Rv 38 ja ajatuksia imetyksestä

Täälä sitä elellään edelleen masun kanssa:)

 

Lauantaina oli mun To Do-listani isoin ja tärkein juttu. Eli Nuutin ja Nooan synttärit. Nyt täytyy kyllä sanoa, että on niin mahdottoman helpottunut olo, kun sai ne järjestettyä ja juhlittua. NYT Mini saa tulla ihan koska haluaa. Ja kyllä tässä rupeaa kieltämättä olo olemaan jo vähän malttamaton. Ja tästä odottavasta olosta oon vaan onnellinen. Nuutin aikana en ehtinyt kertaakaan miettimään, että tulispa vauva jo pihalle ja olo olikin enemmän hölmistynyt kun vedet yhtäkkiä menikin. Näin se mun mielestä kuuluukin mennä, pitää tulla se odotus ja malttamattomuus synnytykseen.

 

Nyt siis elellään päivä kerrallaan. Ja yritetään nauttia viimeisistä hetkistä masun kanssa. Täytyy myöntää, että nyt on kyllä masu ruvennut olemaan aika pahasti tiellä touhusteluissa. Tai no en tiedä onko se syyllinen itseasiassa masu, vai aika kipeää tekevät supistukset. Nyt on oikeastaan perjantaista asti tullut aika tiukkojakin supistuksia ja  muutenkin tuntuu,että Mini punkeaa itseään ihan tosissaan alaspäin. Olo siis aika tukala. Mutta ehkä näillä viikoilla jo saa ollakin:)

 

 

 

Oon yrittänyt taas henkisesti valmistautua imetykseen. Vähän taustaa ehkä tähän väliin? Eli Rasmusta imetin ehkä sen pari viikkoa. Kätilöt ja neuvolan täti oli vahvasti sitä mieltä,että imetyksen epäonnistumiseen vaikutti paljon se, että Rasmus syntyi tosi aikaisin (rv 36+5). No saattoi sekin olla syynä ja tietty sekin,että mulla ei ollut mitään tietoa koko puuhasta, tosin eipä oo kellään muullakaan ensi synnyttäjällä.  No joka tapauksessa Rasmus kasvoi hyvin ja ilman allergioita, sairasteluja tms.

 

 Tästä johtuen olin tosi rennoin mielin Nooan synnytyksen jälkeen. Ajattelin, että yritän imettää, mutta jos ei onnistu niin se ei ole maailman loppu. No Nooan kanssa homma sitten alkoikin sujumaan ja häntä imetin n. 7kk. Ja olin ihan mielettömän tyytyväinen.

 

Mandia ja Nuuttia imetinkin sitten sen 6kk täysimetyksellä ja kokonaisuudessaan n. 1v ja muutama kuukausi päälle. Ja kyllä olin onnellinen ja tyytyväinen noihin imetystaipaleisiin. Mä suorastaan rakastan sitä läheisyyttä mikä vauvan kanssa tulee kun imetys onnistuu.Samalla toki tiedostan, että ihan yhtä läheiset välit mulla on ollut Rasmuksenkin kanssa vaikka häntä en imettänytkään.

 

Mutta kyllä se aina vaan vaatii sen valmistautumisen siihen vauvassa kiinni olemiseen. Meidän vauvat ei ole juoneet pullosta ollenkaan, joten tuon puoli vuotta oon nytkin valmistautunut olemaan totaalisesti kiinni vauvassa. Mun mielestä tuleville äideille infotaan aika huonosti miten kiinni siinä pienessä ihanuudessa on ne ihan ensimmäiset viikot. Tai itselle se ainakin tuli suurena yllätyksenä. Sitä oikeasti lähinnä istui sohvalla tai makasi sohvalla ja imetti. Imetti, imetti ja imetti. Vauva saattoi olla rinnalla tunnin, nukkua vartin ja vaatia taas maitoa. Ymmärrän siis totaalisesti, kun moni äiti rupeaa epäilemään maidon riittävyyttä tuossa kohtaa. Kunpa silloin olisi joku sanomassa, että se on ihan normaalia ja ei liity luultavasti millään lailla maidon määrän riittämättömyyteen. Eikä sitä kestä kuin ne ensimmäiset viikot (+tietty ne tankkauspäivät).

 

Mä oon hommannut nyt muutamia uusia imetyspaitoja, kun halusin vähän mukavamman värisiä kaappiin. Näitä kun tulee pidettyä PALJON!!

Ihan perus toppia h&m:ltä:

 

 

Ja näitä Boobin imetyspaitoja mulla onkin sitten vinot pinot. Suosittelen lämpimästi. Imetys hoituu niin mukavasti, kun saa vaan tuota läppää nostaa. Ja näitä löytyy tosi monen mallisia ja värisiä. Puhumattakaan ihanista imetysmekoista<3

 

 

Tällä viikolla on keskiviikkona neuvola. Mandi ja Nuutti tulee mukaan ja neiti varsinkin odottaa,että saa kuunnella "vauva ääniä". Minin liikkeet on nyt huomattavasti rauhoittuneet, lähinnä taitaa vain oikoa jalkojaan, tai potkaista yksittäisiä potkuja. Enää ei varmasti ole tilaa pitää niitä villejä potku bileitä:)

 

Tiedättekö mikä on muuten isoin stressin aihe näin synnytystä ajatellen?! Se ei oo se milloin lähteä sairaalaan, luotan että ne supistukset kyllä tunnistaa. se on lastenvahdin saaminen isoimmille sisaruksille. Mun mielestä mummoille vois antaa palkallista vapaata tyyliin +- kaks viikkoa lasketusta ajasta!! Niin inhottavaa, kun saa miettiä ja tuumia kenet sitä soittaa paikalle ja entä jos sillä onkin sitten joku este, kelle sitten soitetaan?! Meiltä ajaa sairaalaan sellaiset 45min. Ja molemmilta mummoilta kestää ajaa reilut puli tuntia meille. Eipä sillä, ei nämä meidän vauvat oo tunnissa maailmassa olleet kun synnytys on alkanut. Mutta silti. Tällä hetkellä mun äiti on 24/7 hälytysvalmiudessa.  Toivottavasti saadaan pian hälyttä hänet paikalle:)

 

Seuraavassa postauksessa sitten synttäri tunnelmia!

 

Hyvää alkanutta viikkoa<3

~~Ulla~~