Täytyy heti myöntää, että tämä on varmaan henkilökohtaisin postaus mitä oon kirjoittanut. Ja mietin tosi kauan kehtaanko tätä edes julkaista. Mutta josko tästä joku saisi vertaistukea...Hope so :)
Mullahan on kaikissa raskauksissa tullut vaan jotain 4-6kg painoa. Siis ihan koko raskaus aikana. Ensimmäiset kolme kuukautta paino on aina vaan laskenut ja sitten tosi maltillisesti noussut siitä. Synnytyksen jälkeen oon ollut lähtö painossa parissa päivässä ja parin viikon päästä oon ollut jopa alle lähtöpainon. No mikä tästä sitten tekee vaikean asian. No se mikä tilanne on nyt, 10kk synnytyksestä. Tällä hetkellä soimaan itseäni aika rankastikin siitä, miksi taas tuli päästettyä tilanne tähän.Housut kinnaa, tuntuu, että mikään vaate ei oo sopiva. Peilistä kattoo joku ihan muu kuin mä. Kaiholla katselen noita kuvia joissa on kulunut muutama viikko synnytyksestä. Kiloja on kertynyt ja sen kyllä huomaa. Ja kun tämä ei oo edes se eka kerta, ei. Vaan näin on käynyt joka kerta mun äippälomalla.
Mä en kuulu siihen joukkoon joka laihtuu imettämällä. En todellakaan. Sitten toki mietin, että niin, ehkä jos sitä olis syönyt terveellisesti koko tämän ajan, niin olishan se paino voinut laskeakin. Tai siis pysyä siinä mitä se oli synnytyksen jälkeen. Mutta ei. Mä oon lyönyt koko ruokailun ja herkuttelun ihan läskiksi. Suklaata illalla, karkkia päikkäri aikaan, pullaa tai muuta hyväskää sitten jossain välissä. Aivan mahdotonta!! Huonosti nukuttu yö?No mä palkitsen itteni päikkäri aikaan suklaalla, hyvin mennyt päivä?No sitten ainakin herkutellaan!! Ja arvatkaa mikä on rasittavinta. Se sunnuntain ajatus, että huomenna tämä loppuu. Vaan kun ei lopu. Sokeri kyllä koukuttaa ihan kunnolla, sen oon todennut tässä useamman kerran.
Mä oon äiti joka antaa lapsille itsestään kaiken, vauvavuodelle sen 120%. Toisaalta mietin, että en halua tätä viimeistä vauva vuotta muistella sillä fiiliksellä, että yritin koko ajan tiputtaa niitä kiloja. Haluan ottaa tästä kaiken irti,nauttia. Mutta tarvitseeko sen tarkoittaa älytöntä mässäämistä?! Ei, ei tietenkään. Mutta sitäpä se on vain ollut. Ja jos vielä tunnustetaan niin myös liikunta on jäänyt naurettavan vähälle. Lenkit on laskettavissa kahdella kädellä. Ja nyt sitten joku tulee sanomaan, että kyllä sitä aikaa löytyy jos haluaa. Kyllä ,saat tulla sen sanomaan mulle heti kun sulla on 5 pientä lasta. Ei sitä vaan aina löydy!!
Keskiviikkona kuitenkin päätin, että nyt riittää! Jos ei mitään muuta, niin lisään edes liikuntaa näihin mun päiviin. Lenkkarit jalkaan ja lenkille. Mikä nautinto olikaan kävellä/hölkätä ihan yksin musiikin pauhatessa korvissa. Minea pärjää jo kivasti Mikon kanssa (vai pitäiskö se sanoa, että Mikko pärjää Minean kanssa..) sen aikaa, että pystyin hyvällä omallatunnolla lähteä viettämään omaa aikaa. Eihän mulla mennyt kuin reilu puoli tuntia, mutta se piristi ihan älyttömästi. Eilen olikin sitten jalat sen tuntuiset, että niillä on jotain tehty, ja hyvä niin!
Mutta kyllä mä kuulkaa mietin, että aivan oikeastiko mä oon joskus tästä touhusta nauttinut, juoksusta siis. Huoh, aika kaukana ollaan tällä hetkellä siitä fiiliksestä:) Mutta ehkäpä se tästä, hitaasti mutta varmasti kohti parempaa kuntoa. Koska huonohan se kunto on. Aivan hävettävän huono. Hymy korvissa tulin kuitenkin kotiin lenkiltä ja teki mieli huutaa ovella, että mä jumaleisson tein sen!!! Koska sehän se vaikeinta on, lähteminen.
Ruokailuun pitäis tulla myös rajua muutosta. Mikään Superdieetti ei kiinnosta tällä hetkellä, koska musta ei vaan oo popsimaan rahkaa 4 kertaa päivässä ja punnitsemaan jokaista suupalaa. Toisaalta olis ihan kiva kun sais jonkun alku buustin ruokavalioon, josta sitten jatkais rennommalla linjalla eteenpäin. Onko ideoita?!
Karkkipäivä on mulla aika must. Jos lähden sille linjalle, että jätän kaikki herkut pois tuun sortumaan parissa viikossa. Eli ei kannata. Testattu on. Mutta se on jo huomattava parannus jos pysyn siinä karkkipäivässä.Eikä siis karkkiviikossa:)
Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita joiden mammaloma menee herkutellessa?!Vai omistatko miljoona kertaa paremman itsekurin?!
Kaikille teille ihanaa viikonloppua, meillä on huomenna ohjelmassa Duudsonit activity parkkiin meno, jei!!Menoa ja meininkiä luvassa.
~~Ulla~~
Mä oon äiti joka antaa lapsille itsestään kaiken, vauvavuodelle sen 120%. Toisaalta mietin, että en halua tätä viimeistä vauva vuotta muistella sillä fiiliksellä, että yritin koko ajan tiputtaa niitä kiloja. Haluan ottaa tästä kaiken irti,nauttia. Mutta tarvitseeko sen tarkoittaa älytöntä mässäämistä?! Ei, ei tietenkään. Mutta sitäpä se on vain ollut. Ja jos vielä tunnustetaan niin myös liikunta on jäänyt naurettavan vähälle. Lenkit on laskettavissa kahdella kädellä. Ja nyt sitten joku tulee sanomaan, että kyllä sitä aikaa löytyy jos haluaa. Kyllä ,saat tulla sen sanomaan mulle heti kun sulla on 5 pientä lasta. Ei sitä vaan aina löydy!!
Keskiviikkona kuitenkin päätin, että nyt riittää! Jos ei mitään muuta, niin lisään edes liikuntaa näihin mun päiviin. Lenkkarit jalkaan ja lenkille. Mikä nautinto olikaan kävellä/hölkätä ihan yksin musiikin pauhatessa korvissa. Minea pärjää jo kivasti Mikon kanssa (vai pitäiskö se sanoa, että Mikko pärjää Minean kanssa..) sen aikaa, että pystyin hyvällä omallatunnolla lähteä viettämään omaa aikaa. Eihän mulla mennyt kuin reilu puoli tuntia, mutta se piristi ihan älyttömästi. Eilen olikin sitten jalat sen tuntuiset, että niillä on jotain tehty, ja hyvä niin!
Mutta kyllä mä kuulkaa mietin, että aivan oikeastiko mä oon joskus tästä touhusta nauttinut, juoksusta siis. Huoh, aika kaukana ollaan tällä hetkellä siitä fiiliksestä:) Mutta ehkäpä se tästä, hitaasti mutta varmasti kohti parempaa kuntoa. Koska huonohan se kunto on. Aivan hävettävän huono. Hymy korvissa tulin kuitenkin kotiin lenkiltä ja teki mieli huutaa ovella, että mä jumaleisson tein sen!!! Koska sehän se vaikeinta on, lähteminen.
Ruokailuun pitäis tulla myös rajua muutosta. Mikään Superdieetti ei kiinnosta tällä hetkellä, koska musta ei vaan oo popsimaan rahkaa 4 kertaa päivässä ja punnitsemaan jokaista suupalaa. Toisaalta olis ihan kiva kun sais jonkun alku buustin ruokavalioon, josta sitten jatkais rennommalla linjalla eteenpäin. Onko ideoita?!
Karkkipäivä on mulla aika must. Jos lähden sille linjalle, että jätän kaikki herkut pois tuun sortumaan parissa viikossa. Eli ei kannata. Testattu on. Mutta se on jo huomattava parannus jos pysyn siinä karkkipäivässä.Eikä siis karkkiviikossa:)
Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita joiden mammaloma menee herkutellessa?!Vai omistatko miljoona kertaa paremman itsekurin?!
Kaikille teille ihanaa viikonloppua, meillä on huomenna ohjelmassa Duudsonit activity parkkiin meno, jei!!Menoa ja meininkiä luvassa.
~~Ulla~~

































