Miten päädyin lastenhoitajaksi?

Sain lukijalta toiveen kertoa, miten aikoinaan päädyin lastenhoitoalalle ja tässä olisi sitten vastausta siihen.

Mä oon siis vanhin mun sisaruksista ja silloin, kun olin pieni meillä oli maatila. Mä siis hoidin aika paljon mun pienempiä sisaruksia, kun olin about 10-14 vuotias ja tykkäsin siitä ihan tosi paljon(ainakin suurimman osan aikaa..). Mä oon myös aina rakastanut yli kaiken vauvoja ja tykännyt pitää niitä sylissä. Kaikenlaiset nukkeleikit on ollut in mulla tosi pitkälle lapsuudessa. Ja aika aikaisin mulle vaan tuli selväksi, että haluan työskennellä lasten kanssa isona. 

 Kävin yläasteen tet-viikolla päiväkodissa ja ihastuin niin siihen työhön.Kun sitten opinto-ohjaaja kysyi mitä meinaan tehdä ysin jälkeen sanoin heti, että haen lähihoitaja kouluun. Hänen vastaus oli ihan ihmeellinen. "No et kai sä nyt sinne, sulla on hyvä todistus tänne meidän lukioon". Lukio oli mulle ihan ehdoton ei. Samainen tyyppi opasti mua myös ihan väärin soveltuvuuskokeiden kanssa. Hän neuvoi lukemaan tosi paljon lehtiä ja katsomaan uutisia, että osaan sitten vastata "kun siellä kysytään ihan varmasti jotain ajankohtaisista asioista". Niinpä mä soveltuvuuskokeita edeltävänä päivänä opettelin melkein ulkoa jonkun lehden ja kattoin varmaan viidet uutiset. 

Arvatkaa kysyttiinkö sielä mitään tuollaisia asioita?!?! Ei ihan nyt ollut meidän opo kartalla:) Kokeissa yksi opettaja kysyi, että missä näet itsesi viiden vuoden päästä ja mä sanoin, että päiväkodissa lastenhoitajana. Melkein se toteutui, olin lastenhoitajana ryhmiksessä.

Koulun aikana mun suuntautuminen lapsiin ja nuoriin vaan selkeni. Olin 6 viikkoa terveyskeskuksen vuodeosastolla harjoittelussa ja vaikka sainkin siitä kiitettävän ja tosi hyvät palautteet, niin se vain varmisti sitä, että ei ole mun juttu. En vaan osaa olla vanhusten kanssa luontevasti. Sen sijaan nautin ihan valtavasti päiväkoti harjoittelusta ja toinen mikä oli ihan huippu harjoittelu oli keskola. Niitä kuutta viikkoa muistelen vieläkin lämmöllä. 

Se on vaan niin hienoa olla mukana lapsen kasvussa ja kehityksessä. Koska lapsista sen kehityksen näkee niin uskomattoman nopeasti. Heidän innostumista asioista on ihana seurata ja se onni pienistä asioista on niin tarttuvaa!

Mä olen siis ollut lastenhoitajana useamman vuoden ryhmiksessä heti valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen olin parisen vuotta päiväkodissa josta tykkäsin myös paljon. Sitten siirryinkin perhepäivähoitajaksi. Suurin syy oli ehdottomasti omat pienet lapset. En halunnut viedä heitä hoitoon ja mennä itse hoitamaan muiden lapsia. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Mä tykkään olla perhepäivähoitaja. On hienoa pystyä tarjoamaan kodinomainen hoitopaikka jollekin lapselle.Kaikkian lasten paikka kun vaan ei ole ne isot lapsiryhmät.  On hienoa päästä lapsen kanssa kunnolla tutuiksi ja tarjota turvallinen paikka missä olla, kun vanhemmat ovat töissä. On ihanaa kun ei  ole mitään niin tiukkoja suunnitelmia, että niitä ei voisi muuttaa. Jos olen esim ajatellut askartelua tälle päivälle,mutta lapsilla onkin hienot leikit kesken, ei mun tarvitse vetää sitä askartelua tänään. Tehdään se sitten sellaisena päivänä, kun ei keksitä leikkejä. Nautin myös kovasti siitä, että pääsen työpäivän aikana ulkoilemaan, varsinkin näillä ihanilla säillä!

Toki se myös vaatii paljon, ei ehkä itseltä, mutta omilta lapsilta. Heidän täytyy jakaa omat lelunsa ja äitinsä aika. Mutta kyllä mä koen, että meidän lapset on myös saaneet mun työn kautta paljon. Tällä hetkellä esim molemmille pienille tulee kaveri kotiin joka arki päivä. Ihan parasta! 

Rahallisesti tämä ei ole kyllä kovinkaan kannattava vaihtoehto, se täytyy myöntää. Mutta raha jää kirkkaasti kakkoseksi, kun kyseessä on omat lapset. Ja tällä hetkellä koen, että meidän lasten paikka on vielä mun kanssa kotona. Toki nyt kun Minea täyttää pian kolme, lasten hoitoon vieminen ei tunnu enää niin pahalta ajatukselta. Mutta kun vaihtoehto on niin valitaan se. Ja skipataan sitten osa reissuista joissa olisi kiva käydä.Lapset on pieniä vain lyhyen aikaa. Nyt nautitaan tästä asiasta.

Jos mietin tulevaa niin ihan huippua olis koittaa joskus työskennellä esim. sairaalassa vierihoidossa. Se olis varmaan sellainen unelma työ. Auttaa ja tukea äitejä ja vauvoja heidän suhteensa alussa. Olla tukena niissä ensimmäisissä päivissä.

Miten sä oot ajatunut siihen ammattiin missä nyt oot? Onko se ollut lapsuuden haave vai sattumuksien summa?

~~Ulla~~