Äiti joko meillä on tarpeeksi pölyä?! -Lapset mukaan siivoamaan-

 *kaupallinen yhteistyö Sinituotteen kanssa*

Mä oon saanut kunnian olla tänä syksynä Sinin brändilähettiläs instan puolella. Ja te nyt varmaan, jotka ootte jo kauemmin seuraillut mua tiedätte, että mä suorastaan rakastan siivoamista. Niinpä tämä on kyllä niin mun juttu!

Tuotepaketissa tuli mulle muutamia ihan uusia juttuja ja tässä postauksessa esittelyssä niistä yksi. Se jonka takia meillä ihan oikeasti välillä vähän odotetaan, että sitä pölyä tulisi lisää:)

Ja syyllinen on siis tässä, saanko esitellä, pölypampula. Mä en oo saanut itse tätä testata kuin pari kertaa, koska aina kun haen tämän kaapista, nappaa joku lapsista sen itselleen. Siinä kohtaa oon sitten antanut lasten siivoilla ihan niin paljon kuin haluavat. 

 

Meillä lapset siivoavat aina omat huoneensa. Lisäksi isommat (tai mä) auttavat pienempiä aina silloin tällöin. Jos on joku super hyvä leikki menossa, niin sitä ei oo mikään pakko siivota pois jos sitä halutaan jatkaa vielä seuraavana päivänä. Jos taas rupeaa vaikuttamaan siltä, että leikki ei enää kiinnosta niin se siivotaan pois. Oon huomannut, että jos huone on ihan sotkuinen, niin lapset eivät edes halua leikkiä siellä. Oon myös yrttiänyt huomioida lasten huoneissa sen, että kaikille leluille olisi oma paikka. Niin on jo pientenkin lasten helpompi siivoa, kun tietää minne lelut kuuluvat.

Isommat lapset myös imuroivat omat huoneensa ja lisäksi pyyhkivät pölyt pois. Tuohon pölyjen pyyhintään pölypampula on ihan huippu kätevä. Materiaaliltaan se on mikrokuituinen, joten siihen tarttuu ihan loistavasti pölyt kiinni. Todella käytännöllistä on, että sen saa liitettyä sini varsiin. Eli se missä mä oon sitä käyttänyt on kaikki ylhäällä olevat jutut. Samalla oon aavistuksen ehkä kauhistunut mikä määrä hämähäkin seittejä meidän kattolistojen luona on ollut!!?? 

Mun mielestä on tosi tärkeää opettaa jo pienille lapsille, että omat sotkut siivotaan pois. Toki se tapahtuu ensin yhdessä ja pikku hiljaa lapselle voi antaa vastuuta lisää. Meillä on ainakin jo pari vuotiaalle annettu omaa tiskirättiä käteen, että pienikin on päässyt auttelemaan siivoamisessa ja monesti juuri tuon ikäiset (2-6-vuotiaat) onkin tosi innoissaan auttelemassa vanhempia. Mutta tärkeimpänä opettaa siis, että jonkun ne lelutkin pitää kerätä, ei ne itsestään mene paikoilleen.

Miten teillä lapset osallistuvat siivoamiseen? Ootteko keksineet jotain kivoja kikkoja millä saatte lapset osallistumaan siivoukseen?

Hei ja koodilla Brändilähettiläs saatte -15% Sinituotteen nettikaupasta. Sielä on hurjat määrät laadukkaita tuotteita siivoukseen liittyen!

-Ulla-

2 kuukautta meidän perheessä

 Hassua kun tavallaan tuntuu, että se oli eilen, kun saavuttiin pienen vauvan kanssa kotiin. Kun viimein päästiin tutustumaan, että millainen suloisuus sielä masussa on kasvanut. Ja päästiin opettelemaan kaikkea uutta ja ihanaa. Ja sitten taas toisaalta tuntuu, että hän on ollut osa meidän perhettä aina.

Liliana on siis tänään kaksi kuukautta. Neuvolassa käytiin jo viime viikolla ja sielä oli kaikki hyvin. Pituutta neidillä on 57cm, eli kahdessa kuukaudessa on tullut 6cm lisää. Painoa oli 5170g, neuvolatädin sanoin "mahtavasti kasvaa rintamaidolla". Ja siis miten nopeasti nuo pienet kasvaakaan. Jotenkin sen aina unohtaa. Laittelin just kaapista 56cm vaatteita pois, koska ne nyt vaan on pieniä, halus äiti tai ei!

Lilianan lemppari puuhaa taitaa olla meidän muiden touhujen seuranta joko sitteristä tai sitten lattialta. Myös tissillä olo on suuressa suosiossa:) Neiti on suhteellisen kärsimätön ruokansa suhteen, hän ehkä toivoo äitiltä jotain ennustajan lahjoja, että tissi olisi jo vähintäänkin poskella siinä kohtaa, kun nälkä tulee. Lilianan suureksi harmiksi mä oon ihan normi äiti ja välillä iskee suuuuuri harmistus, ennen kuin ruokaa tulee.  Mutta ehkä ne hermotkin tässä iän myötä kasvaa!

Neiti nukkuu perhepedissä yöt. Vaikka mä raskaus aikana siis vakaasti päätin, että tämä vauva tulee nyt kyllä nukkumaan omassa sängyssä. Mut kuinkas kävikään ja vielä heti ekana yönä, kun kotiin tultiin:) Näin ne periaatteet taas kumotaan. Eipä sillä, mä saan ihan loistavasti nukuttua vauva kainalossa. Laitan tissin suuhun ja jatkan unia. Jossain kohtaa havahdun Lilianan  öhinään ja vaihdan itseni toiselle puolelle, tissi suuhun ja unet jatkuu. Kun tähän ollaan menty, niin pelkkä ajatus,että pitäis jaksaa nousta istumaan, imettää ja laittaa toinen omaan sänkyynsä tuntuu ihan liian vaativalta!

