Hassua kun tavallaan tuntuu, että se oli eilen, kun saavuttiin pienen vauvan kanssa kotiin. Kun viimein päästiin tutustumaan, että millainen suloisuus sielä masussa on kasvanut. Ja päästiin opettelemaan kaikkea uutta ja ihanaa. Ja sitten taas toisaalta tuntuu, että hän on ollut osa meidän perhettä aina.
Liliana on siis tänään kaksi kuukautta. Neuvolassa käytiin jo viime viikolla ja sielä oli kaikki hyvin. Pituutta neidillä on 57cm, eli kahdessa kuukaudessa on tullut 6cm lisää. Painoa oli 5170g, neuvolatädin sanoin "mahtavasti kasvaa rintamaidolla". Ja siis miten nopeasti nuo pienet kasvaakaan. Jotenkin sen aina unohtaa. Laittelin just kaapista 56cm vaatteita pois, koska ne nyt vaan on pieniä, halus äiti tai ei!
Lilianan lemppari puuhaa taitaa olla meidän muiden touhujen seuranta joko sitteristä tai sitten lattialta. Myös tissillä olo on suuressa suosiossa:) Neiti on suhteellisen kärsimätön ruokansa suhteen, hän ehkä toivoo äitiltä jotain ennustajan lahjoja, että tissi olisi jo vähintäänkin poskella siinä kohtaa, kun nälkä tulee. Lilianan suureksi harmiksi mä oon ihan normi äiti ja välillä iskee suuuuuri harmistus, ennen kuin ruokaa tulee. Mutta ehkä ne hermotkin tässä iän myötä kasvaa!
Neiti nukkuu perhepedissä yöt. Vaikka mä raskaus aikana siis vakaasti päätin, että tämä vauva tulee nyt kyllä nukkumaan omassa sängyssä. Mut kuinkas kävikään ja vielä heti ekana yönä, kun kotiin tultiin:) Näin ne periaatteet taas kumotaan. Eipä sillä, mä saan ihan loistavasti nukuttua vauva kainalossa. Laitan tissin suuhun ja jatkan unia. Jossain kohtaa havahdun Lilianan öhinään ja vaihdan itseni toiselle puolelle, tissi suuhun ja unet jatkuu. Kun tähän ollaan menty, niin pelkkä ajatus,että pitäis jaksaa nousta istumaan, imettää ja laittaa toinen omaan sänkyynsä tuntuu ihan liian vaativalta!
Päivällä neiti kyllä sitten nukkuu joko vaunuissa,jos oleskellaan ulkosalla tai omassa sängyssään. Että ei se ihana kehto ihan käyttämättä oo jäänyt.
Mitään varsinaista rytmiä meidän päivissä ei oikeastaan neidin puolesta vielä ole. Aamulla heräillään 07-09.30 välillä. Tämä riippuu aika paljon siitä, miten paljon koululaiset pitää keittiössä mekkalaa. Sitten päivä meneekin suurin piirtein sillä syklillä, että ollaan about tunti hereillä ja nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Että tämä(kään) bebe ei vetele mitään 4h päikkäreitä. Yöunille mennään sitten myös todella vaihdellen. Välillä jo klo 21 ja välillä vasta 23.
Oon myös huomannut, että toisina päivinä nukutaan selvästi enemmän kuin toisina. Silloin kun uni maistuu vähän pidempään, yritän sitten antaa aikaa muille lapsille ja laitella taloakin vähän kuntoon.
Liliana on nyt jo useamman viikon jaellut suloisia hymyjään meille,vaikka yllä olevassa kuvassa onkin niin kovin pohdiskeleva ilme. Voi että miten ne ihan ensimmäiset hymyt sai mut ihan liikuttumaan. Kun sen näki, että toisella ihan silmätkin hymyili<3 Tässä on muuten selvä ero, kun mä yritän saada neidin hymyilemään ja kun Mikko ilmestyy neidin näkökenttään. Mä saan väännellä naamaa tuhanteen eri ilmeeseen ja pitää kaiken maailman ääniä, kun taas Mikko oikeasti vain näyttää naamansa niin hän saa jo kunnon leveän hymyn! Joko mun naamaa nähdään liikaa tai iskä on vaan vähän hassun näköinen:)
Meidän neiti on myös mahdototman kova juttelemaan. Hän saattaa jokellella hurjan pitkiä aikoja, kun vaan löytyy keskustelu kumppani ja niitähän meiltä löytyy.
Kaiken kaikkiaan meilä on ihan tosi tyytyväinen tyttö. Ja oon niin onnellinen, että ollaan säästytty suuremmilta masuvaivoilta(kun vaan äiti pysyy kaukana suklaasta!) ja unillekin hän menee suhteellinen helpolla.
Millaisia teidän lapset on olleet vauvana?
-Ulla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommentit ovat aina tervetulleita: