Harvat neuvola käynnit

Neljäs neuvola käynti oli viime viikolla. Ja seuraava olisi sitten vasta kesäkuun alussa,joka onkin lääkärineuvola. 

Näin jälleensynnyttäjänä ja kun kaikki on vallan loistavasti ei nuo harvat neuvola kerrat kyllä haittaa ollenkaan. Ja toki sovittiin neuvolaan, että soittelen jos herää jostain huoli  ja pääsen sitten tässä ennen kesäkuun alkua vielä välivisiitille.

Neuvola käynnillä oli siis kaikki hyvin. Siinä missä viimeksi ei ollut painoa ollenkaan oli sitä nyt sitten tullut  vajaat pari kiloa. Kiva! Toki vattakin oli kasvanut ihan kunnolla ja en nyt kyllä yhtään ihmettele tuota painon nousua, nimim. söin sata herkkua pääsiäisenä:)

 Sf mitta oli edellisessä neuvolassa 24cm ja nyt 28cm. Juteltiin terkan kanssa, että tuohon sf mittaan vaikuttaa kyllä tosi paljon se missä asennossa vauva masussa on. Ja kun meidänkin bebe möyri ihan huolella niin saattaa mitta olla seuraavalla kerralla vähän pienempikin. 

Hb:n nousuun olin tosi tyytyväinen. Oon nyt arkipäivät syönyt rauta tabletteja edellisestä neuvolasta asti eli reilun kuukauden ja näköjään ne auttaa tällä kertaa ihan kivasti.  Edellisessä neuvolassa hb oli siis 120 ja nyt se oli 132. Aiemmissa raskauksissa mun on pitänyt syödä ihan tosi kauan rautaa, ennen kuin hb on ruvennut nousemaan. Nyt sovittiin, että jatkan vielä noiden tablettien syömistä epäsäännöllisen säännöllisesti.

Naurettiin terkan kanssa, että meidän bebellä oli kyllä sellainen mylläys vattassa päällä, että sykkeet huiteli kauan aikaa ihan pilvissä (180 ja ylikin), onneksi saatiin mitattua vähän rauhallisempiakin lukemia, kun hetki maltettiin odotella(150). 

Bebe oli niin kuin jo aavistelinkin kääntynyt pää alaspäin ja pää oli itse asiassa niin alhaalla,että terkka ei sitä saanut tuntumaan ollenkaan. Sanoinkin hänelle, että mulla on tosi aikaisin kaikki vauvat ollut pää tuolla ihan syvällä, että sitä ei tunnu. Mutta omassa olossa kyllä on huomannut, että hengitys on helpottunut,kun pinei on kääntynyt oikein päin. Toki nuo kylkeen osuvat terävät potkut ei ole hirveän mukavan tuntuisia, mutta mitäs pienistä.

Tällä viikolla on ehtinyt vähän haikeuskin iskeä, kun oon miettinyt, että tästä masusta pitää oikeasti jossain kohtaa luopuakin. Ne potkut ja pienen hikkailut tulee kyllä jäämään niin kauniina asiana mieleen. Ja niitä tulee ihan varmasti ikävä, niin kuin koko raskaana oloa.

 Varmasti tuo haikeus johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että tällä viikolla on ollut niin paljon tekemistä ja touhua, että ei ole oikein edes ehtinyt rauhoittua ja nauttia masusta. Siispä viikonloppuna täytyy vähän höllätä tahtia ja painaa mieleen nämä kaikki ihanat hetket<3

Työpäiviä olis enää pari mittarissa(kiitos varhennetun äitiysloman) ja sitten saakin nautiskella hitaista aamuista ja siitä,että saa herätä ilman kellon soittoa. No mitään pitkään nukkumista mammaloman alku ei meidän perheessä tarkoita, kiitos Nuutin joka herää nykyään jo ennen kuutta. Mutta on se niin erilaista kun saa oleilla vaikka yöpaidassa koko aamun, kuin ruveta heti heräämisen jälkeen valmistautumaan hoitolasten tuloon.

Sellaisia kuulumisia täältä suunnalta, viettäkää ihana viikonloppu<3

-Ulla-

ps.seuraavaksi juttua meidän terassista!