Päivällä neiti kyllä sitten nukkuu joko vaunuissa,jos oleskellaan ulkosalla tai omassa sängyssään. Että ei se ihana kehto ihan käyttämättä oo jäänyt. 

Mitään varsinaista rytmiä meidän päivissä ei oikeastaan neidin puolesta vielä ole. Aamulla heräillään 07-09.30 välillä. Tämä riippuu aika paljon siitä, miten paljon koululaiset pitää keittiössä mekkalaa. Sitten päivä meneekin suurin piirtein sillä syklillä, että ollaan about tunti hereillä ja nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Että tämä(kään) bebe ei vetele mitään 4h päikkäreitä. Yöunille mennään sitten myös todella vaihdellen. Välillä jo  klo 21 ja välillä vasta 23. 

Oon myös huomannut, että toisina päivinä nukutaan selvästi enemmän kuin toisina. Silloin kun uni maistuu vähän pidempään, yritän sitten antaa aikaa muille lapsille ja laitella taloakin vähän kuntoon.

Liliana on nyt jo useamman viikon jaellut suloisia hymyjään meille,vaikka yllä olevassa kuvassa onkin niin kovin pohdiskeleva ilme. Voi että miten ne ihan ensimmäiset hymyt sai mut ihan liikuttumaan.  Kun sen näki, että toisella ihan silmätkin hymyili<3 Tässä on muuten selvä ero, kun mä yritän saada neidin hymyilemään ja kun Mikko ilmestyy neidin näkökenttään. Mä saan väännellä naamaa tuhanteen eri ilmeeseen ja pitää kaiken maailman ääniä, kun taas Mikko oikeasti vain näyttää naamansa niin hän saa jo kunnon leveän hymyn! Joko mun naamaa nähdään liikaa tai iskä on vaan vähän hassun näköinen:)

Meidän neiti on myös mahdototman kova juttelemaan. Hän saattaa jokellella hurjan pitkiä aikoja, kun vaan löytyy keskustelu kumppani ja niitähän meiltä löytyy.

Kaiken kaikkiaan meilä on ihan tosi tyytyväinen tyttö. Ja oon niin onnellinen, että ollaan säästytty suuremmilta masuvaivoilta(kun vaan äiti pysyy kaukana suklaasta!) ja unillekin hän menee suhteellinen helpolla.

Millaisia teidän lapset on olleet vauvana?

-Ulla-

Hermoja kiristävä koulun alku

 Meillä tosiaan alkoi koulu ja eskari tiistina. Mutta palataan ajassa vielä maanantaihin. 

Tiedättekö miten harmitti, kun olin jotenkin ajatellut,että lasten viimeinen lomapäivä on vielä sellainen mukavan rento ja sitten se on ihan kaikkea muuta. Mä rupesin omaan tyyliini heti maanantai aamuna selvittelemään, että mihin aikaan nyt kenenkin pitää olla omassa koulussaan. Koska mun mielestä on vaan tosi outoa, että vielä koulua edeltävänä päivänäkään ei tiedetä moneltako koulu alkaa. 

Niinpä surffailin pitkin wilmaa ja sen mukaan meidän lasten olisi pitänyt olla ihan eri aikoina koulussa. Sitten kun kyselin asiaa parilta muulta äidiltä,jonka lapset myös tulee samaan kouluun ja Mandin kanssa samalle luokalle, oli vastaus ihan eri mitä wilmassa. Laitoin opettajalle viestiä,en saa vastausta. Olin oikeasti jo niin hermona tuossa vaiheessa, että teki mieli heittää kännykkäkin pellolle. No sieltähän se sitten kaupungin sivuilta tieto löytyikin. Ja lopulta iltapäivällä myös opettajilta tuli asiasta viestiä.VIIMEINKIN.

Ja sitten sai ruveta selvittelemään mihin aikaan linja-auto on tien päässä, että rasmus osaa olla oikeaan aikaan siellä ja entäs taksi, että Nooa on oikeaan aikaan paikalla. Nämä onneksi selvisi vähän helpommalla:)

Maanantai ilta oli meillä aika levotonta menoa. Huomasi, että lapsia jännitti tosi paljon. Etsittiin vaatteet valmiiksi, pakattiin reput ja teroitettiin kynät. Nuutille etsittiin eskariin varavaatteita ja laittelin nimitarroja vaatteisiin.

Mutta niin vain oltiin peräti ajoissa tiistai aamuna matkalla uuteen kouluun. Niille jotka ei tiedä/muista meidän lasten pieni kyläkoulu lopetettiin ja he aloittivat tänä syksynä koulun meidän kaupungin keskustassa, ihan juuri valmistuneessa koulussa. Päätettiin, että mä käyn viemässä Mandin ja Nuutin ensimmäisenä aamuna, että ei tarvitsi taksikyytiäkin vielä jännittää. Sielä sitten uuden koulun pihassa etsittiin  tuttuja kavereita Mandille ja kun niitä löytyi lähdin ajelemaan kohti Nuutin eskaria.

 Eskarin pihassa oli kaikki uudet eskarit ja eskariopet koolla ja Nuutti oli kyllä niin super reipas. Mikon kanssa niin jännitettiin miten hänellä tuo jääminen sujuu, kun ei ole ollut edes kerhossa. Mutta turhaa jännitettiin! Pienen alku infon jälkeen eksarit menivät pienissä jonoissa sisälle meille vanhemmille vilkuttaen. Ai että miten liikuttavaa se on on nähdä nuo pikkuiset isot reput selässään<3

Vaikka onkin vähän haikea fiilis kesän päättymisestä, niin toisaalta arki ja päivien rutiinit on niin tervetulleita. Ja kyllähän syksylläkin on ihania lämpöisiä päiviä! Meillä lapsetkin tykkää, kun näkee taas säännöllisesti kavereita ja nyt uuden koulun myötä saavat vielä toivottavasti  uusiakin kavereita. Niin mahtavaa!

Kun seison koulun pihassa,

on pieniä perhosia mahassa,

Huomaako minua yhtään kukaan,

ottaako minutkin leikkiin mukaan?

 

Äiti ja isäkin varoittaa,

ei ajotiellä kulkea saa.

Muistanko kaikki säännöt nää,

jotka uutena päässäni myllertää?

 

Ehkä tämäkin joskus helpottuu,

kun uusiin juttuihin tutustuu.

Nyt kaikki vaan niin jännittää,

kaikkeen tottumaan pitää yrittää.

Birgit Ahokas

Kaikille eskarilaisille ja koululaisille turvallista kouluvuotta ja enkeleitä koulumatkoille<3

Löytyykö teidän perheestä eskareita tai koululaisia?Millä fiiliksillä sielä aloitellaan kouluvuotta?

-Ulla-

Puistoilua

Heipsan ja ihanaa alkanutta viikkoa!

Meillä alkoi viikko heti aamusta Nuutin hammashoitaja käynnillä. Lupasin, että sen jälkeen käydään vielä hammashoitolan lähellä olevassa leikkipuistossa touhuilemassa. Me käydään aika harvoin missään puistoissa, siis oikeasti ollaan oltu tasan kerran tänä keväänä ennen tätä päivää leikkipuistossa. 

Niinpä voitte vaan kuvitella sen riemun mikä Nuutilla ja Minealla oli kun ajettiin puiston pihaan:) Ja kuluihan sielä nyt ihan super kivasti aika! Hassun huoletonta itselle tuo puistossa olo, kun molemmat pääsee jo niin hyvin itse kiipeilemään kiipeilytelineissä ja liukumäkeen, että lähinnä sitten itse vaan istuskelin ja ihailin heidän taitoja. Meidän lapset on usein puistossa just niitä jotka huutelee, että "äitiii, kato kuinka mä kiipeän tänne" tai "äitiii, kato kuinka mä osaan laskea täältä". Ja mähän sitten katson ja kehun<3

Niin nautin näistä rennoista päivistä, kun saadaan vielä lähteä kun halutaan ja näiden kahden kanssa, kun pystyy jo vähän venyttää niitä ruoka-aikojakin. Vauvan kanssa toki pystyy lähteä myös, mutta on se sitten vähän toisenlaista lähtemistä. 

Päätettiin pienten kanssa, että koska koululaisetkin retkeilevät tällä viikolla, niin mekin käydään vielä toisessakin puistossa tällä viikolla! Mikäs tässä on retkeillessä, kun säät on mitä ihanimmat:)

Nuutti nappas kännykällään muutamat pokemonit puistossa, näitäkään kun ei meidän omasta pihasta oikein löydy. 

Koululaisilla on viimeinen viikko menossa koulua ja sitten olisikin odotettu kesäloma edessä.  Heillä on ohjelmassa pyöräretkiä ja uuteen kouluun tutustumista. Meidän lapset aloittavat siis syksyllä kaikki uudessa koulussa, kun tuo ihana,pieni kyläkoulu suljetaan. Itseä harmittaa tämä kovasti, koska ollaan tykätty tosi paljon siitä, että lapset ovat pienessä koulussa. Kaikki tuntee kaikki ja opettajat ovat tosi hienosti puuttuneet mm kiusaamiseen. Toivotaan, että uudessa koulussa lähtee kaikki yhtä hienosti menemään, kuin vanhassakin koulussa.

Niin hurja miten nopeasti aika kuluu. Mutta toisaalta niin ihanaa kun saadaan ottaa kaikilta herätykset pois, no okei Mikko raukka joutuu jatkaa vielä, mutta me muut. Tervetuloa hitaat aamut!! Pitkälle nukkuminen taitaa jäädä haaveeksi, kiitos tuon kuvassa näkyvän pikku pojan, mutta nukutaan sitten päikkäreitä. 

Onko teidän kesäloma jo nurkan takana vai vieläkö saatte ahkeroida useamman viikon?

Aurinkoisia päiviä teille!

-Ulla-

Niin onnellinen näistä jokaisesta!

Välillä sitä katsoo lapsia, kun he leikkivät vaikka  yhdessä trampoliinilla ja miettii miten onnellinen sitä voikaan omista lapsista olla. Ja tässä kun ollaan eletty ihan erilaista kevättä kuin koskaan ennen, on ollut niin suuri rikkaus omistaa monta lasta. Juteltiin tästä lastenkin kanssa, että miten olisi ollut ihan eri viettää etäkoulua jos meillä olisi vain yksi lapsi. 

Nyt, niin kuin normaalistikin, heillä oli aina seuraa kun lähdettiin pihalle. Oli kaveri jonka kanssa tehdä läksyjä ja ihmetellä opettajan kuvaamataidon ohjeita. On kaveri jonka kanssa tehdä palapeliä ja leikkiä kotia.

Mitään en enempää toivo, kuin että he olisivat yhtä läheisiä aikuisinakin. Että löytäisivät toisistaan sen ihmisen jolle voi kertoa kaikki, ilot ja surut. Että voit luottaa, että sun sisarukset on ne jotka tukee tiukan paikan tullen, kuuntelee, ohjaa ja auttaa. Nauraa sun kanssa, iloitsee sun onnistumisista ja tsemppaa sua eteenpäin. 

Meillä on nyt ihan selvästi muodostonut sisaruspareja. Nuutti on Rasmuksen kanssa sellainen pari, että voi apua. He painivat niin paljon trampalla, että mua välillä ihan hirvittää. usein tuleekin huudettua, että "muista Rasmus, että sä oot paljon isompi kuin Nuutti, olkaa varovasti!"

Toinen hauska pari on Minea ja Nooa. Mineasta näkee, että on ihan Nooan lumoissa. Isoveljen huomio on vaan jotain ihan parasta ja neiti säteilee kuin aurinko, kun Nooa jaksaa hänen kanssa hetken touhuta. ja se kikatuksen määrä, sille ei loppua tuu. 

Niin hellyttävää katsoa miten pienet nauttii, kun saavat olla isompien kanssa. Mandi taas on keskellä sopivasti niin, että menee luontevasti kaikkien kanssa. Hän keksii Minean ja Nuutin kanssa ihan mielettömän hienoja leikkejä jotka saattaa kestää montakin tuntia, välillä jopa useamman päivän.  Samoin hän jaksaa osallistua poikien ja heidän kavereiden hippa ym leikkeihin. 

Ja kyllä meillä leikitään ihan tosi paljon niinkin, että kaikki viisi leikkivät yhdessä. Vaikka vanhimmalla ja nuorimmalla onkin 9 vuotta ikäeroa. Mä uskon, että kun lapsia on paljon, he ovat pienestä asti oppineet ottamaan muut huomioon. Ja kun lisänä on ollut vielä ison osan heidän elämää eri-ikäisiä hoitolapsia, niin siinä on pakkokin osata jakaa omia lelujaan ja kuunnella muidenkin mielipiteitä. 

Ja vaikka meillä painitaan, riidellään ja huudetaankin oikeastaan päivittäin, niin en osaisi olla ollenkaan ilman tätä viisikkoa.  Meillä nauretaan ja meillä kiljutaan. Hiljaista meillä on oikeastaan vain illalla, kun lapset on mennyt nukkumaan.  Tämä on just sitä meidän näköistä elämää, ihanaa, kova äänistä, menoa ja meininkiä sisältävää elämää.

Olis kiva kuulla millaisia sisarus suhteita teidän lapsilla on? Tai sulla itsellä?

-Ulla-

Puita, puita ja vähän vielä puita.

Jeps. Siinä tiivistettynä meidän pääsiäinen. Lauantaina oltiin anopin luona porukalla pilkkomassa puita, illasta oltiin sitten jo kotona viemässä niitä puuvarastoon. Ja sitä jatkui sitten vielä sunnuntai,maanantai ja vähän vielä tiistai aamunakin. Voin kertoa,että ihan vähän tuntui lihaksissa ja sunnuntaina iltapäivällä tuntui jo masussakin niin, että jouduin luovuttaa ja mennä lepäilemään. 

Mua harmittaa aina ihan tosi paljon jos joudun raskauden takia jättää jotain tekemättä. En tiedä miksi, koska esim Mikko ymmärtää aina tosi hyvin ja ei tarvitse muuta kuin vähän hieraista masua ja hän on kyselemässä, että "tuntuuko pahalta". No onneksi lepääminen auttoi ja seuraavana päivänä jaksoi taas normaaliin tyyliin!

Ja hei nyt on syksyä ja ensi talvea odottamassa täysi puuvarasto ja aika voittaja fiilis!! Mikon kanssa oltiin kyllä niin ylpeitä meidän lapsista jotka jaksoi joka päpivä osallistua ilman nurinoita puiden kantamiseen. Luvattiin heille pienet palkatkin, kun heistä oli oikeasti ihan tosi iso apu! 

Ja missä säässä me tuota puusavottaa jouduttiin tekemään. Lunta/räntää/vettä satoi melkein koko ajan!! Meille tuli maahankin taas useampi sentti lunta ja voin kertoa, että ihan ei jaksanut innosta hihkua! Nyt onneksi on suurin osa jo sulanut pois ja odotan niin, että piha kuivuis kunnolla ja pääsisin sinne touhuilemaan oikein ajan kanssa.

Terassin sisustus suunnitelmat käy jo niin kuumana, että nauroin Mikolle, että me joudutaan varmaan kohta tehdä joku laajennus osa tuohon terdeen, että mä saan sinne kaikki mitä haluan :) Mutta voi, en malta odottaa, että pääsen sen kimppuun!!

Ja vois myös olla, että oon keksinyt Mikolle pari projektia pihalle. Toinen liittyy lapsiin ja leikkimökkiin ja toinen kasvimaahan ja heinäseipäisiin. Katotaan saadaanko valmista vai jääkö nämä vaan idea asteelle.

Hei ja sivu kommenttina. Tässä kuvassa näkyy meidän olohuoneen uusi seinän väri. valkoinen sai väistyä kivenharmaan tieltä! Ja mä suorastaan rakastan tuota sävyä. Tuo niin ihanasti valkoisen esille<3 

Arvatkaa, kun mä oon tälläinen erilaisten listojen tekoa rakastava ihminen. Ja menin sitten tekemään listan mitä kaikkea pitää tehdä äitiyslomalla, koska miksi ei. No se listahan pitää sisällään 99.5%  siivous juttuja. Siis  ihan esimerkkinä mattojen pesua, kaappien järjestämistä, uunin pesua, saunan pesua ym. No siinä kävi sitten vähän sillä tavalla, että nyt teen siitä listalta aina jotain joka päivä. Hah. No ehkä mä sitten äitiyslomalla vaan oon ja nautin olosta:)

Mitä juuri sulle kuuluu tänään?Onko sulla mitään suunnitelmia pihaan tai terassille/parvekkeelle tälle keväälle?

-Ulla-

Varhennetulle äitiyslomalle?

Nyt elellään onnellisesti rv 27+1. Sovellus kertoo, että sikiö on nyt noin 34cm pitkä päästä jalkoihin mitattuna. Jos bebe jostain syystä päättäisi putkahtaa maailmaan nyt sillä olisi jo hyvät valmiudet selviytyä. Toivon kuitenkin, että hän vielä malttaa pysytella masun suojissa kasvamassa.<3

Samainen sovellus kertoo myös, että kohtu kasvaa hurjasti rv 28-32 ja vauvan hyörintä ja potkut masussa voi joskus häiritä yöunta. Oi kyllä! Meidän bebe on huomattavasti aktiivisempi yöllä ja sitä myörästystä on kyllä ihan pitkin yötä. Onneksi saan aika hyvin nukuttua,mutta välilä jos kunnolla havahtuu unesta, niin bebellä on hurjat potkuharjoitukset menossa.

