Minean oma huone ja yhden aikakauden päätös

Moi!

 

Päätin laittaa tähän postaukseen Minean oman huoneen kuvia, koska jokseenkin se nyt liittyy hyvin tuohon aikakauden päätökseen. Eli kyllä neidin ollessa nyt vuosi ja kolme kuukautta päätin lopetella kerta rykäisyllä imetyksen. Yöt rupes olemaan Minealla kainalossa aika levottomia ja tuntui, että hän rauhoittui kunnolla vasta aamuyöllä. Mä oon lopettanut kaikkien aikana imetyksen sitten heti kerralla kokonaan. Aluksi ajattelin, josko jättäis vain yö imetyksen pois. Jotenkin mä aina rupean ajattelemaan sitä kuitenkin niin, että koska sitten on aamu, koska kello on niin paljon, että "voi imettää" ja itkeskeleekö se pieni sitten koko yön kun odottaa, että josko tämä itku olisi se jolloin äiti tulee ja antaakin tissiä?! No tuolla ajatusmallilla, oli helpompaa lopettaa koko touhu. Ja anteeksi jos jotakin nyt ärsyttää, mutta voi että, on se imetys vaan huikean ihanaa<3 Niin haikea mieli oli eilisen ja itseasiassa on edelleen.

 

 

Minean kanssa imetys lähti heti alusta asti niin hienosti liikkeelle. Neiti nappas heti synnyttyään niin kuin ammattilainen tissistä kiinni. Ja vaikka ensimmäisen kuukauden tuntuikin, että mä en oikeasti tehnyt YHTÄÄN mitään muuta kuin imettänyt, niin menihän se nyt hurjan nopsaan. Ei siinä kauaa mennyt, kun imetysvälit harvenivat ja neiti oli pidempiä aikoja tyytyväinen. Siitä eteenpäin onkin imetys sujunut helposti ja luontevasti. Oon imettänyt ihan missä vaan, kun vauvalla oli nälkä niin hän söi siinä missä satuttiin olemaan. Mut olis saanut vessaan imettämään ainoastaan kantamalla sinne!

 

Minea on koko ajan ollut perhepedissä yöt. Hän on myös ollut edellisyöhön asti oikeastaan läpi yön tississä kiinni. Muutaman viime viikon yöt rupes tosiaan olemaan yhtä hereillä oloa. Neiti vaan ähisi ja repi tissiä, tai nipisteli ja repi mun hiuksia. Että jotenkin alkoi piisaamaan nämä tällaiset huomionosoitukset!

 

 

Ja kuinkas sitten meni eilinen ja viime yö. No päivä meni hyvin. Vähän hän katseli mua kummissaan, kun laitoin vain hereillä olevan neidin vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, mutta ei tullut itkua. Iltapäivällä hän muutamia kertoja sylissä ollessaan repi paitaa,mutta innostui heti kun ruvettiin rakentelemaan palikoilla tai lukemaan kirjaa. Illalla osasinkin sitten odottaa itkua, koska neiti on nukahtanut aina tissille. Silittelyä tai tassuttelua ei tämä neiti voi sietää, vaan riitti, että istui sängyn laidalla. Kymmenen minuuttia ja hän oli unessa, olin aika yllättynyt.

 

 

 

Yöllä neiti heräili puoli kahdesta toista kahteen puolen tunnin välein ja oli kyllä erittäin kiukkuinen kun ei saanut tissiä. Mä nököttelin sängyn reunalla Mikon t-paidassa, etten ihan haisisi maidolle. Kahden aikoihin kelpas sitten jo silittely ja siihen hän sitten rauhoittuikin niin, että heräsi vasta kymmentä vaille seitsemän. Jippii!!! Aika voittaja fiilis!

 

 

 

No ettei homma menisi ihan liian helpoksi, niin tämä aamupäivä on ollut aika vaikea. Varmaan Minea ollut väsynytkin, mutta kovasti on itkeskelty. Ja jokainen voi kuvitella ettei oo mukava tunne lopettaa imetystä ihan yhtäkkiä, tissit on kipeät, siis KIPEÄT. Mutta kyllä se tästä...ehkä jo loppu viikosta helpottaa,meitä molempia:)

 

Tuntuu toisaalta hurjan vapauttavalta lopettaa imetys. Nyt ei o sitäkään vähää estettä mun menemisille. Eipä sillä, en oo suunnitellut tässä aloittavani mitään menemisiä ilman lapsia, mutta pelkkä tietoisuus, että se onnistuu on ihana. Samoin on ihanaa kun voi pukea mitä haluaa päälle. Tosin tässä iskee aika raju vaatekriisi niskaan. Mulla ei oo mitään paitoja. Ei mitään. No okei ehkä kolme. Mutta kaupoille pitää ehdottomasti päästä!

 

Nuo on ne fiilikset joita yritän kovasti pitää päällimmäisinä. En sitä, että tämä oli vipa kerta kun imetin. En sitä järkyttävää haikeuden tunnetta, etten enää oo niin "lähellä" mun ihanaa pikku tyttöä. Yritän olla vaan hurjan kiitollinen siitä, että sain imettää taas näin pitkälle, kokea sen ihanan tuhinan tuossa ihan lähellä. Ne tyytyväiset masutäynnämaitoa-hymyt. On se huisin ihanaa<3<3

 

 

 

Mä oon täällä järkeillyt, että osa tätä mun luopumisen tuskaa on myös tuo huoneen laittaminen neidille nätiksi. Se vaan helpottaa omaa oloa, kun on kiva kämppä missä toinen saa nyt sitten harjoitella yksin nukkumista. Ikean Minnen sänky löytyi muutama kuukausi sitten Torista ja maksoi kokonaiset 35€, seinällä olevien pilvien tilalla oli aiemmin autojen kuvat. Piirsin paperille pikaisesti pilvi sapluunan ja maalailin autot piiloon. Huone ei nyt oo ihan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan siellä on vähän minttua seassa. Tuo leikkikeittiö oli niin ihana Minealle just nyt. Hän kokkailee sillä ihan innoissaan herkkuja meille muille<3

 

Vähän tässä on sellainen mitäs sitten olo. Imetys on mun kohdalla ollut kuitenkin tosi sitovaa ja ilman sitä tuntuu tällä hetkellä, että jotain puuttuu.

 

Olis kiva kuulla teidän imetyksen lopettamisesta, vai päättikö lapsi itse että se oli nyt tässä?

 

~~Ulla~~