Niin se on taas kuukausi vierähtänyt Minean elämässä, toki meidän muidenkin. Neidistä on tullut vallan hauska tapaus. Hymy on tosi herkässä, eikä ole oikeastaan väliä kenen naama on näköpiirissä, hymy irtoaa varmasti! Niinpä kaupasta ei nykyään päästä pihalle ilman, että muutama mummo ja paappa on käynyt höpöttelemässä Minealle.
Neidin päivä alkaa aika usein siinä kohtaa kun mä nousen, eli toisin sanoen tissi katoaa suusta:) Tissillä ollaan niin monta kertaa yön aikana, etten pidä niistä mitään kirjaa. Mutta molemmat saadaan kuitenkin tosi hyvin nukuttua, sehän se on tärkeintä! Aamulla neiti jaksaa olla parisen tuntia hereillä. Siinä aikana käydään yleensä ripustelemassa pyykkiä ja käärimässä kuivat pois telineeltä, Minea istuskelee sitterissä ja toimittelee. Toimittelusta on muuten tullut vallan kova äänistä<3
Päiväunilla ei oo oikeastaan mitään hirveän selvää rytmiä. Yllensä Minea ottaa about 10 aikoihin n. puolen tunnin unet, 12 aikoihin sitten about tunnin tirsat, 15aikoihin puolesta tunnista tuntiin ja sitten joskus 17-18 aikoihin käydään vaunulenkillä ja neiti koisii sen ajan. Siis tasan sen aikaa kuin vaunut liikkuu. Eli juu, kovasti haaveilen niistä monen tunnin päikkäreistä!
Lattialla viihdytään tosi hienosti. Yritys päästä kääntymään masulle on kova,mutta ihan vielä ei ole onnistunut. Masullaan viihdytään lyhyitä aikoja, sitten niska väsyy ja tulee itku. Selällä ollessa lelut pysyvät jo hyvin kädessä ja ihan k a i k k i menee suuhun. Kuola valuu ja sitä on kuulkaa tosi kiva päristellä joka suuntaan:)
Maito tuntuu vielä piisaavan hyvin ainoaksi ravinnoksi, vähän toivon että me päästäis sinne puolen vuoden ikään asti täysimetyksellä. Vaikka siis olen kyllä tietoinen, että nykyään suositellaan kiinteiden aloitusta jo 4kk iässä. Mutta, en halua kiirehtiä niiden kanssa,kun tyttö selvästi kasvaa hyvin pelkällä maidolla ja on varsin tyytyväinen tapaus.
On tämä lapsen kasvu vaan ihanaa seurattavaa. Minea on niin valtavan innoissaan kaikesta pienestä. Lampuista, kelloista, kirjan ankan kuvasta. Sitä tulee itsekin niin hyvälle tuulelle, kun näkee toisen suloisen hymyn. Ja toisaalta tämä ikä on jotenkin niin helppo. Itkulle on yleensä tosi selvä syy, nälkä, väsy tai märkä vaippa. Ja näinpä itku on helppo saada loppumaan.
Onnea on omistaa pieni ihana tyttö<3<3
~~Ulla~~






























