maanantai 6. kesäkuuta 2016

Rv 38 ja ajatuksia imetyksestä

Täälä sitä elellään edelleen masun kanssa:)
 
Lauantaina oli mun To Do-listani isoin ja tärkein juttu. Eli Nuutin ja Nooan synttärit. Nyt täytyy kyllä sanoa, että on niin mahdottoman helpottunut olo, kun sai ne järjestettyä ja juhlittua. NYT Mini saa tulla ihan koska haluaa. Ja kyllä tässä rupeaa kieltämättä olo olemaan jo vähän malttamaton. Ja tästä odottavasta olosta oon vaan onnellinen. Nuutin aikana en ehtinyt kertaakaan miettimään, että tulispa vauva jo pihalle ja olo olikin enemmän hölmistynyt kun vedet yhtäkkiä menikin. Näin se mun mielestä kuuluukin mennä, pitää tulla se odotus ja malttamattomuus synnytykseen.
 
Nyt siis elellään päivä kerrallaan. Ja yritetään nauttia viimeisistä hetkistä masun kanssa. Täytyy myöntää, että nyt on kyllä masu ruvennut olemaan aika pahasti tiellä touhusteluissa. Tai no en tiedä onko se syyllinen itseasiassa masu, vai aika kipeää tekevät supistukset. Nyt on oikeastaan perjantaista asti tullut aika tiukkojakin supistuksia ja  muutenkin tuntuu,että Mini punkeaa itseään ihan tosissaan alaspäin. Olo siis aika tukala. Mutta ehkä näillä viikoilla jo saa ollakin:)
 
 
 
Oon yrittänyt taas henkisesti valmistautua imetykseen. Vähän taustaa ehkä tähän väliin? Eli Rasmusta imetin ehkä sen pari viikkoa. Kätilöt ja neuvolan täti oli vahvasti sitä mieltä,että imetyksen epäonnistumiseen vaikutti paljon se, että Rasmus syntyi tosi aikaisin (rv 36+5). No saattoi sekin olla syynä ja tietty sekin,että mulla ei ollut mitään tietoa koko puuhasta, tosin eipä oo kellään muullakaan ensi synnyttäjällä.  No joka tapauksessa Rasmus kasvoi hyvin ja ilman allergioita, sairasteluja tms.
 
 Tästä johtuen olin tosi rennoin mielin Nooan synnytyksen jälkeen. Ajattelin, että yritän imettää, mutta jos ei onnistu niin se ei ole maailman loppu. No Nooan kanssa homma sitten alkoikin sujumaan ja häntä imetin n. 7kk. Ja olin ihan mielettömän tyytyväinen.
 
Mandia ja Nuuttia imetinkin sitten sen 6kk täysimetyksellä ja kokonaisuudessaan n. 1v ja muutama kuukausi päälle. Ja kyllä olin onnellinen ja tyytyväinen noihin imetystaipaleisiin. Mä suorastaan rakastan sitä läheisyyttä mikä vauvan kanssa tulee kun imetys onnistuu.Samalla toki tiedostan, että ihan yhtä läheiset välit mulla on ollut Rasmuksenkin kanssa vaikka häntä en imettänytkään.
 
Mutta kyllä se aina vaan vaatii sen valmistautumisen siihen vauvassa kiinni olemiseen. Meidän vauvat ei ole juoneet pullosta ollenkaan, joten tuon puoli vuotta oon nytkin valmistautunut olemaan totaalisesti kiinni vauvassa. Mun mielestä tuleville äideille infotaan aika huonosti miten kiinni siinä pienessä ihanuudessa on ne ihan ensimmäiset viikot. Tai itselle se ainakin tuli suurena yllätyksenä. Sitä oikeasti lähinnä istui sohvalla tai makasi sohvalla ja imetti. Imetti, imetti ja imetti. Vauva saattoi olla rinnalla tunnin, nukkua vartin ja vaatia taas maitoa. Ymmärrän siis totaalisesti, kun moni äiti rupeaa epäilemään maidon riittävyyttä tuossa kohtaa. Kunpa silloin olisi joku sanomassa, että se on ihan normaalia ja ei liity luultavasti millään lailla maidon määrän riittämättömyyteen. Eikä sitä kestä kuin ne ensimmäiset viikot (+tietty ne tankkauspäivät).
 
Mä oon hommannut nyt muutamia uusia imetyspaitoja, kun halusin vähän mukavamman värisiä kaappiin. Näitä kun tulee pidettyä PALJON!!
Ihan perus toppia h&m:ltä:
 
 
Ja näitä Boobin imetyspaitoja mulla onkin sitten vinot pinot. Suosittelen lämpimästi. Imetys hoituu niin mukavasti, kun saa vaan tuota läppää nostaa. Ja näitä löytyy tosi monen mallisia ja värisiä. Puhumattakaan ihanista imetysmekoista<3
 
 
Tällä viikolla on keskiviikkona neuvola. Mandi ja Nuutti tulee mukaan ja neiti varsinkin odottaa,että saa kuunnella "vauva ääniä". Minin liikkeet on nyt huomattavasti rauhoittuneet, lähinnä taitaa vain oikoa jalkojaan, tai potkaista yksittäisiä potkuja. Enää ei varmasti ole tilaa pitää niitä villejä potku bileitä:)
 
Tiedättekö mikä on muuten isoin stressin aihe näin synnytystä ajatellen?! Se ei oo se milloin lähteä sairaalaan, luotan että ne supistukset kyllä tunnistaa. se on lastenvahdin saaminen isoimmille sisaruksille. Mun mielestä mummoille vois antaa palkallista vapaata tyyliin +- kaks viikkoa lasketusta ajasta!! Niin inhottavaa, kun saa miettiä ja tuumia kenet sitä soittaa paikalle ja entä jos sillä onkin sitten joku este, kelle sitten soitetaan?! Meiltä ajaa sairaalaan sellaiset 45min. Ja molemmilta mummoilta kestää ajaa reilut puli tuntia meille. Eipä sillä, ei nämä meidän vauvat oo tunnissa maailmassa olleet kun synnytys on alkanut. Mutta silti. Tällä hetkellä mun äiti on 24/7 hälytysvalmiudessa.  Toivottavasti saadaan pian hälyttä hänet paikalle:)
 
Seuraavassa postauksessa sitten synttäri tunnelmia!
 
Hyvää alkanutta viikkoa<3
~~Ulla~~
 


6 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä niin mahtavaa ollut seurata odotusaikaasi. Ja nyt jänätä että koska teille koittaa lähtö synnärille pieni syntyy.♥ Ihan muistuu oma viimeinen kerta mieleen niin vahvasti. Niin jännää. :)

    Imetys kyllä sitoo pieneen kovin kiinni, mutta itse olen nyt ainakin ottanut siitä viimeisellä kerralla kaiken irti.♥ Mutta esikoisen aikana minut yllätti todella se kuinka paljon pieni oikeasti viihtyi rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun oot ollut mukana seurailemassa:) Jännää tämä loppu aika kyllä on, koskaan et tiedä milloin lähtö tulee!

      Kyllähän se imetys sitoo, siitähän ei pääse mihinkään. Ja uskon, että kun siitä puhuttaisiin jo neuvolassa enemmän odotus aikana, niin moni äiti osaisi henkisesti valmistautua siihen paremmin.Ja just se,että se jos vauva on paljon alussa tissillä ei todellakaan tarkoita sitä,että sun maito ei riittäisi.Tuon kun saisi jokaiselle tuoreelle äidille sanottua<3

      Kokemuksesta tuohon osaa jo varautua. Oon myös isommille lapsille yrittänyt jo puhua,että aluksi äiti imettää tosi paljon vauvaa. Nuutille on hommattuna muutama uusi kirja, joita voi sitten imettäessä lukea hänen kanssa. Varauduttu on!!:)

      Poista
  2. Voi mikä ihana masu! On tämä jännää aikaa! Itse kun olen kolmatta ja viimistä kertaa raskaana, niin olen nauttinut ihan täysin siemauksin.

    Mulla kans boobin paitoja, ja toristahan niitä löytyisi lisää ,olen vielä yrittänyt malttaa mieltäni. Muutamat toki on ollut "pakko hankkia" :D Toivon että tämän kolmosen kohdallakin imetys onnistuisi, ekaa imetin 9kk ja kakkosta 8kk. Nyt olen ajatellut että jos imetys onnistuu,niin jatkaisin niin kauan kun se onnistuu, ainakin sinne 1v asti. Aika näyttää onnistuuko. Haaveilen muuten siitä boobin warmer hupparista, olisi ihana syksyllä ja talvella, mutta etsin sellaisen torista kun näen miten imetys lähtee käyntiin. Parista olen jo meinannut laittaa viestiä,mutta maltan vielä mieleni.

    Hyviä vointeja sinulle, kävinkin juuri siellä meidän vauvaryhmässä kirjoittelemassa kuulumisia. Ihanaa kun jaksat laittaa aina uuden kuukauden pinon pystyyn.

    Aurinkoa päiviisi!
    T. Sanniska rv36+3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanniska<3
      Jännittävää aikaa, se on kyllä niiiin totta!!!Eikä asiaa kyllä yhtään helpota se,että tämä on jo viides kerta:)

      Mä löysin kirpparilta 5€ just tuon boobin warmer hupparin, vaikutti kyllä tosi ihanalta just syksyksi vaikka toppaliivin kanssa. Sulla on rautainen itsehillintä noiden ostelujen kans, mä en koskaan mieti kahta kertaa:) Siks noita boobin paitoja sitten onkin armoton läjä tuola kaapissa...hih.

      Sulle myös ihania viimeisiä viikkoja, pian saadaan nuuhkia vauvan tuoksua<3

      Poista
  3. Ihana masu sulla <3 Iloa loppuodotukseen!

    Olen samaa mieltä imetyksestä ja siitä infoamisesta. Olin todella hämilläni alkuun, kun tyttöni halusi vain syödä koko ajan. Onneksi se siitä tasaantuu. Imetyksen tuki ry:n facebook ryhmä on ihan huippu. Ilman sitä olisin ollut ihan ulalla koko imetyshommasta. Mutta on imettäminen myös ihanaa. Se katse, jonka pikkuinen luo sinuun syödessään<3 Tyttöni on nyt 13kk ja imetän häntä nyt noin viidesti päivässä. Olen tosi iloinen, että meillä on mennyt taipale näin ihanasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni<3
      Tuo on kyllä jännä miten vähän loppujen lopuksi neuvoloissa puhutaan imetyksestä, ainakaan ennen synnytystä. Kyllä silloinkin pitäis jo jutella siitä miten kiinni sä oot siinä vauvassa aluksi ja ehkä tuoda sitäkin ajatusta esille, että se siitä helpottaa kyllä. Varmaan aika monella on just siihen imetys loppunutkin,että ei ole osannut vaan varautua mitä se on.

      Oon ehdottomasti samaa mieltä. Imetys on niin ihanaa. Se pieni hyvältä tuoksuva nyytti kainalossa tuhisemassa, voiko ihanampaa olla?! Ja loppujen lopuksi se on kumminkin niin pieni osa omasta elämästä mitä sä oot sidottuna siihen vauvaan ihan totaalisesti.

      Ihanaa, että teilläkin on noin mahtavasti imetys sujunut!:)

      Poista

kommentit ovat aina tervetulleita: