Mä muistan kun koulussa varmaan toka luokalla rupesin keräämään kiiltokuvia. Mulla oli sellainen vanhan aikainen valokuva-albumi, missä oli sellaiset ihme tahmeat sivut ja siinä päällä läpi näkyvä muovi, onko tuttuja?! Sinne niitä kiiltokuvia sitten kerättiin. Aseteltiin enkelit yhdelle sivulle ja koirat ja kissat omilleen. Isot kiiltokuvat oli tosi hienoja. Sitten sitä kansioita vietiin kouluun ja ennen tunnin alkua sekä välituntisin niitä kiiltokuvia vaihdeltiin kavereitten kanssa. Välillä vaihdettiin ihan yks yhteen, mutta jos oli joku tosi iso niin sitten sitä tehtiin kovasti kauppaa, montako kiiltokuvaa toisen piti antaa.
Neljännellä ja viidennelle luokalla mä keräilin tarroja. Sellaiset karvaiset tarrat oli parhaita tai ne joissa oli heiluvat silmät:) Taisin omistaa peräti kolme erilaista tarravihkoa. Niitäkin vietiin kouluun ja vaihdeltiin kavereiden kanssa. Muistan kuinka mua harmitti, kun olin vahingossa liimannut tarroja tarravihon ekalle sivulle ja niitä ei saanutkaan siitä irti!! En ollut huomannut, että vasta toisella sivulla oli sellainen pinta mistä tarrat sai irti. No kaikesta oppii.
Mua harmittaa tosi kovaa, etten oo säästänyt noita kiiltokuva- ja tarravihkoja. Niitä olis nyt niin kiva näyttää omille lapsille ja kertoa miten silloin mun lapsuudessa niitä vaihdeltiin. Ja että niitä oikeasti kerättiin monta kuukautta, eikä vihkoa saanut parilla kauppareissulla täyteen.
Meidän lapsilla ei oo mitään fanaattista keräilyä koko aikaa päällä. Se on vähän kausittaista. Viime kesänä Rasmus ja Nooa keräili jalkkis kortteja. Kaikki viikkorahat laitettiin uusiin korttipaketteihin jotka revittiin heti autossa auki. Jos tuli samoja mitä kotoa jo löytyi, niitä saatettiin vaihtaa serkku poitsun kanssa. Kortit unohtui talveksi kaappiin,mutta nyt pojat ovat taas pelailleet niillä. Ja järjestäneet vaikka minkälaisiin pinoihin. Tässä ne on maiden mukaan pinoissa, mutta välillä on lajittelu perusteena paremmuusjärjestys ja välillä vaan koskamähaluan-järjestys.
Mandin keräilyt on lähinnä ulkona kiviä. Hän järjestelee meille kivinäyttelyitä terassin kaiteille<3 Tai sitten samaiseen paikkaan kivikauppaa josta saa käydä ostamassa kiviä itselleen leikkirahalla. Niin ja taitaa neidin kätköistä löytyä myös joitakin kappaleita Frozen korttia,mutta se buumi laantui aika nopeasti. Taisi tyttö vaan innostua, kun pojat keräs noita jalkkis kortteja:)
Jos miettii tätä päivää, niin mä varmaan keräilen lankakeriä ja pesuainepulloja, hah. Niin paljon niitä löytyy meiltä, että ei se voi muuta olla kuin keräilyä!!
Ootko sä kerännyt jotain lapsena? Entäs sun lapset, onko mitään keräily vimmaa ollut havaittavissa?!
