Miten mulle tulee ihan huono omatunto, kun voin niin hyvin raskausaikana. Kuulun facessa pariinkin eri odotusryhmään ja lisäksi instassa tulee seurailtua muita odottajia. Tuntuu, että niin monella on monenlaisia vaivoja ja huolia. Vai onko se sitten kuitenkin vaan helppo väylä kertoilla ääneen omista oloistaan?! Ja ollaanko silloin vaan hiljaa jos kaikki on hyvin?
Mulla on kaikki raskaudet noudattanut tätä suhteellisen samaa linjaa. Ensimmäiset kolme kk on jäätävä väsymys ja pahoinvointi päällä, mutta sitten kun ne loppuu, niin ne sitten myös LOPPUU. Sen jälkeen ei juurikaan oo mitään vaivoja tullut ja oon saanut vaan nautiskella masun kasvatuksesta.
Eikä kyllä oikein tuu mieleen esim noissa ryhmissä huudella, että mä täälä voin vallan loistavasti! Kyllä sitä aika hiljaa pysyy, vaikka eihän meistä kukaan mitään sille voi, voiko hyvin vai ei. Toisille raskausajat nyt vaan on vaikeampia ja toisille helpompia. Mutta jotenkin tuntuu kurjalta hehkuttaa omaa oloaan, jos toiset joutuu kestämään vaikka ja mitä. Tajuatte varmaan mun pointin?!
Hei ja arvatkaa oonko monet kerrat miettinyt, että olisko meillä näin monta lasta, jos mun raskausajat tai synnytykset olis ollut vaikeampia kuin tähän asti olleet. Toki se vauvan kaipuu on ollut ihan kamalan suuri joka kerta, että vähän luulen, että aika olis tehokkaasti kullannut muistot. Voin myös olla väärässä. Tiedän, että löytyy myös niitä joilla oikeasti on kamala olo koko raskaus ajan ja uusi raskaus on ihan viimeinen asia heille.
No joka tapauksessa täälä elellään nyt rv 23+2 (sovelluksen mukaan, en edelleenkään muista noita viikkoja muuten..). Ja vointi on mitä parhain. Töissä jaksaa hyvin, siivoilut ja muut touhut sujuu ihan normi tyyliin.
Bebe pyörii ja potkii masussa varsinkin iltaisin ja öisin, mä toivon, että hän ei ota samaa rytmiä sitten täälä masun ulkopuolella:) Masu on kasvanut, mutta se on edelleen sen kokoinen, että ei haittaa mun touhuiluja. Lähinnä siis nautin olosta! Ja hei ihan huippua, kun Minea on kuitenkin jo pian neljä vuotta. iltaisin töiden jälkeen jää myös hetkiä, että saa istua hetken sohvalla ja vaikka neuloa jotain, tai muuten rauhoittua.
Muistelin vaan juuri Nooan raskaus aikaa, että Rasmus oli silloin about reilun vuoden näillä raskausviikoilla ja silloin ei kyllä pahemmin istuskeltu sohvalla:)
Hei ja pakko vilauttaa tännekin tämä mun kirpparisaalis nro 2. Joka siis mulle tyypillisesti lähti myös lapasesta. Ja siis jouduin lähteä kirpparilta pois, kun en vaan voinut enää olla sielä, tai olisin tyhjännyt ne pari pöytää ihan kokonaan. Eli note to myself, kaksi kirppispöytää täynnä pieniä Newbie vaatteita on tälle hormoni huuruiselle äipälle ihan liikaa:D
Tässä on nyt vaatteita koosta 56cm aina kokoon 74cm asti, eli haaaarmi, vielä "joutuu" shoppailla lisää;)
Mutta hei kattokaa nyt. Onhan ne nyt super ihania!! Ja miten ihana, kun nuo sävyt ja kuosit sopii niin ihanasti keskenään yhteen,vaikka tässäkin on varmasti useamman kauden vaatteita. Ja eihän meidän bebe nyt voi alasti olla, eli pakko niitä vaatteita on vaan ostaa. Nyt en oo siis ostanut yhtä ainutta vaatetta vielä uutena. Mutta tuohon tulee varmasti viimeistään tämän vuoden lapsimessuilla muutos.
Mä oon siis tehnyt noista lapsimessuista ihan pakkomielteen itselleni, mun on vaan päästävä sinne. Mistä vetoa, että mä oon jos ei muuta, niin jossain mahataudissa just silloin.. Mutta tavoite on ainakin päästä messuilemaan! Muita joilla on jo selvä suunnitelma suunnata messuille tänä vuonna?
Miten hei sulla on raskaus ajat sujunut. Jos oot voinut hyvin, ootko tohtinut sanoa sitä ääneen?!
Ihania löytöjä! Aika kyllä kultaa muistot tehokkaasti. Itse olin tosi kipeä kolmannen odotuksen lopusta, mutta tässä 4kk myöhemmin jo kuumeilen neljättä. Hullua. Ihan yleisen ilmapiirin takia olisi hyvä niidenkin jotka voi hyvin huudella olostaan, ettei yleiskäsitys ole se että kaikki kärsii niin kuin monessa ryhmässä just tuntuu. :D Onnea odotukseen
VastaaPoistaKiitos!!
PoistaJoo oon huomannut saman, että aika auttaa moniin juttuihin. Nytkin mulla on noussut tässä raskaudessa mieleen jo monta juttua edeltävistä raskauksista, jotka olin ihan unohtanut. Ja siis hyvä, että olin unohtanut!!
Just tämä oli se mitä mäkin tuumin. Pian tulee kaikille se käsitys, että raskaudet on aina sitä yhtä kipua ja kärsimystä alusta loppuun. Kun veikkaan, että läheskään aina näin ei ole.
Kiitos paljon<3
Raskaudesta saa olla onnellinen, näyttää sen ja ihanaa kun se on helppoa ja siitä voi nauttia. Minulla näin meni ensimmäisen kanssa. Toinen raskaus pudotti alun äärimmäisestä onnesta syvään toivottomuuden kuoppaan. Kaikki ei mennytkään hienosti kaavan mukaan. Raskaus päättyi keskeytykseen. Siitä en toivu koskaan, ratkaisu oli kauhea ja vaikea. Olen onneksi pystynyt jatkaa elämää ja saanut kaksi lasta vielä tämän jälkeen, vaikka itsesyytöksissä ja pelossa miten raskaudet etenevät, ajattelin että en ansaitse edes onnea jota haen. Vielä jos uskaltaisin olla raskaana toivoisin lasta. En ehkä enää uskalla, ja raskaudesta en nauti,vaikka itse olen fyysisesti voinut ok, mutta en henkisesti. En ole kyennyt nauttimaan vapautuneesti raskauksistani. Kaikki hankinnat olen tehnyt suunnilleen silloin kun lapsi on jo olemassa, koska olen pelännyt. Tarinoita on monenlaisia 🌹Tällainen on minun omani.
VastaaPoistaIhanaa, että olet saanut kokoe myös sen helpon raskauden. Ja oon niin pahoillani, että oot joutunut kesketyksen kokemaan. Itse keskenmenon kokeneena, en voi edes kuvitella mitä se on jos se päätös pitää lähteä itsestä. Ihan varmasti raskasta. Ja juuri sellainen asia joka vaikuttaa pitkään ja näkyy seuraavissakin raskauksissa. Ihan ymmärrän, ettet voinut enää samalla tavalla nauttia muista raskauksista, kun tuosta keskenmenostakin jäi tosi suuret pelot päälle.
PoistaKiitos niin paljon kun jaoit oman tarinasi, se merkitsi mulle paljon<3
Ihanaa kevään odotusta teidän perheelle!
Tällä hetkellä voin kertoa omasta tilanteestani sen miten onnellinen ihminen voikaan vaan olla kun saa sen kauan toivotun vauvan vihdoinkin syliin asti 8keskenmenon jälkeen (joista kaks on kohtukuolemaa tyttö menehtyi hoitovirheen takia ja poika henkisen ressin takia,jonka jouduin synnyttämään rv26.) Viimevuoden maaliskuussa oli km ja eipä tullu isänpäivä vauvaa..
