Onni pienistä asioista

Eilisen valitus postauksen jälkeen vähän positiivisempia fiiliksiä. Aurinko paistaa ja voi pojat miten paljon siitä saa imettyä itseensä virtaa.  Reilun viikon sairastelun jälkeen sitä osaa jokseenkin toiseen tyyliin arvostaa niitä ihan pieniä asioita. Niitä joita pitäis osata arvostaa ihan joka ikinen päivä, eikä pitää itsestään selvänä.

 

Niin kuin nyt esimerkkinä Minean saaminen päikkäreille, tai no se ihan rauhallinen yli 10 minuuttia kestänyt uni. Onni on juurikin siinä. Ei yskään heräämistä, ei itkua josta kuulee miten toisen kurkkuun sattuu.

 Ihan vain pientä hiljaista tuhinaa<3

 

 

Hyvä fiilis tuli myös siitä, että oli aikaa leipoa omppupiirakkaa. Ja tehdä taikinaa kahden apulaisen kanssa. Jotka kyllä enemmän odotti sen taikinan valmistumista, kuin piirakan:)

Tiedättehän te tämän keskittyneen ilmeen.."Mistä sitä nuolaisis.."

 

 

Ja ei kun kimppuun!!!

 

 

Oon melko varma, että taikinaa meni enemmän tyyppien naamoille, kuin suuhun.

 

Hymyn mun huulille toi tänään myös se, että Minea jaksaa taas olla oma ihanan aurinkoinen itsensä. Hän jaksaa touhustella lattialla ja kääntyillä tuhannen mutkalle, kun yritän vaihtaa vaippaa. Niin ihanaa!!!

 

Ilman tukea istuminen onnistuu muuten jo mallikkaasti ja neiti viihtyy siinä tosi hyvin. Lelujen tutkiminenkin on paljon helpompaa näin.

 

 

Tämä muru lähtee varmaan karhunkävelyllä liikkeelle:)

 

 

Takkaakin heittelin puita heti aamupäivällä, mikään ei tuo mukavampaa tunnelmaa taloon, kuin takka.

 

 

Voi kun aina muistais olla onnellinen pienistä asioista, mutta kyllä se arki vaan vie niin mukanaan, ettei sitä vaan pysty jokaisesta pienestä jutusta iloita. Tarvitaan aina jotain joka pysäyttää ja muuttaa sitä totuttua arkea. Näin ainakin mulla.

 

Torstaina ollaan menossa Seinäjoelle, isot pojat laskettelemaan ja pienemmät pulkkamäkeen. Että pliis jotain muuta kuin plus 5 astetta ja vettä!

 

Muistakaahan tekin iloita niistä pienistä jutuista, eikös?!

 

 

Mun rakas<3

 

 

~~Ulla~~