Imetyksen ihanuus

Imetys on asia jonka hehkutus ääneen on vaikeaa. Aina pelkää, että loukkaa jotakin jolla ei välttämättä ole imetys onnistunut joko ollenkaan tai sitten ei niin kuin oli ajatellut. Ymmärrän ainakin joitakin näitä äitejä, onhan mulla itselläkin yksi pettymys imetys taipaleelta. Imetys on myös asia jonka puolesta voisin kirjoittaa vaikka romaanin. Ihmettelen, että vielä tänäkin päivänä on ohjaus neuvoloissa aika heikkoa tai ainakin tosi vaihtelevaa.

 

Rasmuksen aikana imetin vain sen pari viikkoa ja senkin ajan poitsu sai pullosta suurimman osan maidostaan. Näin jälkikäteen ajateltuna uskon, että suurin syy oli mussa ja siinä etten kerta kaikkiaan tiennyt miten homma toimii. Toisaalta taas olisin toivonut, että sairaalan henkilökunta olisi ehkä vähän enemmän tsempannut ja kannustanut imetyksessä. Olin kuitenkin tosi nuori silloin ja ihan pihalla kaikesta.

 

Muiden aikana olenkin sitten ottanut imetyksen tosi rennolla otteella. Varmasti siihen on auttanut tosi paljon sekin, että on nähnyt Rasmuksen kasvavan hyvin korvikkeillakin. Ilman sairasteluja ja allergioita. Ja toki Nooan aikana kirjoitin sairaalan synnytyslomakkeeseen, että haluan kaiken mahdollisen tuen imetyksen aloitukseen. Ja sen kyllä myös sain! Nooa imetinkin sitten sinne 7kk asti. Mandia ja Nuuttia pari kuukautta päälle vuoteen. Mineaa imetän edelleen haaveena jatkaa ainakin sinne vuoteen asti.

 

Tulee päiviä, että imetyksen sitovuus ottaa päähän. Meillä on kaikki lapset olleet pelkällä tissillä, pullo on ollut inhokki listalla. Eli käytännössä mä oon sen reilun vuoden ollut kiinni vauvassa, missä mä oon, on vauvakin. Oon siskolle välillä uhannut tekeväni rovion näistä imetyspaidoista ja -liivistä. Se on niin rasittavaa aina olla samat paidat ja topit päällä. Mulla on myös ikävä kunnon rintsikoita!! Hommaan ainakin viidet uudet heti kun imetys loppuu:) Niin ja ei sekään nyt ihan juhlaa oo, että aina pitää tsekkailla minne sitä menis imettämään, kun pienelllä nälkä iskee. Toki se helpottaa, että mä imetän missä vaan. Ihan sama onko siinä kuinka paljon ihmisiä ympärillä, tuttuja tai vieraita, juhlat tai ei. Välillä oon jopa odottanut, että koittakaapa tulla mulle sanomaan, että pitäis mennä muualle imettämään, avaudun heti! Mutta ei oo sellaista vielä vastaan tullut ja hyvä niin.

 

Entäs sitten selkäjumi?! Oon nyt kohta 10kk imettänyt joka yö, eli käytännössä nukkunut kyljellään. Voin kertoa, että alaselkä ja lapaluiden väli huutaa hoosiannaa ja kovaa. Välillä on käsi puuduksissa, välillä hartiat ihan jumissa. Sängyssä on pian niin monta tyynyä, ettei sinne mahdu ihmisiä, mutta niillä saa edes vähän paremman asennon tuettua.

Mitä kaikkea se on sitten vaatinut, no ensimmäisen kuukauden vauvan synnyttyä ihan totaalisen vauvan tissillä olon. En kyllä yhtään ihmettele,jos joku lopettaa imetyksen heti muutaman viikon jälkeen jos ei tiedä että se kyllä muuttuu. Vaikka ensimmäinen kuukausi menee imettäessä usein ja pitkiä aikoja, on imetys jo kolmen kuukauden kohdalla nopeampaa ja ainakin aavistuksen harvempaa. Moni vaan tuntuu luovuttavan siinä kohtaa kun vauva itkeskelee seitsemättä kertaa illassa tissille. On sitä itsekkin pitänyt itseään vakuutella, että maito piisaa kyllä ja tämä on vain maidon tilaamis- vaihe.

 

Mikä siinä sitten on, etten vaan lopeta koko imetystä. Koska mä rakastan sitä. Sitä hetkeä kun pieni vauva on suu auki hamuamassa tissiä suuhun, sitä kun Minea ottaa jo itse tissistä kiinni ja nappaa sen määrätietoisesti suuhun. Sitä kun saan olla ihan lähellä toista, lohduttaa, täyttää nälkäisen masun.Katsoa kun toinen nukahtaa onnellisena tissiposkella.  Oon myös onnellinen, että saan olla tässä asiassa  tavallaan korvaamaton. Nautin myös hurjasti siitä kuinka helppoa tämä on. Maito on aina mukana, sitä ei tarvitse lämmitellä eikä ostaa kaupasta. Joten kyllä, mä olen enemmän kuin valmis uhraamaan mun elämästä vielä useamman kuukauden, että saan kokea tämän läheisyyden.

 

Ja  nyt on varmaan pakko laittaa, että ihan samalla tavalla mulla oli läheisiä hetkiä Rasmuksen kanssa vaikka pulloa hänelle annoinkin<3

Minean kanssa imetys on tällä hetkellä sitä, että neiti nappailee pitkin päivää pikku hörppyjä. Touhu keskeytyy heti jos jostain kuuluu joku ääni, tai no mitä tahansa joka neitiä kiinnostaa. Kauemman ollaan sitten ennen päikkäreitä ja yöunia. Kaiken kaikkiaan koe imetyksen tosi helpoksi tällä hetkellä.

 

Tähän loppuun on aivan pakko jakaa teillekin tämä ihana runo imetyksestä minkä luin amalian harvinainen sairaus-blogista. Liikutuin kovasti kun tätä luin, pukee niin hyvin sanoiksi nämä mun  tämän hetkiset tunteet.

 

Sinulla on kiire.
Niin kiire kasvaa isoksi
oppia: ryömimään, konttaamaan, kävelemään…
Tahtoisit jo juosta.

Et enää ehdi syliteltäväksi.
Et kerkeä rinnalle kun meillä on vieraita
tai koiria
tai olemme matkalla jonnekin
tai ulkoa kuuluu joku ääni
tai tuuli puhaltaa korvaasi

 

Mutta kun traktorin ääni onkin liian suuri
saan sinut syliin hetkeksi
ja rinnalle

Ja sinä puhiset ja tuhiset ja sinun pulleat kätesi puristelevat minua
Ja minun ihoni on onnesta värisevä

Maito tulvii yli.
Mutta sinä et enää itke sitä
päästät irti ja kikatat ja tarraat uudelleen kiinni kuin pieni peto
juot ahnaasti silmät säihkyen

 

Ja minä lupaan
ensin hiljaa ja sitten ääneen
että tämä hetki on meidän
niin kauan kuin sinä haluat
ja minä

koska sinä olet minun lapseni
tai oikeammin minä olen sinun

Eikä tämä onni kuulu muille
ei isoäidille, ei lääkärille, ei neuvolantädille, eikä sille kovin viisaalle sukulaiselle,

 kaiken lukeneelle kaverille, eikä edes sinun isällesi

 

Maailma vie sinut vielä
sinä juokset sen syliin nauraen
ja minä yritän laskea irti
onnellisena ja itkien
mutta tämä hetki on meidän
niin kauan kun sinä haluat

 

niin ja minä.

Eikös aika osuvat sanat?!

 

Mitäs fiiliksiä imetys sussa herättää? Pettymystä, kammoa, surua, haikeutta, onnea, kiitollisuutta?

 

Mukavaa lauantain jatkoa teille ihanille<3

 

~~Ulla~~

 

Vuoden äiti palkinto goes to...

Mulle. Mutta ei ihan siitä syystä mistä mä sen mieluiten ottaisin.

Tähän väliin kiitos kuitenkin miljoonasti teidän kommenteista tuohon meidän nukkumispostaukseen. Niin ihanaa vertaistukea, juuri parasta tässä bloggaamisessa<3<3

Nyt siihen itse juttuun:

 

Keskiviikko iltana tultiin ulkoa sisälle ja oli iltapala aika. Jokainen lapsi höpötteli omiaan ja samalla kertoivat mitä haluavat iltapalaksi. "Mä otan paahtista ja päälle pelkkää voita", "mulle muroja", "miksei oo ruisleipää?!" ja Nuutti istuskeli pöydän alla eikä suostunut kertomaan mitä haluaa. Minean laitoin syöttötuoliin odottamaan omaa iltapuuroaan.

 

No siinä samalla kun odotin teeveden kiehumista tein Mandille jo leivän. Minean puuro kun oli valmis laitoin sen pöydälle, jossain välissä laitoin myös oman teekuppini pöydälle. Nuutti suostui viimein sanomaan, että haluaa leipää joten ajattelin vielä tehdä sen ennen kuin istun pöytään syöttämään Mineaa. Mutta kuinkas ollakkaan satuin vilkaisemaan olan yli mitä neiti tekee juuri kun hän otti teekuppini ja kaatoi sen syliinsä. En siis ollut ehtinyt vielä laittaa edes maitoa sekaan, joten tee oli ihan tulikuumaa.

 

Nappasin itkevän neidin syliin, riisuin sukkahousut ja mekon päältä ja sitten vaan vauhdilla kodinhoitohuoneeseen vesihanan alle jalka. Sitä huutoa...Aivan otti sydämestä kuunnella miten toiseen sattuu. Sen kun tietää itte, että se ottaa pitkään kipeää kun polttaa ihoa. Reilu puoli tuntia oltiin hanan alla ja siinä ehdittiin jo vähän tissiäkin ottaa lohduksi, niin Minea rauhoittui (melko mielenkiitoinen asento muuten sai olla, että pystyi imettää ja samalla pitää pienen jalkaa hanan alla..). Annoin varmuuden vuoksi Buranaa, jos se edes vähän helpottaisi pienen oloa. Tunnin verran kanniskelin pientä sylissä, oli muuten sekin hankalaa kun toiseen reiteen ei voinut koskea ollenkaan. Koko vasen reisi oli ihan punainen.

 

Hetken päästä huomasin, että reiteen nousi muutama rakkula.Tämä kuva on otettu aamulla ja punoitus on laskenut oikeastaan kokonaan. Illalla koko reisi oli ihan punainen.

 

 

Onneksi neiti itse oli sitten parin tunnin päästä jo oikeastaan oma itsensä, naureskeli ja touhusi. Onneksi ei tullut polveen mitään, ei olisi konttiminen onnistunut ollenkaan jos siihen olisi rakkula noussut.

 

 

Voitte kuvitella sen itsesyytöksen määrän mikä oli koko illan. Vaikka tiedän, että vahinkoja sattuu, mutta kyllä sitä soimaa itseään aika ankarasti tällaisissa jutuissa. Miten ihmeessä edes laitoin tee kupin niin lähelle Mineaa?!?! Toki Rasmus sanoi, että Minea oli ihan noussut ja kurkotellut kupin itselleen, mutta silti. Kyllähän se nyt on tullut tässä jo monesti todistettua miten nopeita nuo pienet on.

No jossittelu on turhaa, tapahtui mikä tapahtui. Yön sai pikkuinen onneksi hyvin nukuttua. Itse pelkäsin koko ajan, että häneen sattuu, kun kääntyili kovasti.

 

Lapsen kipua on kyllä tosi vaikea katsoa. Jos voisi, niin sitä ottaisi edes puolet siitä itselleen. Minea valvoi puoli kymmeneen asti ja mä oon vaan viimeiset puoli tuntia höpissy neidin korvaan kuinka paljon rakastan häntä<3 Tuli kyllä säikähdettyä oikein kunnolla itsekin. Isommat sisarukset kävi kaikki monta kertaa silittelemässä Minean päätä ja kysymässä, että selviäähän Minea. Taisivat hekin säikähtää mitä tapahtui.

 

Että kyllä, vuoden äippä palkinto on taas askeleen lähempänä...Ja päätin, että käärin joka muksun kuplamuoviin josta voi toivoa ulos pääsyä sitten 15 vuotiaana;)

 

 Onko muille sattunut jotain tapaturmia lasten kanssa?

 

Mukavaa (ja tapaturma vapaata) viikonloppua!!

 

~~Ulla~~

 

edit. kirjoittelin tämän jo torstaina ja tänä aamuna Minean rakkulat oli jo kadonneet! Suhteellisen nopeaa parantumista,sanon mä:)



Sula lumi sula!!

Oon täälä itekseni naureskellut, kun oon nähnyt muissa blogeissa kuvia pihalta. Toisilla kasvaa jo melkein mullastakin jotain ja tosi monessa on jo ihan sula ja kuiva piha.

No tässä on kuvia miltä meillä näyttää. Ei puhettakaan mistään kuivasta pihasta! Enemmän tulee ehkä jääkausi mieleen kun tätä katselee:) Jos aurinko paistaa niin melkeen ne kahluuhaalarit sais olla kaikilla päällä. Kumpparit on ihan must, vaikka niillä meinaakin koko ajan kaatua takamukselleen..

 

 

 

Vielä on myös lunta jäljellä, josta Mandi ja Nuutti keitteleekin päivittäin vaikka minkälaisia lumikeittoja ja kakkuja. Nuo Nuutilla päällä olevat Lassien Suprafill haalarit on muuten loistava keksintö. Tykkään niin kovasti, kun ei tarvitse erikseen olla laittelemassa kurahousuja ja noissa on vielä kevyt toppauskin. Ihan parhaat tähän meidän pihaan tänä vuoden aikana. Viime päivinä on aurinko paistanut ihanasti, mutta tuuli on tullut varmaan Siperiasta asti, niin kylmä!! Sitten saa taistella isompien poikien kanssa, että laitetaanko vk-takin alle fleeceä vai ei. Välillä tuntuu,että mä oon kyllä tuon pukeutumisen kanssa melkoinen natsi-mutsi! Poikien kavereita kun tulee välillä ihan verkkatakissakin meille. Hrrr, ei ihan vielä, eihän?!

 

 

No on meillä sentäs vähän jo pihaakin näkyvissä ja nuo edessä olevat kukkapenkit on jo melkein lumivapaata aluetta. On muuten uskomattoman hankalaa saada lapset ymmärtämään, että noissa kukkapenkeissä (jotka ei oo kukkia nähnytkään..) ei ihan välttämättä oo pakko pomppia! Kun on kuulemma niin kiire, että siitä on nopeampi kulkea.Niinpä!

 

Kovasti odotetaan jo sitä, että saatais hiekkalaatikko, joka on siis ihan totaalisesti jään alla vielä, ja leikkimökki käyttöön. Keinuihin pääsee onneksi jo ja niissä käydäänkin päivittäin keinumassa. Odotetaan, että tuo meidän tie sulaisi niin saatais kaivaa polkupyörät varatosta ja lähteä pyöräilemään.Meinaa tekeminen pihalla olla välillä vähän haastavaa, kun joka paikassa on liukasta. Onneksi lapsilla mielikuvitusta piisaa ja eilenkin he ottivat frisbeegolf frisbeet käyttöön ja heittelivät niitä.

 

 

Minea on ruvennut viihtymään jo kivasti rattaissa katsellen muiden touhuja. Toki eilen oli hankala, kun sisarukset meinas olla aina sielä mistä tuuli vasten naamaa tai sitten vastaavasti aurinko paistoi suoraan silmiin. Pitääkin etsiä missä meidän pienet aurinkolasit ovat! Onko teillä pienet antaneet aurinkolasien olla päässä? Muistan, että Nuutti veti ne aika usein alas, vaikka niissä olikin se kuminauha pään taakse. 

 

 

Mites teillä lukijoilla joko on piha sulanut ja kevään merkkejä näkyvissä? Kovasti jo on mietinnässä terassin laittelu. Niin ihanaa kun kaikki on nyt valmiina viime keväisen terassi projektin jäljiltä. Tänä keväänä saa vain nostella kaikki varastoista ja kaapeista paikoilleen.Sisustella mieleiseksi. Jotain pieniä kivoja juttujakin on suunnitteilla kevääksi, mansikka maan laajennusta, pensasmustikoiden hommaamista ym. Kun nyt ensin päästään tuosta lumesta ja jäästä eroon!!

 

Aurinkoisia päiviä siis pliis meille ja teille myös:)

 

~~Ulla~~

 

 

 



Tila-auton omistajat

Muistan Minean raskaus aikana kirjoittaneeni googleen lauseen "tila-auto ja rattaat". Tarkoituksena oli löytää jotain juttua miten viisi lapsiset perheet mahtuu autoon ja onko mitään mahista saada vielä rattaita/vaunuja mukaan. No koskaan en löytänyt oikein mitään selvää vastausta joten ajattelin nyt sitten itse valottaa asiaa,josko joku muukin pähkäilee näitä juttuja.

 

Aloitetaan siitä, että Mikollehan oli kova paikka ylipäätänsä siirtyä tila-autoon silloin kun Nuuttia odotettiin (miehet ja niiden autot...). Kieltämättä, omaankin silmään monet tila-autot näytti vähän, noo laatikoilta:D Me vaihdettiin siis tila-auto kun olin aika viimeisilläni Nuutin aikana. Käytiin ensin yhdessä autokaupassa ja sanottiin myyjälle,että tultiin nyt vain ensin katsomaan millaisia vaihtoehtoja olisi tarjolla. Myyjä (nuori mies) lähti sitten esittelemään meille autoa. Me vähän tyhmänä Mikon kanssa vaihdeltiin katseita, autoon mahtui nimittäin vain viisi ihmistä. Meillä oli kolme lasta mukana, mulla iso vatta ja nimen omaan sanottiin, että etsitään tila-autoa. No jossain kohtaa Mikko sai sitten sanottua, että tähän malliin ei varmaan niitä takataka penkkejä saa...:) Ei tullut kauppoja sillä reissulla!

 

Ihan sattumalta bongattiin netistä sitten tämä meidän auto, eli Volkswagen Touran. Koska oon nainen ja saan olla vähän turhamainen, niin väri oli just se mitä halusin, eli valkoinen. Käytännössä siis ihan hirveä väri näillä Suomen syksyn ja kevään säillä, kun asutaan mettän keskellä, näin sivu huomiona. molempia miellytti auton ulkonäkö, joka ei ollut niin laatikkomainen kuin monessa muussa merkissä.

 

Mutta miten me sitten autoon mahdutaan. Suoraan sanottuna me ihmiset mahdutaan hyvin, mikään muu ei. En vaan tajua mitä autojen suunnittelijat on oikein miettinyt kun ovat noita tila-autoja suunnitelleet. Että seitsemän henkinen perhe ei osta kuin kaksi pussia ruokaa kerralla? Tai rattaat on ihan yliarvostettuja?! Tavara tila on siis kerrassaan surkea. Taaimmaisten penkkien taakse saa juuri ja juuri laitettua kolme kauppa pussia. Matkarattaita ei voi edes haaveilla kyytiin, kun auto on täynnä. Miten me ollaan asia ratkaistu? No suksiboksilla. Suhteellisen nopea ja helppo kiinnittää katolle ja sinne sitten mahtuu kivasti muutakin, kuin ne matkarattaat.

 

Meillä taaimmaisessa penkki rivissä on yleensä Rasmus ja Nooa, he mahtuvat vielä ihan kivasti sinne jalkoineen, luultavasti parin vuoden sisällä he tulevat sitten keskimmäiselle riville istumaan, jossa on enemmän tilaa jaloille. Keskirivillä on sitten Minea keskellä ja Nuutti ja Mandi reunoilla. Kaukaloa on aika hankala nostaa keskelle, mutta on kiva kun etupenkkiläisten polvien ei tarvitse olla ihan korvissa. Keskimmäisen penkki rivin kaikki penkit liikkuu erikseen, tämä on suuri plussa ja tilaa saa sinne minne sitä tarvitaan. Niin ja kaksi turvaistuinta ja yksi kaukalo mahtuu tosi kivasti tuohon keskiriville.

 

Ja toki jos yksikin lapsi on poissa autosta, niin siten mukaan mahtuu myös vaunut. Tämä vaan on aika harvinainen tilanne meillä!

Arvatkaapa kuka pesee meidän talossa useammin autoja?! No mä. Tuo valkoinen väri näyttää vaan niin kauhealta ku rapa lentää katolle asti. Lisäksi inhoan sitä kun lapset (öö tai mä..)hipaiseekin autoa niin vaatteet on kurassa.

Muita tila-autojen omistajia lukijoissa?! Kuinka teillä on ratkaistu tilaongelmat, vai onko niitä ollenkaan?

~~Ulla~~
 

Pari viime yötä...

Niin. Miten ihanaa olis kirjoittaa, että me ollaan nukuttu kokonaisia öitä. Mutta noup. Mennään ihan toiseen suuntaan.

 

Minean yöt on aiemmin ollut suurin piirtein tällaisia: Nukahtaa tissille about ysin aikoihin. Vien sänkyyn, neiti huikkii sieltä 2-3h päästä jolloin otan viereen ja siinä typykkä sitten tissittelee/nukkuu aamuun asti. Nuo yöt olis ollut mulle vallan loistavia. Joo, saatan olla vähän vihreänä kateudesta niille onnellisille, joilla vauvat nukkuu tyyliin 2vkon ikäisestä 6 tuntiakin putkeen. Mutta koska meillä on kaikki lapset olleet tällaisia yötissittelijöitä, niin en muuta edes odottanut tältä viimeisimmältä.

 

 

No miten on mennyt pari viime yötä? Minea on kyllä nukahtanut ihan hyvin ysin aikoihin,MUTTA sitten siitä kun herää ja nostan viereen niin ei hyvää päivää mitä ähinää. Menee monta tuntia ennen kuin neiti rauhoittuu kunnolla uudestaan uneen. Hän on tissillä, hän kääntyilee, nousee istumaan, nousee pinnistä vastan seisomaan pahimmassa tapauksessa rupeaa höpöttelemään. Tiedän toki, että tämä kaikki johtuu varmasti ihan vaan siitä, että motoriset taidot kehittyy nyt ihan hurjaa vauhtia ja uusia taitoja pitää treenailla myös yöllä.  Ja siis pakko nyt kertoa tämä yhden yön huvittava tapauskin tähän.

 

Minea siis nukkuu meidän välissä.Toisella puolella on joko Mikko tai sitten jos käännän kylkeä niin toisella puolella on pinnis. Lattialle putoaminen ei oo vaihtis. No olin nukahtanut suhteellisen syvään uneen, Mikko kävi viemässä Nuutin sänkyyn ja kun hän tuli takaisin, ajattelin katsoa, ettei vaan mee Minean päälle (neiti oli siis keskellä sänkyä). No avasin silmät ja neitiä ei näy MISSÄÄN??!! Arvatkaa mun uniset aivot, kun rupesin hölmistyneenä ettimään ja miettimään , että missä hän voi olla!! Pulssi nousi jo pilviin,kun ajattelin että nyt se on kadonnut.hah. No ei ollut ei, eikä edes tippunut sängystä. Neiti oli vaan mennyt ihan pienelle kerälle iskän tyynyn viereen ihan sängyn päätyyn<3 Vähänkö nauratti aamulla. Mihin ihmeeseen hän olis muka voinut kadota?!?! Vetoan pimeyteen ja mun huonoon näköön tässä kohtaa:D

 

 

Viime yö oli kyllä kaikkien öiden äiti. Minea ähisi ja heilui kahteen asti ja kun neiti nukahti niin Nuutti tuli sängystä. Vein takaisin ja toivoin, että saisin nukuttua. No ei, hetken päästä Nuutin huoneesta kuului kuinka jätkä leikki autoilla. Niinpä sitten menin selittämään, että kello kolme ja nyt on yö, aamulla voi leikkiä autoilla. No tätä kesti sitten pari tuntia, ennen kuin poitsu oli unessa.  Huoh. Äiti oli aamusta vähän väsy. Eikä asiaa yhtään auta, että Mikko on tämän viikon Levillä ja mä saan nauttia näistä muruista yksin. Eikä sekään, että tänään on Mandin kerho päivä, joten omille päikkäreille saa heittää hyvästit.

 

Miten te muuten toimitte, kun ootte väsyneitä?! Ihan siis sillä kyselen, kun mulla on silti ihan hurja energia piikki aina tuollaisten öiden jälkeen. Tänäänkin Konmaritin Nuutin vaatehuoneen ja meidän keittiön kaappeja. Varmaan käy jotenkin ylikierroksilla?! Kyllä se väsymys sieltä iskee, viimeistään kuuden aikoihin, kun pitäis vielä parisen tuntia jaksaa..

 

Aamu alkaa kyllä samalla tavalla kuin ennenkin, Minean iki-ihanalla hymyllä<3

 

Tsemppiä hurjasti muille yökukkujien äideille!! Ifeel you<3<3

 

~~vähän väsynyt Ulla~~

 

 



Viikonlopun menovinkki Seinäjoella

No niin, täälä on taas takaisin touhustelemassa. Aurinko paistaa jo ihan hurjan lämpöisesti, tuuli tosin on ainakin meidän suunnalla ollut viime päivinä tosi kylmä. Talo on siivottu (lue=desinfioitu) ja pyykit pesty, viikonloppu saa siis alkaa!

 

Tulin vinkkaaman teille jotka asutte Seinäjoen lähettyvillä huippu mahtavasta tapahtumasta. Nimittäin Ykkösbasaari järjestää jälleen bloggaajien kanssa kirppispäivän. Sunnuntaina siis nokka kohti kirpparia ja tekemään mahti löytöjä, eikös?! 

 

 

Tällä kertaa mukana on myös luentoja niin bloggaamisesta kuin hyvinvoinnista.

 

 

 

 

Mä itse en tänä vuonna pääse myyjäksi, kiitos meidän pienen iki-liikkuja Minean. Neiti ei oo koskaan pullosta juonut ja en kyllä ota riskiä,että hän ei sitä huolisi. Tuo on kuitenkin tosi pitkä päivä ja siinä on useammat päikkärit.Lisäksi tuntuis väärältä edes yrittää saada neiti viihtymään rattaissa montaa tuntia. Tuo neiti kun ei kotona oo enää sekuntiakaan paikoillaan jos silmät on auki!

 

 Eli mä käyn täyttämässä bloggaajien helmihyllyn täyteen Newbien vaatteita ja jotain muuta kivaa.. Käykää kurkkimassa:) Voi olla, että mäkin lähden kurkkimaan mitä kaikkea kivaa muut bloggaajat myy, ainakin postauksissa on näkynyt vilahduksia Super ihanista tuotteista!

 

~~Ulla~~

 

*yhteistyö postaus*



Pika päivitys

Eli tähän väliin pika päivitystä. Toivutaan täälä erittäin rajusta norosta. Jep, tultiin kaikki muut paitsi Minea yhden yön aikana kipeiksi. Aika ööö, kiirettä piti. Mutta nyt jo kaikki paremmassa kunnossa!Ja siis Minea säästyi luojan kiitos koko kammottavalta pöpöltä.

 

Oli mulla siis asiaakin:) Eli viime postauksen pastilli arvonta on suoritettu ja voittaja oli Mira kommentilla

 

 

Kyllä maistuis :)

Kahdella arvalla mukana arvonnassa!

Terkuin, Mira ja pikkuprinsessa

 

 

Voittajaan oon ollut yhteydessä ja pakettikin lähtee tänään matkaan. Kiitos kaikille osallistujille<3

 

Palaillaan taas!

 

~~Ulla~~

Maistuiskos pastilli?! + ARVONTA

Aloitetaan sillä, että meidän perheessä on syöty pastillia n. 9 vuotta. Rasmus on aloittanut siinä yhden vuoden paikkeilla niiden popsimisen ja yhä edelleen meillä otetaan joka ruuan jälkeen pastilli suuhun. Toki vaihtoehtona on myös purkka. Hammashoitaja on joka kerta kehunut hurjasti tätä , että ksylitoli tuotteet on päivittäisessä käytössä.
 Kaupasta on tullut ostettua oikeastaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja kun on lapsia enemmän kuin yksi niin noiden pastillien menekki on aika hurja. Ne kaupan askit ja pikku purkit ei ihan kauhean kauaa kestä.

Sain tehdä yhteistyötä ihanan Hammaskeijun kanssa. Heidän kotisivuilleen ja verkkokauppaan pääset tästä. Hammaskeiju haluaa tarjota täysksylitoli pastilleja joissa on enemmän ksylitolia ja vähemmän lisäaineita kuin aiemmin markkinoilla olleissa. Hinta on näissä myös edullisempi kuin muissa.

Me saatiin hurja määrä pastilleja testaukseen ja voi hyvä ihme mikä valinnan vaikeus iski heti! Maku vaihtoehtoja on monta ja ne kaikki kuulostaa niin hyviltä, vai mitä tuumitte esim. metsämarjasta, greipistä tai mustikasta?

Ihan esimerkkinä tuollainen iso 700g pussi jossa on muuten n. 1228 pastillia, maksaa 16,90€. Ei paha. Lapset ihastui näiden makuun ihan totaalisesti ja täytyy sanoa, että tuo lakritsi on kyllä tämän äipän mielestä ihan huippu hyvä! Jopa niin hyvä, että mietin vakavasti annanko niitä ollenkaan lapsille...

Vaihtoehtona on myös luomupastillit ,makuna mustikka ja karpalo. Näissä maku ja väri tulee vain marjoista ja makeus ksylitolista. Sataan grammaan pastillia on käytetty 90g marjoja. Luulisi siis tarkimmankin äidin tykkäävän:)

Meillä pastillit on aina purkissa tason päällä, josta lapset saavat niitä sitten itse helposti otettua. Ihme kyllä, niitä ei kukaan oo vielä käynyt tyhjäämässä kokonaan! (kopkopkop)

Ja ettei me oltaisi ainoita jotka pääsee testailemaan näitä herkkuja laitetaan pystyyn mun blogin ensimmäinen arvonta. JEI!!
Eli arvon kaksi pussia ja ne saavat lähteä samaan kotiin. Makuina on Luomukarpalo ja metsämarja.

Osallistumisohjeet kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä:
*jätä kommentti
*yksi arpa jos et ole vielä blogini lukija
*kaksi arpaa lukijalle
*Aikaa osallistua sunnuntai 19.3 iltaan asti

Hei ja anonyymit, jättäkäähän sähköposti osoite, että saan teihin yhteyden!!

Ihanaa viikonloppua teille ihan jokaiselle<3
Mä odottelen täälä jo kuumeisesti siskoa kylään, luvassa siis terapeuttisia juttu tuokioita:)

~~Ulla~~


*yhteistyö postaus*

Välikausi vaatetusta osa 1

Niin tosiaan, kyllä se kevät sieltä tulee kauheaa vauhtia, vaikka juurikin tällä hetkellä meidän pihassa paras varustus olisi kumipuku kumppareilla tai kahluuhaalarit!  Nyt on juurikin hyvä aika ruveta haalimaan välikausivaatteita kasaan. Mä tein siis pika tsekkauksen kaappeihin, että mitä puuttuu ja mitä jo löytyy. Ihan ok mallilla on vaatteet, jotain toki pitää vielä hommata.

Niin kuin aika moni muukin, mulla on myös tapana hommata muksuille sellaiset vaatteet joilla saa ihan surutta touhustella pihalla ja sitten setti jolla lähdetään kauppaan tai leikkipuistoon,kylään ym. Siis siistimpi setti.

 

Mun kuvaus sessio meinas mennä ihan plörinäksi, kun Minea oli sitä mieltä, että kaikki mitä mä laittelin lattialle on hyvä tutkia neidin omissa pikku kätösissä! Nopeus on nykyään vähintäänkin plussaa!

 

Nuutille löytyy Pomp de Luxin softshell haalari. Ihan huippu, tätä en voi kuin kehua. Pitää vettä uskomattoman hyvin ja on tosi lämmin. Menee just sopivasti tässä pian kun päivät rupeaa lämpenemään. Tämä oli meillä jo syksyllä käytössä ja katoinkin, että joku (?!?!) on laittanut sen likaisena kaappiin... 

 

 

Se parempi setti sisältää sitten Polarn o Pyretin softshell takin, Kappahlin kuorihousut, itse tehdyt pipo ja tuubihuivi. Tämä setti on kyllä niin mun lemppari<3

 

 

Mintun vihreä setti sopii kivasti vähän kaiken kanssa.

 

 

Minealle on etsinnässä nyt ainakin kuorihousut tähän Reiman ihanaan takkiin, jonka löysin kirpparilta 5€!

 

 

"Annas nyt kun mäkin vähän tutkin tätä!"

 

 

 

Vähän mietin noita Pompin softshell haalareita Mineallekin. Varmaan sellaisilla vois jo ihan hyvin vaunuissa nukkua päikkäreitä.

No tällä hetkellä neidillä on jo kauppa- ja kyläreissuilla päällä tämä Lindexin Super söpö vk-haalari. Kirppislöytö tämäkin.

 

 

Tuossahan ei ole mitään teknisiä ominaisuuksia,muuta kuin söpöys:D Mutta toisaalta, menee varmaan syksylle, ennen kuin tuo neiti maassa mönkii. Tai no niin mä ainakin kuvitelen!

 Nyt oliskin ongelma sitten löytää Minealle joku ihana pipo tuohon ja ehkä joku muu tuubihuivi.Haaveissa olis joku ihana murretun sävyinen väri. Vinkkejä otetaan vastaan!!

 Tuo perhoshuivi on H&M:ltä ostettu joskus aikoja sitten. Pipo on tuossa sovituskuvassa Newbien.

 

 

"Kai sä sait jo hyvän kuvan, tämä neiti nimittäin lähtee N Y T!!".

 

 

Sellaisissa vaatteissa mennään pienten kevät, isompien vaatteet kaipaakin vähän päivitystä. Tai no Mandi menee samoilla kuin viime syksyn, jotain plussaa kun kasvaa hitaasti.Menee mooonta kautta samat vaatteet! Mutta pojille on etsinnässä uudet takit.

 

Joko sä oot hommaillut vk vaatteet valmiiksi, vai onko jossain päin Suomea saanut ottaa ne jo käyttöön?!

 

Palaillaan taas!

 

~~Ulla~~

 

 



Uusia tuulia blogille

Heipsan!

 

Täälä on pari päivää ollut vähän perhosia vatsanpohjassa. Mun blogi pääsi osaksi ihanaa eteläpohjalaista blogi yhteisöä, SoBloggaajia. Aika mahtavaa kuulua ekaa kertaa johonkin ryhmään ja päästä vähän jakamaan näitä bloggaus juttuja.

 

Blogin sisältöön tämä ei vaikuta, jatkan samalla linjalla:)

 

 

Tähän joukkoon kuuluu jo tosi moni blogi ja tykkään tosi kovasti, kun on niin eri aiheista kirjoittavia bloggaajia mukana, luettavaa löytyy jokaiselle! Itsellekin on tullut tuosta joukosta uusia blogeja seurattavaksi.Toivottavasti tännekin munkin blogiin löytää uusia tuttavuuksia:)

 

Tämmöisillä uutisilla eteenpäin! Huomenna luvassa sitten välikausivaatetuksesta postausta:)

 

Tiistai päivän jatkoja ystäväiseni!

 

~~Ulla~~

 

 



Kummipoika

Moiks!

 

Toivottavasti teidän viikonloppu sujui hyvin?! Meidän viikonlopussa oli sopivasti toimintaa. Lauantaina oltiin Mikon veljen kotona ristiäisissä. Saatiin olla tuon suloisen pienen pojan kummia yhdessä toisen pariskunnan kanssa. Ristiäiset on kyllä ihan mun lemppari juhlia, varsinkin näin kun sai vain osallistua vieraana:) Huoh, tuli se oma stressi kyllä aika hyvin vielä mieleen!!

 

En tiedä miten muualla päin Suomea, onko ristiäisiä tapana pitää kirkossa vai kotona. Meidän suvussa ja kaveripiirissä on oikeastaan kaikki ristiäiset vietetty kotona.

 

 

Henna oli loihtinut pöydän täyteen kaikkia niin hyvää, että me vyöryttiin kotiin! Mä väsäilin Mikon veljen painostuksesta pyynnöstä noita kinkkujuustosarvia. Mulle kauniisti ilmoitettiin, että ilman niitä ei tuu koko juhlia,hah!

 

 

Minea näytti jo niin isolta tytöltä kun vertailukohtana oli tuollainen puolentoista kuukauden ikäinen pieni mytty.

 

 

Niin ihanat, kauniit ja liikuttavat juhlat. Kiitos Ville ja Henna vielä tätäkin kautta ja Leevi ihanaa olla sun elämässä<3

 

 

Sunnuntaina käytiin vähän kirppistelemässä, mutta saalis oli aika heikko. Yks Noshin paita Nuutille ja yks harmaa pilvikappa, josta ajattelin tuunailla pari koriste tyynyä. No aina ei voi tehdä niitä huippu löytöjä!

 

Aurinkoista viikkoa!!

 

~~Ulla~~

 

 



Silmät joilta mikään ei pysy piilossa

Niin paljon kuin mä toivon, että ne olis mun silmät joilta ei mikään pysy piilossa,niin ei. (Vaikka täytyy tässä sanoa, että pari vuotta sitten sanoin Rasmukselle ja Nooalle, että äidillä on silmät selässäkin, näen kaikki kiusaamiset ym. No viime vuonna Rasmus tuumi ääneen, että ei äiti sulla mitään silmiä selässä oo.Haha, pitänyt niiden kuitenkin miettiä onko vai ei!!)

 Ne on meidän pienen neidin silmät jotka löytää lattialta nykyään kaiken. Eikä siinäkään mitään, mutta kun ne löydöt menee sekunnissa suuhun. Pinsetti ote on siis Super hyvin jo hallinnassa. Me ei siis tarvita koiraa, Minea menee ja putsaa pöydän alustan:)

 

 

 

"Ai sä huomasit mitä mä teen?!"

 

 

 

Sitten toinen ihan viime päivinä opittu taito. Meillä nousee mimmi tukea vasten pystyyn, siis apua!! Meillähän on kaikki muut noussu vasta reilusti yli vuoden ikäisenä tukea vasten ylös ja sitten vasta sielä vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen on otettu ekat askeleet. No tällä neidillä on ilmeisesti kiire tehdä kaikki vähän aiemmin.

 

 

Aika horjuvaa ja hataraa tuo seisominen vielä on, mutta eiköhän se nopeasti siitä harjaannu,ainakin harjoittelu on hurjan ahkeraa!

 

 

Yritä nyt sitten tuolle sanoa, että älä koske äitin kynttilä juttuihin.Huoh, taidan suosista tyhjäillä tuota rahin päällystää.

 

 

 

Neiti itse on niin onnessa tästä uudesta taidosta. Kauhea ähinä ja puhina kuuluu, kun yritetään päästä ylös. Välillä joutuu yrittää useamman kerran, mutta lopputulos saa hymyn korviin<3<3

 

 

Meidän pieni iso tyttö, äh kestä miten rakastan tuota pikku otusta<3

 

Minkä ikäisenä teillä on lapset noussut ylös ja lähteneet kävelemään?

 

Ja pieniä terkkuja sille joka päättää lumisateesta: PIISAA JO!!! Eilen kahden tunnin lumityöt ja siltikin puolet pihasta oli kolaamatta. On se vaan onni omistaa sellainen 700m ikioma tie.

 

Mukavaa torstain jatkoa murut!!

 

~~Ulla~~

 

 



Ostoksia lomareissulta

Jotain pientä tuli ostettua Levin reissulta. Ebassa ja Erkissä saisi oikeasti vietettyä vaikka kolme tuntia ja epäilen ettei siltikään tulisi huomattua kaikkea ihanaa. Nämä kupit nyt suorastaan hyppäs syliin ja niinpä ne matkas tänne pohjamaalle meidän mukana. Vähän pelkäsin onko ne enää ehjät kun Mikko ne survoi laittoi kärryille noin viidenkymmenen muun pussin kanssa. Ja jokseenkin epäilen, ettei ne ihan päällimmäisenä ollut...

 

No joka tapauksessa ehjänä saatiin kotiin asti.

 

 

Näiden kuppien myötä mulla rupeaa olemaan kyllä pienoista ylitarjontaa kuppien osalta...Mutta kun pitää olla vaihtokuppia noihin koukkuihin,hah!

Valkoisen korin ostin joku aika sitten kirpparilta. Pitkästä aikaa oli taas sellainen ostos, että en edes miettinyt kirpparilla sen ostamista. Kotona sitten taas pähkin kuumeisesti, että mihin ihmeeseen sen laitan. Käykö muille koskaan näin??!!

No keittiöstä löysin paikan, sitten tuli vaan seuraava ongelma, mitä sinne laitetaan sisälle... Nyt sinne on vaan heitetty pippurimylly ja pesuaina pullo. Onko ehdotuksia mitä sinne vois laittaa?! Meniskö tuos joku kasvi?!

 

 

Kuvun alla odottelee vieraita valkosuklaamustikka muffinit. Niin herkkuja!!

 

 

Tuohon tarjottimelle on kiva vaihdella Greengaten kupit aina fiiliksen mukaan. Tällä hetkellä mua kevättää jo niin paljon, että mennään pastellin sävyillä.

 

 

Mä oon pesuaine ihminen. Ihan ehdottomasti. Olishan se mahtava jos osaisi tulla toimeen vaan Fairylla ja mäntysaippualla, mutta kun ei. Mulla pitää olla sata pulloa joka tarkoitukseen. Niinku tuos keittiöntasolla olevassa korissa. Siinä on kaks pulloa käsienpesuun ja kokonaiset kolme tasojen ja keittiön pöydän putsaukseen. Tai no tuosta mä nappaan aina jonku suihkepullon kouraan ja kierrän talon ympäri:)

 

 

Pysähdyttiin kotimatkalla Kärkkäisillä ja mä olin ku lapsi karkkihyllyn edessä sielä pesuainehyllyllä. Oli muuten mahtava valikoima Maison Bellen pesuaineita. Ostin tämän suloisen tuoksuisen pesuaineen ja ikkunoille omansa.

 

 

Lisäksi nappasin ihan ohimennen tämän käytössä tosi käteväksi osoittautuneen kännykkä laatikon. Meillä kun noita kännyköitä tuntuu olevan joka tasolla ja sitten niitä käy joku kohta kolme vee ottamassa ja laittelemassa vaikka mitä sovelluksia päälle. Nyt kaikki on kivasti turvassa.

 

 

Semmoisia shoppailuja. Ihmeen järkeviä hankintoja, näin omasta mielestä:)

 

Nyt ruuan laittoon ja sitten raivaamaan lunta pihasta. Täälä on satanut niin paljon, että epäilen pääseekö koululaiset edes kotia tarpomaan ilman lumikenkiä!! "Kevyttä" hyötyliikuntaa siis luvassa!

 

Hei ja ihanaa naisten päivää ystävät hyvät<3

 

~~Ulla~~

 

 

Ihana viikko takana!

Moiks!

Täälä on Leviltä kotiuduttu ja en voi muuta kuin lämmöllä muistella mennyttä viikkoa. Niin ihanaa oli lomailla oman perheen kesken.  Mökin sijainti oli huippu, kävellen päästiin lasten kanssa pulkkamäkeen ja keskustaan. Pulkkamäessä oltiinkin joka päivä. Pojat kävi Mikon kanssa muutaman kerran laskettelemassa ja olivat ihan pähkinöinä koko touhusta:)

Nuutti kävi testailemassa lastenmaan keinua. Hyvät vauhdit tuli!



 Rasmus ja Nooakin viihtyi kivasti pulkkamäessä, vaikka vähän pelkäsin, että onko se jo vähän tylsää heille. Mäen alhaalla oli kota josta sai hakea lämmintä mehua. Nuutti olis halunnu hörppiä mehua koko ajan. Ja kyllä se meille muillekin maistui.

Jäinen Audi oli sellainen jota piti tutkia hyväsen aikaa. Varsinkin kun sinne pääsi myös sisälle.



Voitte nyt varmaan jo arvata miksi tämä jäinen tuoli nimettiin?! No sehän oli Elsan tuoli:) Ylläri!!

Oltiin monena päivänä pihalla aamupäivä ruuan jälkeen, niin että Minea nukkui vaunuissa kun mentiin pitkin ja poikin. Nuutti otti ja nukahti yks kerta rattikelkkaan, kun oltiin kävelemässä mökille. Ei siinä auttanut, kuin Rasmuksen hypätä rattikelkkaan, että Nuutti sai nojata häneen. Mikko raukka sai toimia vetojuhtana. Pari päivää menee Nuutilla jo hyvin ilman päikkäreitä, mutta sitten on kyllä jo päästävä unille kolmantena päivänä. 

Käytiin myös lastensisäleikki paikassa. Kotona päin tulee aivan yli harvoin käytyä noissa sisäleikkipaikoissa, siis tyyliin kerran kahdessa vuodessa, eli HARVOIN! Vaikka hiihtoloma olikin, niin ei tuolla kyllä paljon porukkaa ollut. Siis Levillä toki oli, mutta kovasti sinne joukkoon sopi.



Ja mitä olis loma ilman herkuttelua?! Mökissä oli kivasti dvd-laite niin saatiin viettää leffailtaa.

Mökki itsessään oli juuri sopiva meille. Kaks makuuhuonetta, olkkari,keittiö,vessa ja pesuhuone saunalla. 70 neliötä tehokkaassa käytössä.

Teki se vaan niin hyvää olla lomalla ja ladata akkuja. Vaikka kotona oonkin, enkä töissä niin kotona on aina tekemistä. Että kyllä kotiäiditkin lomaa kaipaa, eikös?!

Aurinko on paistanut nyt muutama päivänä ihan mahdottoman lämpöisesti. Kevät se sieltä puskee täysillä! En voi uskoa, että tässä mennään jo maaliskuuta. Kohta saa jo ruveta suunnittelemaan puutarha juttuja, jei:)

Aurinkoista alkanutta viikkoa!!

~~Ulla~~