Esiteinin äiti

Löytyykö sieltä muita esiteinin tai jo murrosikäisen vanhempia?

Meillä rupeaa ihan selvästi murrosikä kolkuttelemaan ovelle. Rasmus täytti tammikuun  lopussa 12 vuotta ja sanotaanko, että sen kyllä huomaa:) Jotenkin niin hassua ajatella, että siitä on jo 12 vuotta, kun musta tuli äiti. Tuntuu, että tämä aika on mennyt yhdessä hujauksessa. Mutta sitten kun rupeaa muistelemaan, niin onhan tässä ehditty tehdä ja kokea jo yhtä ja toista yhdessä. On ihan kamala ajatella, että tästä kolme vuotta eteenpäin niin mä oon jo itse muuttanut pois kotoa?!?! Eihän se nyt niin voi mennä!!Rasmus on kyllä sanonut, että se muuttaa meidän pihassa olevaan vanhaan tupaan, että ehkä me ruvetaan remontoimaan sitä;) 

Näen hänessä kyllä niin paljon itseäni tuon ikäisenä. Se miten hän reagoi, jos kokee ettei tule oikein ymmärretyksi.Yritän aina parhaani mukaan kuunnella hänen kannan tapahtuneeseen, mutta kun aina se asia ei siltikään mene niin kuin hän haluaisi. Ja sitten tulee itku. Mä oon ollut nuorena just samanlainen. Muistan vieläkin, miten väärältä se tuntui jos mua komennettiin samalla tavalla kuin pienempiä sisaruksia. Kun mähän olin jo niiiin paljon vanhempi! Ovet meillä ei kyllä pauku, eikä meillä haukuta äitiä maailman tyhmimmäksi. Meillä heittäydytään sohvalle ja annetaan itkun tulla. Ja mikäs siinä. Antaa tunteiden tulla. 
Mä yritän aina sanoa Rasmukselle, että mä ymmärrän kyllä, että tuntuu pahalta ja että häntä kyllä kuunnellaan. 

 

Rasmus on myös ihan huippu ihanaa seuraa nyt. On toki aina ollut, mutta meidän juttelut harkkamatkoilla on jotain sellaista mitä mä aina odotan. Hän kertoilee koulu päivistä ja kavereiden kanssa touhuiluistaan aika avoimesti ja mä tietysti toivon koko sydämestäni, että tämä jatkuisi. Hänellä on myös niin ihana huumorintaju, että välillä nauretaan yhdessä ihan vedet silmissä jollekin<3 Nautin siitä, että hän juttelee ihan yhtä luontevasti niin pelaamiensa pelien sisällöistä( oikeasti, pitäiskö niistä ymmärtää jotain?!?!) kuin nyt koulussa tunneilla puhutuista murrosiän muutoksista.  

Murrosiän jutuista on meillä jonkun verran jo puhuttu. Ollaan puhuttu oman hygienian huolehtimisesta ja mitä omassa kehossa tapahtuu. Välillä ollaan puhuttu vakavasti ja välillä vähän huumorilla höystettynä. Oon myös yrittänyt ihan hirveästi painottaa, että jokaisella se murrosikä tulee omaan aikaan ja ne on sellaisia asioita joihin itse ei voi vaikuttaa. 

Rasmus on myös ihan mielettömän ihana isoveli. Hän jaksaa niin hienosti aina auttaa pienempiä sisaruksia. Varsinkin Minea saa usein Rasmuksen pelaamaan kanssaan muistipeliä tai lukemaan kirjaa. Rasmus myös tykkää pihalla touhustella pienempien kanssa. Tänäkin talvena hän on rakennellut lumilinnaa Nuutin kanssa ja auttanut Mandia lumiukon tekemisessä.

Toivon niin kovasti, että meidän välit pysyy aina tällaisina. Toivon, että hän tietää että meille saa aina tulla puhumaan oli asia mikä hyvänsä ja että me kuunnellaan. Kuunnellaan ja selvitellään sitten vaikka yhdessä asioita jos ei yksin onnistu. Ja miten mä toivonkaan, että hän ei vielä hetkeen oo "liian vanha" lähtemään meidän kanssa pulkkamäkeen tai uimaan. 

Rakastan tuota mun pientä isoa poikaa,joka teki musta äidin. Joka on opettanut mulle niin paljon ja jonka kanssa saan varmasti oppiakin vielä vaikka ja mitä!

Miten teillä, ootteko käyneet keskusteluja murrosiäistä vai luotatteko, että koulu hoitaa tämän homman? Olis myös kiva kuulla, minkä ikäisenä teillä on murrosikä lapsille tullut ja näettekö yhtään omaa murrosiän käyttäytymistä lapsessanne?


~~Ulla~~