tiistai 29. elokuuta 2017

Pieni breikki

Moiks!
 
En tiedä onko muissa perheissä huomattu samaa, mutta on se kuulkaa rankkaa tämä paluu arkeen!
 
Tuntuu, että vieläkin lapset on tosi väsyneitä ja KIUKKUISIA kaikki iltapäivät. Ollaan nyt laitettu lapsia aikaisemmin nukkumaan ja yritetty touhustella kaikkea kivaa tässä kotosalla, vähän rauhoittaa menoa.  Kyllähän sen ymmärtää, että muutos siihen, mitä elo kesän oli on iso. Jo sekin, että herätään kellon soittoon. Enää ei saakkaan nukkua niin kauan kuin haluaa, eikä sielä huoneessa vietetä oikein hurjan paljoa aikaa myöskään heräämisen jälkeen. Sitten pitää jo pukea ja pestä hampaat ja syödä aamupalaa. Onhan se nyt ihan eri kuin lojua sängyn pohjalla ja syödä rauhassa aamupalaa ja pukea ne päivävaatteet joskus sitten parin tunnin päästä.
Ja entä sitten se koulussa ja eskarissa olo. Ei sitäkään voi verrata kotona oloon. Siellä pitää jaksaa keskittyä, kuunnella, oppia, huomioida muut. Toki toisia pitää huomioida myös kotona, mutta epäilen, että se on siltikin toisenlaista kuin kotosalla.  Varsinkin Mandille eskarissa tulee vielä päivittäin uusia juttuja vastaan, joita pitää opetelle ja muistaa.
 
Lisäksi ne kaikki kohtaamiset päivän aikana eri ihmisten kanssa. Kaverien, opettajan (pojilla useiden ) ja muun henkilökunnan. Miten toimia oikein kaikkien kannalta, miten huomioida kaikki, ettei kukaan jäisi yksin. Milloin on lupa leikkiä sen oman parhaan kaverin kanssa vaan kahdestaan?  Siinä on paljon tuumittavaa  lapselle.
 
Että onko se nyt sitten mikään ihmekään jos kotona vähän tunteet purkautuu tutuille ja turvallisille ihmisille. Kun vaan aina muistaisi ajatella, miten hienoa se on että lapsilla on paikka ja ihmiset joihin purkaa se olo. Me ollaan ne joihin luotetaan, me ollaan ne joita rakastetaan, ne jotka tekee olon turvalliseksi. Me ollaan täällä siltikin, vaikka lapset hermostuisivat kuinka ja kiukuttelisivat.
 
Lähdettiin ensimmäisen kokonaisen koulu- ja eskariviikon jälkeen metsään. Tuntui, että kotona ei saatu mitään järkevää aikaiseksi ja lapset vaan tappelivat. Niinpä pakattiin eväät reppuun ja suunnattiin paikallisen järven rannalle. Ja kyllä kannatti!!
Tyypit oivat jo ihan innoissaan autossa:)
 
 
Onneksi nappasin muovikuppeja ja sangon mukaan, me nimittäin saatiin ihan kiva mustikka saalis. Lapset oli täysillä mukana keräilemässä ja naureskelivat kun he saivat kuppinsa niin nopeasti täyteen ja mulla ei ollut sangossa edes pohja peitossa! Yritin siinä sitten selittää, että mulla oli vähän isompi se kippo, mutta ei sitä tainnut kukaan kuulla:D
 
 
Minea viisasi vain sormella aina mustikoita ja joku kävi niitä hänelle antamassa. Jossain vaiheessa neiti huomasi, että niitä on valmiiksi kerättynä mun sangossa ja sieltä hän niitä sitten popsi hyvällä vauhdilla. No tavoite oli onneksi matalalla, saada piirakan verran mustikoita. Mun mielestä oikeastaan kaikki marjat on ihan parhaita tuoreena ja niitä on ihana antaa lasten popsia. Ei tuu mieleenkään kieltää syömistä siksi, että niitä pitäisi saada pakastimeen.
Tuota mustikkaa sai muuten hinkata Minean naamasta useamman hetken:)
 
 
Kun lapsilta loppui mielenkiinto mustikoihin hipsittiin rantaan. Heitettiin laiturilta varmaan 50 käpyä veteen ja katsottiin kuinka aallot toivat ne takaisin rantaan. Aika tylsän kuuloista näin kirjoitettuna, mutta voi että miten kivaa se oli! Nuutti juoksi välillä kiljuen laiturilta takaisin odottamaan oman käpynsä rantaan tuloa. Vaikka itse en nyt mitenkään väsynyt ollut, niin tuntui kyllä niin ihanalta olla tuolla metsässä ja rannalla lasten kanssa. Kukaan ei häjyillyt, ei tapeltu, ei mitään ylimääräistä. Oltiin vaan ja juteltiin.
 
 
 
Mun paras hetki oli siis lasten touhujen katseleminen. Mutta arvaatte varmaan mikä oli lasten mielestä parasta. No se eväshetki tietty!
 


 
On se mahtava, että tuollaisia laavupaikkoja on ihan ilmaiseksi käytettävissä.
Lähdettiin ihan eri fiiliksillä kotiin. Sinne metsään jäi kaikki väsymys joka oli viikolta kertynyt:)
 
Mites teillä, onko paluu arkeen sujunut hyvin?!
 
Mukavaa alkanutta viikkoa juurikin sulle<3
 
~~Ulla~~
 


10 kommenttia:

  1. Meillä on paluu arkeen sujunut yllättävän hyvin ja kiukuttelua on ollut eniten meidän nelivuotiaalla, jonka mielestä oli ihan tyhmää kun sisaruksilla alkoi koulu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana teidän neljä vee<3
      Musta tuntuu, että meillä on vaan Nuutti nauttinut kun saa enemmän touhustella mun kanssa:)

      Poista
  2. Onhan tässä ollut vähän totuttelemista arkeen, vaikka aika sujuvasti on arki alkanut. Isommat olivat kuitenkin kovin innoissaan koulun alkamisesta. Ja nuorimmallakin on hyvä kaveri täällä päivisin yhdestä hoitolapsesta. Mun arki on alkanut kevyemmin yhdellä tutulla hoitolapsella. Uusi aloittaa ensi viikolla ja kolmas vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana, että teillä on sujunut hyvin arkeen palaaminen. Ja tosi kivalta kuulostaa myös nuo sun työkuviot. Mä oon täälä ruvennut pyörittelemään mielessä mahdollisuutta ruveta yksityiseksi pph:ksi. Nyt pitäis vaan jaksaa ruveta selvittelemään mitä ja kuinka...

      Poista
  3. Voi miten ihanan retken olette tehneet! Hyvä fiilis välittyy myös kuvista <3
    Meillä arkeenapaluu sujui melko kivuttomasti. Isommat lapset ovat jo sen verran isompia ja Taika niin pieni, että aika helpolla päästään tällä hetkellä. Meillä pysyi kesälläkin melko hyvin normi rytmi. Olen vähän natsi noiden rytmien kanssa ;)
    Tervetuloa tutustumaan myös Maatiaiskanasen Elämää-blogiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti:)
      No mäkin oon omasta mielestäni ollut aika natis noiden rytmien kanssa ja ruokailut ja päikkäritkin meillä on pysyny kesän samalla lailla, mutta tuo aamu herääminen ja illalla nukkumaan meno. No niissä oltiin ihan kesä moodissa:D
      Kiitos kutsusta, mäpäs tuun visiitille!

      Poista
  4. Vielä ps. Vähän lastenvaatehöpsötystä kaipaisin, eli minkälaisella varustuksella teillä mennään syksyyn ja talveen? :)
    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana minkä ihanan viestin olit kirjoittanut<3 Mä sitä luin hymy huulilla ja olin julkaisemassa, Minea tuli samassa syliin ja sormi lipes "poista" kohtaa. Anteeksi!!
      Eli siis kyllä, arki on munkin mielestä sitä ihaninta aikaa. Toki ne kaikki juhlat ja reissut myös, mutta oon ajatellut, että tästä arjesta se onni ja ilo on saatava, sitä se elämä kuitenkin suurimmaksi osaksi on.

      Ja kyllä, Minea on yhä tississä tiukasti kiinni:D HAh. Ja juuri samoja fiiliksiä mulla, kyllä ne kokonaiset yöt ilman tissitakiaista rupeaa aika paljon jo houkuttelemaan. Minea nappailee kans päivisin ihan lapsentahtisesti tissiä ja yöt menee TÄLLÄ HETKELLÄ niin että nukahtaa 9 aikoihin tissille, vien omaan huoneeseen josta haen sitten 12-1 aikoihin meidän väliin ja sitten neiti roikkuukin enemmän tai vähemmän tissis loppu yön. En vaan jaksaisi sitä huudatusta, että päästäis yösyötöistä eroon. Vaikka se kyllä varmasti on joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä!

      JA kyllä, vk-vaatteista tulossa postausta:)

      Kiitos sulle taas ihanista kommenteista<3

      Poista
    2. Ei se haittaa vaikka kommentti ei täällä näy, pääasia että itse luit sen :) juu kyllä näistä yösyötöistä pitäs päästä eroon.. Mutta meillä pikku-ukolle puskee ilmeisesti poskihampaita niin sekin nyt rikkoo öitä.. Eikä oikein rauhoitu kuin tissille. Aina joku vaihe menossa :D
      T.äiti kolmelle

      Poista
    3. Ja vielä tuli mieleen että meillä varmaan täytyy tehdä niin että imetys täytyy lopettaa kokonaan ja minä en ole siihen vielä valmis . Näillä mennään siis :)
      T. Taas minä äiti kolmelle :D

      Poista

kommentit ovat aina tervetulleita: