Äititaidot

Moiks!

Minealla oli taas tässä pari yötä sitten sellainen hulivili-yö, että oksat pois. Kävin rauhoittelemassa häntä sellaiset seitsemän kertaa. Meidän sänkyyn on ihan turha ottaa keskellä yötä. Neiti vaan pyörii ja kitisee sielä. Sitten kun vie takaisin omaan sänkyyn hän rauhoittuu hetkessä. Mutta siis tuota "rauhoittuu hetkesssä" juttua ei meinannut tulla sitten ollenkaan tuona yönä. Silittelin aikani ja kuuntelin, että nyt hän nukkuu. hiivin äärettömän hiljaa huonesta pois, pääsen omaan sänkyyn ja juuri, kun saan unen päästä kiinni Minea huikkii taas. Kuulostaako tutulta?!

No siinä hiipiessäni huoneesta pois sain ajatuksen tähän postaukseen. Mitä hassuja taitoja sitä on tullut tässä äidiksi tultua opittua?!Nyt siis pilke silmäkulmassa tsekataan mitä taitoja mulle on vuosien varrella kertynyt, äitinä:

No ensimmäisenä tuo ninja- hiipiminen. Liikutat jalkoja h i t a a s t i  ja välttelet niitä narisevia kohtia lattiasta(ja ehkä myös niitä naksahtavia polvia/nilkkoja) samalla kun yrität päästä kohti ovea nukkuvan lapsen luota. Sitten kuuluu pieni narahdus ja lapsi vähän liikahtaa, jähmetyt patsaaksi ja pidätät hengitystä. Suljetun oven toisella puolella uskallat taas kävellä normaalisti ja hengittää.

Liikkuminen HILJAA. Tässä mä oon vahvasti sitä mieltä, että vain me äidit osataan tämä. Siis Mikko ainakin on aamuisin melkoinen norsu, kun tekee itselleen aamupalaa... Tiedän, että se nyt varmaan vaan kuulostaa siltä, mutta välillä tekis mieli mennä kädestä pitäen näyttämään miten sen lautasen saa kaapista vähän hiljempaakin pois! Itse sitä hiippailee varpaisillaan ja laittelee varovasti ovia kiinni. Eipä sillä, ei meillä kukaan herää noihin Mikonkaan aamutouhuihin:)

Puheen jatkaminen miljoonankin keskeytyksen jälkeen. Tämä sujuu noin niin kuin yleensä tosi hyvin. Puhun siskon kanssa ja siinä yhden jutun aikana oon neuvonut Rasmusta ja Nooa läksyissä, vaihtanut Minealle vaipan, vastailltu Mandin kysymyksiin ja antanut Nuutille välipalaa. Juttu jatkuu aina siihen mihin se stoppasi. Poikkeus tähän taitoon on siinä pari viikkoa synnytyksen jälkeen, koska äitimuisti!! Silloin se on jutun kertominen saattaa olla ilman keskeytyksiäkin sitä "mitä mä olinkaan sanomassa?!"

Luonnollisesti monen asian tekeminen samaan aikaan. Joko vauva sylissä, tai muuten vaan. Mun ruokailut on monesti sitä, että jakelen muille maitoa ja lisää ruokaa, käyn hyvällä säkällä vaihtamassa Minealle vaipan ja ehdin itse pöytään vasta sitten, kun muut on jo syönyt. Sitten siinä samalla kun syön auttelen poikia läksyissä, luen iltasanomia kännykästä ja ehkä juttelen Mikon kans päivän kulusta. 

Astianpesukoneen täyttäminen t ä y t e e n  . Siinä kohtaa kun Mikko vaikka jättää jo lautasensa pöydälle, että ei mahdu, mä saan laitettua koneeseen vielä koko perheen astiat:) Oikeasti, tämä on super hyvä äititaito!!

SE katse. Tämä toimii vähän monella tavalla. Tiedän heti isompien poikien ilmeestä koska he yrittävät huijata jotain tai jos heillä on jotain kysyttävää. Sitten on myös mun se katse. Katse joka kertoo, että nyt ei pelleillä ja on vaan kaikille (myös miehelle...) helpompaa kun tehdään se mitä äiti toivoo/käskee/sanoo. Tämä on mun kannalta ihan hyvä juttu, joskus vaan tulee se piste kun ei enää jaksa montaa kertaa pyytää, eikös?!

Äidin kuulo. Ihan eri luokkaa kuin ei äidin. Sitä tietää alakerrassa ruokaa tehdessä pelkäästään tietystä kolahduksesta yläkerrassa, että nyt otti johonkin kipeää (ja melkein senkin mikä osa kehosta otti osumaa). Tai vaikka lapsia olisi kaksikymmentä ja kuuluu pieni itku, sä tiedät heti onko se sun lapsi joka itkee.

Ja sitten se ei niin tärkeä ja tämän taidon olis voinut vaikka jättää opettelematta. Herkkujen syönti salaa. Siis tiedättehän, oppia se juuri oikea hetki, että joku lapsista ei oo heti kysymässää, että äiti mitä sun suussa on?! Niin oleellista:D

Mitäs äiti taitoja sulle on kertynyt?! Löytyykö samoja kuin mulla?!

~~Ulla~~