Meidän 7 viikkoinen

Oltiin kesäloma reissulla Tampereella, joten meidän 6 viikon lääkärineuvola siirtyi tälle viikolla ja näin ollen sitä tuli 7 viikon lääkärineuvola.

 

Pituutta oli tullut huimasti. Hoitaja mittasi sen kaksi kertaa, kun ei meinattu oikein kumpikaan uskoa,että sitä on noin paljon tullut! Mineahan oli syntyessään 50,5cm pitkä ja nyt neiti oli sitten 57,5cm. Miettikää, kevyt pikku kasvu pyrähdys heti alkuun:) ei siis ihme, että myös 56cm vaatteista osa rupeaa olemaan pieniä. Yleensä meidän muksuilla on 56cm vaatteet mennyt vaikka kuinka kauan, no ei tällä typykällä!

 

Neiti on ollut varsin helppo imetettävä. Aina sitä jännittää miten se imetys lähtee alkuun,mutta Minea oli aika pro tässä touhussa heti alusta asti. Niinpä painoakin oli tullut kivasti, tällä hetkellä neiti paina 4865g. Vaikka en oo kertaakaan edes ajatellut, että maito ei riittäisi niin on se silti ihana saada ihan virallinen varmistus siitä, että maito riittää.

Lapset on ottanut Minean ihanasti perheeseen, aivan niin kuin tuo pikku ihminen olisi aina ollut meillä. Nuuttikin on ollut suloinen isoveli, käy antamassa hyvän yön pusuja ( ja välillä vähän muitakin pusuja<3 )ja toteaa useasti että " se on ihana pikkuinen". Eipä sitä voi oikeasti olla muuta kuin onnellinen, että ilman suurempia mustis kohtauksia ollaan säästytty!

 

 

Ihan kaikelta ei tokikaan olla säästytty, nimittäin koliikilta. Ilta itkuja rupesi ilmaantumaan jo tuossa parin viikon iässä ja aika nopeasti huomasin,että nämä on taas niitä itkuja johon ei oikein mikään auta. Nooallahan oli myös koliikkia, hän itkeskeli aina kahdeksasta about kymmeneen. Minean itkut alkaa aika usein tuossa ysin aikoihin ja jatkuu jonnekkin klo 23 nurkille. Voitte vaan kuvitella miten avuttomaksi sitä itsensä tuntee, kun toinen itkee ihan lohduttomana. Sitä sitten koittaa kannella ja käännellä ja väännellä, josko joku asento olisi parempi kuin toinen. Ja hytkytellään ja taputellaan peppua, syödään ja röyhtäistään. Huoh. Kyllä, KAIKKI on koitettu.

Mun oman jaksamisen ehdoton pelastus on ollut tämä vuoden aika, ihana kun on valoisat yöt vaikka kello onkin aika usein ollut yli kakstoista ennen kuin oon itte mennyt nukkumaan. Ollaan Mikon kanssa tsekkailtu Viaplaylta Castlea miljoona jaksoa. Onni on ollut myös Mikko joka on lomalla, maanantaina alkaa taas arki silläkin saralla.

Päikkäreitä on myös tullut otettua aina kun vähänkin on siltä tuntunut.

 

Joten ei, en voi sanoa että olisin väsynyt, enkä oo kertaakaan turhautunut Minean itkuun. Ja nyt on ollut jo muutamia iltoja,että neiti on vaan nukahtanut tissille, joten kyllä se tästä. Mutta hurjasti tsemppiä kaikille jotka on samassa tilanteessa, i feel you<3

 

 

Loppu yön neiti sitten veteleekin parilla syötöllä unia ja päivälläkin on jo vähän pitempiä pätkiä unia nukuttu. Sylissä tämä neiti viihtyisi tietysti kaikista parhaiten ja se on kyllä ihan parasta. Kuunnella sitä pientä tuhinaa, rakastan!!!

 

Kutsu kuuluu, se on mentävä:)

 

Ihanaa lauantai päivän jatkoa!!

~~Ulla~~