torstai 20. huhtikuuta 2017

Miten tässä kävi näin..Taas!!??

Täytyy heti myöntää, että tämä on varmaan henkilökohtaisin postaus mitä oon kirjoittanut. Ja mietin tosi kauan kehtaanko tätä edes julkaista. Mutta josko tästä joku saisi vertaistukea...Hope so :)
 
Mullahan on kaikissa raskauksissa tullut vaan jotain 4-6kg painoa. Siis ihan koko raskaus aikana. Ensimmäiset kolme kuukautta paino on aina vaan laskenut ja sitten tosi maltillisesti noussut siitä. Synnytyksen jälkeen oon ollut lähtö painossa parissa päivässä ja parin viikon päästä oon ollut jopa alle lähtöpainon. No mikä tästä sitten tekee vaikean asian. No se mikä tilanne on nyt, 10kk synnytyksestä. Tällä hetkellä soimaan itseäni aika rankastikin siitä, miksi taas tuli päästettyä tilanne tähän.Housut kinnaa, tuntuu, että mikään vaate ei oo sopiva. Peilistä kattoo joku ihan muu kuin mä. Kaiholla katselen noita kuvia joissa on kulunut muutama viikko synnytyksestä. Kiloja on kertynyt ja sen kyllä huomaa. Ja kun tämä ei oo edes se eka kerta, ei. Vaan näin on käynyt joka kerta mun äippälomalla.


 
Mä en kuulu siihen joukkoon joka laihtuu imettämällä. En todellakaan. Sitten toki mietin, että niin, ehkä jos sitä olis syönyt terveellisesti koko tämän ajan, niin olishan se paino voinut laskeakin. Tai siis pysyä siinä mitä se oli synnytyksen jälkeen. Mutta ei. Mä oon lyönyt koko ruokailun ja herkuttelun ihan läskiksi. Suklaata illalla, karkkia päikkäri aikaan, pullaa tai muuta hyväskää sitten jossain välissä. Aivan mahdotonta!! Huonosti nukuttu yö?No mä palkitsen itteni päikkäri aikaan suklaalla, hyvin mennyt päivä?No sitten ainakin herkutellaan!! Ja arvatkaa mikä on rasittavinta. Se sunnuntain ajatus, että huomenna tämä loppuu. Vaan kun ei lopu. Sokeri kyllä koukuttaa ihan kunnolla, sen oon todennut tässä useamman kerran.

Mä oon äiti joka antaa lapsille itsestään kaiken, vauvavuodelle sen 120%. Toisaalta mietin, että en halua tätä viimeistä vauva vuotta muistella sillä fiiliksellä, että yritin koko ajan tiputtaa niitä kiloja. Haluan ottaa tästä kaiken irti,nauttia.  Mutta tarvitseeko sen tarkoittaa älytöntä mässäämistä?! Ei, ei tietenkään. Mutta sitäpä se on vain ollut. Ja jos vielä tunnustetaan niin myös liikunta on jäänyt naurettavan vähälle. Lenkit on laskettavissa kahdella kädellä. Ja nyt sitten joku tulee sanomaan, että kyllä sitä aikaa löytyy jos haluaa. Kyllä ,saat tulla sen sanomaan mulle heti kun sulla on 5 pientä lasta. Ei sitä vaan aina löydy!!

Keskiviikkona kuitenkin päätin, että nyt riittää! Jos ei mitään muuta, niin lisään edes liikuntaa näihin mun päiviin. Lenkkarit jalkaan ja lenkille. Mikä nautinto olikaan kävellä/hölkätä ihan yksin musiikin pauhatessa korvissa. Minea pärjää jo kivasti Mikon kanssa (vai pitäiskö se sanoa, että Mikko pärjää Minean kanssa..) sen aikaa, että pystyin hyvällä omallatunnolla lähteä viettämään omaa aikaa. Eihän mulla mennyt kuin reilu puoli tuntia, mutta se piristi ihan älyttömästi. Eilen olikin sitten jalat sen tuntuiset, että niillä on jotain tehty, ja hyvä niin!

Mutta kyllä mä kuulkaa mietin, että aivan oikeastiko mä oon joskus tästä touhusta nauttinut, juoksusta siis. Huoh, aika kaukana ollaan tällä hetkellä siitä fiiliksestä:) Mutta ehkäpä se tästä, hitaasti mutta varmasti kohti parempaa kuntoa. Koska huonohan se kunto on. Aivan hävettävän huono. Hymy korvissa tulin kuitenkin kotiin lenkiltä ja teki mieli huutaa ovella, että mä jumaleisson tein sen!!! Koska sehän se vaikeinta on, lähteminen.


Ruokailuun pitäis tulla myös rajua muutosta. Mikään Superdieetti ei kiinnosta tällä hetkellä, koska musta ei vaan oo popsimaan rahkaa 4 kertaa päivässä ja punnitsemaan jokaista suupalaa. Toisaalta olis ihan kiva kun sais jonkun alku buustin ruokavalioon, josta sitten jatkais rennommalla linjalla eteenpäin. Onko ideoita?!
Karkkipäivä on mulla aika must. Jos lähden sille linjalle, että jätän kaikki herkut pois tuun sortumaan parissa viikossa. Eli ei kannata. Testattu on. Mutta se on jo huomattava parannus jos pysyn siinä karkkipäivässä.Eikä siis karkkiviikossa:)

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita joiden mammaloma menee herkutellessa?!Vai omistatko miljoona kertaa paremman itsekurin?!

Kaikille teille ihanaa viikonloppua, meillä on huomenna ohjelmassa Duudsonit activity parkkiin meno, jei!!Menoa ja meininkiä luvassa.

~~Ulla~~




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kurkataanko meidän makuuhuoneeseen?!

Moiks!
 
Vitsi tämä pääsiäisen jälkeinen aika on mennyt putsatessa taloa suklaasta. Nuutti tuhos yhden nojatuolin olkkarissa ihan totaalisesti suklaalla. Tässä kohtaa oon niin kiitollinen irrotettavista päällisistä,jopa siinä rungossa:)  Viimein on kaikki suklaat tuhottu ja normi arki (karkkipäivineen) on erittäin tervetullut!!
 
Olkkarista tulee laiteltua eniten kuvia blogiin, varmaan jo ihan siksikin että sielä näkyy meillä eniten vuodenaikojen (ja mun mielihalujen...) vaihtuminen. Mutta tällä kertaa ajattelin kuvailla vähän makkaria, tässäpä muutamia räpsyjä.
 
Huomatkaa tämän hetken kuumin sisustustrendi; kissan kiipeilypuu. Tähän se vedet silmissä naurava emoji! Sänky on taas vaihteeksi näin päin, koska tuon pinnis on samassa huoneessa. Päiväpeitto sai vaihtua kevääksi ja kesäksi valkoiseen, raikastui koko huone kummasti.
Ai, että mä täälä yksikseni naureskelin tuolle viltin laittamiselle. Mikko olis niin pyöritelly silmiään, jos olis nähnyt kuinka moooonta kertaa mä sen siihen heitin/laitoin:D
 
 
Oltiin joku kerta Lapualla kirpparilla ja sieltä lähti mukaan tämä ihan tuunattu ikkunankehys. Hauska sinänsä, että Mikko kulki mun edellä ja jonkun hyllyn päässä tuumas, että mä tiedän jo mitä sä meinaat ostaa. Aika hyvin vaimonsa tunts, koska tämä kainalos mä tulin sitten sieltä samalta hyllyltä! Eihän sitä nyt vaan voinu sinne jättää!!
 
 
 
Yöpöytä on Ikean ja oon sitä monta vuotta haaveillu. No tämäkään yksilö ei oo sieltä ostettu vaan pikkusiskon peruja. Ja ajatelkaa tuo Ikeasta ostettu kukka on edelleen elossa!!!Nyt vois jonku ristin peräseinään käydä tekemässä, siitä on kuitenkin jo kohta puoli vuotta kun tuo meille tuli. Ihan oon odottanut, että milloin se rupeaa tiputtelemaan lehtiä. Toistaiseksi se on pitänyt kaikki tiukasti kiinni itsessään. Jippii!!
 

 
Tuosta tapetista tykkään tosi kovasti vieläkin, vaikka tähdet on varmaan jo ihan totaalisen so last season. Onneksi meidän talossa nyt muutenkaan mennä ihan aallon harjalla!
 
 
Pakko laittaa kuvaa, kun meidän pikku neiti vähän sisusti eteistä. Eli mullahan oli (kyllä OLI) peili tuossa tauluhyllyllä. Fiksuna naisena olin laittanut siihen peilin reunalle pallovalot roikkumaan, joista meni johto sitten alas pistorasiaan. Arvaatteko jo?! Juups, Minea otti sitten ja kiskaisi koko peilin sieltä alas. Pääasiahan tietysti oli, että neiti itse oli onneksi sivussa. Säikähdettiin kaikki tosi kovaa, Minea eniten, kun vieressä oli.
Nyt sitten vaan mietin hommanko uuden peilin vaiiii...Keksinkö jotain muuta. Pakko siihen oli heti jotain nostaa, näytti niin tyhmältä ihan tyhjänä. Harmitti kyllä niin kovaa, varsinkin kun olin jo muutenkin ajatellut laittaa nuo pallovalot tuohon linnunhäkkiin. Olis pitänyt olla vähän aiemmin asialla niin meillä olis vielä peili..No omaa tyhmyyttä!
 
 
On se mukava kun ei tartte enää yksikseen sisustella, tosin meillä taitaa olla vähän erilainen tämä sisustus maku:D
 
Meillä on tänään jännä ilta, Mandi lähtee ensimmäistä kertaa kaverisynttäreille kerho kaverinsa luo. Vissiin vähän perhosia vatsassa neidillä, kun koko päivän on asiasta puhuttu ja mietitty tarkkaan mitä laitetaan päälle.
 
Ihanaa keskiviikon jatkoa<3
 
~~Ulla~~
 


tiistai 18. huhtikuuta 2017

10kk täynnä ja vauvarokko selätetty!

Täällä meni pääsiäinen Minean sairastellessa vauvarokkoa. Neljä päivää kuume huiteli päälle 39 asteessa ja voin kertoa, että neiti oli kaikkea muuta kuin helppo potilas. Toki saahan sitä sairaana vaatiakin vähän enemmän huomiota,mutta meinas kyllä ihan voimat loppua itsellä. Yöt meni ihan vain muutaman tunnin unilla,muuten neiti pyöri,hyöri, itkeskeli ja muuten vain oli levoton. Kuume ei meinannut laskea ollenkaan, piti antaa vähän lomittain Buranaa ja Panadolia, että oli edes hetken kuumeeton neiti. Yleensä vasta aamuyöstä tuli kunnon uni.
 
Päivät meni oikeastaan pikkuinen sylissä. Sängyssä hän ei halunnut nukkua ollenkaan,vaan havahtui heti unesta, jos sinne yritti päivällä laittaa. Niinpä sitä siten oltiin lähinnä sohvalla sylikkäin<3
 
Neljäntenä päivänä tuli sitten näpyt. Koko vartalo ihan pienen näpyn peitossa. Onneksi yleisvointi oli jo tuolloin parempi. Ruoka maistui tosi huonosti neidille koko sairastelun ajan, mutta maito sitäkin paremmin!
 
Tänään oli ensimmäinen päivä, että tyttö oli jo kokonaan oma itsensä. Ruoka on maistunut ja hän on nukkunut hyvät päikkärit. Touhuttu on taas normi tyyliin joka paikassa ja ehditty mm repiä pari rullaa vessapaperia pitkin lattioita:)
 
 
Tässä pääsiäisen aikoihin tuli myös 10kk neidille täyteen. Pari kuukautta ja vauvavuosi olis taputeltu. APUA!!
 
 Meidän neiti osaa hienosti heittäytyä maahan ja vuodattaa iiiisoja krokotiilin kyyneleitä, jos kokee että häntä on kielletty ihan turhaan. Sillä ei oo mitään väliä mitä mieltä äiti asiasta on.  Hän nukkuu nykyään pääsääntöisesti kahdet päikkärit. Toki se on ihan kiinni vielä päikkäreiden kestosta. Jos nukutaan lyhyet päikkärit, niin sitten niitä on kolmet päivässä. Ainakin yhdet niistä ulkona.
 
Hän syö hyvin kiinteitä,mutta inhoaa isoja paloja. Eri asia on sitten sormi ruuat, niistä hän osaa haukkailla jo hyvin kunnon paloja. Hampaita neidille ei oo vielä tullut yhtään. Epäilen vahvasti, että niitä tulee sitten urakalla, kun vaan ensimmäiset puhkeaa.
 
 
 
Minea otti ensimmäisen askeleen viime viikon keskiviikkona. Äidin kyynelkanavat aukes oikein huolella, mun muru<3
 Tämän jälkeen ei kyllä olla otettu askelia, mutta hän tykkää kovasti kävellä jo käsistä tuettaessa.  Konttien pääsee kuitenkin niin kovaa, että ei varmaan vielä hetkeen mennä kävellen. Hauskin leikki on joko pallolla pallottelu (ja sekin niin, että hän heittelee palloa minne sattuu) ja kukkuluuruu-leikki. Tähän paras on oma hameen helma,jotain hyötyä niistäkin, hah.
 
Autossa meinaa mennä ihan hermot, en tiedä onko tuo kaukalossa istuminen tylsää kun sieltä ei oikein näe mitään. Mutta en oo kyllä ihan vielä siirtämässä isompaan istuimeen.
 
Sairastelun jälkeen neidin hymyt ja touhuilut tuntuu taas jotenkin miljoona kertaa ihanamalta. Ne saa mut niin hyvälle tuulelle. On ihana katsoa miten noin pieni viihtyy isompien sisaruksien kanssa,mutta tulee aina tasaisin väliajoin tankkailemaan läheisyyttä. Oon huomannut, että parhaiten Minea viihtyy, kun pysyn näkysällä, Hän lähtee heti etsimään jos katoan toiseen huoneeseen tai ihan vaan nurkan taakse. Napanuora ei oo siis vielä turhan pitkäksi venynyt! 
 
 
 
Tällainen rakas pieni 10kk löytyy meiltä, ollaan hänestä niin onnellisia<3
 
~~Ulla~~
 
 
 


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Pientä säätämistä...By Minea!

Hellou!
 
Heti alkuun pakko sanoa, ettette te hirmuisesti rupea huolestumaan, että Minealla on kyllä molemmissa jaloissa sukka suurimman osan päivästä. Tänne on nyt vaan sattunu nämä sukkapuoli kuvat:)
 Neiti paria päivää vaille 10kk on tässä nyt vajaan viikon harjoitellut ihan uskomattoman paljon ilman tukea seisomista. Eikä tokikaan niin, että nousisi sohvaa vasten seinsomaan ja päästäisi irti. Ei, vaan neiti nousee keskellä lattiaa seisomaan ja ihan näkee miten hän tuumailee miten sen jalan tohtisi liikuttaa eteenpäin. En kestä, pian tuo jo kävelee ensimmäisiä ihania hataria askeleita<3
 
 
 
Tuossa kyykky asennossa ei kauaa viihdytä vaan siitä ponnistetaan saman tien ylös. Pystyssä neiti pysyy jo vaikka kuinka kauan ja naureskelee tyytyväisenä omalle taidolleen.
Onni on oppia jotain uutta:)
 
 
Ja sitten hallitusti alas..Välillä toki tulee niitä vähemmän hallittujakin alas tuloja, mutta pääasiassa homma toimii hienosti.
 
 
Hain tässä yhtenä päivänä taaperokärryn sisälle varastosta, kun jotenkin ajattelin että Minea voisi kovastikin tykätä sillä mennä. No väärin ajateltu! Neiti ei piitannut siitä yhtään. Ainut mikä oli kivaa, niin heitellä sieltä kyydistä tavarat pois. No voihan olla, että se pian rupeaa kiinnostamaan, tai sitten tämä tyttö skippaa sen kokonaan. Muut muksut meillä on tykännyt kärryn kanssa kävellä ja he ovat tosi nopeasti myös oppineet kääntämään sen kun seinä tulee vastaan. Ja se seinähän tulee vastaan ihan koko ajan:)
 
"Äitiiiii tuu hakemaan Minea, se sotkee meidän leikit!!"  Lause jonka kuulee meillä about kymmenen kertaa päivässä. Onhan se ihana kun toinen pääsee liikkumaan (nopeasti), mutta se myös tarkoittaa, että ainut paikka missä muut saa rauhassa leikkiä on joko yläkerta tai sitten ovi pitää laittaa kiinni. Oven kiinni laittamisesta en tykkää, koska Minea on sitten oven takana itkemässä ja kun huoneesta tulee joku pois niin ovi kolahtaa toisen varpailla tai naamalle. Miten muuten noin pieni voikaan niin nopeasti huomata sen, että toiset menee jonnekin tarkoituksena leikkiä rauhassa??!! Ihan niin kuin hänellä olisi joku vaisto joka sanoo, että nyt kyllä täällä yritetään tehdä jotain ilman mua!
 
Tässä eiliseltä pienoista Minean säätöä. Lähtötilanne siis se, että Nooa toi yhden pleikka pelin kortit alhaalle ja järjesti niitä vajaan tunnin omiin pinoihinsa tarkoituksena laittaa ne kansioon tietyssä järjestyksessä.
 
 
No sitten mä kuorin perunoita ja olin vaan tyytyväinen, että Minea viihtyy. Sitten tuli se hetki. Se kun on IHAN liian hiljaista. Katsoin taakse päin ja tällainen näky mua sitten odotti:
 
 
Kattokaa nyt tuon neidin ilmettä!!! Ihan hihkuu ääneen, kun on niin kivaa vähän päästä säätämään:D Melkoinen pyörremyrsky koko tyyppi.
 
 
Nooalta ei ihan hirveästi sympatiaa herunut, kun näki mitä korteille oli tapahtunut.Yritin kovasti auttaa korttien uudelleen järjestämisessä, mutta sain kuulla että oon siinä huono...Ai mä vai?!?!
 
Nyt Minea on muuten siinä iässä, että mietin laittaisinko kaikki hänen lelut pois. Niillä ei vaan leikitä ja musta tuntuu, ettei neidillä oo mitään mielenkiintoa niihin. Nuutin pikkuautoja hän sitten käy lähinnä tyhjentämässä laatikosta pois, tai syö junanrataa tai tutkii dublopalikoita.  Niin ja kaikki keittiö jutut on in, siis vispilät, silikoninen pullasuti, kaulin, muovikipot ym.
 Millaisilla leluilla teidän vuoden ikäiset touhuaa?!
 
Mukavaa alkanutta viikkoa juurikin sulle:)
 
~~Ulla~~
 


torstai 6. huhtikuuta 2017

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Uskomatonta, mutta totta. Se on tuo meidän pienen muru jota saa kieltää noin sataviiskymmentä kertaa päivässä. Milloin neiti on menossa portaisiin, milloin pieni käsi kaivelee kukkapurkista multaa, tai käsi on ojentumassa kohti takan luukkua. Huoh. Tässä vaiheessa musta tuntuu, että meidän talo on vaan täynnä paikkoja joihin neiti ei saa mennä tai koskea. Joitain juttuja nostellaan tietty ylemmäs, mutta joitakin oo kyllä sitten jättänyt paikoilleen ja kielloilla mennään.
 
 
Kiellot kyllä kuullaan ja kyllä jo tiedetään mitä ne tarkoittaa, koska usein neiti puhkeaa krokotiilin kyyneliin kun sanoo yhden kerran ei. Mutta erittäin valikoivaa kuuloa on ehkä ilmassa..
 
Mitä se äiti taas sanoo.. Edes sukat ei pysy tämän mimmin menossa mukana!!
Rakastan sitä ihmistä joka on keksinyt turvaportin portaisiin. Ja kiitän mielessäni talon edellisiä omistajia, jotka on asentanut nuo meidän portit. Muuten tämä äiti nimittäin istuisi kaikki päivät vain portailla ja estäisi pienen ihmeen kiipeilyn niissä!
 
Entäs tää kukka, jos iiiihan vähän koskisin?!?!
 
Mites sitten sohvalla tai sängyllä olo. Neidistä on tullut sellainenkin möyrästäjä, että oksat pois. Puskee päätään tyynyihin, kiipeilee, kääntyilee pyörii ja hyörii. Ja onko mitään hajua, että se sohva loppuu jossain kohtaa?! No ei!! Sängen reunallakin hän vain heittäytyy alas päin. Että sellaisia "sydän kurkussa"- hetkiä on ollut aikas monta tässä menneinä viikkoina. Hän myös nousee sohvalla pystyyn ja kaatuu pyllylleen, mitä enemmän yleisöä sitä hauskempaa. Muutenkin oon huomannut, että jos edes yksi ihminen naureskelee (tai edes huomaa) mitä Minea tekee niin neiti tekee sen ainakin viisi kertaa uudestaan. Hauskuuttajan vikaa ihan selvästi!


 
Tässä yhtenä iltana ripustelin pyykkiä ja kuuntelin, kun olkkarissa Mandi kysyi, että mitä Minea tekee kun sillä on ihan musta naama. Menin katsomaan ja tyyppi söi multaa kukkapurkista!?! Siis oikeasti!!! Mitähän tuo vielä keksii??
 
Jos oon nopee ehdin vähän maistaa ennenkö äiti ehtii kieltää...
Onneksi neidin huomio on vielä suhteellisen helppo saada käännettyä esim leluihin.
 
Muilla samaa vaihetta menossa?!
 
Mukavaa loppuviikkoa<3
 
~~Ulla~~
 

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Terassia kevät kuosiin

Hellou!
 
Mites teidän viikonloppu sujui?!
 
Me oleskeltiin kotosalla ja vaan touhusteltiin kaikkea normia. Vieteltiin karkkipäivää ja tehtiin itse pitsaa. Mikko korjaili vähän Nooan pyörää ja mä pesin ikkunoita.
 
Tänään päätin hyökätä tuon meidän etuterassin kimppuun. Sinne oli kertynyt talven aikana yhtä jos toista mm hiekkaleluja,käpyjä (?!),risuja. Raivasin kaikki ylimääräiset pois ja vaihtelin vähän keväisempää ilmettä. Sisällä ei tule keltaista, vaikka pääsiäinen tuleekin, joten sitä väriä oli ihan kiva laittaa ulos. Tokmannilta nappasin muutamat ruukkunarsissit mukaan ja ne pääsi ulos myös. Oli muuten ihana vaihtaa jo ihan ruskeat callunat noihin vihreisiin söpöläisiin! Johan niitä nyt oltiinkin jo katseltu:)
 
 
En muuten edes tiedä monettako vuotta nämä ihan samat keltaiset kynttilät on mulla, kätevästi aina tuola kaapissa odottamassa!
 
 
Eikös noiden narsissien pitäisi kestää myös pikku pakkasia?! Vai pitääkö mun nyt sitten pelätä, että palellutan ne heti..
Noita mun mumman ja paapan vanhoja maitohinkkejä on meillä vähän joka nurkalla pihalla. Jotenkin ne on vaan niin sympaattisia!! Samoin nuo vanhat puulaatikot, rakastan!!
 
Kevääksi haaveilen heinäseipäistä, mulla olis parikin eri projektia johon niitä kaipaisin. Että saapi vinkkailla jos on jollain ylimääräisiä!!
 
 
Nuutti on viimeinkin tajunnut, että nuo puut on tuossa ihan vaan ja ainoastaan koristeena. Niitä ei tarvitse myöskään järjestää joka välissä uudestaan vaan voi luottaa, että äiti kyllä tietää miten ne kuuluu olla,haha!
 
 
Sain kerrankin sanottua lapsille, että meillä on muitakin kuin valkoisia kukkia. Koko viime kesän sain kuulla,että miksi AINA vaan valkoisia kukkia. Kyllä nuo vaan näyttää niin ihanilta, kun muualla on vielä vähän jäätä ja nurmikko on...no jotain ruskean ja vihreän välimaastosta?! En malta odottaa, että pääsee ostamaan kesäkukkia!!!
 
 
Pakko vielä tähän loppuun laittaa kuva kun Nuutti pesee meidän rattikelkkaa. Kaikki muut talvijutut oon kantanut jo varastoon,mutta tuon rattikelkan naru on jäätynyt maahan!?! Hyvähän se on siis pestä, että on sitten puhtaana varastossa odottamassa ensi talvea. Kaikkea ne saa päähänsä<3
 
 
Mandi taas päätti kastella lunta, toivoa sopii, että se edes sulaisi nopeampaa tuolla kastelulla.. Kyllä, meillä on siis edelleen lunta ja jäätä oikeastaan koko nurmikko alue. Kateellisena katsoin kun tuossa keskustassa jo joku haravoi pihaansa. Meillä ei iiiihan vielä pääse haravoimaan:)
 
 
 
Miten sä laittelet pääsiäistä?! Joko teillä on laiteltu terasseja kevät asuun?!
 
Ihanaa alkanutta viikkoa<3
 
~~Ulla~~
 


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

koti shoppailua parhaimmillaan!

Ens sunnuntaina meille saapuu ihana Satu pitämään Pomp de Luxin lastenvaate kutsuja. Puolisentoista vuotta meni ettei mulla kutsuja ollut, mutta syksyllä olleet kutsut sai taas aikaan sen, että halusin pitää ne ehdottomasti myös nyt keväällä. On se vaan niin kiva hypistellä noita vaatteita omassa olkkarissa. Ja monesti moni vaate on näyttänyt aivan toisenlaiselta kun sen näkee livenä, välillä on tullut uusia muts have juttuja ja välillä on joku vaate tippunut pois ostoslistalta. Muutenkin tulee niin paljon shoppailtua kotoa käsin, että tämä on aika luksusta kun vaatteet näkee ihan livenä ilman, että lähtee kotoa pois:)
 
Tänä keväänähän pompilla on ensimmäistä kertaa koot sieltä  pienestä 62cm ihan sinne 170cm asti. Ei siis ainakaan jää koon puuttumisesta kiinni ostosten teko!
 
Tässä muutama mun must have juttu:
 
Minealle softshel haalari, väriksi ajattelin tätä vaaleampaa, mutta nyt kun asiaa mietin niin onkohan tämä sitten koko ajan likainen. Ainakin jos/kun sitä pidetään vielä syksylläkin ja silloin neiti luultavasti möyrästää pitkin hiekkalaatikoita ja nurmikkoa.
 
 
Minealle ihana kesähaalari ja lisäksi mietin vielä bodeja. Oon ollut Super tyytyväinen noihin pompin bodeihin, ovat kestäneet tosi hyvin pesuissa.

 
Mandille ainakin  tämä ihana t-paita ja lisäksi on pienoinen mahdollisuus, että innostun Mandin kanssa tilaamaan jonkun kivan kesämekon, niitä ei vaan voi olla liikaa, eihän?!
Esim tämä on tosi kivan näköinen:
 
 
 
Lisäksi koko poika kolmikko kaipaa t-paitoja, ainakin nämä värit  ja kuosit olis jees:
Näiden lisäksi löysin kuvastosta noin sata vaatetta jotka haluaisin tilata, että lottovoittoa odotellessa (eka pitäisi tosin ehkä lototakin...)!!Kuvasto löytyy siis täältä.
 
Jos lukijoissa on muita pompin vaatteisiin hurahtaneita tai niistä kiinnostuneita,satut asumaan Seinäjoen lähistöllä (tai ihan Kauhavalla) niin heitä mailia unelmienelamista@gmail.com niin pääset meille katselemaan näitä ihanuuksia, niin ja juomaan kahvit siinä sivussa. Aika hyvä mahdollisuus viettää vähän laatuaikaa, eikös?!
 Aika on siis sunnuntai 9.4 klo 13

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa ja aurinkoa tulevaan viikkoon!
 
~~Ulla~~