Meillä kävellään!!!

Aurinkoista huomenta!

 

Ainakin meillä paistaa aurinko taas erittäin lupaavasti. Lapset, etenkin Mandi on ihan fiiliksis kun saa viimeinkin käyttää niitä hellevaatteita. Ainakin iltapäivisin. Aamulla kyllä jo huomaa,että on syksy. Tänäkin aamuna mittari näytti seiskalta 5 astetta!!Hrrr..Kylmä!!!

 

 

No mutta. Palataan otsikkoon. Siis meidän Nuutti murunen on oppinut kävelemään. Ikää siis poitsulla about vuoisi ja 3kk. Eli suurin piirtein saman verran kuin muillakin meidän lapsilla,kun ovat kävelemään oppineet. Noin parisen viikkoa sitten otti ekat askeleet ja nyt sitä kävellään KOKO ajan!Äitin sydän ihan pakahtuu ylpeydestä kun toinen naama messingillä tepastelee eteenpäin<3

 

Nuutin vaatekaappia pitäis käydä kiireen vilkkaa läpi. Sielä on vielä jotain 80cm vaatteita ja ne on kyllä jo ihan liian pieniä. Samaan aikaan saisi ruveta jo etsiskelemään 92cm valmiiksi. Onneksi kaapista löytyy Pompin ja Nextin 86cm vaatteita, ne tuntuu olevan aika reipasta kokoa. Tuo alla oleva sininen huppari on juurikin Nextiltä tilattu ja sen on vasta nyt voinut ottaa käyttöön. Muuten ollaan jo siis kesän alussa siirrytty tuohon 86 kokoon.  

 

 

Suurin osa kuvista oli tällaisiä ihanan heilahtaneita=)Menoa siis riittää!!!

 

 

 

 

Vaikka Nuutti onkin jo neljäs lapsi niin en kyllä lakkaa ihmettelemästä sitä nopeutta millä tulee varmuus tuohon kävelyyn. Pari päivää oli niitä haparoivia askeleita ja pyllähdyksiä, jonka jälkeen onkin sitten kävelty pitkiä matkoja sekä sisällä,että pihalla. Uskomatonta!!! Samaan aikaan opittiin myös kiipeilyn jalo taito ruokapöydän penkille,sohvalle,äitin ja iskän sänkyyn...you name it- he`s in it!!!Täälä siis harrastetaan sellaisia ihania sydän kurkussa juoksu pyrähdyksiä pitkin päivää!!

 

Tahtoa tältä pikku mieheiltä löytyy suurin piirtein yhtä paljon kuin pienestä kylästä.Tai vaikka vähän isommastakin!!!Auta armias jos joku ei mene niin kuin Nuutti on suunnitellut,sen kyllä kuulee!Luojan kiitos se huuto loppuu kyllä heti kun jätkän ajatukset saa harhautettua muualle,joka siis onnistuu vielä suhteellisen helposti. EI-sanana on kauhistus. Jos jonpi kumpi vanhemmista on niin julma,että tohtii sen ääneen sanoa niin tämä poika paiskaa maahan maate ja HUUTAA!!!Tässä kohtaa sitä monesti miettii, että mitä sitä tulikaan tehtyä=)

 

Täälä siis mennään eikä meinata,toivottavasti teilläkin piisaa menoa!!!

~~Ulla~~