Vaikka masu kasvaa hurjaa vauhtia, ei olo ole kuitenkaan vielä kauhean kömpelö. Saan ihan hyvin puettua ja touhuiltua entiseen malliin. Tämä energian määrä on ihan järjetön. Nyt suunnittelen olohuoneen seinien maalausta viikonlopulle, koska Minean seinät sai jo viime viikonloppuna uuden värin. Toisaalta taas vapaa päivänä päikkärit on aika ihanat ja nautin siitä, että saan Minean nukkuessa torkahtaa itsekin. Omaa kehoa kuunnellen siis mennään eteenpäin!

Mineaa naurattaa vauvan liikkeet ja hän haluaa aina aamuisin viereen kömpiessä tunnustella josko vauvakin olisi hereillä<3

Ja sitten tuohon otsikon aiheeseen. Eli mulla nyt tämä vallitseva tilanne aikeuttaa sen, että työsopimusta ei enää jatketa huhtikuun jälkeen. Äitiysloma alkaa siis virallisesti 25.5. Siihen jää nyt harmittavasti kuukausi väliä, enkä oikein tiedä miten tässä toimisi. Yksi vaihtoehto olisi siis aloittaa äitiysloma varhennettuna tuolloin 29.4, tai sitten olla työttömänä toukokuu.

 En oo koskaan aloittanut äitiyslomaa varhennettuna,mutta niinhän se menee, että se on sitten sieltä loppu päästä pois.  Sain myös kuvan (korjatkaa jos on tietoa ja oon väärässä), että tämän asian pystyy siis ihan itse päättää, siihen ei tarvita mitään syytä Kelalle ilmoittaa.

 Toisaalta haaveilen kovasti, että palaisin äitiysloman jälkeen takaisin samoihin tuttuihin perhepäivähoitajan hommiin. Niin se ei haittaisi, kun ei tarvitsisi viedä pientä kuitenkaan vieraalle hoitoon.  Sitähän ei sitten yhtään tiedä mikä kaupungin tilanne silloin on, saanko töitä. 

Onneksi tässä on nyt vähän aikaa, että ehtii miettiä mikä olisi paras ratkaisu meille. 

Onko sielä muita joilla on työtilanne muuttunut tässä viime aikojen myötä?

-Ulla-

Voiko tämän kaiken keskellä pitää ajatukset positiivisena?

En tiedä oonko ainut josta tuntuu, että ihan joka suunnalta tulee nyt vaan negatiivista juttua Koronan aiheuttamista muutoksista. Miten kamalaa, kauheaa, vaikeaa ja stressaavaa kaikki on. Enkä siis sano, että tämä tilanne olis kenellekkään helppo ja kiva. Ei todellakaan ole, eikä se sitä oo myöskään meille. 

Mutta jotenkin koen tosi väsyttävänä tämän ilmeisesti varsin yleisen ajatusmaailmaan, missä vaan valitetaan ja keskitytään siihen mitä EI voi tässä tilanteessa tehdä. Kyllä mäkin voisin luetella sen sata asiaa mitä haluaisin tehdä ja minne haluaisin mennä, mutta mitä se hyödyttää? Me ollaan kaikki tässä samassa tilanteessa, me kaikki tiedetään kyllä mitä ei voida tehdä.

Itse koen, että se vie vaan ihan hurjasti energiaa.  Ja mulle tulee jopa paha mieli, jos rupean joka päivä mielessäni (saati nyt sitten vaikka lasten aikana ääneen) tuumimaan mitä me ei voida tehdä ja ketä ei voida nähdä.

Mä haluan mieluummin käyttää energiaa ja  miettiä, mitä kaikkea me voidaan tehdä vielä. Mitä kivaa me keksitään näihin kotipäiviin joihin ei loppua näy. Miten me saadaan viikonloppu eroamaan arkipäivistä.  Miten lapsille ja meille aikuisille saadaan vaihtelua päiviin. Jokainen päivä ei voi olla yhtä juhlaa, mutta siinä voi olla edes jotain kivaa ja mieluummin tuon esiin niitä hetkiä.

Enkä koe, että sulkisin silmiä millään tavalla tältä kaikelta tai todellisuudelta. Mua surettaa ja huolettaa koko Korona tilanne tosi paljon. Tulevaisuus mietityttää paljonkin. Ja kyllä, voin kertoa, että helppoa ei ole opettaa kolmea lasta, jotka kaikki on eri luokilla, siihen päälle hoitaa kahta omaa alle kouluikäistä JA neljää hoitolasta. Niin ja se ruokakin pitää tehdä samoin aamu- ja välipalat, koti pitää kunnossa ja ei ne hoitolapset meillä ihan vaan säilytyksessä ole, eli pitää heillekin tarjota monipuolista toimintaa päivittäin. 

Mutta mä oon vaan päättänyt löytää tästäkin tilanteesta jotain hyvää, edes ihan pientä. Koska sillä miten sä asioihin suhtaudut on ihan mielettömän iso vaikutus sun omaan jaksamiseen. Ja mä toivon, että se auttaa edes jotain huonolla hetkellä eteenpäin. Löytämään ehkä siitä omastakin tilanteesta jotain hyvää. Kyllä me selvitään tästä, tavalla tai toisella.

 Mä oon onnellinen, että me saadaan touhuta yhdessä, perheenä, eikä mua ahdista ollenkaan olla kotona lasten kanssa. Meidän talo ei tässäkään tilanteessa oo kaaoksen vallassa, eikä joka paikkaa peitä pyykkivuoret.

 Päivittäiset ulkoilut tuo niin ihanasti katkoa päiviin, auringosta saa energiaa ja jos pilvet on vallannut taivaan niin sytytellään kynttilöitä. 

 Pelaillaan lautapelejä, kootaan palapelejä, muovaillaan. Rakennellaan junaratoja, majoja ja legojuttuja. Pidetään koko perheen leffailtoja ja herkutellaan dippi kasviksilla.  Välillä kyllästytään toisten naamoihin ja silloin voi vaikka mennä omaan huoneeseen katsomaan leffaa tai sarjaa, kuuntelemaan äänikirjaa tai ihan vaan leikkimään yksin ja  sitten taas jaksaa. 

 Itse oon käyttänyt tätä aikaa tehokkaasti hyödyksi ja siivoillut asteen verran paremmin, läpi käynyt kaappeja, maalaillut seiniä (kyllä luit oikein:) ). 

Mä yritän ajatella, että me ollaan päivä kerrallaan menossa kohti helpompia aikoja. Me mennään päivä kerrallaan kohti sitä päivää, kun päästään taas kiinni siihen normaaliin arkeen. Onko se ensi kuussa vai onko se syksyllä, sitähän me ei voida tietää.

 Ja siksi täälä blogissa tai mun insta tilillä ei nähdä valitusta tilanteesta, enkä ole myöskään osallistunut haasteisiin missä käydään läpi asioita mitä ei voi tehdä juuri nyt, tai mitä normaalisti tekisi vaikka viikonloppuna,mutta nyt ei.

Olis kiva tietää mitkä sun fiilikset on tästä tilanteesta ja miten sä suhtaudut näihin kaikkiin muutoksiin? Pystyykö omalla asenteella sun mielestä vaikuttaa asioihin?

Muistathan, että tämä on mun tapa suhtautua asioihin, sun oma voi olla ihan päinvastainen ja se on ihan fine!

Halauksia teille ihanat<3

-Ulla-

Ihania hetkiä teidän viikonloppuun!

Me napattiin Levin reissulta kotiin joku vähemmän ihana flunssa ja nyt on puolet porukasta sairaana. Niinpä tämä viikonloppu taitaa mennä varsin rennoissa meiningeissä ja lepäillen. Toki ulkona on varmasti pakko käydä edes pienesti, jos nuo säät on yhtä ihanan arurinkoiset mitä tänään on olleet!

Tämä on nyt taas tälläinen yleistä löpinää postaus, eli jos ei kiinnosta voit ihan vapaasti skipata:)

Mä oon tällä viikolla naureskellut meidän leivän menekille. Siis oikeasti miten hyvänän aika paljon sitä pitäis oikein tuoda kaupasta? Kuitenkin me aikuiset ja yleensä MInea ja Mandikin syödään aamuisin puuroa. Ja välipalaksi yritän aina ostella jotain muutakin. Mutta silti. Meillä on aina, siis AINA leipä loppu! Välillä ihan naurattaa  kaupassakin, kun tyhjennän puoli leipä hyllyä kärryihin! Rasmus ja Nooa saattaa helposti syödä jonkun 6 paahtoleipää iltapalaksi ja saman verran aamupalalla. Niin siinäpä sitten olikin jo yks paketti.

Että juu, meillä leivotaan nykyään kyllä aika usein tarpeeseen esim sämpylöitä ja rieskoja. Eipä sillä, mä kyllä rakastan itse tuoreista sämpylöitä, niitä voisi syödä ihan muuten vaan, eikä vain nälkään:)

Tänään pitää vielä käydä kaupassa, koska se leipä ei nyt todellakaan oo ainut joka meidän jääkaapista on loppu. Miks kukaan ei keksi itsestään täyttyvää jääkaappia?! Samalla käyn viemässä Sakuraan lisää vaatetta myyntiin, sieltä oli ihan kivasti jo lähtenyt tavaraa uusiin koteihin:)

Onko teillä muuten lasten kevät vaatetus jo hommattuna? Itselle tuli siis mieleen tässä kun kirppiskamoja keräilin kasaan, että tässähän pitää jo kovasti ruveta etsiskelemään mitä puuttuu. Onneksi Minealle sopii vielä hänen syksyinen softshell haalari, Nuutille mahtuu omansa, samoin pojille. Mandi on ainut jolle pitää ostaa kokoa isompi takki. Eli ei paha! Niin ja kenkiä en ole vielä ehtinyt katsastella läpi, että onko kaikille sopivat.

Hei ja tässä näiden meidän tämän hetken lemppari sämpylöiden ohje. Tuo rahka tuo niin ihanaa mehevyyttä ja makua, että suosittelen testaamaan!

(ohje valion sivuilta)

Rahka-kaurasämpylät

1prk rahkaa (200g)

2 1/2dl maitoa

50g hiivaa (tai 1 kuivahiivapss)

1 1/2tl suolaa

3rkl siirappia tai hunajaa

1 1/2dl pikakaurahiutaleita

n 8dl vehnäjauhoja

3/4dl öljyä (ohjeessa juoksevaa oivariinia)

Maito ja rahka sekaisin ja lämmitä hiivalle sopivaksi. Sitten vaan kaikki aineet sekaan ja anna kohota väh. puoli tuntia. Pyörittele sämpylöiksi ja anna kohota vielä hetki. Paista uunissa 225 asteessa n.10-12min.

Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu? Ootteko pysyny terveinä?

Ensi viikkoon taas tyypit!

Hei ja jos joku keksii jotain postaus aiheita, vaikka raskauteen liittyen tai muutenkin niin heittele kommenteihin:)

-Ulla-

Tarkoituksellisen tylsä viikonloppu

Ihanaa sunnuntaita!

