Vertaistuki-niin parasta!

Hei te ihanat!

Viime postaus oli ensimmäinen ikinä, joka oli mulla valmiina luonnoksissa useamman viikon ennen sen julkaisua. Muokkasin tekstiä monta kertaa. Hyväksytin sen jopa Mikolla. Saa nähdä tuleeko ikinä enää tekstiä, jonka haluan Mikon hyväksyvän. Mutta koska tämä oli niin iso asia ja kosketti vahvasti meitä molempia, halusin että sen julkaisu on Mikolle ok.

Ja miten paljon jännitti julkaista se. Mun syke nousi varmaan pilviin kun painoin julkaisu-nappia. Kannattiko? No kyllä kannatti. Vertaistuki jota oon saanut on ollut ihan mahtavaa. Kun on ihmisenä tälläinen joka tykkää asioista puhua, puhua ja puhua, niin se helpottaa kun saa puhua ihmisten kanssa jotka ovat kokeneet saman. 

Niin surullista miten moni on sanonut, että on läpikäynyt tämän saman. Jotkut montakin kertaa. Mua hämmentää myös tosi paljon miten huonosti keskenmenojen jälkihoito toimii. Tai siis kun sitä ei ole.

Kun miettii munkin tilannetta. Yhtenä päivänä saan kuulla, että mun sisällä ei kasvakaan sitä pientä ihmettä jota me jo niin rakastettiin ja jota oltiin kovasti toivottu. Ja saman tien aloitetaan lääkkeellinen tyhjennys. Ja tuo kaikki olis ollut jo tarpeeksi paha, mutta sitten tuli sitä ylimääräistä vuotoa. Heti seuraavana päivänä kotiin. Ja ainut kontrolli mitä tulee on verikoe,jossa katsotaan, että raskaushormonin taso on laskenut.

Mun mjielestä on on vaan outoa, että runsaan vuodon jälkeen ei edes tsekata hemoglobiinia? Tai oteta vaikka yhdelle käynnille neuvolaan samalla ja vähän katsottaisi millä fiilisellä äiti on?  

Toki mulle sairaalassa tarjottiin keksustelua apua heti kun keskenmeno todettiin. Mutta se tuli siinä samalla kun kerrottiin miten lääkkeellinen tyhjennys toteutetaan käytännössä. Siinä kohtaa kun sun mieli ei vielä oo oikein edes päässyt kärryille mitä tässä nyt on tapahtunut. 

Mutta niin iso kiitos teille jokaiselle jotka laitoitte kommenttia tänne, mailia ja instaan viestiä. Niistä on ollut niin iso apu itselle. Ootte niin parhaita <3

-Ulla-