parkaisi heti kun maailmaan pääsi ja mä kokoilin itseä Mikon halauksessa<3 Onni oli kyllä juuri siinä hetkessä.

Oltiin pienen kanssa pari yötä sairaalassa. Kaikki meni tosi hienosti heti ensi hetkistä lähtien. Mulla ei oo kenenkään synnytyksen jälkeen ollut mitenkään kiire kotiin. Tiedän, että sielä tulee ihan toiseen tyyliin touhuttua, joten nautin paljon siitä, että saan pari päivää keskittyä vain vauvaan ja siihen, että imetys lähtee hyvin alkuun. 

Niinpä me tälläkin kertaa vietettiin pari päivää ihan vaan iho vasten ihoa ja oltiin tissillä piiiiitkään. Niin ihanaa, kun sai nuuhkia pienen tuoksua ja pusutella toista. Miten rakas hän olikaan ihan heti ja jotenkin niin tutun oloinen. 

Nyt täälä sitten ollaan uppouduttu ihan täydellisesti vauvakuplaan ja kiirettä pois ei ole<3

Aurinkoisia päiviä teille ihanille!

-Ulla-
 


maanantai 30. maaliskuuta 2020

Voiko tämän kaiken keskellä pitää ajatukset positiivisena?

En tiedä oonko ainut josta tuntuu, että ihan joka suunnalta tulee nyt vaan negatiivista juttua Koronan aiheuttamista muutoksista. Miten kamalaa, kauheaa, vaikeaa ja stressaavaa kaikki on. Enkä siis sano, että tämä tilanne olis kenellekkään helppo ja kiva. Ei todellakaan ole, eikä se sitä oo myöskään meille. 

Mutta jotenkin koen tosi väsyttävänä tämän ilmeisesti varsin yleisen ajatusmaailmaan, missä vaan valitetaan ja keskitytään siihen mitä EI voi tässä tilanteessa tehdä. Kyllä mäkin voisin luetella sen sata asiaa mitä haluaisin tehdä ja minne haluaisin mennä, mutta mitä se hyödyttää? Me ollaan kaikki tässä samassa tilanteessa, me kaikki tiedetään kyllä mitä ei voida tehdä.

Itse koen, että se vie vaan ihan hurjasti energiaa.  Ja mulle tulee jopa paha mieli, jos rupean joka päivä mielessäni (saati nyt sitten vaikka lasten aikana ääneen) tuumimaan mitä me ei voida tehdä ja ketä ei voida nähdä.


Mä haluan mieluummin käyttää energiaa ja  miettiä, mitä kaikkea me voidaan tehdä vielä. Mitä kivaa me keksitään näihin kotipäiviin joihin ei loppua näy. Miten me saadaan viikonloppu eroamaan arkipäivistä.  Miten lapsille ja meille aikuisille saadaan vaihtelua päiviin. Jokainen päivä ei voi olla yhtä juhlaa, mutta siinä voi olla edes jotain kivaa ja mieluummin tuon esiin niitä hetkiä.

Enkä koe, että sulkisin silmiä millään tavalla tältä kaikelta tai todellisuudelta. Mua surettaa ja huolettaa koko Korona tilanne tosi paljon. Tulevaisuus mietityttää paljonkin. Ja kyllä, voin kertoa, että helppoa ei ole opettaa kolmea lasta, jotka kaikki on eri luokilla, siihen päälle hoitaa kahta omaa alle kouluikäistä JA neljää hoitolasta. Niin ja se ruokakin pitää tehdä samoin aamu- ja välipalat, koti pitää kunnossa ja ei ne hoitolapset meillä ihan vaan säilytyksessä ole, eli pitää heillekin tarjota monipuolista toimintaa päivittäin. 

Mutta mä oon vaan päättänyt löytää tästäkin tilanteesta jotain hyvää, edes ihan pientä. Koska sillä miten sä asioihin suhtaudut on ihan mielettömän iso vaikutus sun omaan jaksamiseen. Ja mä toivon, että se auttaa edes jotain huonolla hetkellä eteenpäin. Löytämään ehkä siitä omastakin tilanteesta jotain hyvää. Kyllä me selvitään tästä, tavalla tai toisella.


 Mä oon onnellinen, että me saadaan touhuta yhdessä, perheenä, eikä mua ahdista ollenkaan olla kotona lasten kanssa. Meidän talo ei tässäkään tilanteessa oo kaaoksen vallassa, eikä joka paikkaa peitä pyykkivuoret.
 Päivittäiset ulkoilut tuo niin ihanasti katkoa päiviin, auringosta saa energiaa ja jos pilvet on vallannut taivaan niin sytytellään kynttilöitä. 

 Pelaillaan lautapelejä, kootaan palapelejä, muovaillaan. Rakennellaan junaratoja, majoja ja legojuttuja. Pidetään koko perheen leffailtoja ja herkutellaan dippi kasviksilla.  Välillä kyllästytään toisten naamoihin ja silloin voi vaikka mennä omaan huoneeseen katsomaan leffaa tai sarjaa, kuuntelemaan äänikirjaa tai ihan vaan leikkimään yksin ja  sitten taas jaksaa. 
 Itse oon käyttänyt tätä aikaa tehokkaasti hyödyksi ja siivoillut asteen verran paremmin, läpi käynyt kaappeja, maalaillut seiniä (kyllä luit oikein:) ). 


Mä yritän ajatella, että me ollaan päivä kerrallaan menossa kohti helpompia aikoja. Me mennään päivä kerrallaan kohti sitä päivää, kun päästään taas kiinni siihen normaaliin arkeen. Onko se ensi kuussa vai onko se syksyllä, sitähän me ei voida tietää.

 Ja siksi täälä blogissa tai mun insta tilillä ei nähdä valitusta tilanteesta, enkä ole myöskään osallistunut haasteisiin missä käydään läpi asioita mitä ei voi tehdä juuri nyt, tai mitä normaalisti tekisi vaikka viikonloppuna,mutta nyt ei.


Olis kiva tietää mitkä sun fiilikset on tästä tilanteesta ja miten sä suhtaudut näihin kaikkiin muutoksiin? Pystyykö omalla asenteella sun mielestä vaikuttaa asioihin?

Muistathan, että tämä on mun tapa suhtautua asioihin, sun oma voi olla ihan päinvastainen ja se on ihan fine!

Halauksia teille ihanat<3

-Ulla-

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Ai vauvalla on jo sydän?!

Otsikon lause siis suora lainaus Minealta tänä aamuna. Neiti pääsi Nuutin kanssa tänään ensimmäistä kertaa mukaan neuvolaan ja miten paljon häntä jännitti ne vauvan sydänäänet. Niitä kuunneltiinkin kauan, koska meidän bebe vaan innostui ja piti äänet sielä 180 tietämillä tosi kauan. Odoteltiin siis vähän tasausta ja kyllä ne sitten laski sinne 150.

Mulla oli nyt kolmas neuvola tähän raskauteen ja oon itte niin onnellinen ettei oo tarvinnut useammin käydä. Kun ei tässä mitään huolia oo ollut.  Myös neuvolan terkka oli vaihtunut ja tämän ilmeisesti pitäis olla mulla nyt sitten loppuun asti ja hyvä niin, oli tosi mukavan oloinen ja kyseli nyt jo synnytysfiiliksiä.

neuvolakäynti

Mähän en mitään synnytyssuunnitelmia oo millään kerralla tehnyt. Oon tainnut kirjoittaa aina siihen lappuun vaan, että saavun avoimin mielin ja mennään tilanne kerrallaan eteenpäin. Nyt mua kiinnostais hurjasti vesisynnytys, koska sellainen on nykyään Seinäjoella mahdollista. Harmittaa vaan, että neuvolasta ei saa mitään tietoa siitä. Olis ihan kiva edes jotain perusinfoa saada,mutta onneksi on netti! 

Ja voi olla, että vaikka nyt tuntuu,että veteen olisi hienoa päästä synnyttämään, niin kun se hetki oikeasti tulee, niin oonkin sitten taas liimattuna pallon päällä:)

Puntarille menoa inhoan jokseenkin paljon ja haluankin, että käyn sielä ihan ekana niin on se sitten pois alta. Paino oli mulla pysynyt tasan samana, kuin tammikuun lopussa ja yhteensä painoa tullut nyt siis 600g. Mulla on painoa kaikissa raskauksissa tullut sen 4-6kg, eli tosi maltillisesti. Toki tässä kohtaa täytyy todeta, että en nyt kyllä mikään keijukainen oo ilman raskauttakaan, että itse oon tosi tyytyväinen ettei painoa tuu raskauksien aikana. 

Hb oli nyt 120, kun se vielä viimeksi oli 132 ja ekassa neuvolassa oli 145. Terkka oli ensin sitä mieltä, että ei tarvitse vielä rautaa aloitella, mutta sanoin sitten että mä taidan kuuminkin jo aloittaa. En halua, että hb tippuu niin alas, että sen rupeaa huomamaan voinnista ja jaksamisesta. Lisäksi mulla on joka kerta kestänyt kuitenkin aika kauan ennen kuin se on ruvennut selvästi nousemaan. Niinpä on kivempi ruveta sitä syömään jo nyt. Ja terkka oli sitten ihan samaa mieltä ja suositteli ottamaan vaikka joka toinen päivä näin alkuun ja katsotaan sitten seuraavassa neuvolassa miten se on vaikuttanut.

vauvanodotus
kyllä ne varpaat vielä näkyy!

Mun mielestä on kivempi lähteä synnyttämäänkin niin, että hb ei oo hirveän alhaalla. Siinä kun voi tulla aika runsastakin vuotoa, niin ei sitten ehkä niin helposti tipu arvot alas.

Sf-mitta otettiin nyt ensimmäisen kerran ja hienosti keskelle käyrää mentiin 22cm:llä. Eli kaikki silläkin suunnalla kunnossa.

Nyt vaan kerrytellään viikkoja lisää<3

Hei ja ajattelin tähän linkata täältä blogista löytyvän synnytys kertomuksen jos jotain kiinnostaa. Eli Minean synnytys löytyy täältä. 

Touhukasta viikonloppua teille! Muistakaa pestä käsiä ja huolehtia toisista<3

-Ulla-




maanantai 9. maaliskuuta 2020

Missä teillä vaihdetaan vaipat?

*Kaupallisessa yhteistyössä Jollyroomin kanssa*


Koska meidän vauva on jo kuudes, on kokemusta jo kertynyt siitä mitkä on niitä juttuja, mitä tarvitaan vauva-arkea helpottamaan. Ja siis uskon, että kukaan ei kieltäydy niistä pienistä arjen helpottajista, kun on kyse vauva-arjesta.
Eri postauksessa sitten niitä isompia hankintoja,nyt on vuorossa vaipanvaihto paikka.

 Tiedän, että monet vanhemmat pärjää ilman hoitopöytää tai -tasoa. Mä en kuulu niihin, ainakaan vauvan ensimmäisinä kuukausina. On niin paljon ergonomisempaa vaihtaa vaippa hyvällä korkeudella, kuin sielä lattian tasossa. Ja miten kätevää se on kun kaikki on siinä käsien ulottuvilla.

vauva hankinnat


Meillä tulee siis vaipanvaihtopiste kodinhoitohuoneen tason päälle, jossa on vesipiste vieressä. Kaappitilaakin löytyy, joten vaatteet ja kaikki muut tarvittavat saa hyvin paikoilleen.

Ja voin kertoa, että se kerta tulee, kun ne kakat on pitkin selkää ja sun pitää saada bebe puhtaaksi. Silloin on vaan äärettömän helpottavaa, että kaikkilla tavaroilla on oma paikkansa josta ne löytää nopeasti. EIkä sun aika mene etsiessä puhdistuspyyhkeitä tai puhtaita vaatteita.

Jollyroomilla on tarjolla tosi monenlaisia säilytyskoreja ja -laatikoita. Meille valitsin nämä ihanat Alice & Fox säilytyskorit joissa on vielä ulkopuolella erillisiä lokeroja. Näihin saa helposti tavarat järjestykseen. Paketissa oli kaksi näitä pienempää kokoa ja sitten vielä yksi isompi, joka tulee meillä olohuoneeseen vauvan tuleville leluille ja kirjoille.


