Imetyksen ihanuus

Imetys on asia jonka hehkutus ääneen on vaikeaa. Aina pelkää, että loukkaa jotakin jolla ei välttämättä ole imetys onnistunut joko ollenkaan tai sitten ei niin kuin oli ajatellut. Ymmärrän ainakin joitakin näitä äitejä, onhan mulla itselläkin yksi pettymys imetys taipaleelta. Imetys on myös asia jonka puolesta voisin kirjoittaa vaikka romaanin. Ihmettelen, että vielä tänäkin päivänä on ohjaus neuvoloissa aika heikkoa tai ainakin tosi vaihtelevaa.

 

Rasmuksen aikana imetin vain sen pari viikkoa ja senkin ajan poitsu sai pullosta suurimman osan maidostaan. Näin jälkikäteen ajateltuna uskon, että suurin syy oli mussa ja siinä etten kerta kaikkiaan tiennyt miten homma toimii. Toisaalta taas olisin toivonut, että sairaalan henkilökunta olisi ehkä vähän enemmän tsempannut ja kannustanut imetyksessä. Olin kuitenkin tosi nuori silloin ja ihan pihalla kaikesta.

 

Muiden aikana olenkin sitten ottanut imetyksen tosi rennolla otteella. Varmasti siihen on auttanut tosi paljon sekin, että on nähnyt Rasmuksen kasvavan hyvin korvikkeillakin. Ilman sairasteluja ja allergioita. Ja toki Nooan aikana kirjoitin sairaalan synnytyslomakkeeseen, että haluan kaiken mahdollisen tuen imetyksen aloitukseen. Ja sen kyllä myös sain! Nooa imetinkin sitten sinne 7kk asti. Mandia ja Nuuttia pari kuukautta päälle vuoteen. Mineaa imetän edelleen haaveena jatkaa ainakin sinne vuoteen asti.

 

Tulee päiviä, että imetyksen sitovuus ottaa päähän. Meillä on kaikki lapset olleet pelkällä tissillä, pullo on ollut inhokki listalla. Eli käytännössä mä oon sen reilun vuoden ollut kiinni vauvassa, missä mä oon, on vauvakin. Oon siskolle välillä uhannut tekeväni rovion näistä imetyspaidoista ja -liivistä. Se on niin rasittavaa aina olla samat paidat ja topit päällä. Mulla on myös ikävä kunnon rintsikoita!! Hommaan ainakin viidet uudet heti kun imetys loppuu:) Niin ja ei sekään nyt ihan juhlaa oo, että aina pitää tsekkailla minne sitä menis imettämään, kun pienelllä nälkä iskee. Toki se helpottaa, että mä imetän missä vaan. Ihan sama onko siinä kuinka paljon ihmisiä ympärillä, tuttuja tai vieraita, juhlat tai ei. Välillä oon jopa odottanut, että koittakaapa tulla mulle sanomaan, että pitäis mennä muualle imettämään, avaudun heti! Mutta ei oo sellaista vielä vastaan tullut ja hyvä niin.

 

Entäs sitten selkäjumi?! Oon nyt kohta 10kk imettänyt joka yö, eli käytännössä nukkunut kyljellään. Voin kertoa, että alaselkä ja lapaluiden väli huutaa hoosiannaa ja kovaa. Välillä on käsi puuduksissa, välillä hartiat ihan jumissa. Sängyssä on pian niin monta tyynyä, ettei sinne mahdu ihmisiä, mutta niillä saa edes vähän paremman asennon tuettua.

Mitä kaikkea se on sitten vaatinut, no ensimmäisen kuukauden vauvan synnyttyä ihan totaalisen vauvan tissillä olon. En kyllä yhtään ihmettele,jos joku lopettaa imetyksen heti muutaman viikon jälkeen jos ei tiedä että se kyllä muuttuu. Vaikka ensimmäinen kuukausi menee imettäessä usein ja pitkiä aikoja, on imetys jo kolmen kuukauden kohdalla nopeampaa ja ainakin aavistuksen harvempaa. Moni vaan tuntuu luovuttavan siinä kohtaa kun vauva itkeskelee seitsemättä kertaa illassa tissille. On sitä itsekkin pitänyt itseään vakuutella, että maito piisaa kyllä ja tämä on vain maidon tilaamis- vaihe.

 

Mikä siinä sitten on, etten vaan lopeta koko imetystä. Koska mä rakastan sitä. Sitä hetkeä kun pieni vauva on suu auki hamuamassa tissiä suuhun, sitä kun Minea ottaa jo itse tissistä kiinni ja nappaa sen määrätietoisesti suuhun. Sitä kun saan olla ihan lähellä toista, lohduttaa, täyttää nälkäisen masun.Katsoa kun toinen nukahtaa onnellisena tissiposkella.  Oon myös onnellinen, että saan olla tässä asiassa  tavallaan korvaamaton. Nautin myös hurjasti siitä kuinka helppoa tämä on. Maito on aina mukana, sitä ei tarvitse lämmitellä eikä ostaa kaupasta. Joten kyllä, mä olen enemmän kuin valmis uhraamaan mun elämästä vielä useamman kuukauden, että saan kokea tämän läheisyyden.

 

Ja  nyt on varmaan pakko laittaa, että ihan samalla tavalla mulla oli läheisiä hetkiä Rasmuksen kanssa vaikka pulloa hänelle annoinkin<3

Minean kanssa imetys on tällä hetkellä sitä, että neiti nappailee pitkin päivää pikku hörppyjä. Touhu keskeytyy heti jos jostain kuuluu joku ääni, tai no mitä tahansa joka neitiä kiinnostaa. Kauemman ollaan sitten ennen päikkäreitä ja yöunia. Kaiken kaikkiaan koe imetyksen tosi helpoksi tällä hetkellä.

 

Tähän loppuun on aivan pakko jakaa teillekin tämä ihana runo imetyksestä minkä luin amalian harvinainen sairaus-blogista. Liikutuin kovasti kun tätä luin, pukee niin hyvin sanoiksi nämä mun  tämän hetkiset tunteet.

 

Sinulla on kiire.
Niin kiire kasvaa isoksi
oppia: ryömimään, konttaamaan, kävelemään…
Tahtoisit jo juosta.

Et enää ehdi syliteltäväksi.
Et kerkeä rinnalle kun meillä on vieraita
tai koiria
tai olemme matkalla jonnekin
tai ulkoa kuuluu joku ääni
tai tuuli puhaltaa korvaasi

 

Mutta kun traktorin ääni onkin liian suuri
saan sinut syliin hetkeksi
ja rinnalle

Ja sinä puhiset ja tuhiset ja sinun pulleat kätesi puristelevat minua
Ja minun ihoni on onnesta värisevä

Maito tulvii yli.
Mutta sinä et enää itke sitä
päästät irti ja kikatat ja tarraat uudelleen kiinni kuin pieni peto
juot ahnaasti silmät säihkyen

 

Ja minä lupaan
ensin hiljaa ja sitten ääneen
että tämä hetki on meidän
niin kauan kuin sinä haluat
ja minä

koska sinä olet minun lapseni
tai oikeammin minä olen sinun

Eikä tämä onni kuulu muille
ei isoäidille, ei lääkärille, ei neuvolantädille, eikä sille kovin viisaalle sukulaiselle,

 kaiken lukeneelle kaverille, eikä edes sinun isällesi

 

Maailma vie sinut vielä
sinä juokset sen syliin nauraen
ja minä yritän laskea irti
onnellisena ja itkien
mutta tämä hetki on meidän
niin kauan kun sinä haluat

 

niin ja minä.

Eikös aika osuvat sanat?!

 

Mitäs fiiliksiä imetys sussa herättää? Pettymystä, kammoa, surua, haikeutta, onnea, kiitollisuutta?

 

Mukavaa lauantain jatkoa teille ihanille<3

 

~~Ulla~~

 

Vuoden äiti palkinto goes to...

Mulle. Mutta ei ihan siitä syystä mistä mä sen mieluiten ottaisin.