Mukavaa torstain jatkua juurikin sulle<3
~~Ulla~~
Miekin keräilin tarroja! Se vaihtelu oli ihanaa. Ja Pokemon-kortteja, miulla on vieläkin niitä kansiollinen. Ehkä ne joskus ovat arvokkaita ja kustannan niillä Ellun autokoulun? :D
VastaaPoistaMeillä ei vielä kerätä mitään. My little ponyn poneista Ellu odotti, että sai kaikki Ystävyyden taikaa -sarjan perusponit, mutta koska niitä on vain kuusi, niin se oli aika nopeasti kerätty. :D
Hei no ihana, mäkin tykkäsin tosi paljon tuosta tarrojen vaihtelusta!Aina innoissaan esittelemäs kavereille uusia tarroja:)
PoistaMut tuommoselle pienelle onkin varmaan parasta, että sen sarjan saa vähän nopsempaan tahtiin. Ei välttämättä jaksa ihan kuukausi kaupalla keräillä:)
Itse keräilin aikoinaan tarroja sekä kiiltokuvia. :) Omat lapset ei vielä ainakaan keräile mitään.
VastaaPoistaNää tarrat ja kiiltokuvat tais olla meidän lapsuuden juttu<3
PoistaTarroja keräsin ja vaihtelin. Mulla on edelleen tarravihot tallella, mutta olen kyllä ihan ansiokkaasti käyttänyt kerätyt tarrat sittemmin esim korteissa, toki on vielä jäljellä ja kaupasta saa uusia ;). Kiiltokuvista tulin jostain syystä lähinnä surulliseksi, ne ei siten niinkään kiinnostanut. Ja jotkut meidän luokkalaiset keräs Spice Girls -jotain, kortteja? Ite en pienenä ymmärtänyt korttien keräilyä - mitä niillä oikeasti tekee :P...? Nykyisin olen edelleen samaa mieltä, mutta ehkä sillä jalostuksella että harrastus on harrastus, muffinssivuokia tai postimerkkejä, tai niitä kortteja...
VastaaPoistaVoi ihana jos sulla on yhä nuo tarravihot tallella!
PoistaTiiäkkö mäkään en oikein tajua tuota korttien keräilyä?! Siis, että mitä iloa niistä on sielä kansioissa,mutta kovasti nuo meidän jätkät on onnellisia niistä, joten mikäpä mä oon sitä sanomaan ettei ne kivoja oo!
Olen myös lapsena keräillyt tarroja ja kiiltokuvia.
VastaaPoistaMuistan, kun niitä vaihdeltiin kaverien kanssa.
Teillä on pojalla samat keräily harrastukset, kuin meillä.
Meillä juniori on kerännyt muutaman vuoden jalkkiskortteja. Kansioita on kertynyt varmaan kymmenen.
Pojat on koulussa niitä kortteja myös vaihdellu.
Hyvää vappua sinne!
Ihana, että löytyy muitakin tarrojen ja kiiltokuvien keräilijöitä:)
PoistaVoi teillä on sitten hurjat määrät noita kortteja, jos kansioitakin löytyy jo noin monta. Tuohan on mukava juttu, että niitä korttia on sitten koulussa vaihdeltu. Meillä ei taida poikien kaverit keräillä noita, niin heillä on nyt sitten useampia kappaleita samoja korttia.
Hyvää vappua teidänkin suuntaan:)
Minäkin olen aiemmin tehnyt blogiini postauksen rakkaista kiiltokuvistani.
VastaaPoistaKiiltokuvista ihmiset ja kukat eivät olleet kovin arvokkaita, mutta vauvat ja eläimet olivat suosikkejani<3 Tarroja, postimerkkejä, tulitikkuaskin kansia ja vaikka mitä on tullut keräiltyä - se oli kivaa puuhaa:)
No nuo eläimet tais olla munkin lemppareita:) Hei vitsi,sä oot ollut ahkera keräilijä!
PoistaMeillä on kerätty futiskortteja ja lätkätarroja. Nyt juuri alkoi uusi lätkätarrabuumi. Tytöt eivät (7v ja 3v) ole vielä innostuneet keräilemään mitään erityistä.
VastaaPoistaAi pojille olis lätkätarrojakin...Saa nähdä hoksaako meidän poitsut niitä!
Poista