Korissa on myös Jollyroomilta meille tulleet ihanat Done by Deer harsot. Niille nyt on monia käyttötarkoituksia. Jos nyt jotain pitää listata, niin ihan itsesi  ja vauvan suojaamiseen imettäessä/pullo ruokinnassa, puklu suojana, auringon tai tuulen suojana vaunuissa, imetys suojana, ja meillä on myös lapset tykännyt nukkua harso kainalossa. 

Näissä harsoissa on mun mielestä se juttu, että näitä kannattaa olla vähän joka paikassa, koska luultavasti niitä ei kuitenkaan ole sielä missä tarvitsisit:)


Nämä Alice & Fox kevyet peitot tulee meidän kesä bebelle ehdottomasti käyttöön. Niin super pehmoiset ja ihanan ohuet. Juuri sopivat pienen päiväunille!

kesävauva

Lisäksi nämä menee niin kivan pieneen tilaan, että voi pitää toista vaikka hoitolaukussa,ja ottaa tarpeen vaatiessa käyttöön!

mitä ostaa vauvalle

Tässä tällaisia ihania pieniä vauva-arjen juttuja, jotka mä oon kokenut hyviksi. Ja niin kuin aina, se joka toimii meillä, ei tietenkään välttämättä toimi kaikilla. 
Näissä vanhemmuuden asioissa kun ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa toimia!

Onko teillä ollut käytössä hoitopöytää vai missä vauvan vaipat on vaihdettu? Ootko kokenut harsot käteviksi teidän vauva-arjessa?

Tällä viikolla tulossa vielä postausta meidän iki-ihanista uusista (käytetyt, mutta meille uusista) vaunuista<3


Ihanaa alkavaa viikkoa!!

-Ulla-

torstai 5. maaliskuuta 2020

Saako ääneen sanoa, että mä oikeasti nautin olostani?

Miten mulle tulee ihan huono omatunto, kun voin niin hyvin raskausaikana. Kuulun facessa pariinkin eri odotusryhmään ja lisäksi instassa tulee seurailtua muita odottajia.  Tuntuu, että niin monella on monenlaisia vaivoja ja huolia. Vai onko se sitten kuitenkin vaan helppo väylä kertoilla ääneen omista oloistaan?! Ja ollaanko silloin vaan hiljaa jos kaikki on hyvin?

Mulla on kaikki raskaudet noudattanut tätä suhteellisen samaa linjaa. Ensimmäiset kolme kk on jäätävä väsymys ja pahoinvointi päällä, mutta sitten kun ne loppuu, niin ne sitten myös LOPPUU. Sen jälkeen ei juurikaan oo mitään vaivoja tullut ja oon saanut vaan nautiskella masun kasvatuksesta.

Eikä kyllä oikein tuu mieleen esim noissa ryhmissä huudella, että mä täälä voin vallan loistavasti! Kyllä sitä aika hiljaa pysyy, vaikka eihän meistä kukaan mitään sille voi, voiko hyvin vai ei. Toisille raskausajat nyt vaan on vaikeampia ja toisille helpompia. Mutta jotenkin tuntuu kurjalta hehkuttaa omaa oloaan, jos toiset joutuu kestämään vaikka ja mitä. Tajuatte varmaan mun pointin?!

suurperhe ja raskaus

Hei ja arvatkaa oonko monet kerrat miettinyt, että olisko meillä näin monta lasta, jos mun raskausajat tai synnytykset olis ollut vaikeampia kuin tähän asti olleet. Toki se vauvan kaipuu on ollut ihan kamalan suuri joka kerta, että vähän luulen, että aika olis tehokkaasti kullannut muistot. Voin myös olla väärässä. Tiedän, että löytyy myös niitä joilla oikeasti on kamala olo koko raskaus ajan ja uusi raskaus on ihan viimeinen asia heille.

No joka tapauksessa täälä elellään nyt rv 23+2 (sovelluksen mukaan, en edelleenkään muista noita viikkoja muuten..). Ja vointi on mitä parhain. Töissä jaksaa hyvin, siivoilut ja muut touhut sujuu ihan normi tyyliin.

Bebe pyörii ja potkii masussa varsinkin iltaisin ja öisin, mä toivon, että hän ei ota samaa rytmiä sitten täälä masun ulkopuolella:) Masu on kasvanut, mutta se on edelleen sen kokoinen, että ei haittaa mun touhuiluja. Lähinnä siis nautin olosta! Ja hei ihan huippua, kun Minea on kuitenkin jo pian neljä vuotta. iltaisin töiden jälkeen jää myös hetkiä, että saa istua hetken sohvalla ja vaikka neuloa jotain, tai muuten rauhoittua.
Muistelin vaan juuri Nooan raskaus aikaa, että Rasmus oli silloin about reilun vuoden näillä  raskausviikoilla ja silloin ei kyllä pahemmin istuskeltu sohvalla:)

Hei ja pakko vilauttaa tännekin tämä mun kirpparisaalis nro 2. Joka siis mulle tyypillisesti lähti myös lapasesta. Ja siis jouduin lähteä kirpparilta pois, kun en vaan voinut enää olla sielä, tai olisin tyhjännyt ne pari pöytää ihan kokonaan. Eli note to myself, kaksi kirppispöytää täynnä pieniä Newbie vaatteita on tälle hormoni huuruiselle äipälle ihan liikaa:D

Tässä on nyt vaatteita koosta 56cm aina kokoon 74cm asti, eli haaaarmi, vielä "joutuu" shoppailla lisää;)

kirppari löydöt


Mutta hei kattokaa nyt. Onhan ne nyt super ihania!! Ja miten ihana, kun  nuo sävyt ja kuosit sopii niin ihanasti keskenään yhteen,vaikka tässäkin on varmasti useamman kauden vaatteita.  Ja eihän meidän bebe nyt voi alasti olla, eli pakko niitä vaatteita on vaan ostaa. Nyt en oo siis ostanut yhtä ainutta vaatetta vielä uutena.  Mutta tuohon tulee varmasti viimeistään tämän vuoden lapsimessuilla muutos.

 Mä oon siis tehnyt noista lapsimessuista ihan pakkomielteen itselleni, mun on vaan päästävä sinne.  Mistä vetoa, että mä oon jos ei muuta, niin jossain mahataudissa just silloin.. Mutta tavoite on ainakin päästä messuilemaan! Muita joilla on jo selvä suunnitelma suunnata messuille tänä vuonna?

Miten hei sulla on raskaus ajat sujunut. Jos oot voinut hyvin, ootko tohtinut sanoa sitä ääneen?!

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Slow mornings

Leppoisaa sunnuntaita murut!

Arvatkaa mikä on yksi lapsien kasvun myötä tullut juttu mistä nautin? Hitaat aamut. Kun lapset malttaa edes hetken aikaa odottaa sitä aamupalaa. Meillä on kaikki lapset olleet toosi malttamattomia pienenä. Kun on herätty niin aamupala on pitänyt olla tyyliin viiden minuutin päästä pöydässä. Nyt voidaan jo odottaa jopa yli tunti:)

lapsiperheen aamupala

Viikonlopun aamut on ehkä parasta mitä tiedän. Tai no ainakin melkein. Niin ihana, kun ei tarvitse herätä kellon soittoon, vaikka sitä toki herääkin lasten ääniin tai siihen, että Minea kömpii viereen. Mutta se on niin eri kuin herätä kellon kanssa. Ja se kun voi vaan jäädä pötköttelemään sänkyyn ja höpötellä hassuja lasten kanssa<3


Niin ja hillua yökkäreissä vaikka puoli päivää, tai Mandin tapauksessa vaikka koko päivän. Niin ihanaa. 

Myös aamupala on ihana kattaa pöytään ja lisäillä siihen vähän hedelmiä tai vihanneksia. Meillä jaksaa pienetkin istua yllättävän kauan aamupala pöydässä juttelemassa ja syömässä.  Itse venytän aamupalaa vielä hyvällä kirjalla ja toisella tee kupposella. 


Lapset siirtyy yleensä katselemaan lastenohjelmia telkkarista ja isommat pelailee yläkerrassa. Jaettu viltti on niin suloinen ele!


