Vuoden äiti palkinto goes to...

Mulle. Mutta ei ihan siitä syystä mistä mä sen mieluiten ottaisin.

Tähän väliin kiitos kuitenkin miljoonasti teidän kommenteista tuohon meidän nukkumispostaukseen. Niin ihanaa vertaistukea, juuri parasta tässä bloggaamisessa<3<3

Nyt siihen itse juttuun:

 

Keskiviikko iltana tultiin ulkoa sisälle ja oli iltapala aika. Jokainen lapsi höpötteli omiaan ja samalla kertoivat mitä haluavat iltapalaksi. "Mä otan paahtista ja päälle pelkkää voita", "mulle muroja", "miksei oo ruisleipää?!" ja Nuutti istuskeli pöydän alla eikä suostunut kertomaan mitä haluaa. Minean laitoin syöttötuoliin odottamaan omaa iltapuuroaan.

 

No siinä samalla kun odotin teeveden kiehumista tein Mandille jo leivän. Minean puuro kun oli valmis laitoin sen pöydälle, jossain välissä laitoin myös oman teekuppini pöydälle. Nuutti suostui viimein sanomaan, että haluaa leipää joten ajattelin vielä tehdä sen ennen kuin istun pöytään syöttämään Mineaa. Mutta kuinkas ollakkaan satuin vilkaisemaan olan yli mitä neiti tekee juuri kun hän otti teekuppini ja kaatoi sen syliinsä. En siis ollut ehtinyt vielä laittaa edes maitoa sekaan, joten tee oli ihan tulikuumaa.

 

Nappasin itkevän neidin syliin, riisuin sukkahousut ja mekon päältä ja sitten vaan vauhdilla kodinhoitohuoneeseen vesihanan alle jalka. Sitä huutoa...Aivan otti sydämestä kuunnella miten toiseen sattuu. Sen kun tietää itte, että se ottaa pitkään kipeää kun polttaa ihoa. Reilu puoli tuntia oltiin hanan alla ja siinä ehdittiin jo vähän tissiäkin ottaa lohduksi, niin Minea rauhoittui (melko mielenkiitoinen asento muuten sai olla, että pystyi imettää ja samalla pitää pienen jalkaa hanan alla..). Annoin varmuuden vuoksi Buranaa, jos se edes vähän helpottaisi pienen oloa. Tunnin verran kanniskelin pientä sylissä, oli muuten sekin hankalaa kun toiseen reiteen ei voinut koskea ollenkaan. Koko vasen reisi oli ihan punainen.

 

Hetken päästä huomasin, että reiteen nousi muutama rakkula.Tämä kuva on otettu aamulla ja punoitus on laskenut oikeastaan kokonaan. Illalla koko reisi oli ihan punainen.

 

 

Onneksi neiti itse oli sitten parin tunnin päästä jo oikeastaan oma itsensä, naureskeli ja touhusi. Onneksi ei tullut polveen mitään, ei olisi konttiminen onnistunut ollenkaan jos siihen olisi rakkula noussut.

 

 

Voitte kuvitella sen itsesyytöksen määrän mikä oli koko illan. Vaikka tiedän, että vahinkoja sattuu, mutta kyllä sitä soimaa itseään aika ankarasti tällaisissa jutuissa. Miten ihmeessä edes laitoin tee kupin niin lähelle Mineaa?!?! Toki Rasmus sanoi, että Minea oli ihan noussut ja kurkotellut kupin itselleen, mutta silti. Kyllähän se nyt on tullut tässä jo monesti todistettua miten nopeita nuo pienet on.

No jossittelu on turhaa, tapahtui mikä tapahtui. Yön sai pikkuinen onneksi hyvin nukuttua. Itse pelkäsin koko ajan, että häneen sattuu, kun kääntyili kovasti.

 

Lapsen kipua on kyllä tosi vaikea katsoa. Jos voisi, niin sitä ottaisi edes puolet siitä itselleen. Minea valvoi puoli kymmeneen asti ja mä oon vaan viimeiset puoli tuntia höpissy neidin korvaan kuinka paljon rakastan häntä<3 Tuli kyllä säikähdettyä oikein kunnolla itsekin. Isommat sisarukset kävi kaikki monta kertaa silittelemässä Minean päätä ja kysymässä, että selviäähän Minea. Taisivat hekin säikähtää mitä tapahtui.

 

Että kyllä, vuoden äippä palkinto on taas askeleen lähempänä...Ja päätin, että käärin joka muksun kuplamuoviin josta voi toivoa ulos pääsyä sitten 15 vuotiaana;)

 

 Onko muille sattunut jotain tapaturmia lasten kanssa?

 

Mukavaa (ja tapaturma vapaata) viikonloppua!!

 

~~Ulla~~

 

edit. kirjoittelin tämän jo torstaina ja tänä aamuna Minean rakkulat oli jo kadonneet! Suhteellisen nopeaa parantumista,sanon mä:)