Nuutilla tuli tuossa viime kuun lopussa kolme vuotta täyteen. Meidän kolme vuotias on jo niin mahdottoman osaavainen poika, että välillä sitä ihan hämmästyy itsekin. Hän höpöttelee pitkiä pätkiä ja kertoilee sujuvasti omia asioitaan. Hän lauleskelee niin hämähämähäkkiä kuin lemppariaan JVG:n kyllä täälä tarkenee- biisiä. Antti Tuisku iskee myös tähän poikaan ja saa aikaan aikamoiset tanssi muuvit<3
Tiedon jano on jotain ihan loputonta. Kun halutaan tietää kaikesta kaikki, eikä yhtään vähempää. Eläimet on tällä hetkellä se kiinnostusten (ja myös kysymysten) numero yksi. Löydettiin kirpparilta ihana Suomen luontokirja jota nyt sitten saadaan joka ilta lueskella. Enpä kyllä laita yhtään pahakseni, ihan kiva niitä on itsekin opetella, ei nimittäin ihan oo muistissa kaikkien pienten koppakuoriaisten ja lintujen nimet.
Välillä tuumitaan yhdessä minkälaista ääntä toukat, oravat ja hirvet pitää ja välillä on vaan pakko sanoa, että äiti ei tiedä, mitä mieltä itse oot tästä asiasta. Mun mielestä on ihan hyväkin, että lapsille tohtii sanoa, että nyt en tiedä ja tutkitaan yhdessä asiaa.Pihalla kun kävellään niin ei piisaa enää lintu vastaukseksi mikä tuo on- kysymykseen. Nyt vaaditaan sitä mikä lintu tuo oikein on vastausta. Ja mun päälle katsottiin erittäin ihmetellen, kun tuumasin kerran, että no joku pikku tirppa:D Ei ihan kelvannut tämä vastaus...
Mä päätin tälle pikku tutkijalle tuunata meidän haavin, josko sillä saataisiin jotain pyydysteltyä kesällä, jos ei muuta niin kärpäsiä:)
Haavi on meillä ollut jo monta monituista vuotta ja se on kärsinyt leikeistä kovastikin. Viime talvena taisi Mandi kantaa tällä luntakin ja onhan se nyt sitten sen näköinen. Nuutti tuumas vaan, että "tällä on vähän hankala saada mitään kiinni". No ei kai?!?!
Koska viime virkkailuista on jo kivasti aikaa, niin päätin sitten vaan virkata pikaisesti tuohon uuden verkon. Ihan kivan näköinen siitä tuli.
Ja ei kun ötököitä pyydystelemään<3
Mandikin halus tietysti testata josko jotain pyydystettävää löytyis, mutta taisi tällä kertaa jäädä vaan haaveeksi ötököiden tarkemmat tutkimiset.
On tuo kolme vuotiaana olo kyllä välillä ihan Super rankkaa. Kun ei ehkä ihan itsekään oo varma mitä sitä haluaa vai haluaako mitään. Loisto esimerkki on joka päiväinen sukkien laitto. Hän haluaa laittaa itse, sukka ei mene, kysyn "saanko auttaa", "et" kuuluu kiukkuinen vastaus. Hetken päästä kuuluu lohduton itku ja " miksi kukaan ei auta näiden sukkien kanssa?". Niinpä niin. Kun vaan pysyis mukana siinä mikä milloinkin on se oikea tyyli auttaa ja tukea tätä pientä minä itte-vaiheessa elävää lasta.
Mutta on se ihana miten Nuutin kanssa pystyy jo jutella ja touhuta ihan toiseen tyyliin, kuin vaikka vuosi sitten. Kolme vuotias osaa jo niin monenlaista ja hänelle on kehittynyt niin mahtava huumorintaju. Oma persoona tulee koko ajan vahvemmin esiin. Ja samalla kun tuo poika vaikuttaa niin isolta on hän toisaalta vielä niin pieni, että sylissä pitää käydä useita kertoja päivässä. Pusuja vaihdellaan lennossa ja välillä pitää vähän tapella Minean kanssa siitä syli paikasta.
Meidän niin mahdottoman rakas Nuutti<3<3
Ihanaa viikonloppua teille jokaiselle!
~~Ulla~~
ja kun mummuliinin luona oli, kysyin onko sulla *mummupula* vastas on, nautti kun suukottelin häntä, istu kainalos, piti käsistä, oi kun ihana tunne.:) oon niin otettu, halit mennen tullen Nuutin kans, mummuliinin rakas poika on:)
VastaaPoistaNuutti on kyllä niin hellyyden kipeä poitsu<3
PoistaHahaa, kuulostaa tutulta tuo sukkien laittaminen. :D
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua teidän perheelle.♥
Joo uskon, että aika monessa perheessä saadaan nauttia näistä samoista jutuista:)
PoistaKiitos , Terhi<3
Voihan kolmeveen elämä, ei se ole aina helppoa <3
VastaaPoistaIhanaa kesää (säästä huolimatta..) suloiselle Nuutille!
No ei se kyllä helppoa ole, ittä meinaa välillä ihan naurattaa, kun katsoo sivusta tuota menoa. Mutta ääneen nauraminenhan nyt on ihan viimeinen liike, mitä voi tehdä...:)
PoistaKiitos Minna<3