"vauva venyttelee ja potkii, mutta tila alkaa käydä jo hieman ahtaaksi"
Miten musta tuntuu, että meidän bebellä on kyllä vielä tilaa potkia ja möyrästää miten tahtoo?! Välillä ihan huvittaa, kun tuntuu, että maha heiluu ihan miten sattuu, kun toinen vähän melskaa sielä!
Musta vähän tuntuu, että bebe kääntyi eilen masussa ympäri. Tänään ja eilen illalla rupesi nimittäin liikkeet tuntumaan enemmän oikealla kyljessä, tähän asti niitä on tuntunut tuola ihan alhaalla. Ja tuo kylkeen potkiminen on tuttua jokaisen meidän lapsen loppu raskaudesta. Ihan mielenkiintoista mennä ens viikolla neuvolaan ja kysyä, saako he tunnusteltua miten päin bebe tuola on.
Mähän siis oon itse ihan surkea tunnustelemaan miten päin vauva kyydissä on. Näin on ollut mulla joka raskaudessa. En vaan hahmota vaikka kuinka yritän, että missä toisen pää on ja missä selkä menee. Onneksi on ammattilaisia jotka osaa tuon homman!
Tiedän, että tosi monen kevät- ja kesävauvan odotuksen loppu on täynnä huolta ja pelkoa, kiitos Koronan. Synnäreiltä tulee melkein päivittäin uusia ohjeistuksia miten synnytyksien ja tukihenkiköiden kanssa toimitaan. Kuka saa tulla mukaan synnytykseen ja missä vaiheessa, entä miten toimitaan synnytyksen jälkeen. On huolta henkilökunnan riittävyydestä ja äidin turvallisuudesta.
Mä ymmärrän tämän. Itse yritän kuitenkin tässä kohtaa olla turhaa stressaamatta. Ensinnäkin mun synnytykseen on vielä aikaa. Toiseksi, kun se asian koko aikainen pohdinta ei vaan muuta sitä miksikään. Tottakai haluan Mikon mukana synnytykseen,mutta tiedän myös, että tarpeen vaatiessa pärjään yksin. Mä en myöskään oo itse avautumisvaiheessa kenenkään aikana kaivannut kätilöä vierelle, uppoudun niin paljon vaan siihen omaan kuplaani.
Meistä kukaanhan ei voi tietää mikä se tilanne on sitten kesäkuussa. Kun ei sitä voi tietää ensi viikonlopunkaan tilannetta. Tiedän, että näillä kaikilla toimilla yritetään nyt vaan turvata sekä äidin, vauva, että henkilökunnan pysyminen terveenä. Ja vaikka joku voi nyt ampua mua tämän lauseen johdosta, niin mä oon ihan varma, että vaikka isä ei sinne vierihoito-osastolle pääsisikään, niin hänkin saa vauvaan luotua ihanan ja läheisen suhteen sitten vauvan ja äidin kotiin tullessa.
Ei tämä ole varmasti se ihanne tilanne kellekkään, ei äideille eikä synnäreiden henkilökunnalle! Mutta se, että asiaa panikoidaan joka puolella ja löydetään vaan koko ajan uusia uhkakuvia ei ainakaan auta ketään.
Mä haluan tässäkin asiassa keskittyä nauttimaan tuosta pienestä ihmeestä jota saan kasvattaa tältä kaikelta piilossa, turvassa<3 Mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja luotetaan tulevaan.
Toivottavasti sä voit tämän kaiken keskellä löytää jotain positiivista ja pitää siitä kiinni<3
Mukavaa tiistai päivän jatkoa!
-Ulla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommentit ovat aina tervetulleita: