Mitä meille kuuluu?!

Hellou!

Aurinkoinen sää toi mukanaan pihatouhut. Niitä on niin paljon, ettei sisällä ehdi olla enää ollenkaan. Ja kun sisällä sitten viimein on, näyttää talo siltä, että imurin kanssa on ihan pakko heilua edes hetki. Joten arvatekin se on nyt sitten tämä blogi joka joutuu jäämään vähemmälle huomiolle, mutta yritän tässä taas sada postauksia teiuhempaan, terassilta puuttuu enää pari juttua ja saan senkin kuvattua.

 Ulkona oon heilunut haravan kanssa ihan hulluna. Siis enkö muka tehnyt tuota ihan samaa puuhaa vaikka kuinka paljon syksyllä?! Ihan epäreilua, että lumen alta paljastui kauhea lehti määrä. Ei siis mitään yksittäistä lehteä sielä täälä vaan kunnon lehtimatto! No joka välissä kun vähän heiluttelee haravaa niin kyllä siitä kuulkaa valmista vaan tulee. Mielessäni kyllä hain jo moottorisahaa varastosta ja kaadoin joka ikisen koivun meidän tontilta ja kymmenen metriä tontin rajojen ulkopuoleltakin! 

Kesäkukkia oon varovasti jo laitellut ja ihan hyvin nuo on elossa pysynyt, vaikka parina yönä onkin ollut muutama aste pakkasen puolella. Tosin neilikan alut oli tässä päivää eräänä ihan nuupahtaneet ja ajattelin jo, että nyt ne on paleltuneet. Kunnes tajusin, että niin tarvittiskohan ne sitä vettäkin:D Vain mulle voi käydä näin! Pitää taas opetella tähän päivittäiseen kastelu ruljanssiin.

Mansikkamaan sain eilen kuntoon. Vähän naureskelin itselleni, kun lopuksi lakaisin sitä harjalla...Mutta siis ihan älytön homma siinäkin, nyppiä kaikki kuivuneet lehdet pois ja katkoa jo kasvaneet rönsyt. Joskus mäkin luulin, että mansikkamaan kun vaan jaksaa tehdä, niin sitten sieltä vaan käydään napostelemassa mansikoita. No eihän se nyt ihan niin mene. Koko ajan saat olla katkomassa niitä rönsyjä ja istuttelemassa uusia. Mutta on se silti kaiken sen vaivan arvoista. Niin ihanaa lasten kanssa käydä sitten taas päivittäin herkuttelemassa mansikoilla. Viime vuonna saatiin jo pakkaseen astikin mansikoita, ihan parasta! Meillä olis tarkoitus vielä laajentaa tuota mansikkamaata tänä kesänä. Onko teillä mitään huippu hyvää mansikkalajia mitä suosittelisitte? Nyt sitten vain odotellaan kukkia ja mansikoita<3

Mandi kasvoi taas äitin silmissä yhtäkkiä paljon isommaksi tytöksi mitä oli. Hän nimittäin rupesi kulkemaan eskarissa pyörällä! Ostettiin neidille isompi pyörä syksyn koulumatkoja silmällä pitäen ja hän päättikin ruveta jo nyt kulkemaan sillä eskarissa. Eskari ja koulu on siis samassa pihassa. Mandi pääsee Rasmuksen ja Nooan kanssa monena aamuna eskariin ja sieltä pois. Sellaisina aamuina, kun pojat menee eri aikaan Mandi käy hakemassa naapurista eskarikaverinsa ja he menevät yhdessä.  Että ihan yksikseen ei tarvitse kulkea mitään matkaa. 

Mutta ette ikinä usko mitä ihan järjettömiä pelkoja mulla oli parina ensimmäisenä päivänä, kun hän meni pyörällä eskariin. Matkalla on joen ylitys ja jostain sain päähäni ruveta pelkäämään, että Mandi tippuu sinne. Siis kyllä, ihan järjetön pelko, mutta tuo ajatus pyöri ihan koko ajan mun mielessä! Jossain kohtaa mietin, että laitan eskariin viestiä, että onhan meidän muru päässyt eskariin turvallisesti. Onko teillä ollut mitään järjettömiä pelkoja?! 

 Nyt pelko on jo helpottanut, kun eskarista kotiin pyöräilee tyttö joka on hymyssä suin ja edelleen täynnä virtaa! Tuota jaksamistakin mietittiin, matkaa tulee kuitenkin yhteen suuntaan 2,8km. Se on aika pitkä matka pienelle ihmiselle. Varsinkin jos vastassa on tuuli ja joskus sadekin. Mutta ainakin vielä Mandi katselee kellosta koko ajan, että koska saa lähteä. "Äiti joko saa mennä, jos mä poljen vähän hitaammin?!". Intoa piisaa! Ja on se ihan kiva, että syksyllä tuo koulumatkan kulkeminen on jo sitten ihan tuttu juttu!

Niin ylpeä mun tytöstä<3

Olisko tässä nyt kuulumisa tarpeeksi yhteen postaukseen?!

MItä teille kuuluu? Onko sielä muita jotka touhuilee pihalla aina kun aikaa vaan on?

Ihania aurinkoisia päiviä juurikin sulle<3

~~Ulla~~

Nappaa seurantaan unelmienelamista instassa, sinne tulee napsittua usein kuvia meidän touhuista!