Mä oon vahvasti sitä mieltä, että meidän perheelle tekee vaan hyvää nämä viikonloput, kun ei oo mitään suunnitelmia. Kun vaan ollaan ja vähän ehditään ehkä tylsistyäkin. Vaikka en nyt siis tarkoita sitä, että me vaan makoiltais täälä sohvilla, ollaan kyllä ulkoiltu, pelailtu lautapelejä, piirrelty ja leikitty. Mutta kaikki ylimääräinen meno ja touhu on poissa.

 Mä oon mm molempina päivinä nukkunut päiväunet ja ne on tehnyt niin hyvää!! Lisäksi oon pyykkäillyt, siivoillut parit kaapit ja haaveillut urakalla vauvan vaateiden ostamisesta kirppis käynnillä:) 

Ja tällaisen hitaan ja tylsän viikonlopun jälkeen on mun mielestä ihana lähteä uuteen viikkoon. Jaksaa taas lapset koulussa touhuta kavereiden kanssa ja pienet vastaanottaa hoitolapsia leikkeihinsä.

Eipä sillä, että haluaisin että joka viikonloppu on tällainen. On kiva kun välillä on ohjelmaa myös viikonloppuna.  Mutta silloinkin pyritään järjestämään niin, että edes toisena päivänä olisi vapaata ja vain toisena ohjelmaa. 

Perjantaina leivottiin näitä super ihania mustikka valkosuklaamuffinia. mun tulee muuten tosi harvoin leivottua vain omalle porukalle. Yleensä leivon juhliin tai jos tiedän, että tulee vieraita. Sillä lapset olikin ihan ihmeissään, että "ketä meille tulee" ja "ai onko nämä VAAN meille?!". No ehkä oli ihan kiva ylläri:)

Tässä vielä ohjetta noihin muffineihin:

150g pehmeää voita

1 1/2dl sokeria

-> vaahdota

lisää 

2munaa

sekoita keskenään 

3 1/2dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

Lisää jauhojen kanssa vuorotellen taikinaan

1 1/2dl maitoa/vettä

Ja lopuksi muutama desi mustikoita ja yksi pandan valkosuklaalevy pieneksi palottuna.

Uunissa asteita 225 ja n. 12 min 

Miten teidän viikonloput sujuu. Haalitteko niihin paljon tekemistä ja ohjelmaa vai tykkäättekö rauhoittua kotosalla?

Mukavaa sunnuntai iltaa joka kotiin ja tsemppiä uuteen viikkoon<3

-Ulla-

Kuulumisia tähän väliin

Heipsan!

Jos väliin kirjoittelis vähän kuulumisia.

Meillä on ollut vähän takkuista tämä joulukuun alku, kun mun isä joutui jäämään kotiin pidemmälle sairaslomalle ja tarvitsee sielä vähän apuja esim. siivoilujen ja kaupassa käynnin kanssa. Mä nyt satun olemaan meistä sisaruksista ainoa joka asustelee tässä lähellä, joten oon nyt sitten tämän oman arjen pyörittämisen päälle, yrittänyt olla avuksi hänelle. 

Lisäksi mun työkuviot menee vähän uusiksi alku vuodesta. Tai no jatkan yhä perhepäivähoitajana,mutta siirryn kaupungin kirjoille, eli lopetan tämän yksityisenä toimimisen.  Mutta kaikenlaista enemmän ja vähemmän kivaa muutosta.

Mutta joulu, voi sua odotetaan jo niin kovasti! Joka aamu syödään aamupala niin nopeasti, että hyvä että ehdin itse pöytään istua. Meillä on sääntö, että aamupalan jälkeen saa avata kalenterin luukun, joten aamupalan kanssa ei aikailla! Lapsilla on ihan perus suklaakalenterit. Olisi se ollut ihan kivaa vaihtelua ostaa LoL tai Lego kalenterit, mutta viidelle lapselle ne tulee vaan hurjan kalliiksi. Siispä satsataan joululahjoihin joita he oikeasti toivovat, eikä ehkä siihen pikku sälään.

Mä sain Mikolta tee joulukalenterin ja on niin ihana, kun saa joka päviä maistella uusia tee makuja. Tuo kalenteri on lisäksi tosi kiva, kun siinä on pienia pahvisia laatikoita, mietin heti, että sitä voisi hyödyntää vaikka lapsille ensi vuonna!

Pipareita on leivotto jo useamman kerran. En oikein tiedä kumpaa lapset odottaa enemmän,  niitä valmiita pipareita vai sitä taikinan syöntiä:) Äitiinsä tullu, kun kaikki kysyy heti ekana, että saako maistaa vähän taikinaa!  

Piparkakkutalon tekemisen meinasin jättää tänä vuonna väliin,mutta lapset oli asiasta ihan eri mieltä. Siispä väsättiin itsenäisyyspäivänä yksi pikku talo, joka sai päälleen hurjan määrän koristeita. Ihan söpöhän siitä tuli<3

Mä nautin ihan hurjasti katsella instassa sellaisia runsas koristeisia joulukoteja. Mutta sitten en näe meidän kotia kuitenkaan sellaisena.  Siispä meidän joulukoti näyttää aika maltilliselta. Ensi viikon alussa on kyllä jo ihan pakko käydä ostamassa kuusi. En malta odottaa sen koristelua!! Ja tuohan se kuusi nyt ihan mielettömän ihanan tunnelman.

Niin huippua, kun saatiin lunta. Tuntui, ettei ulkonakaan meinannut keksiä mitään tekemistä lasten kanssa, kun meidän koko pihan meni ihan totaalisesti peili jäähän. Mä hoin noin sata kertaa tunnin ulkoilun aikana, että "älkää juosko jäällä!". Nyt on taas tekemistä vaikka kuinka, kun tuli kunnolla lunta. Ja onhan tuola nyt sata kertaa valoisampaa! Niin ja mun joulu fiilis nousee aina muutaman kymmenen astetta, kun saadaan luminen maisema:)

Tulevana perjantaina lähdetään Mikon kanssa viimein ja vihdoin jouluostoksille. Ihanaa saada vähän kahden keskistä aikaa, pitkästä aikaa! Ei oo varmaan ikinä jäänyt näin viime tinkaan lahjojen osto. Meillä on siis tasan kolme lahjaa ostettu, että tuota, ihan pikkuisen meinaa paniikki asian suhteen iskeä. Mutta ostoslista on kyllä jo valmiina, että eipä se oo muuta kuin päästä alkuun ja toivoa, että kaikki löytyy.  Onko muita joilla on vielä lahjaostokset tekemättä?!?!

Millä mallilla teidän joulu valmistelut on?

Joulusiivoiluja, ympäristöystävällisesti!

Hellou te ihanat, pitkästä aikaa!

Täälä on jouluun valmistautumien alkanut mulle aika tyypilliseen tyyliin, nimittäin siivoilemalla:) Yllätyyyys!!

Tai hei mä mieitin, että mielessäni mä en edes mieti näitä joulusiivoiluina vaan ehkä enemmän,että uuteen vuoteen on kivempi lähteä, kun on kaapit järjestyksessä. 

Tänään viettelen vapaa päivää ja ajattelin kertoa teille mun yhden inhokki kohteen siivous vinkistä. Kyllä,mullakin on siis joku asia siivouksessa sellainen josta en niin tykkää. Nimittäin uuninpesu. YÄÄKS!

Oikeasti niin rasittavaa puuhaa!!

Ja mä kun oon tälläinen siivousaineiden suurkuluttaja ja aina on ollut kaapissa joku uuninpuhdistus suihkepullo. Tiedätte varmaan, ne jotka haisee niin kamalalle ja en nyt tiedä onko ne ikinä saanu meidän uunia puhtaaksi.

Joskus tämän vuoden alussa päätin suorittaa googletteluja onko kukaan keksinyt tähän mitään helpompaa tyyliä ja eihän se Google pettänyt tälläkään kertaa!

Aineet on aika simppelit ja ne löytyy meillä aina kaapista. 

Laita uunin pohjalle mäntysaippuaa. Mä laitan siis ihan kunnolla ja sitten lämmitä uuni 50 asteeseen. Kun saippua rupeaa kuplimaan, sammuta uuni ja anna hetki jäähtyä. Mä oon surkea tuossa odottelussa ja myönnän, että rupean melkein heti kostutetulla sienellä putsaamaan uunia. 

Ekalla kerralla ihan hämmennyin miten paljon likaa lähti ihan vaan jo tällä keinolla irti. Mutta tietty sinne jäi vielä jotain pinttyneitä tahroja. Niihin sitten teen seuraavan tahnan.

2rkl soodaa

2rkl etikkaa

2rkl kuumaa vettä

Sekoita ja kaada uunin pohjalle. Tällä tahnalla saan esim. uunin luukun ihan uuden näköiseksi! Ja ne loputkin tahrat lähtee helposti.

Niin paljon mukavempi, kun on puhdas uuni jossa tehdä jouluruokia ja paistaa joulutorttuja:)

Onko teillä jotain hyväksi havaittuja siivous kikkoja?! Olis kiva kuulla, jos tulis vaikka itselle jotain uusia juttuja vastaan:)

Ihanaa uutta viikkoa juurikin sulle<3

-Ulla-

Kirjojen maailmaan!

*Kaupallinen yhteistyö Perhekuplan ja Kustannus Mäkelän kanssa*

Mä oon itse ollut ihan toivoton lukutuokka koululaisena. Meidän omassa pihassa kävi kirjastoauto stopissa ja olin joka kerta lainaamassa vinot pinot erilaisa heppakirjoja. Niitä sitten tuli luettua ihan liian myöhäälle yöhön. Tiedättehän sen perus "vielä yksi luku" ja sitten huomaatkin, että kello on jo ihan tosi paljon.

Nyt meillä on Mandin lukeminen tullut niin sujuvaksi, että häntä on ruvennut kiinnostamaan kirjat joita voi itse lukea. Monessa kirjassa on vain ollut vielä vähän turhan paljon tekstiä ja mielenkiinto lopahtaa helposti.

Tämä Kustannus Mäkelältä meille saapunut Ponitarinoita kirja oli kyllä juuri sitä mitä on etsitty. Kirja jossa on vielä kivasti kuvia ja silti jo tekstiäkin. Kirjassa on selkeä vähän normaalia isompi tekstitys ja kolme eri tarinaa. Mandi meni monena iltana vähän aikaisemmin sänkyyn, että sai lukea muutaman sivun kirjaa eteenpäin. 

Mandi tykkää vielä kuunnella iltaisin satua  jota hänelle luetaan ja päätettiinkin seuraavalla kirjasto retkellä etsiä joku pidempi kirja,jota voisimme vaikka vuorotellen lukea.

Meillä yritetään kannustaa lapsia paljon lukemaan kirjoja. Se on niin hyvä tapa rauhoittua päivän touhuista. Ja niin paljon mieluummin näen lapset lukemassa kirjoja,kuin tuijottamassa koneiden ruutuja. Mandi on saanut opettajaltakin paljon palautetta sujuvasta lukemisesta ja uskon, että se on pitkälti juuri näiden omien kirjojen lukemisen ansiosta. Mandi toivoi joululahjaksikin jotain kirjaa ja olisi ihana löytää joku, jossa olisi myös monta eri tarinaa samassa kirjassa. 

Jos yhtään etsit kivoja kirjoja vaikka pukin pussiin niin suosittelen kurkkaamaan Kustannus Mäkelän sivut. Sieltä löytyy ihan laidasta laitaan kirjoja!

Miten teidän lapset, tykkäävätkö he lukea itse tai kuunnella iltasatuja?

-Ulla-

Kustannus Mäkelä netissä ja facebookissa

Perhekupla facebookissa