Voiko tämän kaiken keskellä pitää ajatukset positiivisena?

En tiedä oonko ainut josta tuntuu, että ihan joka suunnalta tulee nyt vaan negatiivista juttua Koronan aiheuttamista muutoksista. Miten kamalaa, kauheaa, vaikeaa ja stressaavaa kaikki on. Enkä siis sano, että tämä tilanne olis kenellekkään helppo ja kiva. Ei todellakaan ole, eikä se sitä oo myöskään meille. 

Mutta jotenkin koen tosi väsyttävänä tämän ilmeisesti varsin yleisen ajatusmaailmaan, missä vaan valitetaan ja keskitytään siihen mitä EI voi tässä tilanteessa tehdä. Kyllä mäkin voisin luetella sen sata asiaa mitä haluaisin tehdä ja minne haluaisin mennä, mutta mitä se hyödyttää? Me ollaan kaikki tässä samassa tilanteessa, me kaikki tiedetään kyllä mitä ei voida tehdä.

Itse koen, että se vie vaan ihan hurjasti energiaa.  Ja mulle tulee jopa paha mieli, jos rupean joka päivä mielessäni (saati nyt sitten vaikka lasten aikana ääneen) tuumimaan mitä me ei voida tehdä ja ketä ei voida nähdä.

Mä haluan mieluummin käyttää energiaa ja  miettiä, mitä kaikkea me voidaan tehdä vielä. Mitä kivaa me keksitään näihin kotipäiviin joihin ei loppua näy. Miten me saadaan viikonloppu eroamaan arkipäivistä.  Miten lapsille ja meille aikuisille saadaan vaihtelua päiviin. Jokainen päivä ei voi olla yhtä juhlaa, mutta siinä voi olla edes jotain kivaa ja mieluummin tuon esiin niitä hetkiä.

Enkä koe, että sulkisin silmiä millään tavalla tältä kaikelta tai todellisuudelta. Mua surettaa ja huolettaa koko Korona tilanne tosi paljon. Tulevaisuus mietityttää paljonkin. Ja kyllä, voin kertoa, että helppoa ei ole opettaa kolmea lasta, jotka kaikki on eri luokilla, siihen päälle hoitaa kahta omaa alle kouluikäistä JA neljää hoitolasta. Niin ja se ruokakin pitää tehdä samoin aamu- ja välipalat, koti pitää kunnossa ja ei ne hoitolapset meillä ihan vaan säilytyksessä ole, eli pitää heillekin tarjota monipuolista toimintaa päivittäin. 

Mutta mä oon vaan päättänyt löytää tästäkin tilanteesta jotain hyvää, edes ihan pientä. Koska sillä miten sä asioihin suhtaudut on ihan mielettömän iso vaikutus sun omaan jaksamiseen. Ja mä toivon, että se auttaa edes jotain huonolla hetkellä eteenpäin. Löytämään ehkä siitä omastakin tilanteesta jotain hyvää. Kyllä me selvitään tästä, tavalla tai toisella.

 Mä oon onnellinen, että me saadaan touhuta yhdessä, perheenä, eikä mua ahdista ollenkaan olla kotona lasten kanssa. Meidän talo ei tässäkään tilanteessa oo kaaoksen vallassa, eikä joka paikkaa peitä pyykkivuoret.

 Päivittäiset ulkoilut tuo niin ihanasti katkoa päiviin, auringosta saa energiaa ja jos pilvet on vallannut taivaan niin sytytellään kynttilöitä. 

 Pelaillaan lautapelejä, kootaan palapelejä, muovaillaan. Rakennellaan junaratoja, majoja ja legojuttuja. Pidetään koko perheen leffailtoja ja herkutellaan dippi kasviksilla.  Välillä kyllästytään toisten naamoihin ja silloin voi vaikka mennä omaan huoneeseen katsomaan leffaa tai sarjaa, kuuntelemaan äänikirjaa tai ihan vaan leikkimään yksin ja  sitten taas jaksaa. 

 Itse oon käyttänyt tätä aikaa tehokkaasti hyödyksi ja siivoillut asteen verran paremmin, läpi käynyt kaappeja, maalaillut seiniä (kyllä luit oikein:) ). 

Mä yritän ajatella, että me ollaan päivä kerrallaan menossa kohti helpompia aikoja. Me mennään päivä kerrallaan kohti sitä päivää, kun päästään taas kiinni siihen normaaliin arkeen. Onko se ensi kuussa vai onko se syksyllä, sitähän me ei voida tietää.

 Ja siksi täälä blogissa tai mun insta tilillä ei nähdä valitusta tilanteesta, enkä ole myöskään osallistunut haasteisiin missä käydään läpi asioita mitä ei voi tehdä juuri nyt, tai mitä normaalisti tekisi vaikka viikonloppuna,mutta nyt ei.

Olis kiva tietää mitkä sun fiilikset on tästä tilanteesta ja miten sä suhtaudut näihin kaikkiin muutoksiin? Pystyykö omalla asenteella sun mielestä vaikuttaa asioihin?

Muistathan, että tämä on mun tapa suhtautua asioihin, sun oma voi olla ihan päinvastainen ja se on ihan fine!

Halauksia teille ihanat<3

-Ulla-