Moiks!
No niin, tässä on nyt reilu viikko menty ilman imetystä. Oon kyllä aikas ylpeä itsestä,että pidin pääni, enkä sortunut! Ensimmäiset pari päivää oli aika vaikeita. Minea oli tosi itkuinen ja mikään ei oikein kiinnostanut. Ei kirjat ei leikit. Mun vessaan meno oli melkein maailman loppu. Kyllä siinä itkevää lasta sylissä pitäessä mietti monestikin, että onko tässä mitään järkeä. Ja olisko imetyksen lopettaminen helpompaa myöhemmin, kun Minea olis vähän isompi. Jotenkin kuitenkin ajattelin, että sama huuto ja eroahdistus sitä iskee silloinkin, joten mentiin tällä nyt eteenpäin.
Nukahtamiset illalla oli ne kaikkein haastavimmat ja niitä osasin kyllä odottaakin. Se on pienelle ihan valtava muutos nukahtaa ensin äidin sylissä tissille ja yhtäkkiä omaan sänkyyn. Tälläkin hetkellä mulla on vähän ristiriitaiset olot tästä miten Mineaa nyt nukutetaan. Mä nimittäin pötköttelen neidin vierellä sängyssä. Ei nyt ehkä se paras vaihtoehto, ei. Mutta jotenkin se tuntui niin pahalta, että toiselta viedään kaikki kerralla, tissi ja äitin kainalo, perhepeti. Niinpä neiti nukahtaa tyytyväisenä mun poskea tai kättä silitellen. Tällä hetkellä tämä toimii hyvin. Hän nukahtaa ja herää yöllä n 1-2 kertaa. Muutaman yö on mennyt ihan vaan niin, että Minea on huikkinut, mutta siinä vaiheessa kun mä olen ollut huoneen ovella on neiti jo rauhoittunut jatkamaan uniaan. En kestä miten iso tyttö hän jo on<3
Kolmannesta päivästä eteenpäin meidän neiti palasikin omaksi iloiseksi itsekseen. Hän touhusteli ja leikki ihan niin kuin ennen imetyksen lopetustakin. Ruoka maistui paremmin mitä aiemmin. Vettä ja maitoa sai vähän tuputella nokkamukista. Toki vieläkin pitää vähän väliä olla antamassa juotavaa ja moni itkuinen olokin on korjaantunut juomalla. Tähän on pitänyt jotenkin itse opetella, että muistaa tarjota tasaiseen tahtiin juotavaa. Vesimuki on nyt koko ajan Minean käsien ulottuvilla, joten hän saa itsekin sen napattua jos jano yllättää:)
Ihmeen kivuttomasti meni kyllä tämä vieroitus tälläkin kertaa. Jotenkin mä aina pelkään sitä, että lapsi itkee viikko kaupalla tissin perään ja repii paitaa epätoivoisena. Sitten onkin mukava yllätys kun kaikki sujuukin näin kivasti!
Läheisyyttä, syliä ja haleja on meillä jaettu nyt kuluneen viikon aikana ihan hurjat määrät. Neiti tulee monta kertaa päivässä kesken leikkien hakemaan halin ja jatkaa sitten tyytyväisenä leikkejään<3
Minea on siis hengissä ja niin oon mäkin. Tosin ihan mahdottoman haikea olo on kyllä edelleenkin. Siis tässäkö mun koko elämän imetys nyt sitten oli? Eikö enää koskaan sitä ihanaa hamuavaa suuta menossa kohti tissiä, eikö enää koskaan sitä ihanaa läheisyyttä mitä imettäessä tulee? Ja miten Mineakin kasvoi jotenkin ihan silmissä isommaksi, kun ei oo enää tissillä. Missä mun vauva on?!
Mulla iskee nyt sitten tämän imetyksen lopettamisen seuraksena jotain kunnon vaatekriisiä päälle. Siis missä ihmeessä on mun kaikki paidat?! Kaupassa kävin ja kuljin puoli tuntia tsekkaillen eri paitoja ja jestas, en mä edes tiedä millaisia paitoja haluaisin??!! Niin turhauttavaa! Jos laittaa silmät tiukasti kiinni ja oikein kovasti toivoo, voisko mun kaappiin vaan ilmestyä jotain ihania paitoja?!?! Pliiiiiis...
Tämmöistä tänne tänään:)
Aurinkoista tiistai päivää sulle ystäväiseni<3
~~Ulla~~
Ihana tyttö ja niin ihanassa iässä. :) Imetys on kyllä jännä juttu, kun se on välillä niin kamalaa ja välillä niin ihanaa ja sitten sitä lopetusta kuitenkin kipuilee ja miettii monesta suunnasta. Hyvä, et on sujunut melko rauhaksiin teillä. :) Ps. Noshilla on nyt naisten alessa paitoja. :)
VastaaPoista