Kiirettömyys on niin parasta<3

Mikä tekee sun aamuista ihania?

Energistä sunnuntai päivää! 

-Ulla-

tiistai 10. syyskuuta 2019

Hampaiden pesulle!!!

Mua naurattaa niin tuo otsikko. Pystyn niin kuulla mielessäni sen tietyn äänen sävyn jolla tuon joka ilta huudan lapsille.

Isommat lapset menee jo automaattisesti suoraa iltapalalta pesemään hampaat,mutta pienemmille pitää vähän muistutella asiasta.

Lasten hampaiden harjaus on aloitettu meillä jo ihan pienestä asti. Aluksi on annettu hammasharjaa ihan vaan käteen tutkittavaksi ja sitten ensimmäisistä hampaista lähtien ollaan harjattu niitä yhdessä.


Meillä ei oo vielä kertaakaan tullut sellaista tilannetta kenenkään lapsen kohdalla, että olis pitänyt väkisin pestä hampaita. Välillä ollaan tutkittu mitä kaikkea sieltä hampaista (leikisti) löytyy. Oon luetellut lapselle, että täälä on muroja, banaania ja leipää. Lapsista on hirveän hauskaa muistella mitä kaikkea ollaan päivän aikana syöty!

Pienilllä lapsilla on myös välillä vähän hankala harjata hampaita rauhassa ja ajan kanssa. Jos ei ole tarkkana, niin hammasharja käväisee vain viidessä sekunnissa suussa ja todetaan, että oon valmis. Pienimpien hampaita mä harjailen itse ja he sitten harjaavat vielä lopuksi itse, tai toisin päin. 

Innostavaa harjausta

Tabletille (tai kännykkään) löytyy niin huippu sovellus, että ajattelin vinkata siitä teillekin. Ja mikä kivointa se on ihan ilmainen! Sovellus on nimeltään Oral-B Magic Timer.



Siinä saa valita itselleen hahmon Mikki tai Minni. Muitakin hahmoja löytyy,mutta ne ovat maksullisia. Sovelluksessa lapsi harjaa hampaita niin kauan , että vaahdon alla oleva kuva tulee näkyviin(2min). Hammasharja harjaa kuvaa sovelluksessa esiin ja se vaihtaa aina kohtaa sen mukaan miten lapsenkin pitäisi harjata hampaita, oikealta ylhäätä, alhaalta ja vasemmalta puolelta sama juttu. 
Kun harjaus aika on loppu, saa lapsi sen kyseisen kuvan omaan tarrakirjaansa ja puolikkaan tähden kalenteriinsa. Päivässä on mahdollista saada siis yksi kokonainen tähti, kun harjaa aamuisin ja iltaisin.


Meillä tuo sovellus on motivoinut ihan valtavasti lapsia harjaamaan kunnolla hampaansa. Ja mikä ihaninta näin äidin kannalta, heitä ei tarvitse juurikaan muistutella hampaiden pesulle. Ainut pikkku miinus,niin tabletin näyttöä on saanut puhdistaa vähän tiheämpään, kun hammastahnaa on vähän roiskunut pestessä siihen. 

Pastillien suurkuluttajat

Meillä on myös ksylitoli pastillit ja purkat joka päivä käytössä ja uskon, että ne on tosi iso syy sille, että meidän lapset on välttyneet reijiltä tähän asti, Rasmus 12- vuotiaaksi! Kauppalistalle tosin saa melkein joka viikko kirjoittaa "pastillia ja purkkaa" , koska viiden lapsen kanssa niitä nyt vaan kuluu aivan jäätävät määrät. Pitänee miettiä jotain tilausta johonkin firmaan ja ostaa kerralla "vähän" isompi määrä!



Mites teillä, onko hampaiden pesu sujuvaa vai aiheuttaako se harmaita hiuksia?!
Syökö teidän lapset ksylitolituotteita? 

Ihanaa keskiviikkoa murut<3

-Ulla-

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Family time!

Hellou!!

Ihana kun perjantaina herättiin,niin lapset oli heti ihan innoissaan. Pientä häsellystä oli tietysti ilmassa, vaikka yritinkin ennakoida kaiken valmiiksi illalla. Mutta aamupalan jälkeen päästiin heti liikkeelle kohti Tamperetta. Tehtiin ihan vaan pika visiitti Ikeaan, jossa syötiin ja mä kävin juoksu jalkaa nappaamassa jotain pientä kotiin. Eli kynttilöitä, aluslakanan meidän sänkyyn, Minean ja Nuutin vaatehuoneeseen lisää laatikoita, että pystyviikkaus luonnistuu vähän helpommin. Niin ja vielä yksi lasinen eväsrasia lisää. Ne on olleet ihan super käteviä!

laivalla lasten kanssa

Masut täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Turkua ja seikkailupuistoa. Ja vitsit on niin ihana, kun lapset muistaa jo noita paikkoja ja osaavat niitä odottaa. Nytkin jo autossa suuniteltiin mitä seikkiksessä tehdään ja mietittiin onko sielä jotain uusia eläimiä. Niin kiva kun seikkiksessä pääsee ihan ilmaiseksi kurkistelemaan eläimiä. Pikkukilit ja puput oli meidän lasten suosikkeja.

Laivalle haettiin vähän mansikoita ja pensasmustikoita herkuteltaviksi.  Niin ihanaa, kun on keäs ja melkein joka kaupan nurkalla on myynnissä marjoja! Onko teillä tapana ostaa noita mansikoita ym kun menette esim puistoon tai rannalle?  Meillä ne on varsinkin kesälomareissujen The juttu. Ehkä jo ihan siitäkin syystä, että meillä päin noita on vähemmän myynnissä:)

Baltic princess

Siljan terminaalissa mua jaksaa aina ihmetyttää se miten aikuiset ihmiset on aina kiilaamassa ensimmäisenä laivaan. Yritä siinä sitten tuollaisille 3- ja 5-vuotiaille selittää, että me ehditään kyllä laivaan, vaikka odotetaan vähän aikaa. Murrr. Sais kyllä lapsiperheet olla sielä ensimmäisenä menossa, uskoisin, että ne pikku lapset on ihan vähän enemmän odottaneet sinne laivaan pääsyä. 


Mun oma yö meni jotenkin ihan penkin alle. Minea otti ja tippui kaksi kertaa sängystä(toista kertaa hän ei itse edes huomannut), ja jotenkin vaan olin joka kolahduksella hereillä. 
Onneksi ihana aamupala pelasti mun päivän. Oli niin ihana, kun Mineakin jaksoi jo istua vaikka kuinka kauan aamiaisella ja saatiin ihan rauhassa herkutella. Tämä lupaa hyvää meidän tulevaa hotelli reissua ajatellen!

Ihan uskomatonta miten hyvin aika laivalla kuluu. Ohjattua ohjelmaa on just sopivasti ja siinä välissä ehdittiin käydä vähän kannella nauttimassa auringosta ja leikkipaikassa touhuilemassa. Pienet oli ihan onnessa kun pääsivät leikkimään  Harri Hylkeen, Pikku Myyn ja Muumipeikon kanssa. 


Minea heräsi ihan tosi aikaisin ja me otettiinkin pikku neidin kanssa päikkärit hytissä, että jaksettiin risteily loppuun asti.  Taxfreestä käytiin ostamassa kotiin karkkia,allekirjoittanut tyhjensi todella tehokkaasti suklaahyllyjä...tervetuloa bikinikesä:) Niin ja mä löysin itselle uuden ihanan hajuveden. Kesän tuoksu on löytynyt!

Vaikka aamupala onkin niin ihana laivalla, on se yhdessä vietetty aika vielä ihanampaa. Se kun voit ihastella lasten värityskuvia, tai miten hienosti he laskevat liukumäkeä pallomereen. Tai voit lasten kanssa osallistua pikku myyn leikkeihin, istua sun rakkaan vierellä ja tietää, että se nauttii siitä samasta yhdessä olosta.

viisi lasta


Tällä jaksaa seuraavaan reissuun asti!!

Ihanaa alkanutta viikkoa!!

-Ulla-