VastaaPoistaMutta periksi ei annettu!
Kyllä nuo km jättää sellasen pelon..meilläki oli kotidoppler kokoajan käytössä ja vauva oli vilkkaampi öisin �� ultrassa käytiin usein ja kuviahan sitte piisaa 15kertaa oltii ultrassa se oli oma toivomus kun tuo 26vkon kohdalla kävi nii ikävästi.
Meidän tyttäremme syntyi 3vkoa etuajassa ja hän olikin sitten pylly edellä tulossa joten sjoella sairaalassa ei suositeltu synnyttää silä tapaa vaan jouduttiin kiireelliseen sektioon..kaikki meni onneks hyvin ja saatiin mitä parhain joululahja ❤��❤
Neljä lasta oon saanu synnyttää mutta tuli nyt tälläinen kokemus koettua myöskin.
Leikkikaveria ollaa ajateltu vuoden päästä koska sektion jälkee kestää hetken että paranee.
Esikoisella ja vauvalla ikäeroa 15v enskuussa juhlitaan rippijuhlia ��
Toisella tytöllä synttärit ensviikolla 14v tulee täyteen ja kolmas pian 11v
Ristiäis suunnitteluja tällä hetkellä eilee oltiin neuvolassa painoa 5980g ja 60cm.hyvin kasvaa ;)��❤��
Voi teillä on ollut ihan liikaa vastoinkäymisiä ja nostan kyllä niin hattua teille, että ootte jaksaneet odottaa ja yrittää uudestaan ja uudestaan.
PoistaOnneksi teidän sektio on mennyt hyvin ja saitte ihanan pienen syliin<3
Ihania päiviä teille vauvan kanssa!
Mä olen hokenut jo varmaan puoli vuotta ainakin viikottain, että kohta on Lapsimessut! 😀Ja nythän ne jo oikeasti kohta on. Harmittaa, etten tiedä vielä miehen työvuoroja, että kenen kanssa lähden ja kuka hoitaa lapset vai otanko molemmat mukaan, saanko auton lainaan jne.
VastaaPoistaMulla nyt neljäs raskaus, joista yksi km. Puoliväli kohta häämöttää. Kauhulla odotin, miten kroppa kestää, kun imetin vielä kahta raskauden alkaessa ja edelleen nuorempaa, ja aika pienet ikäerot lapsilla. Mutta onhan teitä useampienkin lasten äitejä, eli etenki just sulta on kiva kuulla, että voit hyvin raskaana! ❤️Toivottavasti voit hyvin jatkossakin. Itsellä tämä raskaus mennyt kyllä helpolla alun väsymystä lukuun ottamatta, mutta ehtiihän vielä kaikkea kremppaa tulla. Tärkeintä että vauva malttaisi kasvaa kohdussa tarpeeksi kauan, kun eka syntyi rv 36 ja toinen sitten rv 38. Molemmat voineet hyvin kyllä jo heti synnyttyään, mutta ei nyt kauheasti tuota aiemmin haluaisi joutua synnyttämään, vielä rv 36 voi vauva olla aika, noh, keskeneräinen.
Voi mäkin niin odotin noita messuja ja aika pettynyt fiilis kun ne nyt jouduttiin perua. Vaikka tottakai sen ymmärtää,mutta harmittaa silti!
PoistaIhanaa, että sieläkin voidaan hyvin, toivon niin että sullakin on loppuun asti hyvä olo!
Mäkin oon miettinyt, että pakko nauttia koko sydämestä nyt, koska todellakin tässä on vielä niin paljon viikkoja jäljellä,että hyvin ehtii vielä tulla vaikka mitä ennen loppua.
Meilläkin on hei Rasmus syntynyt rv36, mutta kätilöiden kanssa mietittiin olisko LA hieman heitellyt, koska Rasmus oli kuitenkin 49,5cm ja 3120g. Eli ihan hyvän kokoinen noille viikoille.