Tähän väliin kiitos kuitenkin miljoonasti teidän kommenteista tuohon meidän nukkumispostaukseen. Niin ihanaa vertaistukea, juuri parasta tässä bloggaamisessa<3<3

Nyt siihen itse juttuun:

 

Keskiviikko iltana tultiin ulkoa sisälle ja oli iltapala aika. Jokainen lapsi höpötteli omiaan ja samalla kertoivat mitä haluavat iltapalaksi. "Mä otan paahtista ja päälle pelkkää voita", "mulle muroja", "miksei oo ruisleipää?!" ja Nuutti istuskeli pöydän alla eikä suostunut kertomaan mitä haluaa. Minean laitoin syöttötuoliin odottamaan omaa iltapuuroaan.

 

No siinä samalla kun odotin teeveden kiehumista tein Mandille jo leivän. Minean puuro kun oli valmis laitoin sen pöydälle, jossain välissä laitoin myös oman teekuppini pöydälle. Nuutti suostui viimein sanomaan, että haluaa leipää joten ajattelin vielä tehdä sen ennen kuin istun pöytään syöttämään Mineaa. Mutta kuinkas ollakkaan satuin vilkaisemaan olan yli mitä neiti tekee juuri kun hän otti teekuppini ja kaatoi sen syliinsä. En siis ollut ehtinyt vielä laittaa edes maitoa sekaan, joten tee oli ihan tulikuumaa.

 

Nappasin itkevän neidin syliin, riisuin sukkahousut ja mekon päältä ja sitten vaan vauhdilla kodinhoitohuoneeseen vesihanan alle jalka. Sitä huutoa...Aivan otti sydämestä kuunnella miten toiseen sattuu. Sen kun tietää itte, että se ottaa pitkään kipeää kun polttaa ihoa. Reilu puoli tuntia oltiin hanan alla ja siinä ehdittiin jo vähän tissiäkin ottaa lohduksi, niin Minea rauhoittui (melko mielenkiitoinen asento muuten sai olla, että pystyi imettää ja samalla pitää pienen jalkaa hanan alla..). Annoin varmuuden vuoksi Buranaa, jos se edes vähän helpottaisi pienen oloa. Tunnin verran kanniskelin pientä sylissä, oli muuten sekin hankalaa kun toiseen reiteen ei voinut koskea ollenkaan. Koko vasen reisi oli ihan punainen.

 

Hetken päästä huomasin, että reiteen nousi muutama rakkula.Tämä kuva on otettu aamulla ja punoitus on laskenut oikeastaan kokonaan. Illalla koko reisi oli ihan punainen.

 

 

Onneksi neiti itse oli sitten parin tunnin päästä jo oikeastaan oma itsensä, naureskeli ja touhusi. Onneksi ei tullut polveen mitään, ei olisi konttiminen onnistunut ollenkaan jos siihen olisi rakkula noussut.

 

 

Voitte kuvitella sen itsesyytöksen määrän mikä oli koko illan. Vaikka tiedän, että vahinkoja sattuu, mutta kyllä sitä soimaa itseään aika ankarasti tällaisissa jutuissa. Miten ihmeessä edes laitoin tee kupin niin lähelle Mineaa?!?! Toki Rasmus sanoi, että Minea oli ihan noussut ja kurkotellut kupin itselleen, mutta silti. Kyllähän se nyt on tullut tässä jo monesti todistettua miten nopeita nuo pienet on.

No jossittelu on turhaa, tapahtui mikä tapahtui. Yön sai pikkuinen onneksi hyvin nukuttua. Itse pelkäsin koko ajan, että häneen sattuu, kun kääntyili kovasti.

 

Lapsen kipua on kyllä tosi vaikea katsoa. Jos voisi, niin sitä ottaisi edes puolet siitä itselleen. Minea valvoi puoli kymmeneen asti ja mä oon vaan viimeiset puoli tuntia höpissy neidin korvaan kuinka paljon rakastan häntä<3 Tuli kyllä säikähdettyä oikein kunnolla itsekin. Isommat sisarukset kävi kaikki monta kertaa silittelemässä Minean päätä ja kysymässä, että selviäähän Minea. Taisivat hekin säikähtää mitä tapahtui.

 

Että kyllä, vuoden äippä palkinto on taas askeleen lähempänä...Ja päätin, että käärin joka muksun kuplamuoviin josta voi toivoa ulos pääsyä sitten 15 vuotiaana;)

 

 Onko muille sattunut jotain tapaturmia lasten kanssa?

 

Mukavaa (ja tapaturma vapaata) viikonloppua!!

 

~~Ulla~~

 

edit. kirjoittelin tämän jo torstaina ja tänä aamuna Minean rakkulat oli jo kadonneet! Suhteellisen nopeaa parantumista,sanon mä:)



Sula lumi sula!!

Oon täälä itekseni naureskellut, kun oon nähnyt muissa blogeissa kuvia pihalta. Toisilla kasvaa jo melkein mullastakin jotain ja tosi monessa on jo ihan sula ja kuiva piha.

No tässä on kuvia miltä meillä näyttää. Ei puhettakaan mistään kuivasta pihasta! Enemmän tulee ehkä jääkausi mieleen kun tätä katselee:) Jos aurinko paistaa niin melkeen ne kahluuhaalarit sais olla kaikilla päällä. Kumpparit on ihan must, vaikka niillä meinaakin koko ajan kaatua takamukselleen..

 

 

 

Vielä on myös lunta jäljellä, josta Mandi ja Nuutti keitteleekin päivittäin vaikka minkälaisia lumikeittoja ja kakkuja. Nuo Nuutilla päällä olevat Lassien Suprafill haalarit on muuten loistava keksintö. Tykkään niin kovasti, kun ei tarvitse erikseen olla laittelemassa kurahousuja ja noissa on vielä kevyt toppauskin. Ihan parhaat tähän meidän pihaan tänä vuoden aikana. Viime päivinä on aurinko paistanut ihanasti, mutta tuuli on tullut varmaan Siperiasta asti, niin kylmä!! Sitten saa taistella isompien poikien kanssa, että laitetaanko vk-takin alle fleeceä vai ei. Välillä tuntuu,että mä oon kyllä tuon pukeutumisen kanssa melkoinen natsi-mutsi! Poikien kavereita kun tulee välillä ihan verkkatakissakin meille. Hrrr, ei ihan vielä, eihän?!

 

 

No on meillä sentäs vähän jo pihaakin näkyvissä ja nuo edessä olevat kukkapenkit on jo melkein lumivapaata aluetta. On muuten uskomattoman hankalaa saada lapset ymmärtämään, että noissa kukkapenkeissä (jotka ei oo kukkia nähnytkään..) ei ihan välttämättä oo pakko pomppia! Kun on kuulemma niin kiire, että siitä on nopeampi kulkea.Niinpä!

 

Kovasti odotetaan jo sitä, että saatais hiekkalaatikko, joka on siis ihan totaalisesti jään alla vielä, ja leikkimökki käyttöön. Keinuihin pääsee onneksi jo ja niissä käydäänkin päivittäin keinumassa. Odotetaan, että tuo meidän tie sulaisi niin saatais kaivaa polkupyörät varatosta ja lähteä pyöräilemään.Meinaa tekeminen pihalla olla välillä vähän haastavaa, kun joka paikassa on liukasta. Onneksi lapsilla mielikuvitusta piisaa ja eilenkin he ottivat frisbeegolf frisbeet käyttöön ja heittelivät niitä.

 

 

Minea on ruvennut viihtymään jo kivasti rattaissa katsellen muiden touhuja. Toki eilen oli hankala, kun sisarukset meinas olla aina sielä mistä tuuli vasten naamaa tai sitten vastaavasti aurinko paistoi suoraan silmiin. Pitääkin etsiä missä meidän pienet aurinkolasit ovat! Onko teillä pienet antaneet aurinkolasien olla päässä? Muistan, että Nuutti veti ne aika usein alas, vaikka niissä olikin se kuminauha pään taakse. 

 

 

Mites teillä lukijoilla joko on piha sulanut ja kevään merkkejä näkyvissä? Kovasti jo on mietinnässä terassin laittelu. Niin ihanaa kun kaikki on nyt valmiina viime keväisen terassi projektin jäljiltä. Tänä keväänä saa vain nostella kaikki varastoista ja kaapeista paikoilleen.Sisustella mieleiseksi. Jotain pieniä kivoja juttujakin on suunnitteilla kevääksi, mansikka maan laajennusta, pensasmustikoiden hommaamista ym. Kun nyt ensin päästään tuosta lumesta ja jäästä eroon!!

 

Aurinkoisia päiviä siis pliis meille ja teille myös:)

 

~~Ulla~~

 

 

 



Tila-auton omistajat

Muistan Minean raskaus aikana kirjoittaneeni googleen lauseen "tila-auto ja rattaat". Tarkoituksena oli löytää jotain juttua miten viisi lapsiset perheet mahtuu autoon ja onko mitään mahista saada vielä rattaita/vaunuja mukaan. No koskaan en löytänyt oikein mitään selvää vastausta joten ajattelin nyt sitten itse valottaa asiaa,josko joku muukin pähkäilee näitä juttuja.

 

Aloitetaan siitä, että Mikollehan oli kova paikka ylipäätänsä siirtyä tila-autoon silloin kun Nuuttia odotettiin (miehet ja niiden autot...). Kieltämättä, omaankin silmään monet tila-autot näytti vähän, noo laatikoilta:D Me vaihdettiin siis tila-auto kun olin aika viimeisilläni Nuutin aikana. Käytiin ensin yhdessä autokaupassa ja sanottiin myyjälle,että tultiin nyt vain ensin katsomaan millaisia vaihtoehtoja olisi tarjolla. Myyjä (nuori mies) lähti sitten esittelemään meille autoa. Me vähän tyhmänä Mikon kanssa vaihdeltiin katseita, autoon mahtui nimittäin vain viisi ihmistä. Meillä oli kolme lasta mukana, mulla iso vatta ja nimen omaan sanottiin, että etsitään tila-autoa. No jossain kohtaa Mikko sai sitten sanottua, että tähän malliin ei varmaan niitä takataka penkkejä saa...:) Ei tullut kauppoja sillä reissulla!

 

Ihan sattumalta bongattiin netistä sitten tämä meidän auto, eli Volkswagen Touran. Koska oon nainen ja saan olla vähän turhamainen, niin väri oli just se mitä halusin, eli valkoinen. Käytännössä siis ihan hirveä väri näillä Suomen syksyn ja kevään säillä, kun asutaan mettän keskellä, näin sivu huomiona. molempia miellytti auton ulkonäkö, joka ei ollut niin laatikkomainen kuin monessa muussa merkissä.

 

Mutta miten me sitten autoon mahdutaan. Suoraan sanottuna me ihmiset mahdutaan hyvin, mikään muu ei. En vaan tajua mitä autojen suunnittelijat on oikein miettinyt kun ovat noita tila-autoja suunnitelleet. Että seitsemän henkinen perhe ei osta kuin kaksi pussia ruokaa kerralla? Tai rattaat on ihan yliarvostettuja?! Tavara tila on siis kerrassaan surkea. Taaimmaisten penkkien taakse saa juuri ja juuri laitettua kolme kauppa pussia. Matkarattaita ei voi edes haaveilla kyytiin, kun auto on täynnä. Miten me ollaan asia ratkaistu? No suksiboksilla. Suhteellisen nopea ja helppo kiinnittää katolle ja sinne sitten mahtuu kivasti muutakin, kuin ne matkarattaat.

 

Meillä taaimmaisessa penkki rivissä on yleensä Rasmus ja Nooa, he mahtuvat vielä ihan kivasti sinne jalkoineen, luultavasti parin vuoden sisällä he tulevat sitten keskimmäiselle riville istumaan, jossa on enemmän tilaa jaloille. Keskirivillä on sitten Minea keskellä ja Nuutti ja Mandi reunoilla. Kaukaloa on aika hankala nostaa keskelle, mutta on kiva kun etupenkkiläisten polvien ei tarvitse olla ihan korvissa. Keskimmäisen penkki rivin kaikki penkit liikkuu erikseen, tämä on suuri plussa ja tilaa saa sinne minne sitä tarvitaan. Niin ja kaksi turvaistuinta ja yksi kaukalo mahtuu tosi kivasti tuohon keskiriville.

 

Ja toki jos yksikin lapsi on poissa autosta, niin siten mukaan mahtuu myös vaunut. Tämä vaan on aika harvinainen tilanne meillä!

Arvatkaapa kuka pesee meidän talossa useammin autoja?! No mä. Tuo valkoinen väri näyttää vaan niin kauhealta ku rapa lentää katolle asti. Lisäksi inhoan sitä kun lapset (öö tai mä..)hipaiseekin autoa niin vaatteet on kurassa.

Muita tila-autojen omistajia lukijoissa?! Kuinka teillä on ratkaistu tilaongelmat, vai onko niitä ollenkaan?

~~Ulla~~
 

Pari viime yötä...

Niin. Miten ihanaa olis kirjoittaa, että me ollaan nukuttu kokonaisia öitä. Mutta noup. Mennään ihan toiseen suuntaan.

 

Minean yöt on aiemmin ollut suurin piirtein tällaisia: Nukahtaa tissille about ysin aikoihin. Vien sänkyyn, neiti huikkii sieltä 2-3h päästä jolloin otan viereen ja siinä typykkä sitten tissittelee/nukkuu aamuun asti. Nuo yöt olis ollut mulle vallan loistavia. Joo, saatan olla vähän vihreänä kateudesta niille onnellisille, joilla vauvat nukkuu tyyliin 2vkon ikäisestä 6 tuntiakin putkeen. Mutta koska meillä on kaikki lapset olleet tällaisia yötissittelijöitä, niin en muuta edes odottanut tältä viimeisimmältä.

 

 

No miten on mennyt pari viime yötä? Minea on kyllä nukahtanut ihan hyvin ysin aikoihin,MUTTA sitten siitä kun herää ja nostan viereen niin ei hyvää päivää mitä ähinää. Menee monta tuntia ennen kuin neiti rauhoittuu kunnolla uudestaan uneen. Hän on tissillä, hän kääntyilee, nousee istumaan, nousee pinnistä vastan seisomaan pahimmassa tapauksessa rupeaa höpöttelemään. Tiedän toki, että tämä kaikki johtuu varmasti ihan vaan siitä, että motoriset taidot kehittyy nyt ihan hurjaa vauhtia ja uusia taitoja pitää treenailla myös yöllä.  Ja siis pakko nyt kertoa tämä yhden yön huvittava tapauskin tähän.

 

Minea siis nukkuu meidän välissä.Toisella puolella on joko Mikko tai sitten jos käännän kylkeä niin toisella puolella on pinnis. Lattialle putoaminen ei oo vaihtis. No olin nukahtanut suhteellisen syvään uneen, Mikko kävi viemässä Nuutin sänkyyn ja kun hän tuli takaisin, ajattelin katsoa, ettei vaan mee Minean päälle (neiti oli siis keskellä sänkyä). No avasin silmät ja neitiä ei näy MISSÄÄN??!! Arvatkaa mun uniset aivot, kun rupesin hölmistyneenä ettimään ja miettimään , että missä hän voi olla!! Pulssi nousi jo pilviin,kun ajattelin että nyt se on kadonnut.hah. No ei ollut ei, eikä edes tippunut sängystä. Neiti oli vaan mennyt ihan pienelle kerälle iskän tyynyn viereen ihan sängyn päätyyn<3 Vähänkö nauratti aamulla. Mihin ihmeeseen hän olis muka voinut kadota?!?! Vetoan pimeyteen ja mun huonoon näköön tässä kohtaa:D

 

 

Viime yö oli kyllä kaikkien öiden äiti. Minea ähisi ja heilui kahteen asti ja kun neiti nukahti niin Nuutti tuli sängystä. Vein takaisin ja toivoin, että saisin nukuttua. No ei, hetken päästä Nuutin huoneesta kuului kuinka jätkä leikki autoilla. Niinpä sitten menin selittämään, että kello kolme ja nyt on yö, aamulla voi leikkiä autoilla. No tätä kesti sitten pari tuntia, ennen kuin poitsu oli unessa.  Huoh. Äiti oli aamusta vähän väsy. Eikä asiaa yhtään auta, että Mikko on tämän viikon Levillä ja mä saan nauttia näistä muruista yksin. Eikä sekään, että tänään on Mandin kerho päivä, joten omille päikkäreille saa heittää hyvästit.

 

Miten te muuten toimitte, kun ootte väsyneitä?! Ihan siis sillä kyselen, kun mulla on silti ihan hurja energia piikki aina tuollaisten öiden jälkeen. Tänäänkin Konmaritin Nuutin vaatehuoneen ja meidän keittiön kaappeja. Varmaan käy jotenkin ylikierroksilla?! Kyllä se väsymys sieltä iskee, viimeistään kuuden aikoihin, kun pitäis vielä parisen tuntia jaksaa..

 

Aamu alkaa kyllä samalla tavalla kuin ennenkin, Minean iki-ihanalla hymyllä<3

 

Tsemppiä hurjasti muille yökukkujien äideille!! Ifeel you<3<3

 

~~vähän väsynyt Ulla~~

 

 



Viikonlopun menovinkki Seinäjoella

No niin, täälä on taas takaisin touhustelemassa. Aurinko paistaa jo ihan hurjan lämpöisesti, tuuli tosin on ainakin meidän suunnalla ollut viime päivinä tosi kylmä. Talo on siivottu (lue=desinfioitu) ja pyykit pesty, viikonloppu saa siis alkaa!

 

Tulin vinkkaaman teille jotka asutte Seinäjoen lähettyvillä huippu mahtavasta tapahtumasta. Nimittäin Ykkösbasaari järjestää jälleen bloggaajien kanssa kirppispäivän. Sunnuntaina siis nokka kohti kirpparia ja tekemään mahti löytöjä, eikös?! 

 

 

Tällä kertaa mukana on myös luentoja niin bloggaamisesta kuin hyvinvoinnista.

 

 

 

 

Mä itse en tänä vuonna pääse myyjäksi, kiitos meidän pienen iki-liikkuja Minean. Neiti ei oo koskaan pullosta juonut ja en kyllä ota riskiä,että hän ei sitä huolisi. Tuo on kuitenkin tosi pitkä päivä ja siinä on useammat päikkärit.Lisäksi tuntuis väärältä edes yrittää saada neiti viihtymään rattaissa montaa tuntia. Tuo neiti kun ei kotona oo enää sekuntiakaan paikoillaan jos silmät on auki!

 

 Eli mä käyn täyttämässä bloggaajien helmihyllyn täyteen Newbien vaatteita ja jotain muuta kivaa.. Käykää kurkkimassa:) Voi olla, että mäkin lähden kurkkimaan mitä kaikkea kivaa muut bloggaajat myy, ainakin postauksissa on näkynyt vilahduksia Super ihanista tuotteista!

 

~~Ulla~~

 

*yhteistyö postaus*



Pika päivitys

Eli tähän väliin pika päivitystä. Toivutaan täälä erittäin rajusta norosta. Jep, tultiin kaikki muut paitsi Minea yhden yön aikana kipeiksi. Aika ööö, kiirettä piti. Mutta nyt jo kaikki paremmassa kunnossa!Ja siis Minea säästyi luojan kiitos koko kammottavalta pöpöltä.

 

Oli mulla siis asiaakin:) Eli viime postauksen pastilli arvonta on suoritettu ja voittaja oli Mira kommentilla

 

 

Kyllä maistuis :)

Kahdella arvalla mukana arvonnassa!

Terkuin, Mira ja pikkuprinsessa

 

 

Voittajaan oon ollut yhteydessä ja pakettikin lähtee tänään matkaan. Kiitos kaikille osallistujille<3

 

Palaillaan taas!

 

~~Ulla~~