Kun sä voit olla varma, että sua rakastetaan!

Meidän iltatouhut sujuu aina suurin piirtein näin.  Kolmelle nuorimmalle luetaan iltasatu. Kaikki saa valita oman kirjan tai sitten kuunnella vain sisaruksensa valitsemaa kirjaa. Luetaan usein molemmat Mikon kanssa satuja. Satua ennen on käytä pesemässä hampaat ja vessassa. Iltasadun jälkeen Mikko saa kunnian kantaa lapsia mitä ihmeellisimmillä tavoilla sänkyyn, siis Mineaa ja Nuuttia. Milloin he ovat reppuselässä, tai roikkuvat jaloista pää alaspäin tai jotain muuta yhtä huvittavaa. Tämä on siis ehdottomasti heidän ilta juttunsa. Sitten se olen yhtä ehdottomasti mä, joka peittelee heidät sänkyyn. Siinä peitellessä tulee aina juteltua jotain päivän touhuista ja yleensä pohditaan mitä kaikkea kivaa tehtiin kuluneena päivänä. 

Tässä yhtenä iltana Minean kanssa juteltiin siitä miten kivaa oli, kun sinä päivänä Mandi kaivoi lumeen isoja kuoppia ja miten kivaa niissä oli olla piilossa. Silittelin neidin poskea ja sanoin, että "sä oot kyllä niin hurjan rakas meille" johon neiti tuumasi niin itsevarmana, että "niin oon!!". 

Voi, että miten ihana olo tuosta tuli. Hän oikeasti niin tietää sen, miten rakas meille on<3
Mun sydän meinas ihan totaalisesti pakahtua tuon jälkeen. Se on mulle iso ja hurjan tärkeä asia, että meidän lapset tietää olevansa rakastettuja juuri sellaisena kuin ovat. Ja se, että sen tietää myös tuo meidän pikkuisin on niin ihana asia. Yritän kyllä sanoa sitä aina ääneenkin, miten kaikki meidän lapset on rakkaita meille vanhemmille ja miten ollaan hurjan ylpeitä heistä. Mä oon meidän perheen aikuisista varmaankin  se, joka enemmän sanoo ääneen rakkautta lapsia kohtaan (jännä, koska sitten taas mun ja Mikon suhteessa se taitaa olla Mikko joka sanoo enemmän ääneen rakastavansa). Mutta sanoitan sen usein juurikin niin, että me rakastetaan teitä kaikkia. 

Kun susta tuntuu, että pakahdut

Luulisin, että jokaiselle äidille tai isälle on tuttu, se tunne joka välillä iskee, kun voisit vaan katsoa hymy korvissa sun ihania lapsia. Sut valtaa vaan niin äärettömän iso kiitollisuus siitä, että juuri ne lapset on teidän ja ne on niin rakkaita, ettet osaisi elää ilman. "Mä tykkään susta niin, että halkeen"
Tuolle tunteelle pitää ainakin itse antaa tilaa. Se harvemmin iskee kesken imuroinnin tai jos ressaat seuraavan päivän jutuilla. Mutta sen sijaan se tulee usein, ainakin mulle, jos pelailen lasten kanssa lautapelejä, muovaillaan, luetaan tai käydään vaikka uimassa. Silloin sitä on vaan niin läsnä. Se tunne voi myös tulla, kun katselen miten lapset leikkii keskenään ihan super hienoa leikkiä. Miten he ottavat kaikki mukaan siihen omaan leikkiinsä ja keksivät toisille rooleja. Oon vaan niin onnellinen näistä muruista<3

Käykääpäs lukaisemassa mitä  Äitiyden aika-Blogissa kirjoitetaan rakkaudesta. Mä taidan nimittäin olla majava myös...:)

 Muistetaanhan kertoa lapsille miten tärkeitä ja rakkaita ne meille on?

Rakkautta sun torstaihin<3

~~Ulla~~