perjantai 9. kesäkuuta 2017

Voi mahdotonta tätä menoa!

Aloitetaanpas isoilla kiitoksilla edellisen postauksen kommentteihin. Oli ihana kuulla mikä teidät tekee onnelliseksi ja kiva huomata, että monella muullakin ne on ne pienet jutut.
 
 
Toissapäivänä ja eilen ollaan saatu nauttia kunnon helteistä. Kyllähän se on aikamoista luksusta jos aamulla ennen kahdeksaa mittari näyttää jo +18 astetta. Mandikin oli ihan ihmeissään eilen aamuna kun vetäisin maksimekon päälle. Hän kysyi, että "äiti meinaatko sä heti aamusta laittaa hellemekon?!". Nauroin hänelle, että " kyllä kuule ajattelin!".  Aika harvinaista herkkua nämä säät! Meinattiin laittaa eilen pienille jo uima-allasta, mutta siitä paljastuikin kaksi isoa reikää. Siispä kauppalistalle uuden hankinta.
 
Keskiviikkona käytiin Keskisellä, koska Rasmuksella oli sopivasti siinä lähellä jalkkispeli. Mentiin jo muutamaa tuntia aiemmin joten lapset saivat leikkiä muumipuistossa ja sitten vielä sisäleikkipaikoissa. Niin ja käytiin me herkuttelemassa tämän kesän ensimmäiset jätskitötteröt. Jätskin myyjää nauratti kun pyysin Minealle pelkän vohvelin. Neiti oli kyllä silmin nähden iloinen tuosta vohvelistaan:D

 
 Hassua muuten, kun Mikko on mukana ja kaikki lapset niin vain jotkut ihmiset katselee kummastellen. Eilen kun olin muutaman tunnin yksin ennen kuin Mikko pääsi töistä oltiin kyllä joku nähtävyys!?! Tuntui, että ihan jokainen katseli ja muutamat kääntyi vielä katsomaan peräänkin. Itseä siis lähinnä nauratti tämä. Yksi vanhempi henkilö tuli muumipuistossa oikein kysymään, että onkos teillä naapurin lapsia mukana. Iloisena vastasin, että kyllä nämä on kuule kaikki ihan omia<3



 
Minea on nykyään sellainen touhotes, etten kestä. Tuolle neidille tulee varmaan miljoona askelta päivässä! Ja nyt on keksitty karkuun meno. Jos meinaan napata nopeasti neitosen, niin hän vain katsoo velmuillen ja lähtee toiseen suuntaan kikatellen kovaa vauhtia. Muutamat juoksuaskeleetkin on jo nähty! Niin ja kiipeily. Oikeasti tuon taidon olis voinut oppia niin paljon myöhemmin mun puolesta. Meillä on keittiössä jakkara jolla Nuutti pääsee ottamaan purkkaa, ja neitihän nyt on salaman kiipeämässä sille.

Minea on ihan höperönä meidän trampoliiniin (voi olla, että myös naapurien oma kelpais...). Isot kiitokset vaan turvaverkon keksijälle, sen ansioista neiti saa ihan huoletta mennä möyrästää trampalla:)



 
 Nuutti on ainut joka saa mennä samaan aikaan trampalle ja häntäkin vahditaan ettei hypi. Niin paljon kuulee noista trampalla sattuneista onnettomuuksista, että yritetään edes välttää ne! Näillä kahdella on kyllä niin hauskaa keskenään tuola, että hirmuinen kikatus vaan kuuluu koko ajan. Ei sitä oikein voi kuin ruveta itsekin nauramaan<3



Kesällä kyllä ainakin tulee lasten liikuttua se suositeltu tunti määrä päivittäin, varmaan reilusti ylikin. Ei siis ihme, että meillä on lapset illasta nukahtanut tosi nopeasti yöunille. Kyllä sitä energiaa vaan kuluu, kun koko ajan liikutaan.

Pakko vielä tähän loppuun laittaa kuva, kun meillä oli isommat muksut ihan järkyttyneitä, kun nostelin pöydälle kaikki Minealle laivareissulle otettavat ruuat. Tässä on siis huomisesta aamupalasta kaikki ruuat sunnuntai iltapalaan asti. Mun silmään ei paljoa, mutta lapset oli aivan ihmeissään:D


Vaatteet on jo pakattu ja varsinkin Mandin mieli on jo niin malttamaton, että saattoi olla että sanoin hänelle vähän tiukemmin, ettei viitsi hokea koko aikaa koska lähdetään... Vaikka kyllähän sen ymmärtää, että kaikki odottaa tosi kovasti reissuun pääsyä.
On muuten vaikea tämä Suomen kesä näin reissuun lähdettäessä. Pitää varata vaatteita monenlaiseen säähän ja se taas tietää lisää laukkuja!

No Seuraavaksi palaillaan sitten varmaan reissu kuvilla:)

Ihanaa viikonloppua jokaiselle teille<3

~~Ulla~~
 


14 kommenttia:

  1. Se muumipuisto on kyllä aivan ihana. Täytyy tänäkin vuonna poiketa siellä, samalla kun menee tivoliin. :)
    Ihanaa reissua teille.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä huippu ja pidetään niin ihanan siistinä. Ja noh onhan se tosi kätevä, että siinä on se pikkupikku kauppakin vieres:D

      Poista
  2. Ihanaa reissua teille :)

    Vielä tuosta lapsilukumäärästä, itse aina aikana ennen lapsia, haaveilin viidestä lapsesta. Nyt minulla on kolme (isot tytöt jo 9v ja 12v tänä vuonna, ja pikku-ukko kohta 1v) raskausaikana olin ihan varma että lapset on tässä. Ja vielä pikkuvauva-aikanakin. Nyt toukokuun alusta lähtien on hiipinyt ajatus nelosesta, "parista" pikku-ukolle. Meillä tytöt tappelee keskenään paljon, mutta tänäänkin kun kummallakaan ei ollut kaveria niin keskenään löysivät kivat puuhat. Ja usein viikonloppuisin nukkuvat vierekkäin, tai ovat "yökylässä" jommankumman huoneessa. Tai käyvät yhdessä pyöräillen kaupassa tai kirjastossa. Silloin aina mietin että olisi niin ihana pikku-ukollekin suoda se sisarus johon pieni ikäero. Itsellä tänä vuonna ikää tulee mittariin 36v joten aikaa pohtia ei ihan loputtomiin ole. Ja mielelläni tahtoisin max 3v ikäeron. No, saa nähdä miten käy. Jotenkin hyppäys kolmesta neljään tuntuu niin suurelta, kun sitten ei enää riitä se normiauto. Nyt elämä on niin uomissaan ja sujuvaa, hassua kun samoja asioita mietti ennen pikku-ukkoa ja kuitenkin enää ei millään osaa kuvitella elämää ilman häntä.
    Sellaista haluaisin kysyä, että onko sinua raskausaikoina pelottanut tulevan lapsen terveys? Musta tuntuu että se on myös asia joka jarruttelee. Jos lapsi ei olisikaan terve. Vaikka toki sitten elettäisiin sen mukaan. Lähinnä mua pelottaa joku pitkäaikaissairaus, joka veisi täysin huomioni yhteen lapseen ja uuvuttaisi koko perheen. Isoja asioita pohdittavaksi.

    Minusta on mukava lukea blogeja joissa isoja perheitä. Nähdä että millaista se elämä on monen lapsen kanssa. Vaikka kaipa meijätkin kolmen lapsen kanssa lasketaan suurperheeksi, itse en yhtään koe niin. :)
    Nyt lopuksi toivottelen mukavaa viikonloppua :)
    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Niin tykkään näistä sun kommenteista,mahtavaa päästä niiden kautta vähän tutustumaan teihin lukijoihinkin<3

      Piti oikein ruveta miettimään, millaisesta lapsiluvusta sitä itse oon aikoinaan haaveillut. En saanut nyt ainakaan mieleeni mitään tiettyä lukua, oon vaan aina tiennyt, että haluan lapsia ja paljon:)
      Mä tykkään nimenomaan tuosta, että lapsilla on kavereita kotona. On edes vähän yhteisiä leikkejä, eikä ikäero oo ihan hurjan paljoa.
      Mutta tuo on ihan totta, että se muutos kolmesta neljään on fyysisesti iso. Just kaikki auton vaihdot ym oli juuri niitä asioita jotka silloin meitäkin mietitytti. Mutta eipä ne kuitenkaan sitten ollut niitä ratkaisevia asiota kun asiaa kunnolla pähkäiltiin. Ja ikinä en oo päiväkään katunut, sitä että annettiin Nuutille ja Minealle mahdollisuus tulla. Mikkohan mietti paljonkin tuosta vinkkelistä, että sitten me ei enää mahduta mihinkään perhelippuun( ne perus 2 aik.+2 lasta) tai me ei mahduta hotelliin tai minnekkään. No kovasti ollaan mahduttu ja tuohon perhelippu määritelmään ei olla mahduttu enää moneen vuoteen:D

      Ja kyllä, mua pelotti varsinkin viime raskaudessa ihan hurjasti tuo terveys, toki muissakin. Meillä kuitenkin oli jo neljä tervettä lasta, mikä todennäköisyys on, että viideskin on terve?! Ja entä jos ei ole, miten sitä sitten jaksaa. Mutta toisaalta mä ajattelen oikeastaan kaikesta niin, että no sen kanssa opitaan sitten elämään, ja sitä mietitään sitten. Etukäteen on turha murehtia.

      Musta tuntuu, että nykyään kaikki perheet joissa on yli kaks lasta luetaan jo suurperheeksi, että en mä tiedä mitä me sitten jo ollaan?!?! Ja tuo on hassua, kun ei mustakaan tunnu yhtään siltä, että oltais iso perhe. Ihan normihan me ollaan:)

      Poista
  3. Ihania kuvia <3 Mukavaa reissua ja iloista sunnuntaita <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa reissua teille!!

    Ja ihania kesäkuvia! Täällä on taas ollut aika pilvistä, mutta aina välillä saa onneksi vähän leikkiä kesääkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3
      Mä tykkään tosi kovaa kattella näitä kesä kuvia sitten talvella. Kiva palailla kesän tapahtumiin niiden kautta:)

      Poista
  5. Ihanaa reissua! Reissupostausta odotellessa :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  6. Moikka. Laitoin pari päivää sitten pitkän kommentin tähän postaukseen. Onkohan se hävinnyt johonkin? Siinä oli pohdintaa lapsiluvusta. Olen pahoillani jos kommentti oli liian henkilökohtainen, en tarkoittanut sitä. Lähinnä pohdin omaa lapsilukuani ja kysyin miten te olette päätyneet omaanne.
    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!
      ei ollut liian henkilökohtainen. Sen kanssa kävi vaan niin, että luin sitä sängyssä ja Minea päätti vähän tsekata luuria jolloin se teki häviämis temput:) Nyt kun ehdin koneelle niin löysin sen!

      Poista
    2. Juu kiitos vastauksesta :) nää pikkuset taitaa olla semmosia luurin tsekkaajia, meilläkin välillä. :) laitoin sulle muuten siitä pompin haalarista sähköpostia, jos kerkiät jossain vaiheessa niin Laitatko kuvaa? Ei mikään kiire kun ei nyt onneksi ole vielä toppahaalarille käyttöä :D
      T. Äiti kolmelle

      Poista
    3. Mä laittelen tässä joku päivä sulle kuvaa!

      Poista

kommentit ovat aina tervetulleita: