torstai 20. helmikuuta 2020

Joko se on tyttö, tai siitä kasvatetaan tyttö!

Mä annan teille pienen mahdollisuuden arvuutella kuka meidän perheestä tuumasi tuon otsikon lauseen. Koska se ihan oikeasti sanottiin ääneen ennen eilistä rakenne ultraa!


Mä oon siis viime yöt nähnyt niin järkyttäviä painajaisia, ettei oo tosikaan. Yhdessä unessa oltiin ultrassa ja kätilö totesi, että meidän vauvalla ei ole jalkoja ollenkaan,mutta "muuten kaikki on ok". Ja minä siinä unessa hätääntyneenä yritin sanoa, että eihän kaikki oo sitten ollenkaan ok!! Yhdesäs unessa vauvalla ei ollut päätä ja viimeisessä unessa juuri ennen tuota eilistä ultraa todettiin,että vauvalta puuttuu sydän.

Että joo, kiva mennä ultraan! Muutenkin olin ehtinyt jo monta viikkoa ressata vaikka ja mitä. Koko ajan tuli vaan mieleen uusia juttuja jota voi olla huonosti tai poikkeavuutta. Ja silti nauratti siinä ultratessa, että oli kuitenkin vielä paljon sellaista mitä en ollut edes tajunnut miettiä. Niin kuin esim istukan sijainti.

odotusaika

Mutta nyt siihen ultraan.

Kätilö oli aika vähä sanainen ja mulla meni jotenkin tosi pitkään ennen kuin uskalsin edes sanoa,että jos sukupuoli näkyy niin sen saa sanoa ääneen. Aivot ja sydän näytti normaalilta, samoin kaikki muut. Paino oli n.400g ja vastasi hyvin viikkoja. Olo on kyllä niin uskomattoman helpottunut. En kyllä koskaan lakkaa hämmästelemästä miten tarkasti tuossa ultrassa nähdään kaikki. Siis ihan millimetrien tarkkuudella! 

Istukan paikasta kätilö ensin vähän huolestui. Onneksi tarkempi tutkiskelu paljasti, että se ei ole kohdun suun päällä, eikä vaadi lisä seurantaa.  

Ja  vaikka usein pelotellaan, että kätilöt eivät etsimällä etsi sukupuolta, niin meidän kätilö kyllä etsi. Alkuun bebe nimittäin piti jalkoja niin, ettei ollut mitään mahdollisuutta nähdä kumpi hän on,mutta meille sanottiin, että palataan vielä uudestaan katsomaan ja silloin kätilö sitten sanoi, ettei hän näe mitään poikaan viittaavaa. 

Eli meille odotellaan nyt sitten pikkuista tyttöä<3 

Ja se oli meidän ihana Minea joka tuumasi, että jos vauva ei ole tyttö,niin sehän voi kyllä sitten kasvaa tytöksi:)  Meillä siis pojat toivoi poikaa ja tytöt tyttöä. Ja me vanhemmat oltiin ottamassa avosylin vastaan ihan kumpi vaan! Uskon, että oltaisiin oltu ihan yhtä onnellisia pienestä pojasta,mutta nyt uppoudutaan huolella vaaleanpunaiseen kuplaan<3 


Josko sitä nyt tohtisi vähän hengähtää ja nauttia tästä ihanasta ajasta!


Onko teillä tullut uniin mitään pelkoja tai jännityksen aiheuttajia? Tai hei olis kiva tietää myös jos teillä on isommat sisarukset heittänyt jotain kivoja lauseita vauvan sukupuolesta:)

Nyt pakkailemaan tavaroita, meillä on lauantai aamuna lähtö Leville!! Tulkaa instan puolelle seurailemaan meidän menoa, mut löytää sieltä tunnuksella @unelmienelamista

-Ulla-

tiistai 18. helmikuuta 2020

Mitä kaipaan esikoisen odotusajalta?

Vaikka hirveästi en odotusaikoja vertaile, niin toisaalta joissakin asioissa on hauskakin miettiä eroja tämän nykyisen ja esikoisen odotuksen välillä.

Ensimmäisenä tulee mieleen se miten silloin kaikki oli niin uutta. Ja se miten sä et voinut yhtään tietää mikä on sellaista normaalia, asiaan kuuluvaa oiretta ja kolotusta ja mikä olis sitten sellaista mistä pitäis olla huolissaan. Silloin muistan, että neuvolassa tuli kyseltyä tosi paljon kaikenlaista ja se tiedon halu oli ihan loputonta. Luin ihan hurjat kasat serkulta saatuja vauva-lehtiä ja erilaisia synnytyskertomuksia netistä.

Toki se on ihanaa, kun nyt tietää mikä on sellaista normaalia ja asiaan kuuluvaa ja milloin on parempi soittaa vaikka neuvolaan. 



Hei ja hauska yksityiskohta joka nyt tuli mieleen, että luin ihan tosi paljon juuri siitä odotusajasta ja synnytyksestä, mutta en tainnut lukea YHTÄÄN mitään imetyksestä tai vastasyntyneen hoidosta. Toisaalta vauvan hoito oli mulle tosi tuttua ja luontevaa, koska olin hoitanut tosi  paljon omia pienempiä sisaruksia ja sukulaisten vauvoja. Mutta tuohon imetys puoleen olis ehkä kannattanut edes vähän paneutua, näin jälkiviisaana ajatellen:)

Ja sitten jos miettii alkuraskautta niin voi miten helppoa se oli esikoisen aikaan. Jos väsytti niin töiden jälkeen voi pötkötellä ja nukkua vaikka loppu päivän. Mitään ei ollut pakko tehdä töiden lisäksi. Nyt sohvalla pötköttely tapahtuu lähinnä silloin kun Mikko on kotona ja ruoka on just syöty:) Ja se on lähinnä sitä, et makaat 10 min ja jatkat touhuja. Tai harrastusiltana, kun pääset ensimmäisen kerran sohvalle istumaan puoli kuolleena klo 20.30 ja mietit miten siitä jaksaa raahautua sänkyyn.

Ja hei mites sitten neuvola ja muut käynnit?! Esikoisen aikana sait mennä silloin kun sulle (ja työpaikalle)sopi, nyt pitää miettiä kuka hoitaa kotona olevie lapsia sen aikaa vai voisiko heidät mahdollisesti ottaa mukaan. Jos otat mukaan,pitää miettiä mitä heille keksii, että pystyt edes hetken jutella rauhassa neuvolatätsyn kanssa.

Nämä on muuten ainoat vaatteet mitä oon tälle bebelle ostanut tähän mennessä<3

Esikoisen ajalta on myös vauvan odotus vihko ihan täynnä merkintöjä. Siis oikeasti viikko viikolta on jotain laitettu ylös. mulla taitaa lukea sielä kaikki hankinnatkin esim. milloin ostin ekat mammavaatteet ja milloin käytiin ostamassa vaunut. Nyt on toki myös jotain,mutta noooo, ei nyt IHAN joka viikolta, eikä sieltä todellakaan löydy tietoa milloin oon ostanut ekat mammavaatteet:)

Entäs sitten vauvan tuloon valmistautuminen? Rasmuksen odotusaikana meillä tais olla pinnasänky monta kuukautta ennen laskettua aikaa kasattuna ja pedattuna ja se sai olla rauhassa. Nyt kun bebelle tuleva kehto oli pari päivää esillä se oli täynnä  Minean pehmoleluja ja kun niitä vein pois löytyi seasta myös muroja ja pari rusinaa:)  Päätin pelastaa sen vielä hetkeksi varastoon, ettei se oo ihan likainen ennen käyttöönottoa.

Mutta vauvanvaate ja -tarvike asioissa koen olevani aika pro nykyään. Esikolle tuli hommattua yhtä sun toista ja nyt tiedän tasan mitä tarvitaan. Toki se on aina  vauvasta kiinni, mutta nyt sitä jo tietää mitä on ne jutut jotka on must have ja mitkä sellaisia mitä hommataan tarpeen mukaan.

Samoin nuo vauvan vaatteet. Siis muistan, että esikon aikaan jossain (luultavasti kaksplussan) keskustelupalstalla oli juttua, että 62cm pienempiä vaatteita on ihan turha ostaa ja talvihaalaria ei TODELLAKAAN kannata hommata edes siinä 62cm koossa vaan ainakin 68cm. Meidän Rasmuksen LA oli siis helmikuun alkupuolella ja hän syntyi 24.1. Arvatkaa sata kertaa hukkuiko hän siihen 68cm haalariin?!?! Ja meidän poitsu oli 49,5cm pitkä ja painoi 3125g joten kyllä. Me tarvittiin ehdottomasti myös niitä 50cm vaatteita ja 56cm meni monta viikkoa!
 Että näistäkin viisastuneena tällekin bebelle ostan niitä 50cm ja 56cm vaatteita!

suurperhe

Puhumattakaan siitä ressistä mitä tulee kun miettii synnytykseen lähtöä. APUA!!! Esikoisen aikaan lähdettiin rauhassa kohti sairaalaa, nyt pitää jo etukäteen ressata ja miettiä kuka tulee katsomaan lapsia. Kenelle soitetaan jos lähtö tulee yöllä, entä arkena ja kuka ehtii viikonloppuna. Onneksi anoppi on tällä kertaa eläkkeellä, joten vahva epäilys, että hän on se joka meille saa kurvailla (tiedoksi vaan Aino !).
Toki kesä aikana on aika mukava, kun muitakin tuttuja voi olla lomalla, joten hyvällä säkällä on jopa vaihtoehtoja.

Mutta juu, on se vähän erilaista tämä odotusaika nyt kuin esikoisen aikana.

Ootko sä huomannut mitä eroja esikoisen ja esim toisen tai useamman odotuksessa? Onko jotain hauskoja juttuja joita et osannut edes miettiä esikoisen aikana,mitkä on päivänselviä nyt?


Aurinkoista tiistaita murut!

ps. päivä enää rakenne ultraan, jännittää!!!

-Ulla-

tiistai 11. helmikuuta 2020

Missä mun äitiysvaatteet on?!

Hellou!

Viikko menee jo keskiviikossa, mutta ihan en vielä fiilistele viikonlopulla. Tai no muuten kyllä,mutta mun viikonloppu on ihan täynnä ohjelmaa. Lauantaina on klo 9-15 koulutuspäivä ja sunnuntaina vietetään Mandin kaverisynttäreitä. Että ei rentoa oleilua ollenkaan luvassa!

Mutta siis päivitelläänpäs taas masukuulumisia. Nyt eletään siis jo tämän odotusajan puoltaväliä. Niin uskomattoman nopeasti on viikot kuluneet sieltä plussauksesta. Ja miten sitä silloin odotti, että pääsee näille vähän turvallisimmille viikoille, tuntee potkut ja saa niiden kautta vähän vahvistusta, että sielä masussa oikeasti on joku pieni ihme.Ja nyt ne viikot on tässä<3

raskausviikko 20

Mutta siis apua, nyt kun tuo masu on jo aikas kiva pallo, niin mun mammavaatteet loistaa poissa olollaan. Tai no housuja löytyy muutamat ja enempää en kyllä hommaakkaan. Mutta ne paidat!?! Mulla on tasan yksi paita joka on oikeasti äitiyspaita ja muuten meen vaan omilla pidemmän mallisilla normi paidoilla. Nyt huomasin, että taidan kyllä tarvita edes pari mamma paitaa lisää, että pärjään loppuun asti. Onneksi on Tori!

Miten sulla on odotusajan vaatehankinnat mennyt? Ootko pärjännyt normipaidoilla vai ootko ostellut paljonkin äitiysvaatteita? 

itsestä tuntuu jotenkin niin turhalta laittaa äitiysvaatteisiin paljoa rahaa, niitä kun käytetään niin tosi vähän aikaa! Ja mitä nyt itse oon katsellut niiden jälleenmyynti hintoja niin esim molemmat äitiysfarkut mitä oon ostanut on maksanut 5€. Jos itse maksaisin niistä uutena melkein 40€ niin ihan hirveästi ei saa takaisin jos myy eteenpäin!

Toki ymmärrän senkin, että yritysten on hyvä repiä rahaa äitiysvaatteilla, niitä ilman (ainakaan housuja) ei oikein pärjää!

Mutta siis vielä niitä rv 20 kuulumisia.

vauva numero 6

Meidän bebe on isompien sisarusten tapaan aika vilkas tyyppi masussa ja potkii nykyään jo pitkin päivää. Parhaimmat möyrästykset tuntuu illalla klo 22 aikoihin ja aamulla, kun Mikko herää eli vähän yli 4. Saa nähdä heräileekö bebeliini samoihin aikoihin sitten masun ulkopuolella. 

Oma olo on vallan energinen. Siis mun tekis mieli mennä koko talon kaapit järjestellen ja viskata KAIKKI ylimääräinen pois. Tämä olis varmaan suhteellisen helppo projekti, koska tein sen jo viime keväänä ja tuloksena oli 5 jätesäkillistä ihan turhaa tavaraa!

 Samoin haluaisin jo niiiiin kovasti ostella pienelle vaatteita,mutta vielä tässä pitää malttaa. Siis 7 päivää ja 40 min. Mutta kuka näitä muka laskee?!?!Ja oon jo nauranut, että varmasti kun näin kovasti odotan, että saadaan sukupuoli tietää, niin bebe ei sitä edes suostu näyttämään! Kai siinä vaiheessa on ihan perusteltua saada kunnon itkupotkuraivarit?!

Yritän joka päivä viettää hetken, että rauhoitun kuulostelemaan beben liikkeitä ja painamaan niitä ihania potkuja mieleen. Nauttimaan tästä ihmeellisestä ajasta<3

Ihanaa keskiviikkoa sinä ihana<3

-Ulla-

maanantai 3. helmikuuta 2020

Pikaistakin pikaisempi lääkärineuvola

Rv 18


Tiedättekö, että mä oon ollut enemmän kuin kerran tässä raskaudessa onnellinen etten ole ensimmäistä kertaa raskaana. Tuntuu, että nykyään sun pitää olla tosi tietoinen asioista etukäteen. Sun pitää ottaa ihan valtavasti selvää asioista ja osata vaatia niitä itselles. 

Varmaan se on toki esim. neuvolan henkilökunnasta kiinni, mutta musta ainakin tuntuu, että neuvolassa ei juuri jutella mitään ylimääräistä. Ja siis ylimääräisellä tarkoitan kyllä ihan raskauteen liittyviä juttuja. Tuntuu, että pääasiassa on ne mittauksen.

Mulla  oli kuluneella viikolla lääkärineuvola. Olin käynyt tuota käyntiä  ennen vain kerran neuvolassa. Nyt katsoin kelloa vielä 15.18 odotushuoneessa ja seuraavan kerran katsoin kelloa autossa käynnin jälkeen ja se näytti 15.30. Että tuota aika nopeeta toimintaa, vai mitä ootte mieltä?


suurperhe

Joo siis eipä sillä, ei mulla ollut mitään huolia tai kysyttävää, mutta silti. Jäin vaan miettimään, että jos mulla oliskin ollut jotain mielen päällä,missä välissä mä olisin siitä puhunut? Samalla kun sydänääniä kuunneltiin? Jotenkin vaan tuntuu, että kiire on saapunut neuvolaan. Kukaan ei oikein kysele ajan kanssa, että mitä kuuluu ja millä fiiliksellä liikutaan.

Verenpaine tuli mitattua ja se oli ihan normi, paino oli tippunut vielä melkein kilon(epäilen, että seuraavassa punnituksessa ei ihan näin oo!), ja pienen sydänäänet kuului hienosti, vaikka hän kyllä kovasti yritti karkailla dopplerin alta.  Siinäpä ne mitä sain neuvolasta irti. Hb:ta ei mitattu, koska en tuntenut oloa mitenkään väsyneeksi. 

Mulla on toki mahdollisuus soitella neuvolaan aikaa, jos tulee huolia tai kysyttävää. Ja kun raskaus nyt on jo kuudes, niin kyllä sitä jo oman kehonsa toiminnan tuntee ja tietää mikä on asiaan kuuluvaa ja mikä ei.

Oon tosi onnellinen, että mä voin näin hyvin. Oon kiitollinen, että mä pystyn nauttia masun kasvatuksesta koko sydämestäni, eikä viikot kulu kipuillen. Oon facessa parissakin eri kesäkuisten ryhmässä ja sielä on oikeasti tosi monella jo monenlaisia vaivoja. On se vauvan odottaminen varmasti ihan erilaista, jos sulla on kipuja ja vaivoja, varsinkin jos niitä on monta kuukautta.


suurperhe

Liikkeet muuten on pienellä lisääntynyt ihan huimasti tässä viikon aikana. Nyt niitä tuntuu melkeinpä joka kerta kun vähän rauhoittuu ja ne on jo tosi selviä potkuja, eikä vain sitä epämääräistä muljahtelua. Sunnuntai aamuna näkyi ensimmäinen potku myös masun päältä.
 Voiko mikään olla ihanampaa, kuin tuntea pienen suloiset liikkeet sun sisällä<3

Ja hei en ehkä kestä, pian puoliväli!!!

Miten teillä, onko neuvolassa ollut aikaa jutella asioista, vai onko juttelut jääneet kavereiden ja sukulaisten kanssa tapahtuvaksi?

-Ulla-


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Tarkoituksellisen tylsä viikonloppu

Ihanaa sunnuntaita!

Mä oon vahvasti sitä mieltä, että meidän perheelle tekee vaan hyvää nämä viikonloput, kun ei oo mitään suunnitelmia. Kun vaan ollaan ja vähän ehditään ehkä tylsistyäkin. Vaikka en nyt siis tarkoita sitä, että me vaan makoiltais täälä sohvilla, ollaan kyllä ulkoiltu, pelailtu lautapelejä, piirrelty ja leikitty. Mutta kaikki ylimääräinen meno ja touhu on poissa.

 Mä oon mm molempina päivinä nukkunut päiväunet ja ne on tehnyt niin hyvää!! Lisäksi oon pyykkäillyt, siivoillut parit kaapit ja haaveillut urakalla vauvan vaateiden ostamisesta kirppis käynnillä:) 



Ja tällaisen hitaan ja tylsän viikonlopun jälkeen on mun mielestä ihana lähteä uuteen viikkoon. Jaksaa taas lapset koulussa touhuta kavereiden kanssa ja pienet vastaanottaa hoitolapsia leikkeihinsä.

Eipä sillä, että haluaisin että joka viikonloppu on tällainen. On kiva kun välillä on ohjelmaa myös viikonloppuna.  Mutta silloinkin pyritään järjestämään niin, että edes toisena päivänä olisi vapaata ja vain toisena ohjelmaa. 

Perjantaina leivottiin näitä super ihania mustikka valkosuklaamuffinia. mun tulee muuten tosi harvoin leivottua vain omalle porukalle. Yleensä leivon juhliin tai jos tiedän, että tulee vieraita. Sillä lapset olikin ihan ihmeissään, että "ketä meille tulee" ja "ai onko nämä VAAN meille?!". No ehkä oli ihan kiva ylläri:)

Tässä vielä ohjetta noihin muffineihin:

150g pehmeää voita
1 1/2dl sokeria
-> vaahdota

lisää 
2munaa

sekoita keskenään 
3 1/2dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Lisää jauhojen kanssa vuorotellen taikinaan
1 1/2dl maitoa/vettä

Ja lopuksi muutama desi mustikoita ja yksi pandan valkosuklaalevy pieneksi palottuna.

Uunissa asteita 225 ja n. 12 min 


Miten teidän viikonloput sujuu. Haalitteko niihin paljon tekemistä ja ohjelmaa vai tykkäättekö rauhoittua kotosalla?

Mukavaa sunnuntai iltaa joka kotiin ja tsemppiä uuteen viikkoon<3

-Ulla-