Järvellä

Moiks!

 

Tiedättekö mikä on suuri plussa tässä kun on muuttanut uudelle paikkakunnalle,jota ei hirveästi entuudestaan tunne? No ehdottomasti se kun löytää kaikkia uusia paikkoja ihan läheltä. Niin kuin tässä yhtenä iltapäivänä viime viikolla. Lähdettiin koko perhe tutkiskelemaan läheistä järveä ja sen ympäristöä. Ja voi miten sielä jotenkin sai ladattua akkuja ihan hurjasti.

Muksut nautti kun saivat mennä viilettää ympäriinsä ja itse tykkään olla veden lähellä. Se vaan rauhoittaa niin ihanasti.

 

Mä oon kyllä lievästi hysteerinen kun ollaan lasten kans veden lähellä. Myönnetään. Se menee aika helposti siihen,että mä huutelen minuutin välein, että kattokaa nyt ettette putoa ja älkää menkö noin reunalle..Tosi rentouttavaa=)

 

Nuuttiahan tuo vesi kiinnosti ihan valtavasti. Äiti otti vaan kuvia ja tämän kuvan jälkeen huusin Mikolle jo paniikis,että mee nyt ottamaan se kiinni!

 

Nuutille oli rattaatkin mukana,mutta poitsun kävely on jo niin varmaa,että eipä niitä juurikaan tarvittu. Hyvin pääsi toinen jo oksien ja juurien yli kävelemään,toisaalta välillä oli käpy edessä ja Nuutti ojenteli kättään tyyliin "joku vois nyt tulla mua auttamaan tämän yli"!!=)

Tuola oli vielä mustikoita vaikka kuinka paljon ja me popsittiinkin niitä oikein urakalla. Nuuttia ei meinannut saada eteenpäin ollenkaan kun hän huomasi,että saa ihan itsekkin mustikoita poimittua.

 

Eväät oli vähän laihanlaiset,kun lähdettiin ihan extempore,mutta eipä se haitannut.Suolakeksit katos nopsana ja mehu maistui aikas hyvälle.

Oltiin varmaan vaan parisen tuntia tuolla käpsyttelemäs,mutta oli kyllä ihanaa. Sai vaan nauttia hetkestä.Sitä tulee tehtyä ihan liian harvoin nykyään. Niin usein sitä tulee oltua lasten kans vaan osaksi läsnä. Mieles pyörii niin monia asioita,tai sitten se kännykkä roikkuu kädes. Pitäis useammin keskittyä noihin rakkaimpiin<3

 

Ja välillä myös itseen. Ens viikonloppuna on luvas jotain mitä odotan tällä hetkellä varmaan yhtä paljon kuin lapset odottaa yleensä joulua. Lähdetään nimittäin kälyn kanssa Tampereelle. YÖKSI. KAHDESTAAN. Miettikääpä sitä=) Siis vähän perusteluita miksi oon niin fiiliksis.

 Ollaan oltu Mikon kanssa ehkä max viisi kertaa jossain yötä kahdestaan ilman lapsia sen jälkeen kun Rasmus on syntynyt.Rasmus on syntynyt siis -07. Joitain kertoja ollaan oltu kotona niin,että lapset on ollut esim. anopilla hoidossa. Mutta IKINÄ kun äidiksi oon tullut en oo ollut yksin missään yötä. Tai no sairaalas synnytyksen jäkkeen,mutta sitä EI lasketa,eihän??!! Mutta nyt,päätettiin kälyn kanssa lähteä valloittamaan Tampere. Torni hotellista on varattu huone ja googlesta on tsekkailtu kirppareita. Tarkoitus on siis tehdä jotain ihan muuta kuin lähteä viihteelle.Päin vastoin. Kirppistellään,shoppaillaan ja syödään piiiitkän kaavan mukaan. Nukutaan hyvin ja syödään (toivottavasti) ihana  aamupala. Voiko enempää toivoa??!!

Jos joku tietää Tampereen suunnalta hyviä kirppareita niin olkaa ihania ja ilmoitelkaa!!

 

 

Nyt välipalan kimppuun!!!!