Mitä ihmettä meidän öille on tapahtunut?!

Väsynyt äiti täälä moi.

 Silmät lopsuu ja tuntuu että aamusta iltaan on ihan liian monta  tuntia. Meidän kahden nuorimman yöt on jostain syystä mennyt ihan hurjan rikkonaisiksi. Minealle on ilmeisesti tulossa hampaita. Hän itkeskelee pahimmillaan kolmekin tuntia putkeen(ja siis särkykääkettä oon kyllä antanut). Ei toki ihan jatkuvasti, vaan sellaista pientä kitinää ja muutama minuutti hiljaisuutta ja taas itkua. Huoh, melko uuvuttavaa. Ja niin turhauttavaa, kun siihen ei auta oikein mikään. 

Ei paljon väsymystä huomaa tästä tyypistä, vai?!

Nuutti taas viettelee muuten levottomia öitä. Hän tulee sängystä monta monta kertaa yössä pois. Ekan kerran vessaan, mutta siitä eteenpäin kuulemma sen takia kun pelottaa. Oon yrittänyt kysyä mikä häntä sitten pelottaa, mutta ei oikein ole tullut selvää vastausta. Ollaan yhdessä yritetty jutella, miten kiva on nukkua Mandin kanssa samassa huoneessa, ei tarvitse olla yksin. Miten Rasmus ja Nooakin nukkuu ihan lähellä ja äiti ja iskäkin ihan vaan alakerrassa. Miten sängyssä on kiva kun on n. 20 unikaveria pehmolelujen muodossa. Ollaan myös laitettu toiset pallovalot roikkumaan huoneeseen, ettei sielä nyt ainakaan pimeä ole. Mutta ei. Kovasti oon miettinyt johtuuko tämä hoitolasten tulosta meille, koska ajallisesti tämä sopisi siihen. Ja onhan se iso muutos lapselle, kun yhtäkkiä onkin pari lasta lisää jakamassa äidin huomion ja ne omat lelut.  Oonkin yrittänyt antaa Nuutille iltaisin laatuaikaa ja ollaan pelailtu yhdessä muistipeliä. Iltarutiinit meillä on myös tasan samat joka ilta.

Pahimmillaan homma menee niin, että Minea aloittaa tuossa yhden aikoihin itkeskelyn ja juuri kun olen saanut hänet rauhoittumaan, niin Nuutti aloittaa öiset vaeltelut alakertaan. Nuutin saan rauhoittumaan omaan sänkyynsä sitten tuossa kolmen neljän aikaan. Voin kertoa, että ei oikein oo hymy herkässä kun aamulla kello herättää.

Raitkaisuksi ollaan mietitty Nuutin siirtämistä hetkeksi aikaa alakertaan Minean kanssa samaan huoneeseen. Mutta sitten pelkään, että meneekö esim nukkumaan meno ihan sirkukseksi. Nyt molemmat saa vain peitellä omiin sänkyihinsä ja tyypit nukahtaa sinne. Ja entäs sitten kun Minea rupeaa huikkimaan yöllä, niin herääkö Nuutti siihen. Toki ei se nyt iso homma olisi edes koittaa tuota järjestelyä. Voipi olla, että kantelen sängyn jo tänään alas. Onpa sitten testattu sekin. 

Ja järjellä ajatellen, tämä on tietenkin vain vaihe, mutta voi että voisko se mennä vähän nopeammin ohi?! 

Edit. Eilen päätettiin lopettaa jahkuaminen ja niin me kannettiin Nuutin sänky Minean huoneeseen. Lopputulos: Kävin kerran, siis K E R R A N  laittamas Minealle peiton päälle, muuten nukuttiin, JIPPII!!!

Toivottavasti teillä saadaan nukuttua yöt kunnolla, tai no edes niin hyvin kuin se on lapsiperheessä mahdollista:) Se zombina kulkeminen ei vaan oo kivaa!!

Palaillaan taas!

~~Ulla~~